Kuuluisin ja paras ilman varausta NHL-uransa luonut on tietysti The Great One. Wayne Gretzkyä ei koskaan varattu NHL:ään ja itse asiassa jopa Ontario Hockey League -juniorisarjan varaustilaisuudessa hän jäi numerolle kolme. Edelle kiilasivat Tom McCarthy (460 NHL-ottelua) sekä Steve Peters (kaksi NHL-ottelua), joka myöhemmin pelasi SM-liigaa SaiPassa, IFK:ssa, KooKoossa ja Tapparassa.
Gretzkyä ei koskaan varattu edes WHA:han. Sinne hän teki sopimuksen alaikäisenä, mikä ei ollut mahdollista NHL:ssä. Gretzkyn ura WHA:ssa kesti ainoastaan kauden ajan, sillä hän siirtyi jo vuoden päästä romahtaneesta WHA:sta Edmonton Oilersin mukana NHL:ään. Loppu onkin sitten jo jääkiekkohistoriaa. Neljä Stanley Cupia, 894 runkosarjamaalia ja 1963 syöttöpistettä. Nykyään Gretzky toimii Phoenix Coyotesin päävalmentajana.
Toinen legendan statuksen ansaitseva pelaaja ilman NHL-varausta on Dino Ciccarelli. 19 kautta NHL:ssä Minnesotan, Detroitin, Washingtonin, Tampan ja Floridan paidassa pelannut Ciccarelli on yksi niistä harvoista pelaajista, jotka ovat tehneet runkosarjassa yli 500 osumaa ja silti maaleja on enemmän kuin syöttöjä (608+592). Temperamentistaan tunnettu Ciccarelli jää jääkiekkohistoriaan yhtenä parhaimmista pelaajista, joka ei koskaan voittanut Stanley Cupia.
Ciccarellinkin edestä kannuja voitti Montreal Canadiensin 70-luvun huippuvuosien puolustaja Guy Lapointe, jolle Stanley Cupeja kertyi kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta. Hän kuuluu vanhemman kaartin kiekkosankareihin, jotka jäivät ilman varausta. Edmonton Oilersin koko viisi Stanley Cupia nähneen dynastian koki puolustaja Charlie Huddy, joka nykyään toimii Oilersin apulaisvalmentajana.
Kolmas Stanley Cup -rohmu on Mike Keane, joka on yksi kahdeksasta pelaajasta, jotka ovat voittaneet Stanley Cupin kolmessa eri joukkueessa. Keane voitti sen Canadiensissa 1993, Avalanchessa 1996 ja Starsissa 1999. Hän oli myös mukana kuuluissa Patrick Roy -kaupassa, jossa mestarimaalivahti siirtyi Montrealista Coloradoon.
Keanen tie NHL:ään kävi Kanadan juniorisarjojen kautta farmisarja AHL:ään, josta Canadiens poimi miehen Isoon Show’hun. Ympyrä on jossain määrin sulkeutunut, sillä kaksi edellistä kautta äskettäin 40 vuotta täyttänyt Keane on pelannut kotikaupunkinsa Winnipegin AHL-joukkueessa Manitoba Moosessa.
Veräjän suulle ilman varausta
NHL:n historia tuntee myös lukuisia maalivahteja, jotka eivät ole koskaan saaneet NHL-varausta. Kuuluisin heistä lienee Ed Belfour, jonka värikäs ura maailman kovimmassa kiekkosarjassa jatkuu edelleen.
Belfour ehti jo hypätä Kanadan silloin kiertäneen maajoukkueen mukaan uransa alkuvaiheissa kaudella 1989-1990, kunnes hänet kutsuttiin takaisin Blackhawksiin. Seuraavana kautena hän voitti NHL:n vuoden tulokkaan palkinnon ja vuotta myöhemmin johdatti joukkueen Stanley Cup -finaaleihin.
Sormuksen Belfour sai vasta vuonna 1999 Dallasin paidassa. Tällä kaudella hyvän kauden Floridassa pelannut Belfour pidätettiin kauden jälkimainingeissa. Se ei ollut ensimmäinen kerta, sillä mies tuomittiin seitsemän vuotta aiemmin viranomaisen vastustamisesta dallasilaisessa yökerhossa sattuneen jupakan jälkiseuraamuksina.
