FLA - TOR 2.00
CBJ - MTL 2.00
WSH - NYI 2.30
CAR - OTT 2.30
CGY - DET 4.00
ARI - PIT 4.00
VAN - BUF 5.00
NJD - ANA 20.00
COL - LAK 22.00

Esittelyssä NHL:n uusia tähtipelaajia

NHL / Artikkeli
Tähdet syttyvät ja sammuvat NHL:ssäkin. Seuraavassa on esittelyssä 15 hyvän kauden pelannutta NHL-kiekkoilijaa. Yhteistä heille on se, että takana on uran paras sesonki. Joillekin se myös jää sellaiseksi. Listalle ei kelpuutettu tulokkaita ja toista kautta NHL:ää pelaavia, vaan niitä pelaajia, joilta ei välttämättä enää odotettu sellaisia tekoja, joita he esittivät. Todelliset sensaatiot olivat tällä kaudella harvassa, mutta mielenkiintoinen kokoelma eri taustan omaavia pelaajia listalle löytyi.

Jochen Hecht Buffalo Sabres 64 15 37 52 +17 49

Kesällä 27 vuotta täyttävä saksalaissentteri ei dramaattisesti parantanut NHL-ennätystään. St. Louisissa 2000-01 Hecht nakutti 44 pistettä 72 ottelussa. Blues kuitenkin päätti käyttää nousujohteista uraa pelaavaa Hechtiä täkynä supersentteriä etsiessään ja niin mannheimilainen siirtyi Edmontoniin Doug Weightin matkatessa St. Louisiin. Yhden aivan tyylikkään kauden jälkeen Oilers kuitenkin luopui Hechtistä. Saksalaisten NHL-pelaajien uuden buumin aloittanut Hecht siirtyi Buffaloon, jossa ensimmäinen kausi sujui kohtuullisesti. Ainoa ongelma oli miehen terveys. Ranne piti useaan otteeseen Hechtin sivussa, ja joulukuussa mies kärsi Washingtonia vastaan pahan aivotärähdyksen. Mies hautautui median silmistä Buffaloon ikuiseksi kolmosketjulaiseksi.

Viime syksy sujui monen NHL-pelaajan urakehityksen malliin. Hecht todella näytti hyväksyneen asemansa jarrukentän yleistaitavana pelaajana. 30 pistettä per kausi ja hyvää puolustamista, puolitoista miljoonaa taalaa tilipussiin ja vain vähän katkerana eläkkeelle. Näin sujui suurin osa kaudesta, mutta kevättalvella Hecht nosti selvästi tasoaan. Mies ruokki jopa Jean-Pierre Dumontin hyvään vauhtiin ja Daniel Briere nautti usein Hechtin taidoista. Jopa Miroslav Stanille haettiin vauhtia Hechtin taidoista. Aiemmin harvinaiset usean pisteen pelit lisääntyivät oleellisesti. Buffalolla oli kaksi kohtuullisen tehokasta hyökkäysvitjaa ja toivoa oli ilmassa. Aivan pudotuspeleihin asti ei Sabresilla taito riittänyt, mutta viime kauden katastrofi on unohdettu.

Mike Van Ryn Florida Panthers 79 13 24 37 -16 52

Puolustaja Van Ryn oli ennen kauden alkua tehnyt kokonaiset 13 NHL-tehopistettä, mutta oli ehtinyt antaa aihetta jo lukuisiin tarinoihin. Van Rynin takia NHL:n ja yliopistojääkiekon sääntöpykäliä on rukattu ja mies oli ehtinyt olla jo kahdesti vapaa agentti, jonka perässä jopa juostiin. Tämä kaikki ilman varsinaisia näyttöjä. Nyt Van Ryn kuitenkin näytti, että kohun takaa löytyy jotain. Van Ryn oli Floridan tärkein peliä tekevä pakki ja kasasi mukavat tehopisteet. Van Rynissa yhdistyy yliopistopelaajan tyylikkyys ja ontariolaispelaajan räväkkyys. Van Ryn on jopa hiukan liian innokas iskujenjakaja, kokoa kun ei ole niin kovin paljon. Sen lisäksi että Van Ryn keräsi ylivoimapisteitä, hän myös oli jäällä pelien tärkeimmillä hetkillä. Oliko Van Ryn tämän kauden Dan Boyle? Aika näyttää, ennusmerkit ovat hyvät.

