Edmonton Oilers 2006-07 - Muuttuuko Tuhkimo kurpitsaksi?

NHL / Artikkeli
"WE WANT THE CUP" huusi kuusitoistatuhantinen yleisö, kun Edmonton Oilers edellisen kerran poistui kotijäiltä kuudennen Stanley Cup-finaalin jälkeen kesäkuussa. "WE WANT THE CUP" huusi kolmetuhatpäinen yleisö, kun joukkue luisteli jäälle ensimmäisiin harjoituksiin syksyn harjoitusleirin alkajaisiksi. Uskomaton neljän playoff-kierroksen marssi ja katkera häviö seitsemännessä pelissä on takana. Mitä Edmontonissa on edessä suurien muutosten jälkeen?

Viime keväänä Edmonton Oilers selvitti tiensä pudotuspeleihin läntisen konferenssin kahdeksantena joukkueena voittamalla huhtikuussa toiseksi viimeisessä runkosarjapelissä mysteerisellä tavalla romahduksen tehneen Vancouver Canucksin.

Tämän jälkeen Oilers marssi pitkän ja uskomattoman taipaleen käsittämättömän hyvin pelanneen maalivahti Dwayne Rolosonin avulla Stanley Cup -finaaliin saakka. Oilers oli Stanley Cup -historian ensimmäinen kahdeksannelta runkosarjasijalta finaaliin päässyt joukkue.

Koko kevään playoffsien ajaksi Edmontonin kaupunki muuttui täysin hulluksi, muun muassa kaupungin pääbiletyskatu Whyte Avenue laitettiin remonttiin jokaisen merkittävän voiton kunniaksi. 16 köyhän vuoden jälkeen Albertan pääkaupunki sai maistaa jääkiekkokuumetta oikein kunnolla. Poliisit pääsivät pamputtamaan kunnolla ja huligaanit saivat rikkoa omaisuutta.

Koulut ja työpaikat muuttuivat Oilers-leireiksi, kukaan ei yrittänytkään järjestää kokouksia tms. otteluiden aikaan. Joku keksi onnekseen muuttaa jopa finaalipäivälle sattuneet häänsä Oilers-juhliksi, jossa pappia myöten kaikki pukeutuivat pelipaitoihin ja juhlatilaisuuteen rahdattiin iso televisio ottelun seuraamista varten.

Kotiareena Rexall Placen jäähallissa tunnelma nousi ennennäkemättömälle tasolle. Hullu albertalaisyleisö otti tavakseen laulaa molemmat kansallislaulut äänekkäästi ja toimi kuudentena kenttäpelaajana voitosta toiseen. Kukaan paikalla ollut ei varmasti ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa.

Oilers tumpeloi finaalin ensimmäisen ottelun johdettuaan sitä jo selvästi. Roloson loukkaantui ja Jussi Markkanen saapui pelastamaan joukkueen pelaten loistavasti, mutta seitsemännessä pelissä tuhkimojoukkue hävisi paremmalleen.

Kesän pelaajaliikenne oli vilkasta

Peräti yhdeksän Oilersin finaalijoukkueen pelaajista oli kesällä rajoittamattomia vapaita agentteja, joten muutosten kesää osattiin odottaa. Joukkueesta, joka pelasi niin suurella sydämellä läpi playoffsien, tulisi yksi NHL:n suurista kysymysmerkeistä. Heti aluksi Edmonton Oilersilta revittiin mainittu sydän irti.

Vain viisi päivää sen jälkeen, kun Stanley Cup -finaali päättyi Carolinan juhlintaan, joukkueen ainoa supertähti
Chris Pronger pyysi siirtoa pois Edmontonista "perhesyistä".
Noin kymmenen päivää pyynnön jälkeen GM Kevin Lowe teki Anaheim Ducksin kanssa kaupat ja Pronger sai pyyntönsä läpi.

NHL:n parhaan puolustajan paikkaa ei pystytä mitenkään korvaamaan Edmontonissa. Pronger ahmi peliminuutteja koko kauden ja vielä paransi peliään kauden ratkaisevissa otteluissa, ollen selkeästi parempi kuin Scott Niedermayer Anaheim-sarjassa ja Norris-Trophylla palkittu Nicklas Lidström Detroit-sarjassa.