Belfour oli mukana Salt Lake Cityssä olympiakultaa voittaneessa Kanadan joukkueessa, jossa pelasi myös toinen kokenut NHL-vahti, jolla ei ole varausta. Curtis Joseph on tosin jäänyt ilman Stanley Cupia, mutta reilut 900 ottelua on silti kunnioitettava määrä. Tänä keväänä Moskovassa maailmanmestaruutta Kanadan paidassa juhlinut Dwayne Roloson on niin ikään pelannut mittavan NHL-uran ilman varausta.
Yksi Stanley Cupin voittaneista varaamattomista maalivahdeista on Rangersissa Mike Richterin kakkosvahtina vuonna 1994 ollut Glenn Healy. Muita NHL-maalivahteja, joilla varausta ei ole, on muun muassa Ty Conklin ja välissä pari kautta Venäjällä pelannut Fred Brathwaite, joka nykyisin kiekkoilee AHL:n Chicago Wolvesin riveissä.
Akateemisia ammattilaisia
Yksi selvä polku NHL:ään ilman varausta on yliopisto. Täydet neljä vuotta yliopistokiekkoa pelanneen pelaajan ei tarvitse osallistua varaustilaisuuteen, vaan hän voi siirtyä suoraan yliopiston penkiltä NHL-ammattilaiseksi, jos vain kyvyt antavat myöden.
Yksi tunnetuimmista yliopistotien kävijöistä on New Jersey Devilsin John Madden, jota ei koskaan varattu NHL:ään, koska hän ei pelannut Kanadan pääjunioriliigoissa. Sen sijaan Maddenin tie vei Michiganin kiekkoyliopistoon ja sieltä kahden AHL-kauden jälkeen pysyvästi NHL:ään. Devilsissä mies on voittanut kahdesti Stanley Cupin ja hänet on myös kertaalleen valittu liigan parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi. Häntäkin paremmin meritoitunut lienee Martin St.Louis, joka valittiin NHL:n parhaaksi pelaajaksi vuonna 2004, siis samana kautena kun hän johdatti Tampa Bayn Stanley Cup -voittoon.
Yksi kuuluisimmista uransa jo päättäneistä yliopistokiekkoilijoista lienee Adam Oates, joka pitkällä urallaan ei onnistunut kertaakaan voittamaan Stanley Cupia. Viidesti All Stars-ottelussa esiintynyt Oates oli kyllä kahdesti finaaleissa, viimeksi Anaheimin riveissä vuonna 2003, muttei koskaan onnistunut voittamaan kiekkomaailman suurinta palkintoa.
Suomalaisille tutuin yliopistosta isoon show’hun rynnistänyt kiekkoilija lienee Brian Rafalski, joka yliopistovuosien jälkeen lähti Eurooppaan. Ruotsin, HPK:n ja HIFK:n kautta Rafalski päätyi Devilsiin, jonka kärkipuolustajiin mies nykyään kuuluu. Lisäksi SM-liigassa pelanneista ainakin Steve Kariya ja Eric Perrin ovat pelanneet NHL:ssä ilman varausta, koska ovat pelanneet myös yliopistokiekkoa.
Bad boys, bad boys…
Yksi pelaajana tunnetuimmista ilman varausta NHL:ssä pelanneista on Marty McSorley. Kahdesti 80-luvulla Edmontonissa Stanley Cupin voittanut McSorley tunnettiin aikanaan Gretzkyn ja Kurrin suojelijana ja hän siirtyikin ”Ysiysin” kanssa Edmontonista Los Angelesiin.
Pitkällä ja värikkäällä NHL-urallaan McSorley ehti pelata 961 runkosarjaottelua, jossa jäähysaldo oli muikea 3381 minuuttia. Pelit NHL:ssä päättyivät, kun veteraani-ikäinen McSorley löi Donald Brashieria mailalla päähän ja sai pitkän pelikiellon. Valmentamista AHL:ssä yrittänyt Marty on nykyään tv-kommentaattorina.
Toinen tunnettu nyrkkisankari on Jeff Odgers. Tampere Cupissakin Ilveksen paidassa taitojaan esitellyt Odgers pelasi NHL:ssä 821 ottelua ja otti niissä 2364 jäähyminuuttia. Hän toimii nykyään tv-kommentaattorina, kuinkas muutenkaan.
Nuoremman polven NHL-seuraajat muistavat Mike Milburyn kummallisia kauppoja tehneenä ja värikkäitä lausuntoja antaneena Islandersin toimitusjohtajana. Yliopistosarjojen kautta NHL:ään ponnistanut Milbury pelasi reilut 700 NHL-ottelua, eli varsin kunnioitettavan määrän. Siitä huolimatta hänet muistetaan aina yhdestä episodista.