Alexandre Daigle Minnesota Wild 78 20 31 51 -4 14

Kaikille NHL:ää vähänkin seuraaville on Daiglen nimi tuttu, vaikkakin moni jostain kumman syystä luulee miestä venäläiseksi. Aiemmin Daigle tunnettiin seuraavista asioista: hän tuhosi mahdollisuutensa QMJHL:n piste-ennätyksiin riehumalla itselleen pelikieltoa. Hän oli NHL:n ykkösvaraus 1993 ja yksi kaikkien aikojen itsevarmimmista sellaisista. Hän väitti seurustelevansa Pamela Andersonin kanssa. Hän halusi näyttelijäksi ja lopetti jääkiekon.

Nyt Daigle on tullut takaisin. Viime kaudella mies murtautui Pittsburghin joukkueeseen ja pelasi hetken ihan ok, mutta tie näytti jo nousseen pystyyn kunnes kaikkien yllätykseksi juuri Wild näki Alexandressa jotain. Ja niin kiekkoperheen kuuluisin tuhlaajapoika sai ties kuinka monennen mahdollisuuden. Daigle pelasi lopulta erittäin tasaisen kauden. Hän oli Wildin paras pistemies ja sivusi aikanaan Ottawassa tulokkaana tekemäänsä piste-ennätystä. Tehotilasto oli siedettävä, eikä kukaan sanonut pahaa sanaa Daiglen asenteesta tällä kertaa. 29-vuotias supertaitava Daigle ehtii vielä luoda kunnollisen NHL-uran.

Mike Ribeiro Montreal Canadiens 81 20 45 65 +15 34

Ribeiron muodonmuutos oli tällä kaudella totaalinen. Aiempi piste-ennätys oli 18, mutta aivan yht’äkkiä Montrealilla oli kaksi NHL-tason sentteriä. Ribeiro tuli aikanaan liigaan melko kovalla kohulla, eikä kukaan koskaan hänen taitojaan kyseenalaistanutkaan. Silti kolmen kauden ajan näytti siltä, että portugalilainen kuumaverisyys ei tulisi sopeutumaan NHL-jääkiekon vaatimuksiin. Ribeiro oli kuriton ja pehmeä. Hän hautoi kiekkoa ja laiskotteli. Vakinainen pelipaikka näytti mahdottomalta saavuttaa.

Mutta heti syksystä lähtien Ribeiro oli uusi mies. Saku Koivun ollessa sivussa Ribeiro johti peliä kuin olisi tehnyt sitä aina ennekin. Kaiken lisäksi hän pelasi nousujohteisesti ja vieläpä tasaisesti. Välillä valmentaja muistutti miehen kuolevaisuudesta. Kun Koivu palasi, oli Montrealilla kaikkien yllätykseksi kaksi tehoketjua. Riittääkö Ribeiron kantti sitten vielä pudotuspeleissä, se on arvoitus. Ainakin mies kehitti itselleen valtavat paineet, sillä moni oli jo valmis pitämään miehen potentiaalina 30 pistettä. Tällä kaudella saavutetut lukemat ovat kaikin puolin vakuuttavat. Kovien paineiden alla, ihan tavallisten pelaajien kanssa ja kokemattomana tuittupäästä kasvoi pelimies.

Sheldon Souray Montreal Canadiens 63 15 20 35 +4 104

Sourayn tarina on jo melko hyvin kerrottu suomalaisessakin lehdistössä. Mieshän on näitä New Jerseyn löytöjä, joita joukkueella on varaa myydä muualle menestymään. Ennen kuluvaa kautta Souray tiedettiin isoksi pakiksi, joka sai usein turpaansa koostaan huolimatta. Viime kauden mies jätti väliin kun ranne oli rikki. Siksi olikin todellinen sensaatio kun hän alkoi tuulettaa maaliverkkoja tiuhaan tahtiin syksyllä. Souray oli all stars-taukoon asti NHL:n kuumimpia nimiä, ja rikkoi omat piste- ja maaliennätyksensä kevyesti. All Stars-pelin jälkeen polvi kuitenkin meni rikki, ja nyt paluuta hidastaa huhun mukaan uusiutunut rannevamma. Oliko Souray tähdenlento? Kylmänviileästi katsottuna kaikki tarinan osatekijät viittaavat siihen.

