Detroit Red Wings − viimeistä kertaa Joella

NHL / Artikkeli
Kuva © Getty Images
Viime kevään NHL:n pudotuspeleissä toista vuotta putkeen Tampa Bay Lightningille taipunut Detroit Red Wings lähtee alkavaan NHL-kauteen muutamaa täsmähankintaa lukuunottamatta tutulla kaavalla. Pavel Datsjukin siirtouutisen sävyttämä kesä alkaa kääntyä kauden avaukseen, joka on kutkuttava myös toisesta syystä − Joe Louis Arena on pian historiaa.

NHL-kausi 2015-16 muistetaan Detroit Red Wingsin osalta vuoristoradan lailla vaihdelleesta suoritustasosta, päävalmentaja Jeff Blashillin ensimmäisestä valmennusurakasta joukkueen peräsimessä, Dylan Larkinin erinomaisista suorituksista sekä tähtisentteri Pavel Datsjukin ilmoituksesta siirtyä takaisin Venäjälle. Punasiivet etenivät kivikovasta Atlantin divisioonasta rimaa hipoen pudotuspeleihin 25. kerran peräkkäin, vain pudotakseen ensimmäisellä kierroksella Tampa Bay Lightningille voitoin 4−1.

Vaikka joukkue pudotuspelikiekkoa pääsikin maistamaan, olivat pelaajiston todelliset onnistujat yhden käden sormilla luettavissa. Jo edellämainittu Larkin oli Red Wingsin ehdoton positiivinen yllättäjä ollen pitkään myös Calder Trophy -kaavailuissa mukana. Konkariosastolla Datsjuk ja kapteeni Henrik Zetterberg olivat parhaimmistoa, mutta aiempien kausien dominoinnista ei ollut jäljellä kuin rippeet.

Sen sijaan työmyyräjaoston Luke Glendening pelasi itsensä kannattajien sydämiin vahvalla kahden suunnan pelillään. Maalinsuulla tsekkiveskari Petr Mrazek jatkoi erinomaisia esityksiään läpi runkosarjan, vaikka hyytyikin muun joukkueen mukana sarjan loppua kohden. Suomalaisittain kiinnostusta herättänyt Teemu Pulkkinen jäi vähälle peliajalle, ja 36 runkosarjaottelussa syntyivätkin tehot 6+6=12. Pudotuspeleissä Pulkkinen ei pelannut otteluakaan.

Pelaajakartta Detroit Red Wingsin pelaajakartta

VLH

Tomas Tatar
Henrik Zetterberg
Thomas Vanek
Justin Abdelkader
Drew Miller

KH

Frans Nielsen
Dylan Larkin
Riley Sheahan
Luke Glendening
Darren Helm

OLH

Gustav Nyquist
Steve Ott
Andreas Athanasiou
Tomas Jurco
Anthony Mantha

P

Mike Green
Danny DeKeyser
Niklas Kronwall
Aleksei Martšenko
Brendan Smith
Jonathan Ericsson
Xavier Ouellet
Brian Lashoff

MV

Petr Mrazek
Jimmy Howard
Jared Coreau

Valmentaja

Jeff Blashill

Kesä toivoa täynnä

Kesän aikana joukkueen valmennusosasto sai lisää lihaa luiden päälle Red Wingsin hankittua Boston Bruinsin entisen apuvalmentaja Doug Houdan sekä Minnesota Wildin päävalmentajan tointa väliaikaisesti hoitaneen John Torchettin. Lisäksi 19 vuotta joukkueen maalivahtivalmentajana toiminut Jim Bedard sai lähtöpassit ja tilalle palkattiin Red Wingsin farmijoukkue Grand Rapids Griffinsissä samaa pestiä hoitanut Jeff Salajko.

Datsjukin päätös siirtyä KHL:ään tuli enemmän tai vähemmän shokkina, ja joukkueen toimitusjohtaja Ken Holland reagoi asiaan kauppaamalla Datsjukin vielä alkavan kauden kattavan sopimuksen Arizona Coyotesiin. Datsjukin lisäksi lähtijöihin voidaan lukea uransa lopettanut Brad Richards sekä New Jersey Devilsiin siirtynyt puolustaja Kyle Quincey. Pulkkinen siirtyi aivan kauden alla siirtolistan kautta Minnesota Wildiin.

