Aikaisemmat Kohtaamiset
Keskiviikkona alkava ottelusarja on jo viides perättäinen
joukkueitten välinen kohtaaminen Stanley Cup playoffseissa
viiden kevään aikana, näistä neljä ensimmäisen kierroksen
kohtaamisia.
Sarjoista ensimmäinen keväällä 1997, jolloin Todd Marchant
ratkaisi pelisarjan seitsemännen ottelun jatkoajalla
huijaamalla nyt taas Starsin riveissä olevan Grant Ledyardin
ja täräyttämällä nopean rannarin Andy Moogin blokkerin yli.
Voitot viimeisessä kolmessa sarjassa Dallasille 12-2.
Historiallinen tarkastelu suosii Dallasia. Mutta taistelut
on ratkaistu äärimmäisen pienillä marginaaleilla; viimeisten
neljän Stanley Cup-kevään 21 Dallas vs. Öljy -ottelusta peräti
14 on ratkaistu vain yhdellä maalilla.
Perussarjakauden aikana viimeiset 13 otteluaan häviämättä
cruisaillut Dallas voitti Edmontonin kolmasti, häviten
vain yhden Edmontonissa Todd Marchantin tehtyä ratkaisu
läpiajon päätteeksi jatkoajalla helmikuun 25.
Myös perussarjakauden keskinäiset kohtaamiset olivat tiukkoja
- kolme neljästä ratkaistiin yhdellä maalilla.
Edmontonin hyvin mennyt kausi ja paras sijoittuminen kymmeneen
vuoteen on luonut positiivisen ilmapiirin Öljyn pukuhuoneeseen -
nyt uskotaan voiton olevan mahdollinen.
Maalivahdit
Eddie Belfour hävisi uransa ensimmäisen ottelun Dallasin
paidassa Edmontonia vastaan vasta tuona helmikuun 25:ä
Skyreachilla pelatussa ottelussa.
Historiallisesti juuri Edmontonia vastaan Eddie on siis
vahvoilla.
Kysymysmerkkejä on monen NHL-maalivahdin ympärillä
playoffsien alkaessa; useimmilla kysymykset ovat fyysisiä -
kuten Patrick Roylla - toisilla taas - kuten viime keväänä
heti ensimmäisellä kierroksella kadonneet Roman Turekilla,
Dominik Hasekilla ja Belfourilla taas korvien välissä.
Näemmekö "Crazy Eddie":n vai "Eddie The Eagle":n ?
35-vuotias "Eddie The Eagle" (Mike Keenanin Chicagossa antama
lempinimi) voitti runkosarjassa 30 ottelua, vaikka hänen
edessään pelannut joukkue ei omannut samanlaista syvyyttä
kuin vain kaksi kautta sitten Stanley Cup-mestaruuden
voittanut Stars.
Eddie on pelannut kauden aikana ajoittain ailahtelevaisesti
- mieleen tulee 6-0 tappio Minnesota Wildille juuri ennen
Joulua esimerkiksi. Eddiellä on Royn tapaan joskus tapana
käsitellä kiekkoa liikaa ja vaeltaa kauaksi alueeltaan -
mutta "kuumana" ollessaan Belfour on edelleen NHL:n parhaita
maalivahteja.
Eddie on täysin toipunut pienestä selkävaivastaan, jonka
takia missasi yhden ottelun maaliskuun lopussa. Tarpeen
vaatiessa Marty Turco on erinomainen kakkosvahti.
Playoff-kokemus taas on toisten maalivahtien kohdalla suuri
kysymysmerkki. Pittsburgh, Ottawa, Philadelphia ja San
Jose esimerkiksi menevät Suureen Tanssiin suhteellisen
kokemattomilla vahdeilla.
Oilersin Tommy Salo on NHL-urallaan pelannut vain yhdeksän
playoff-ottelua - kaikki Dallasia vastaan. Näistä vain
yksi on voitto.
Sarjakaudella Arturs Irben kanssa liigan eniten pelannut
vahti - 72 aloitusta - oli loppuvaiheissa väsynyt, mutta on
nyt valmis pelaamaan playoffseissa.