Martin Erat Nashville Predators 76 16 33 49 +10 38

Kättä pystyyn jos joku huomasi, että Martin Erat iski 49 tehopistettä Nashville Predatrosin paidassa. Niin arvelinkin. Eihän tuo lukema maailmoja vielä muuta, mutta vasen laituri näytti kehittyvänsä hyvää vauhtia. Peliaikaa ei tullut mitenkään valtavasti ja maalinteko on vielä hyvin onnetonta (viime kaudella samat 16 häkkiä), mutta kaiken kaikkiaan Erat teki hyvän vaikutuksen. Surkean lokakuun jälkeen Erat nakutti tasaisesti 9-12 pistettä kuussa. Erat on tavallisen kokoinen tallaaja, mutta nykytshekkiläisen muotin mukaan vahva. 22-vuotiaan laiturin pelintekotaito on jo melko tunnettua, mutta myös kulmavääntö sujuu. Denis Arkhipovin ja Vladimir Orszaghin ketjussa esiin noussut Erat on mennyt heittämällä ohi muista vokaaliketjulaisista. Predators kaavaileekin Eratista tutkaparia David Legwandille. Miehet pelaavat tätä nykyä samassa ketjussa Orszaghin kanssa.

Oleg Kvasha NY Islanders 81 15 36 51 +4 48

Kun on kuusi jalkaa ja viisi tuumaa pitkä, riittää NHL:ssä tilaisuuksia. Kvashan potentiaali ei ole kuitenkaan pelkästään mittanauhan kertomaa. Jos joku NHL:ssä on pelannut alle tasonsa, niin se on ollut Kvasha. Oleg on ketjukaverinsa Alexei Jashinin isompi ja nopeampi versio. Kaiken järjen mukaan Kvashan pitäisi kamppailla pistepörssin johtopaikoista, joten miksi 51 pisteen kausi on läpimurto? No koska aiemmat kaudet ovat tuoneet seuraavat saldot: 25, 25, 20, 38, 26. Ei ihan huonoja, mutta odotuksiin nähden heikkoja lukemia. Tällä kaudella Kvasha vihdoin löysi tasaisuutta otteisiin. Surffaajien kuningas on itse sanonut otteidensa heikkouden olevan heikon itseluottamuksen syytä. Paras lääke sellaiseen on Vladimir Jursivovin huuto ”jalat, jalat” eikä päänsilittely. Salt Lake Cityn olympialaisiin yllättäen valittu Kvasha tulee tekemään vielä joskus sen 80 pisteen kauden. Moni sanoo tähän, että asenne on ominaisuus, sitä ei voi oppia. Kvasha on niin lahjakas, että riittää kun mies alkaa laukoa. Maalimäärä tuplaantuu helposti.

Michal Handzus Philadelphia Flyers 82 20 38 58 +18 82

Jos Handzus ei ole yksi NHL:n aliarvostetuimmista pelaajista, niin sitten kukaan ei ansaitse tuota arvonimeä. Slovakki nosti piste-ennätystään maltillisesti reilulla 10 pisteellä, mutta nyky-NHL:ssä mikä parannus vain on kova juttu. Moni muistaa Handzusin jo Pietarin MM-kisoista 2000. Silloin sentteri syötti Miroslav Satanin jatkuvasti avopaikkoihin ja Slovakia nappasi hopeaa. Tällä hetkellä mies pelaa samalla tasolla NHL:ssä. Handzus on ehtinyt jo olla Selke-ehdokkaana parhaana puolustavana hyökkääjänä, mutta hän on paljon muutakin. Michal on ylivoimassa tärkeämpi pelaaja kuin moni Philadelphian ulkopuolella tietää. Handzus voidaan lähettää jäälle milloin tahansa ja kenen kanssa tahansa. On vähän hassua puhua tämän tason pelaajasta läpimurron tehneenä, sillä Handzusin ohittaminen kertoo vain ylimalkaisesta suhtautumisesta jääkiekkoon. Handzusia kannattaa seurata tarkasti, sillä hän täyttää kaikki nykykiekkoilijan vaatimukset. Handzus on juuri niitä pelaajia, jotka kohottavat muiden ketjunsa pelaajien tasoa. Älkää sanoko tätä Jeremy Roenickille, mutta Handzus on Flyersin tärkein hyökkääjä.

Ladislav Nagy Phoenix Coyotes 55 24 28 52 +11 46

Slovakialaisten taitureiden ykköskaartiin noussut Nagy kohahdutti alkukaudesta. Jo pitkään Nagya on odotettu aivan terävimmälle huipulle. Vihdoin tänä syksynä Shane Doanin kanssa Nagy laittoi tuulemaan. Nopeana ja taitavana Nagy jallitti pakkeja ja Shane Doan aiheutti kaaosta taklaamalla kaikkea mikä liikkuu. Valitettavasti muu Phoenixin joukkue ei kyennyt auttamaan ykkösketjua, joten kojooteilla ei kauden aikana ollut juuri muuta iloa kuin Brian Boucherin ja Nagyn otteet. Nagyn osalta ilo loppui lyhyeen, sillä rannevamma katkaisi miehen kauden. Nagy on siitä erikoinen slovakki, että hän on melkoinen riidankylväjä. Samaa tyyliä on edustanut Ronald Petrovicky Atlantassa hyvällä menestyksellä, mutta Nagy on tosiaan eri kaliiberin pelaaja, ja voisi jättää koiruudet pois, sillä painimalla mies ei liigassa pärjää. Silkkikäden voi odottaa ensi kaudella niittaavan 40 maalia jos ranne saadaan siedettävään kuntoon.