Prongerin lisäksi vapaa agentti Jaroslav Spacek teki sopimuksen Buffalo Sabresin kanssa, Sergei Samsonov
Montreal Canadiensin kanssa ja Michael Peca siirtyi kotikaupunkiinsa Toronto Maple Lefsin riveihin. The Hockey Newsin haastattelussa Peca kertoi halunneensa Leafsin paitaan, koska "tässä vaiheessa
peliuraani haluan vain voittaa".

Kovan onnen maalivahti Ty Conklin päästettiin menemään ja hän oli viimeksi Columbus Blue Jacketsin leirillä, josta hänet on lähetetty AHL-farmijoukkueeseen.

Heinäkuun alussa joukkueen monivuotinen enforcer ja fanien suursuosikki Georges Laraque ei saanut Oilersilta sopimustarjousta suureksi pettymyksekseen. "Shorshin" pelasti Wayne Gretzkyn Phoenix Coyotes tarjoamalla uuden paperin.

On aivan varmaa, että jotkut NHL-joukkueet tulevat käyttämään tilannetta hyväkseen ja yrittämään pelottelemalla nujertaa tappelijattoman Oilersin tällä kaudella, kuten vaikkapa rakas vihollinen Calgary Flames.

Oilersin leirissä vannotaan kuitenkin "team toughness" -konseptin nimeen. Joukkueessa on pelaajia, jotka ovat valmiita pudottamaan hanskansa tarvittaessa, kuten kapteeni Jason Smith tai nelosketjun jyrä Ethan Moreau, mutta silti Oilersilla ei ole enää todellista raskaan sarjan miestä, jollaisista Georges Laraque oli ehkä kaikkein paras.

Pudotuspeleissä käärmeenpuremasta kärsinyt nopea Radek Dvorak päästettiin menemään muualle, Dick Tärnström ja Rem Murray siirtyivät pelaamaan Eurooppaan ja joukkuehengen kannalta merkittävät veteraanit Igor Ulanov ja Todd Harvey lopettivat ammattilaispelaamisen.

Tulijapuolella Edmonton sai Pronger-kaupassa kaupungin oman pojan Joffrey Lupulin Anaheimista. 28 maalia viime kaudella tehnyt Lupul on yksi NHL:n lupaavimmista "one-shot" -maalintekijöistä.

Juuri ennen training campin alkua julkistettiin Lupulin uusi kolmivuotinen sopimus ja julkistamistilaisuudessa mieheltä kysyttiin, miltä tuntui vetää Oilers-paita päälle ensimmäistä kertaa. Tähän Lupul, jonka isoisä sattumalta on yksi seuran omistajista, totesi pitäneensä tuota paitaa päällään koko ikänsä. Nyt hän vain sai ensimmäistä kertaa oman nimensä sen selkään.

Erittäin vahvoja otteita training campilla esittänyt Joffrey Lupul on joukkueen ykkösmaalitykki, jolta voi odottaa jopa 40 maalin kautta jossain vaiheessa.

Pronger-kaupassa saatiin Edmontonin vahvuuteen myös lahjakas puolustaja Ladislav Smid, joka on pelannut erittäin hyvin AHL:ssä aikaisemmin ja josta ennustetaan hyvää NHL-puolustajaa.

Edmonton teki merkittävän hyökkääjähankinnan hankkiessaan viimeksi New York Rangersia edustaneen Petr Sykoran. Edmontonissa muutaman kesän teini-ikäisenä viettänyt
Sykora tulee olemaan joukkueelleen tärkeä pelaaja ylivoimapelin viivamiehenä ja huippulahjakkaan Ales ketjukaverina.

Buffalo Sabresista saatiin puolustuksen avuksi kaupan kautta lupaava puolustaja Jan Hejda. Minnesota Wildissa ehkä liian puolustavasta roolista kärsinyt Daniel Tjärnqvist saattaa
Oilers-puolustuksessa näyttää osaamistaan enemmän. Mies siirtyi Edmontoniin vapaana agenttina.

