Palkittu suomalaiskirjailija Katri Lipson oli esikoiskirjallaan "Kosmonautti" jopa Finlandia-ehdokkaana. Uusimmassa kirjassaan "Detroit" Lipson kuljettaa hahmonsa taas tähtiin.
Tarinan keskiössä ovat nuoret NHL-tähdet Timothy Callahan ja Nathan Delorme, joista Callahan halvaantuu taklaustilanteessa Detroitissa Delormen menettäessä tragedian seurauksena elämänsä hallinnan. Ennen onnettomuutta kaksikko on dominoinut maailman kovinta kiekkoliigaa ja löytänyt yhteyden myös kaukalon ulkopuolella.
Onnettomuuden jälkeen Timothy makaa yksityisessä kuntoutuskeskuksessa neliraajahalvaantuneena ja riippuvaisena muiden avusta. Yksin ollessaan Timothy katselee Nathanin pelaamista ja odottaa parasta ystäväänsä vierailulle.
Nathan taas on pelikiellossa väkivaltaisen käytöksen ja päihteiden käytön takia. Entinen huippupelaaja poimii seuraansa sokean stripparin, jonka kautta Nathankin alkaa pikku hiljaa lähestyä Timothya.
"Detroit" ei lopulta ole kirja jääkiekosta, vaan jääkiekkoilijoista. Tarinassa kuvataan varsin äärimmäisiä, mutta kuitenkin mahdollisia lieveilmiöitä. Itse peliä kuvataan melko vähän kirjailijan keskittyessä hahmoihin ja heidän ajatuksiin sekä tunteisiin.
Kirja on tunnelmaltaan varsin negatiivinen, poislukien takaumat ajalta ennen onnettomuutta. Ainoa toivoa ylläpitävä hahmo on Timothyn äiti, joka yrittää järjestää Timothya Sveitsiin kokeelliseen hoitoon. Timothy kuitenkin suhtautuu toivottomasti tilaansa ja kieltäytyy mahdollisesta hoidosta.
Mukana on piirteitä jopa jännityskirjallisuudesta. Varsinkin alkupuolella luvut päättyivät cliffhangereihin, jotka pakottivat jatkamaan lukemista. Takakannessa mainittu salaisuus kuitenkin paljastuu jo kirjan puolivälissä eikä rehellisesti sanottuna ole edes kovin yllättävä.
Ihmissuhdedraamaa lätkäjätkille?
Joka tapauksessa "Detroit" on ylivoimaisesti paras lukemani jääkiekkoaiheinen fiktiivinen kirja, mikä tosin kertoo enemmän valikoiman niukkuudesta. Suhteutettuna suosioon on jääkiekko todella niukasti esillä populaarikulttuurissa.
Lipsonin kirjalla on kuitenkin ansionsa. Kirjailija on selvästi tehnyt taustatyönsä. Faktavirheitä ei näkynyt − tosin NHL:n kutsuminen National Hockey Leagueksi oli lievästi ärsyttävää. Kiekkoilijoiden ajatukset ja tunnetilat vaikuttivat uskottavilta. Myös Lipsonin lääkärinkoulutus näkyi Timothyn vamman kuvauksissa.
Tekstistä välittyy kuitenkin se, että hahmojen välinen draama on kirjoittajalle suurempi intohimo kuin jääkiekko. Siinä ei toki ole sinänsä mitään väärää, mutta jos kiekkoa seuraamaton päättää tarttua tähän kirjaan, niin hän saa varsin tympeän kuvan jääkiekosta ja jääkiekkoilijoista.
Päähenkilöiden kautta luodaan mielikuva väkivaltaisesta ja hengenvaarallisesta lajista. Jääkiekkoilijat taas kuvataan vastuuttomina ja päihdeongelmaisina. Pelin aikaansaamat positiivisetkin elämykset mainitaan, mutta enemmän pakkomielteen kuin nautinnon kannalta.
Vaikea hahmottaa, mille kohderyhmälle "Detroit" on tähdätty, koska kiekkofanille kirja ei tarjoa uusia elämyksiä − lukuun ottamatta nuorta sukupolvea, joka ei muista Jaroslav Otevrelin ja Simo Rouvalin halvaantumisia. Vaikea myös kuvitella, että "Detroit" herättäisi jonkun kiinnostuksen jääkiekkoon.
Hahmojen ja draaman kuvaajana Lipson kuitenkin on oivallinen, ja kirja oli tekstiltään sujuvaa ja helppolukuista. Vaikka hahmot ovat aidon oloisia, niin fiktiivisten pelaajien kärsimyksiin on vaikea eläytyä. Vastaavia juttuja kun tietää tapahtuneen pelaajille, joiden on itse nähnyt pelaavan, niin romaanihenkilöiden kohdalla ilmiöt tuntuvat jopa päälleliimatuilta.
Jääkiekosta soisi sitä paitsi kuvattavan positiivisempaakin draamaa kuin traagisen onnettomuuden ja päihderiippuvuuden.