Hiljaisena miehenä tunnettu ruotsinsuomalainen jopa antoi
medialle huomiota herättäneitä lausuntoja ennen pelisarjan
alkua, kutsumalla Dallasin joukkuetta vanhaksi.
Ihmisenä Salo on avautunut NHL-ympyröissä ja uskaltaa jo
sanoa sanottavansa myös joukkuetovereilleen - tilanteen
vaatiessa jopa huutaa jäällä kaikkien tuntemia ärräpäitä
ja muita voimasanoja selvällä suomen kielellä Janne
Niinimaalle.
Salo on voittanut urallaan Olympiakultaa Lillehammerissä,
sekä IHL-mestaruuksia Denverissä ja Salt Lakessa.
Tommy Salo on Edmonton Oilersin tärkein pelaaja ja hänen
peliesitystensä varassa on koko joukkueen mahdollinen
playoff-menestys.
Puolustus
Dallas Stars herätti huomiota pelaamalla sarjakauden aikana
välillä kahdeksan ottelua päästämättä kertaakaan enemmän
kuin yhden maalin per ottelu.
Dallasilla on liigan parhaita puolustavia pakkeja Derian
Hatcherissä ja laukausten blokkaamiseen erikoistuneessa
Richard Matvichukissa.
Viimevuotiseen tapaan Hatcherin kaksinkamppailut Doug Weightin
kanssa tulevat olemaan ratkaisevassa osassa pelisarjassa - '
vuosi sitten Hatcherin kovasta taklauksesta aiheutunut
kylkivamma vei parhaan terän Weightin pelistä.
Valmentaja Ken Hitchcock tullee peluuttamaan pareja Sydor-
Hatcher, Matvichuk-Zubov sekä Lukowich-Ledyard; kun pelitilanne
vaatii puolustuksellista otetta - aika usein Starsin systeemissä -
pari Matvichuk-Hatcher tulee jäälle.
Dallas on ainoa joukkue NHL:ssä, jonka top-4 pakkia;
eli Hatcher-Matvichuk-Sydor ja Zubov kaikki ovat pelanneet
yli 21 minuuttia per ottelu perussarjassa - jälleen todiste
Starsin syvyydestä.
Oilersin puolustajaparit ovat Ulanov-Smith, Brewer-Niinimaa
ja Poti-Ferguson.
Oilersin puolustus on yksi liigan parhaiten pidetyistä
salaisuuksista. Harvalla joukkueella on Öljyn tapaan
peräti kuusi kiekon kanssa varmasti pelaavaa puolustajaa.
Luunkovat Ulanov ja Smith pelaavat fyysisesti,
molemmat taklaavat armotta ja blokkaavat laukauksia - molemmat
olivat kuuden eniten laukauksien eteen heittäytyneitten
pelaajien joukossa päättyneellä NHL-sarjakaudella.
Öljyn puolustus blokkaa keskimäärin 14 laukausta joka
ottelussa - eniten NHL:ssä Minnesota Wildia lukuunottamatta.
Ongelma Oilersin puolustukselle on ollut oman maalinedustan
puhtaana pitäminen; tämä korostui entisestään maaliskuussa
Igor Ulanovin loukkaannuttua.
Hyökkäys
Molemmat joukkueet tulevat playoff-kiekossa saamaan
apua erityisesti kolmannelta ja neljänneltä ketjulta
joitten merkitys tiukassa pelissä kasvaa.
"A different hero every night", kuten valmentaja Hitchcock
asian ilmaisee.
Dallas tulee pelaamaan ketjuilla Lehtinen-Modano-Hull,
Morrow-Niewendyk-Marshall, Keane-Muller-MacLean sekä
Donato-VanAllen-Langenbrunner.
Starsin erityisvahvuus on toimiva 18 miehen peli, neljä
ketjua pelaa koko ajan, kaikki ovat vaarallisia.
Hyökkäyksen "Go-to" mies on kuitenkin Mike Modano; yksi
liigan parhaista ja monipuolisimmista pelaajista. Modanon
rooli Starsissa on muuttunut kauden aikana jonkin verran;
aikaisemmin erinomaisena puolustavana hyökkääjä tunnettu
Modano pelasi aina vaststajan parasta sentteriä vastaan -
nyt tuo tehtävä on usein annettu Kirk Mullerille.