Viime kaudella Oilers kauppasi joukkueen runkomiehiin kuuluneen Marty Reasonerin Bostoniin saadakseen Sergei Samsonovin vuokralle playoffsien ajaksi. Kesällä vapaaksi agentiksi jäänyt Reasoner teki kesällä onnellisen paluun kotiin ja tulee olemaan joukkueen uhrautuva nelosketjun
sentteri aivan kuten ennenkin.

OHL-junioriliigassa peräti 192 pistettä 76 ottelussa tehtaillut Robbie Schremp on pelaaja, joka on saanut harvinaisen paljon kannustusta niin faneilta kuin
medialta sekä viime että tämän vuoden harjoitusleireillä.

Schremp on harvinainen lahjakkuus kiekon kanssa, mutta hänen
luistelunsa varsinkin suoraan eteenpäin, kuntopohjansa ja peli ilman kiekkoa on ollut alle NHL-luokkaa tähän mennessä. Loikkaus junnuista ammattilaiskiekkoon on todella pitkä ja
hankala ja Schrempin uraa voisi parhaiten auttaa vielä vuosi lisäkokemusta AHL:ssä.

Oilersin suurin ongelma syksyllä 2006 on oman farmijoukkueen puuttuminen. Pelaajia on lähetetty ainakin viiteen eri joukkueeseen ympäri Pohjois-Amerikkaa. Omat lupaukset eivät pääse pelaamaan Oilers-kiekkoa ollessaan muiden seurojen valmentajien alaisina milloin missäkin. Vuoden päästä
tilanteeseen on onneksi tulossa muutos, sillä Oilers on hankkimassa ikiomaa farmijoukkuetta todennäköisesti idästä.

Rolosoniin luotetaan

Maalivahtipelaaminen oli Oilersin pelissä eniten puheenaihetta aiheuttanut asia koko runkosarjan
ajan viime kaudella. Ty Conklinin, Jussi Markkasen ja paikoitellen Mark Morrisonin peli oli liian
ailahtelevaa monen mielestä.

Valmentaja parantanut tilannetta vaihdellessaan maalivahtia pelistä ja erästä toiseen koko ajan. Tällainen soutaminen ja huopaaminen ei tehnyt muuta, kuin mursi itseluottamuksen
kaikilta Oilers-vahdeilta, koska jokaikisen epäonnistumisen jälkeen tuli kutsu penkille.

Kymmenisen peliä ennen runkosarjan päättymistä Oilers hankki Dwayne Rolosonin Minnesotasta ja päinvastoin kuin muiden maalivahtien kohdalla, Rolosonille annettiin rajattomasti luottamusta alusta lähtien, vaikka tämän ensimmäiset ottelut öljypaidassa eivät olleet hurraamisen arvoisia.

Roloson kiitti luottamuksesta ja muuttui pudotuspeleihin tultaessa ihmemieheksi ja finaaleihin tultaessa jopa Conn Smythe -palkinnon ykkösehdokkaaksi loukkaantumiseensa saakka.

Nyt jo 37-vuotias Roloson teki kesällä rahakkaan 11 miljoonan dollarin kolmevuotisen sopimuksen, joka merkitsee sitä, että nyt Oilers toivoo "Rollien" pystyvän samanlaisiin ihmetekoihin myös tulevaisuudessa ja maksaa siitä kalliisti. Paineet ovat selkeästi sympaattisen entisen Lukko-vahdin harteilla.

Jussi Markkanen osoitti finaaleissa pelaamisellaan olevansa
pelipaikkansa arvoinen ja tulee ottamaan kakkosvahdin paikkansa. Tällä kaudella se tulee tapahtumaan paremman itseluottamuksen ja valmennusjohdon luottamuksen avulla.

Arvoituksellinen puolustus

Edmonton Oilersin puolustus on ollut eniten kysymyksiä aiheuttanut pelin osa-alue koko kesän ja vielä harjoitusleirienkin ajan. Chris Prongerin arvo oli todella suuri, eikä häntä pystytä mitenkään korvaamaan.