Jouluaaton aattona 1979 Boston pelasi vierasottelua Rangersia vastaan legendaarisessa Madison Square Gardenissa. Syntyi joukkotappelu, jonka tuoksinnassa Bostonin takalinjoilla luutinut Milbury ja pari hänen joukkuetoveriaan kiipesivät katsomoon jatkamaan nyrkkien heiluttelua. Jostain ”Mad Mike” sai käteensä kengän ja jälkipolville ikuistettiin kuvat Milburystä hakkaamassa kengällä katsojaa.
Eurooppalaiset ilman varausta
Myös vanhalta mantereelta on ponnistettu NHL:ään ilman, että joku olisi nimen varaustilaisuudessa kailottanut. Ensimmäinen pitkän uran NHL:ssä tehnyt eurooppalainen oli Börje Salming. Häntä ei koskaan varattu. Salming vietti suurimman osan urastaan Toronto Maple Leafissa, mikä 70- ja 80-luvulla tarkoitti, että mahdollisuuksia Stanley Cupiin ei ollut.
Monen muun tavoin Salminginkin uraan mahtuu synkkä hetkensä, sillä hän sai pitkän pelikiellon myönnettyään kokaiininkäyttönsä. Lopulta tämä pelikielto kumottiin kaikessa hiljaisuudessa, ja Maple Leafs Garden sai seurata jälleen suosikkinsa edesottamuksia.
Toinen tunnettu ruotsalaisnimi on nykyään Ottawa Senatorsin johtoportaassa vaikuttava Anders Hedberg, joka siirtyi Winnipeg Jetsin mukana WHA:sta NHL:ään. WHA:ssa mies ehti voittaa kahdesti mestaruuden, mutta NHL:ssä se jäi haaveeksi. Varauksen puuttuminen ei kuitenkaan estänyt häntä voittamasta Bill Masterton Trophyä vuonna 1985.
Kun puhutaan varaamattomista eurooppalaisista pelaajista, ei voida sivuuttaa kahta nimeä. Rautaesiripun takaa vapaaseen maailmaan loikanneet Peter ja Marian Statsny mursivat jään eurooppalaisten pelaajien lopulliselle läpimurrolle. Vuonna 1980 Tshekkoslovakiasta Quebec Nordiquesin riveihin siirtyneet veljekset ja ennen kaikkea Peter pelasivat kelvolliset NHL-urat. Marianille kertyi vain reilut 300 ottelua, mutta Peter pelasi liki 1000 ottelua yli yhden pistekeskiarvolla.
Statsny ei ehtinyt kaukalossa nähdä ja kokea Nordiquesista Avalancheksi muuttuneen organisaation nousua, sillä hänen NHL-uransa päättyi keväällä 1995 St. Louisin paidassa. Hänen nuorempi poikansa Paul Stasny päätti juuri tulokaskautensa Coloradon riveissä. Isä-Peter puolestaan edustaa itsenäistynyttä kotimaataan Slovakiaa Euroopan parlamentissa.
Ensimmäisenä suomalaisena tähän harvojen ja valittujen kerhoon jäseneksi pääsi Ilkka Sinisalo, joka päättyneeseen kauteen asti oli ainoa suomalainen NHL-pelaaja jota ei koskaan ollut varattu. Nyttemmin tähän ryhmään on liittynyt maalivahti Niklas Bäckström.
Valkeakoskelta kotoisin oleva Sinisalo ihastutti lukuisat NHL-seurat komeilla esityksillään SM-liigassa ja useampi seura tarjosi hänelle sopimusta.
– Bill Dineen oli tuolloin Hartfordin scoutti ja he olivat todella kiinnostuneita. Useat muut seurat ottivat yhteyttä, mutta Flyers oli tosissaan ja tein heidän kanssaan sopimuksen. Pelasin kevään 1981 MM-kisat ja seuraavan syksyn Canada Cupin ja liityin sen jälkeen Philadelphian harjoitusleirille, Sinisalo kertoo Flyersin internetsivujen haastattelussa.
Vajaat 600 NHL-ottelua pelannut Sinisalo pääsi kahdesti Stanley Cup-finaaliin, mutta jäi molemmilla kerroilla ilman sormusta. Philadelphiassa häntä arvostetaan edelleen, sillä Sinisalo on vielä tänäkin päivänä toiseksi eniten pisteitä Flyersin paidassa tehnyt eurooppalainen.
Lähteet: Globe and Mail, nhl.com, hockeydb.com, flyers.nhl.com, legendsofhockey.net, Wikipedia