Myös Detroitissa odotetaan Frans Nielsenin nostavan kädet kohti kattoa mahdollisimman usein.
Kuva © Getty Images

Siirtoikkunan auettua Red Wings allekirjoitti kuuden vuoden sopimuksen New York Islandersin tanskalaissentteri Frans Nielsenin kanssa, jonka saapumisen toivotaan paikkaavan Datsjukin jättämää vajetta. Jo ennestään runsasta hyökkäyskaartia tuli joukkueeseen vielä kahden pelaajan verran lisää, kun Red Wings ilmoitti sopimuksista myös Thomas Vanekin sekä Steve Ottin kanssa.

Potentiaalia on, realisoituminen toinen asia

Joukkueen hyökkäyskalusto on kauteen lähdettäessä paremmalla tolalla kuin muutamaan vuoteen. Vaikka Datsjukin poistuminen näkyy varmasti pelaajien otteissa kollektiivisesti, ei venäläisen jättämää pelillistä aukkoa ole mahdotonta paikata; loukkaantumisten riivaama Datsjuk pelasi sekä silmämääräisesti että tilastojen valossa uransa huonoimman kauden sitten tulokaskautensa 2001-02. Islandersissa erinomaisesti suoriutunut Nielsen on pelannut hyvin nousujohteisesti, joten mies perii manttelin suhteellisen helposti.

Kapteeni Zetterbergin selkä- ja polvivaivat pakottavat hänet pelaamaan laidassa, joten Larkinille avautuu tilaa pelata ensimmäistä kertaa sentterinä NHL-tasolla. Larkinin ja Nielsenin pelinopeus on Zetterbergiin verrattuna kuin eri planeetalta, joten laitureista etenkin Tomas Tatarilta ja Gustav Nyquistilta on lupa odottaa huomattavasti viime kautta enemmän onnistumisia. Lisäksi Vanek ja rämäpää Justin Abdelkader tarjoavat tulitukea, mikä on parannus edelliskauteen nähden.

Hyökkäyspään kilpailutilanne on erinomainen − mikäli eturivin miehet pettävät, on joukkueessa nuoria, nälkäisiä pelaajia, jotka ovat valmiita käyttämään saamansa peliajan hyödyksi. Viime keväänä otteillaan säväyttänyt Andreas Athanasiou on valmis ottamaan paikan vähintään kolmos-nelosketjusta ja farmissa kaksi kautta pelannut järkälemäinen Anthony Mantha alkaa vihdoin saavuttaa tason, jota häneltä on odotettu.

Viime kaudella hurjia minuutteja joukkueen takalinjoilla luutineen ruotsalaiskaksikko Niklas Kronwall-Jonathan Ericssonin peliaika tulee jäämään paljon aiempaa vähemmälle miesten terveysongelmien vuoksi, mikä tasapainottaa puolustuksen peliaikoja. Odotuksista viime kaudella vajaaksi jäänyt Mike Green pystyy edelleen toimimaan pelinrakentajan ominaisuudessa ja todennäköinen peliajan lisääntyminen sekä pelitavan omaksuminen saavat miehen aktivoitumaan hyökkäyssuuntaan viime kautta enemmän.

Greenin lisäksi oman kaupungin kasvatti Danny DeKeyser on entistä isommassa roolissa vastustajan kärkiketjuja kohdatessa. DeKeyserin kausi kaudelta kasvanut vastuu on koulinut jenkkipelurista erinomaisen puolustavan puolustajan, joka pystyy tuloksellisiin ratkaisuihin myös hyökkäyspäässä.