Jaroslav Spacekin arvo huomattiin vasta Edmontonissa, hän teki 19 pistettä 31 ottelussa tultuaan Chicagosta, pelaten keskimäärin 24 minuuttia 37 sekuntia ottelussa. Spacekin
lähdettyä Oilers-puolustuksessa oli jo kaksi todella suurta aukkoa.

Vanhat soturit, kauden aikana 33 vuotta täyttävät Steve Staios ja Jason Smith symbolisoivat pelillään Oilersin sydäntä ja jatkavat uhrautuvia pelejään vielä ainakin tämän
kauden ajan. Kapteeni Smith blokkasi 60 laukausta pudotuspeleissä. Koko viime kausi oli hankala tämänkaltaisille puolustajille tulituksen lisäännyttyä lisääntyneiden ylivoimapelien vuoksi.

Marc-Andre Bergeron on hyvä kakkosparin puolustaja ja taitava kiekon kanssa, mutta puolustuksen syvyys
tulee olemaan ongelma Edmontonille. GM Kevin Lowe on laiminlyönyt tämän osa-alueen joukkueen kehittämisessä, eikä ole onnistunut löytämään joukkueelle tarpeeksi hyviä kiekollisia puolustajia. Tällä saattaa olla pitkäaikaisia negatiivisia vaikutuksia joukkueen peliin.

Harjoitusleirillä nähdyissä kokoonpanoissa Smithin parina on pelannut Jan Hejda, Staioksen kanssa Ladislav Smid ja Bergeronin kanssa Daniel Tjärnqvist. Lupaava isokokoinen ja pahatapainen Matt Greene pelasi hyvin viime kauden lopussa ja tulee saamaan pelipaikan kuuden pelaavan puolustajan joukosta. Hejda, Smid ja Tjärnqvist taistelevat leirin lopussa kahdesta viimeisestä pelipaikasta.

Lupaavia kiekollisia puolustajia Oilersin leirillä olivat Daniel Syvret, alunperin Coloradon varaama ja Tommy Salo -kaupassa Oilersiin saatu Tom Gilbert sekä varaamattomana
Bergeronin tapaan leirille kutsun saanut Sebastien Bisaillon. Kaikki nämä pelaajat ovat mahdollisia hyviä kiekollisia puolustajia tulevaisuudessa saatuaan ensin pari vuotta kokemusta lisää AHL-tasolla.

Samalla lienee syytä mainita myös isokokoinen ja kovaluinen
puolustajalupaus Mathieu Roy, josta voi olla vielä hyötyä Oilersille tulevaisuudessa varsinkin joukkueen kovuusosastolla. Roy tarvitsee lisäaikaa parantaakseen luisteluaan ennenkuin on valmis NHL-tasolle.

Luisteluvoimainen hyökkäys

Edmonton Oilersin tavaramerkki on aina ollut nopea luistelukykyinen hyökkäys ja tälle kaudelle tultaessa
Oilersin hyökkäys näyttää vahvemmalta kuin ehkä koskaan sitten Jari Kurrin parhaitten päivien.

Nopeuden avulla Oilers pystyy käyttämään hyväkseen uusia sääntötulkintoja, mutta pystyy käyttämään sitä myös vastakarvataktiikan ohjaamiseen. Oilers yllätti vastustajansa muutaman kerran viime kaudella pelaamalla
myös kärsivällistä trap-tyylistä peliä.

Tämän kauden Oilersilla ei ole hyökkäyksessään ketään Kurrin tai Gretzkyn tai Messierin tasoista supertähteä, mutta syvyydessään Oilers-hyökkäys on varmasti yksi NHL:n parhaimpia.

Ryan Smyth on ehkä joukkueen tunnetuin keulakuva peräänantamattoman taistelunsa ansiosta. Smyth ei ole joukkueen nopeimpia, ei paras kiekon kanssa, eikä omaa parasta laukausta, mutta hän on erittäin tuottelias hyökkääjä, koska hän kääntää kamppailut useimmiten edukseen ja menee innolla paikkoihin, jonne ei ole mukava mennä pisteitä saalistaakseen.