Modanon luistelunopeus, kiekon kuljetukset läpi kentän,
uskomattoman nopeat vauhdinmuutokset kesken kuljetusten,
ylös-alas/sivulta-sivulle - todella pelottava näky
vastustajalle.
Modanon ollessa jäällä vastustajan on pidettävä tätä silmällä
varsinkin keskialueella, josta hirmuvauhtiset kuljetukset
saavat alkunsa.
Modano on kuuluisa rystylaukauksestaan - todella paha
maalivahdille. Vähemmän kohuttu osa Modanon peliä on myös
tämän ajoittain esittävä taklauspeli; Modano pystyy
tarvittaessa tekemään tärkeän taklauksen kulmassa, voittamaan
kaksinkamppailun ja kääntämään kiekon taas omille.
Kaiken muun lisäksi Modano on vielä loistava aloittaja.
Brett Hull on yksi kaikkien aikojen snipereista ja tärkeitten
ottelujen pelaajista. Liigan paras suoraan syötöstä ampuja;
kaikkien aikojen playoff-tilastossa viidentenä 88 maalillaan.
"I don't think, I just shoot", on Hullin tieteellinen selvitys
uskomattomasta one-timeristaan. Baseball-pelaajien tapaan
Hull puhuu mailan "sweet-spot":ista.
Hitchcockin systeemissä Hullista on tullut palstansa hoitava
puolustava hyökkääjäkin vanhalla iällään, mutta maalinteko
on ainoa taito, joka Hullilla on keskitasoa parempi - paljon
parempi.
Dallasin kokoonpano vilisee kokemusta, Stanley-Cup sormuksia,
entisiä NHL-joukkueitten kapteeneja jne. Mike Keanen, Kirk
Mullerin ja John MacLeanin ketju tuo mukanaan 3344:n NHL-ottelun
kokemuksen; ketju onkin saanut nimekseen "Grumpy Old Men Line".
Keane ja Muller ovat entisiä Montreal Canadiensin kapteeneja,
MacLean taas New Jersey Devilsin playoff-historian paras
pistemies.
On huomionarvoista ja mielestäni ihailtavaa, kuinka nämä
entiset maalipyssyt ovat uransa ehtoopuolella onnistuneet
muuttamaan pelityyliään siten, että pystyvät vieläkin
pelaamaan NHL:n kovimpiin kuuluvimmassa joukkueessa;
nyt puolustavina pelaajina.
Edmonton Oilersin hyökkäysketjut vaihtelevat jatkuvasti,
viimeisimmät ovat Smyth-Weight-Cleary, Zholtok-Comrie-Carter,
Moreau-Marchant-Grier sekä Horcoff-Murray-Laraque.
Kokoonpanon syvyys on myös Öljyn suuri vahvuus, kuten
ennätyksellinen yhdeksän pelin voittoputki aikaisemmin
kaudella osoitti.
Oilers käyttää koko henkilökuntaansa, yleensä kaikki
hyökkääjät pelaavat ainakin yhdeksän minuuttia jokaisessa
ottelussa.
Marchantin ketjun peli Modanon ketjua vastaan tulee olemaan
ratkaisevaa. Valmentaja MacT yrittää - varsinkin saadessaan
viimeisen valintavuoron Edmontonissa - aina asettaa Marchantin
ketjun jäälle Modano-Hull-Lehtistä vastaan.
Georges Laraque on paljon muutakin kuin enforcer - perussarjan
aikana hän oli joukkueensa paras pistemies juuri Dallas
Starsia vastaan. Shorsh pystyy ilkeällä pelillään ja
taitavalla kiekon pitämisellään tekemään oman panoksensa
joukkueen hyväksi playoffseissa - niin kauan kuin ajoitus
on oikea.
Erikoistilannepelaaminen
Erikoistilannepelaamisessa Dallas Stars on NHL:n ehdottomasti
parhaita joukkueita. Powerplay NHL:n perussarjan 4. paras
ja penalty kill liigan 6.