Maalivahtiosastolla Mrazek lähtenee kauteen ykkösvahdin roolissa. Mrazek on pienestä koostaan huolimatta noussut reilussa kaudessa NHL:n parhaiden maalivahtien joukkoon, ja kehityksen jatkuessa samankaltaisena maalivahteihin joukkue ei ainakaan kaadu. Tätä tukee myös joukkueen uusi maalivahtivalmentajahankinta Salajko, joka työskenteli jo aiemmin usean kauden ajan Mrazekin kanssa AHL:ssä. Kakkosvahti Jimmy Howard on viime vuosina ailahdellut usein, mutta ajoittaiset suonenvedot ovat realisoituneet hyvien peliesitysten muodossa.

Punasiipien maalinsuulla riittää jälleen vilskettä.
Kuva © Getty Images

Puolustukselle ei synninpäästöä

Siinä missä Red Wingsin hyökkäyksessä on pelipaikoille jopa tunkua, on puolustus ainakin paperilla todella kapea. Etukäteen kärkipakeiksi kaavailtujen Greenin ja DeKeyserin jälkeen puolustus on liigan keskitasoa heikompi, eikä kulunut kesä tuonut asiaan suurempaa helpotusta. Nuori Aleksei Martšenko on osoittanut paikoitellen lupaavia otteita, mutta kovien peliminuuttien jaksaminen vastustajan kärkiketjuja vastaan pelatessa läpi kauden on ehdottomasti kysymysmerkki. Red Wings toivoi entisestä ykköskierroksen varauksestaan Brendan Smithistä erinomaista hyökkäävää puolustajaa, mutta päällimmäisenä Smithistä on jäänyt mieleen suuri virhealttius niin hyökkäys- kuin puolustusalueella.

Viime kaudella puolustajakaksikko Kronwall-Ericsson oli usein liemessä hitaan liikkeen ja kiekollisen epävarmuuden vuoksi. Huolta aiheutti erityisesti Kronwallin nopeasti heikentynyt taso, ja runkosarjan lopussa miehen plusmiinus-tilasto oli koko joukkueen heikoin, -21. Nyt tilanne tuskin on ainakaan parempi, ja Kronwall aloittaakin todennäköisesti kauden sairastuvalla polvivamman vuoksi.

Kärkikuusikon takana näyttöpaikkaa odottaa muutama nuorempi lupaus, kuten Xavier Ouellet, Ryan Sproul ja Robbie Russo. Vaikka Ouelletilla ja Sproulilla on potentiaalia, on heidän käytännön kokemuksensa NHL-tasolla varsin vaatimaton. Russo pelasi erinomaisen kauden Griffinsin takalinjoilla AHL:ssä, eikä miehen komennus Red Wingsin kokoonpanoon kesken kauden tulisi suurena yllätyksenä. Pelipaikkaa kärkkyy lisäksi Brian Lashoff, jonka esitykset Red Wingsissä ovat toistaiseksi olleet heikkoja.

Puolustuksen heikkoudet aiheuttavat ongelmia niin joukkueen tasaviisikoin kuin ylivoimallakin. Viime kaudella ongelmaksi muodostunut ensimmäinen syöttö ei useinkaan löytänyt vastaanottajaa, ja hyökkäykseenlähtö oli kauttaaltaan hidasta. Kun tähän yhtälöön lisää Blashillin pelitavan, jossa kiekko kuljetetaan hyökkäysalueelle ränniin lyömisen sijaan, vastustajajoukkue ehtii useimmiten tukkimaan keskialueen Red Wingsin kannalta luvattoman helposti.

Tämä heijastui osittain viime kaudella tehtyjen maalien määrään, joka oli pudotuspeleihin päässeistä joukkueista koko liigan tasolla huonoin. Saman kaavan jatkuessa on vaikea kuvitella tilanteen muuttuvan kovin ruusuiseksi nytkään. Nähtäväksi jää myös, miten vuodesta 1979 asti Red Wingsin kotinäyttämönä toiminut Joe Louis Arena sytyttää joukkueen taisteluun viimeistä kertaa legendaarisella estradilla.

Toimituksen arvio: 

Kuten viime kaudella, Red Wings joutuu jälleen taistelemaan kynsin hampain villi kortti -paikoista. Tällä kertaa tuloksena on Atlantin divisioonan viides sija.

» Lähetä palautetta toimitukselle