Ales Hemsky, Shawn Horcoff, Jarrett Stoll ja Raffi Torres ovat kaikki aliarvostettuja kykyjä NHL:ssä
ja kaikki toimivia osia Oilers-hyökkäyksessä. Lisäksi kun maalintekoon pystyvät roolipelaajat, kuten Fernando Pisani, Ethan Moreau ja Marty Reasoner sekä tulokkaat Joffrey
Lupul ja Petr Sykora, on helppoa väittää Edmontonin hyökkäyksen olevan yhden koko NHL:n tasokkaimmista.

Ykkösketjuksi näyttää muodostuvan yhdistelmä Smyth-Horcoff-Lupul, kakkoseksi Torres-Sykora-Hemsky
ja kolmoseksi Moreau-Stoll-Pisani, Marty Reasonerin johtaessa nelosta. Valmentaja MacTavishin suosima aggressiivinen ja nopea pelitapa sopii tälle hyökkääjämateriaalille erittäin hyvin.

Jäljelläolevista paikoista lähinnä nelosketjussa taistelivat tätä kirjoitettaessa training campin lopussa Aleksei Mikhnov, Patrick Thoresen ja Marc-Andre Pouliot. Jos lupaavasti leirillä esiintynyt Thoresen onnistuu
nappaamaan paikan kokoonpanosta, tulee hänestä Oilersin historian ensimmäinen norjalainen pelaaja ja koko NHL:n historian neljäs norjalainen. Björn Skaare, Espen Knutsen ja
Anders Myrvold olivat kolme ensimmäistä norjalaista kiekkopioneeria.

Oilersin ensimmäisellä kierroksella vuosia sitten varattu Mikhnov on mielenkiintoinen prospekti, jos sellaiseksi jo kuusi vuotta ammattilaiskiekkoa Venäjällä pelannutta
peluria voidaan kutsua. Mikhnov ei liiku NHL-pelaajan nopeudella eikä hänen liikeratansa ja sijoittumisensa ole vielä kapeisiin kaukaloihin sopivinta, mutta kiekon kanssa hän osaa olla todellinen uhka. Valmennusjohto saattaakin pitää hänet ruokavahvuudessa nähdäkseen kuinka nopeasti
hän ottaa oppia. Myös kielivaikeuksilla saattaa alussa olla oma osuutensa hieman hankalaan sopeutumisen.

Isokokoinen pudotuspeleissäkin hyvin esiintynyt Brad Winchester ja jo mainittu fanien suosikki Robbie Schremp eivät onnistuneet ottamaan pelipaikkoja kokoonpanosta
NHL-avaukseen.

Karismaattinen ja huippulahjakas Schremp on pelaaja, jonka on parasta tässä vaiheessa uraa saada paljon peliaikaa
joukkueensa ensimmäimmäisissä ketjuissa ja ykkösylivoimalla. Sellaisia paikkoja ei timantinkovassa Oilersin joukkueessa
tänä syksynä ollut tarjolla.

Playoffseissa lyhyen ja tehokkaan peliesityksen antanut Toby Petersen pelasi erittäin hyvän leirin, muttei myöskään saanut pelipaikkaa. Petersen saattaa olla ensimmäinen mies,
kenen puhelin soi, kun Oilers jossain vaiheessa kautta tarvitsee lisäapua.

Edmonton Oilersin valmennusjohto oli kaiken kaikkiaan tyytyväinen kaikkiin pelaajiinsa tämän vuoden harjoitusleirillä todeten leirin lopussa, ettei kukaan pelannut itseään ulos joukkueesta, vaan pelaajia
jouduttiin lopulta lähettämään muualle, koska aika heidän parempaan seuraamiseensa alkoi loppua.

MacTavish nousi haudasta

Päävalmentaja Craig MacTavishin taitoja ei tule aliarvioida. Oilersin kamppaillessa playoff-paikasta viime kauden lopulla, varmistaen sen vasta toiseksi viimeisessä
runkosarjapelissä, MacT:n erottamista vaadittiin raivokkaasti niin fanien kuin mediankin toimesta.