Paul Mara Phoenix Coyotes 81 6 36 42 -11 48

Jenkkipakin saldo alkaa näyttää siltä miltä pitääkin. Peliaikaa tulee paljon ja syöttöpisteitä kertyy puoli per peli. Maaleja Mara saisi kuitenkin tehdä enemmän ja tietenkin johtavalta pakilta vaaditaan myös henkisiä ominaisuuksia. On vielä kyseenalaista tuleeko Marasta koskaan todellista huipputason ykköspakkia, mutta ainakaan kuluneen kauden perusteella sille ei pitäisi olla esteitä. 346 NHL-ottelussa Mara on tehnyt vasta 11 ylivoimamaalia, vaikka ylivoima-aikaa on jo jonkun aikaa tullut. Laukauksessa on siis vielä kehitettävää. Mara on toistaiseksi ihastuttanut Tverdovskymäisellä tavalla innostua hyökkäämään. Jääkaappipakastimeksi luistelu on herkkää ja kaunista, mutta kuluneella kaudella pienetkin asiat alkoivat kiinnostaa entistä enemmän. Nyt Maralla on edessä vielä uusi haaste. Derek Morrisin tulo saattaa muuttaa Maran roolia asteen verran puolustavammaksi. Miten siihen reagoi pakki, jolle ei ole ennen kasattu kovia paineita. Nostaako Mara tehotilastonsa plussalle ja osaako hän pimentää vastustajan ykköskentän.

Milan Kraft Pittsburgh Penguins 66 19 21 40 -22 18

Pittsburgh ajoi tunnetusti kuluneella kaudella sisään paljon uusia naamoja. Jo kaksi kautta joukkueen ympärillä hengaillut Milan Kraft oli ehtinyt saada jostain syystä mainetta jo entisenäkin lupauksena, mutta pelasi aivan mukavan kauden. Kraft on iso ja taitava sentteri. Kuvaus kuulostaa tylsältä, sillä sellaisia on maailma täynnä. Kraft herätti huomiota erityisesti helmikuussa iskemällä 15 tehopistettä kesken Pittsburghin lamakauden. Samalla tshekki meni heittämällä ohi alkukaudella joukkueen tähdeksi kaavaillun Rico Fatan ja oli yhdessä tulokas Ryan Malonen kanssa joukkueen valopilkkuja. Todelliset seikkailut kuitenkin ovat vasta edessä. Kausi tulee toistaa, ja Kraftin pitää olla enemmän läsnä. Pelkkä pisteidenkeräily ei riitä kun joukkuetta kehitetään.

Nils Ekman San Jose Sharks 82 22 33 55 +30 34

Jonathan Cheechoo San Jose Sharks 81 28 19 47 +5 33

Alyn McCauley San Jose Sharks 82 20 27 47 +23 28

Alexander Korolyuk San Jose Sharks 63 19 18 37 +20 18

San Josen kalustosta voidaan nostaa esiin jopa neljä läpimurron tehnyttä pelaajaa. Espoon Bluesin ”kasvatti” Nils Ekman on San Josen fanien mukaan varma valinta voittamaan Selke Trophyn ja Lady Byngin. NHL:n huonoin luistelija Jonathan Cheechoo iski täysin uskomattomasti 28 maalia. McCauley opetti Ekmanin NHL-tavoille ja teki siinä sivussa uransa ylivoimaisesti parhaat runkosarjapisteensä. Koroljuk taas palasi Venäjältä NHL-liigaan ja oli yllättäen kuoriutunut all around-pelaajaksi. Mitähän ihmettä niissä Silicon Valleyn tietokonekeskuksissa on puuhattu? Ohjaako Ron Wilson kaukosäätimellä näitä miehiä? Ketju Koroljuk- McCauley- Ekman oli NHL:n paras ketju plus/miinus-mittarilla kevätkaudella. Cheechoo laukoi yhdeksän voittomaalia. Liigan parhaat tekivät 10. Go figure.

» Lähetä palautetta toimitukselle