Kärpät ja Blues ovat kohdanneet pudotuspeleissä kolmena edeltävänä keväänä. Lopputulos on aina ollut sama, kun oululaiset ovat pyyhkäisseet espoolaisten yli ennemmin tai myöhemmin.
Tämän kevään taistosta voidaan povata tasaisinta sarjaa. Molemmat joukkueet ovat esittäneet kauden aikana hieman ailahtelevia otteita ja kummallakin on ollut omat vaikeutensa. Fakta on kuitenkin se, että nimilistaltaan ja potentiaaliltaan molemmat remmit ovat liigan ehdotonta eliittiä.
Sekä Bluesista että Kärpistä löytyy todellista kärkiosaamista, mutta myös syvyyttä. Ratkaisijoita riittää joka kenttään ja myös varamiehiä on tarjolla, mikäli loukkaantumiset vaivaavat. Joukkueissa on kuitenkin tälle kaudelle se ero, että Blues pysyi viime kauteen verrattuna kohtalaisen hyvin kasassa, kun taas oululaisjoukkue uusiutui kesällä voimakkaasti.
Ratkaisupelaajia
Blues kärsi puolivälieräsarjansa alussa tehottomuudesta. Kahdessa viimeisessä ottelussa hanat kuitenkin aukesivat kunnolla, mikä teki varmasti hyvää onnistujien itseluottamukselle. Joukkueen ykköstykki on jälleen Ben Eaves, joka on parantunut enemmän ja vähemmän erinäisistä vammoistaan. Mies on osoittanut olevansa varsinkin pudotuspeleissä erinomainen hyökkääjä. Hän voikin olla pelaaja, joka ratkaisee koko sarjan espoolaisten hyväksi.
Voimahyökkääjä Erkki Rajamäki on ollut iso kanto Kärppien kaskessa monena keväänä. Väkivahva pelaaja pistää itsensä täysillä likoon ja oululaisilla on täysi päivätyö siirtää tätä miestä. Maalinedustavääntöjä on takuulla luvassa tänäkin vuonna. Maalitykki Ryan Kellerillä on puolestaan näytön paikka, sillä mieheltä ei ole vielä nähty tehoja silloin, kun todelliset sankarit astuvat esiin. Nyt tähän tarjotaan jälleen mahdollisuus ja Kellerillä on myös kaikki edellytykset täyttää nuo saappaat.
Espoolaisten suurimmat kysymysmerkit piirretään tänä keväänä maalivahtiosastolle. Viime kevään finaaleiden yksi ratkaisuista oli Kärppien parempi torjuntaosasto. Nyt Bluesin nuori Mikko Koskinen sekä apulaisena hääräävä Bernd Brückler joutuvat jälleen kovan paineen alle. Valokeilojen paisteessa nähdään, kestääkö näiden miesten pää kovia pelejä.
Kärppien leirissä puolivälierien perusteella eniten petrattavaa on kahdella profiilipelaajalla. Daniel Corso ei pystynyt Jokereita vastaan siihen, mitä runkosarjan perusteella voitiin odottaan. Puolustuksessa Josef Boumedienne on yleensä syttynyt koviin peleihin, joten nyt hänenkin on aika ottaa isännän rooli Kärppien alakerrassa.
Oululaisjoukkueesta on vaikea nimetä ykköskenttää, sillä sekä Jari Viuhkolan että Corson kentät ovat todella taitavia trioja. Vastuu näiden kahden välillä jakautuukin kohtalaisen tasan. Varsinkin ketjujen laiturit olivat puolivälierissä hyvässä iskussa.
Kahtena edellisenä keväänä pienpetojen maalivahtipelin kestävyyttä on epäilty suuresti. Tänä vuonna ei ainakaan etukäteen juuri kannata Tuomas Tarkkia epäillä, sillä mies on näyttänyt edellisinä vuosina, että pää kestää ja kiekot tarttuvat, kun siihen todella on tarvetta. Nähtäväksi jää, jatkuuko sama trendi myös tänä keväänä.
Mistä ratkaisu?
Erikoistilanteet, maalivahtipeli, hermokontrolli, loppuun asti yrittäminen, voittamisen taito. Kliseisiä ja kuluneita termejä, mutta varsin usein niitä ratkaisevia nyansseja. Niitä pieniä asioita, joista valmentajat puhuvat: onnistuneita syöttöjä ja niiden katkoja, laukauksen blokkauksia, tappamisen meininkiä viimeistelyssä. Luetteloa voisi jatkaa kenties loputtomiin.
Sarjan lopputulosta on hankala arvailla. Kumpikin joukkue osaa pelata niin johto- kuin tappioasemassakin. Hermokontrollissakaan ei pitäisi olla ongelmia. Lisäksi molemmissa leireissä on tietoa siitä, mitä välieräsarjan voittaminen vaatii.
Sarjan ratkaisua henkilöidään paljon päävalmentajiin Petri Matikaiseen ja Matti Alataloon. Pudotuspeleissä pelaajien merkitys kuitenkin korostuu entisestään. Isot johtajat nousevat esiin ja toimivat suunnannäyttäjinä. Nähtäväksi jää, ketä nämä herrat tänä keväänä ovat. Aina ratkaisijat eivät tule ykkösketjuista, joten yleisönkin kannattaa kiinnittää huomiota myös alempien kenttien jyriin. Miehiin, jotka pistävät itsensä likoon ja maksavat räkämaaleistaan korkeaa hintaa.
Varsinkin pitkässä sarjassa materiaalin laajuus nousee arvoonsa. Viime keväänä Bluesilta alkoi loppua lopussa jo polttoaine, mutta tänä keväänä siitä tuskin on vaaraa, vaikka puolivälierät venähtivätkin pitkiksi.
Runkosarjan otteluilla ei ole enää mitään merkitystä, mutta eipä niistä näiden kahden joukkueen välillä olisi voinut mitä päätelläkään. Voitot menivät Bluesille 3-2, joten tasaista on tämänkin tilaston valossa.
On hyvin todennäköistä, että Kärppien ja Bluesin välierätaiston ratkaisu tapahtuu vasta pitkän sarjan päätteeksi. Se kumpi sarjan lopulta vie, on arvoitus. Pienet asiat antavat vastauksen isoihin kysymyksiin.