Pari kuukautta myöhemmin Oilersin raivattua tiensä Stanley Cup -finaalin seitsemänteen otteluun, MacTavish oli jo muuttunut valmennusneroksi, seuraavaksi Kanadan olympiavalmentajaksi ja vaikka miksi. Hänet palkittiinkin
kesällä monivuotisella rahakkaalla jatkosopimuksella seurajohdon taholta.

Menestyksekkäissä NHL-joukkueissa pelanneena "MacT" pystyy ammentamaan paljon suuresta kokemuksestaan ja hän jos kuka kykenee muuttamaan finaalitappiopettymyksen opettavaiseksi kokemukseksi joukkueelleen. Alkava kausi tulee olemaan todella kova testi valmentaja MacT:lle. Joukkueen selkärangan lujuutta tullaan koettelemaan viime kevään kokemusten jälkeen.

Apulaisvalmentajina jatkavat hyökkääjiä valmentava Craig Simpson, puolustajia ohjaava Charlie Huddy ja teoriamies Bill Moores. Oilersin valmennus on hyvissä ja kokeneissa
käsissä.

Joukkueen johdon, varsinkin GM Kevin Lowen, toimia kannattaa seurata. Nykypäivän NHL:ssä seurat toimivat tarkasti palkkakaton antamissa rajoissa ja monet ovat palkanneet
erikseen alan ekspertin, niin sanotun "capologistin". Lowe pitääkin joukkueen budjetin tarkoituksella 4-5 miljoonaa dollaria katon alapuolella pystyäkseen tekemään muutoksia ja hankkimaan tuntuvia vahvistuksia, kun taistelu kevään pudotuspelipaikoista käy kiivaimpana.

Erikoistilanteissa vielä parannettavaa

Edmonton Oilersin nuoruuden into ja taito näkyvät sekä ylivoima- että alivoimapelissä, jotka molemmat olivat viime kaudella vankkaa NHL:n keskiluokkaa. Ylivoima oli liigan 14. parasta 18,1 prosentin tehokkuudella ja alivoima kahdeksanneksi parasta 84,1 prosentin tehokkuudella. Joukkueen erikoistilannetilastot olivat vielä paremmat
vieraskentällä. Suurin tehtävä Oilersilla on erikoistilannepelaamisen saaminen tasaisemmaksi, erot hyvän ja huonon päivän välillä ovat todella suuret.

Ylivoimassa Oilersia tulee entiseen tapaan johtamaan Ales Hemsky, joka on todellinen taituri kiekon kanssa. Hemsky
pystyy luomaan tilanteita siniviivalle Jarrett Stollin hirmulaukaukselle ja Ryan Smyth jatkaa kiekkojen ohjaamista/sisääniskemistä maalin edustalla. Smyth teki viime kaudella 19 ylivoimamaalia ollen jatkuvasti
maalivahdin paras ystävä ja pahin painajainen roikkuessaan maalin edessä.

Petr Sykorasta odotetaan toista ykkösylivoimaryhmän
siniviivamiestä, joten on mahdollista, että Oilersilla on viisi hyökkääjää jäällä ylivoimapeleissä. Tätä on
jo kokeiltu harjoitusotteluissa. Huipputaitava Robbie Schremp tulee pelaamaan kakkosylivoimassa, jos onnistuu mahtumaan kokoonpanoon.

Jason Smith ja Steve Staios ovat tärkeitä alivoimapelaajia
puolustuksessa. Viime kaudella joukkueen hyökkääjistön nopeus ja taitavuus käytettiin hyväksi alivoimilla Oilersin tehdessä niistä 15 alivoimamaalia, ja se oli NHL:n neljänneksi suurin lukema. Koko joukkue on täynnä uhrautuvaisia ja pelkäämättömiä laukausten eteen heittäytyjiä, mistä on tullut yksi Edmontonin joukkuepelin tavaramerkeistä varsinkin playoffseissa.

Dwayne Rolosonilta odotetaan hyvää kautta ja siten merkittävintä panosta Oilersin alivoimapeliin. Fernando Pisanin laukoma maali viidennessä pelissä oli Stanley Cup -finaalihistorian ensimmäinen jatkoajalla alivoimalla tehty voittomaali.

Finaalihäviäjän kirous voitettavana

Edmonton Oilers tulee laittamaan jäälle yhden viihdyttävimmistä NHL-joukkueista kaudelle 2006-07.
Joukkueen hyökkääjävahvuus on yksi koko NHL:n kovimmista, mutta puolustuksessa on aukkoja täytettävänä. On odotettavissa, että joukkueenjohto yrittää parantaa tilannetta ennen playoffseja hankkimalla kokeneen kiekollisen puolustajan. Oilersilla on tilaa palkkakaton alla tämän tekemiseen.

Häviäminen Stanley Cupin finaalissa voi olla kirous, kuten kolme Oilersia edeltänyttä finalistia voi todistaa. Edelliset finaalin hävinneet joukkueet, Carolina Hurricanes, Anaheim Mighty Ducks ja Calgary Flames kaikki putosivat seuraavalla kaudella jo ensimmäisellä kierroksella tai eivät päässeet playoffseihin ollenkaan.

Playoffpaikan ottaminen lännessä on aina erittäin hankala tehtävä ja finaalihäviäjän kirous voi käydä myös Oilersin kohtaloksi keväällä. Joukkueen on opittava häviämisestä ja käytettävä muistoa katkerasta tunteesta pitkän kauden inspiraatiolähteenä.

Ennen kauden alkua suuri osa NHL-eksperteistä, kuten arvovaltainen jääkiekkoraamattu The Hockey
News ja moni muu Pohjois-Amerikan itäosissa operoiva taho, ei ole osoittanut paljoa luottamusta Edmontonin mahdollisuuksiin ilman Chris Prongeria. Oilersilla on
kuitenkin kasassa kova runko pelaajia, jotka ovat juuri nyt uransa huipulla tai juuri saavuttamassa sen ja joukkueella itsellään on erittäin vankka usko omaan menestykseen.

Neljän playoffkierroksen karaisema pelaajisto tuo viime
kevään kokemuksesta paljon hyviä asioita tulevalle kaudellekin. Oilersin pelaajisto on erittäin läheinen
toisilleen ja joukkueen yhteishenki on vankka. Tämä auttaa peleissä tärkeissä tilanteissa. Viime kaudella Edmonton harvoin pelasi itsensä pelistä ulos ennen loppusummeria ja onnistui voittamaan yhdeksän runkosarjapeliä oltuaan häviöllä vielä toisella erätauolla.

On varsin hankalaa ennustaa, mihin suuntaan Stanley Cup -kannun reunasta puremaan päässyt Oilers lähtee tällä kaudella. Viime kaudella maalivahtipeli oli koko kauden kestänyt puheenaihe ja nyt sellaiseksi on muuttunut myös puolustus. Mutta on helppoa ennustaa, että Oilers kaudella 2006-07 tulee olemaan hankala vastustaja mille tahansa NHL-joukkueelle ja että joukkueen peli tulee taas kerran olemaan parasta viihdettä mitä NHL:llä on tarjota. Kaikki muut ennustukset voivat sitten mennä miten päin tahansa.

Tulevalla kaudella Oilers todennäköisesti sijoittuu divisioonassaan toiseksi ja läntisessä konferenssissa viidenneksi. Kevään pudotuspeleissä joukkue putoaa jatkosta vasta kolmannella kierroksella.

Tarkkaile heitä

Paras kiekonkäsittelijä: Ales Hemsky
Paras laukoja: Jarrett Stoll ja Joffrey Lupul
Paras luistelija: Joffrey Lupul
Paras aloittaja: Jarrett Stoll
Paras taklaaja: Raffi Torres
Paras ärsyttäjä: Ethan Moreau
Paras pelinrakentaja: Shawn Horcoff
Paras puolustava hyökkääjä: Shawn Horcoff
Paras hyökkäävä puolustaja: Marc-Andre Bergeron
Enforcer/tappelija: Team Toughness
MVP: Shawn Horcoff

» Lähetä palautetta toimitukselle