Dallasin power play-viisikko Niewendyk-Modano-Hull-Sydor-
Zubov on liigan vaarallisimpia. Kannattaa huomata Sydorin
ja Zubovin peli kiekon kanssa siniviivalla.
Vajaanelikko Modano-Lehtinen-Zubov-Matvichuk, Modano on
jatkuva vaaratekijä nopeudellaan jopa vajaalla.
Edmontonin ylivoima Smyth-Weight-Cleary-Brewer-Niinimaa
ei kauden aikana onnistunut maalinteossa kertaakaan Dallasin
penalty killereitä vastaan(0-13).
Oilersin alivoimaa pelaavat Marchant-Grier-Ulanov-Smith tai
Murray-Moreau-Brewer-Niinimaa.
Marchantin nopeus ja yhteispeli Mike Grierin kanssa tekevät
tästä parivaljakosta kovan jäähyntappoparin.
Öljyn penalty kill on ollut välillä todella hyvä - välillä
taas huonompi. Valmentaja MacTavishin tarkoituksena oli
käyttää paljon harjoitusaikaa playoff-aikaan neliön peliin.
Valmennus
Rookie-valmentaja Craig MacTavishin johdolla Edmonton Oilers
pelasi parhaan perussarjansa pisteitten valossa sitten kauden
1987-88. Joukkue pääsi playoffseihin 93 pisteellään -
keväällä 1988 Oilersilla oli 99 pistettä. Silloin joukkueen
kapteenina pelasi myös pelaaja numerolla 99.
"MacT" painottaa oikeiden ratkaisujen ja kurinalaisen
pelaamisen merkitystä kaikilla alueilla.
MacTavish valmentaa samalla tavalla kuin pelasikin, painottaen
kurinalaista puolustuspeliä ilman kiekkoa sekä pieniä
voittoon tarvittavia asioita - ei välttämättä perinteistä
Oilers-kiekkoa, mutta ehkä nykymiehistöllä vaadittavaa
menestyksen saavuttamiseksi.
Dallas Starsin valmentaja Ken Hitchcock on kuuluisa
kurinalaisesta puolustusvoittoisesta pelisysteemistään.
Kaksinkamppailujen voittaminen puolustusalueella, kiekon
toimittaminen omalta siniseltä oikeilla ratkaisuilla ja
suunnanmuutosten välttäminen toisella sinisellä ovat
Starsin pelin perustekijöitä.
Dallas Stars on NHL:n paras joukkue johtoon päästyään,
se pystyy suojelemaan johtoaan systeemillään.
Dallasia vastaan harvoin näkee 2-1, tai 3-2 hyökkäyksiä,
läpiajoista puhumattakaan - Stars päästi toiseksi vähiten
laukauksia maaliaan kohti NHL:ssä perussarjassa.
Neljän ketjun peli. Valmentaja Hitchcock on onnistunut
peluuttamaan joukkuettaan neljällä kovalla ketjulla ja
kolmella pakkiparilla. Ehdottomasti Starsin vahvuus.
Guy Carbonneaun ja Brian Skrudlandin jättämät tyhjiöt on
onnistuttu täyttämään.
Kurinalaisuudesta puhuu myös Dallas Starsin taito pysyä
poissa jäähyaitiosta - joukkue on vähiten jäähyjä ottava
joukkue playoffseissa, vain noin 10 PIM per peli runkosarjassa.
Ainoa mahdollinen heikkous Dallasilla saattaa olla nopeuden
puute. Siihenkin Hitchcock on puuttunut vaihtelemalla
pelaajia ketjuissaan, peluuttamalla erilaisia pareja keskenään.
Oilersin nopeus - jäähyt, tuomaripeli. Edmonton Oilersin
legendaarinen luistelunopeus voi ratkaista koko pelisarjan,
varsinkin kun palataan Skyreachin nopealle jäälle sunnuntaina
ja tiistaina. Öljyn nopeuden hidastaminen tuo vastustajalle
väkisinkin jäähyjä.
Oilersin kyky hyötyä power playstaan tulee olemaan
ratkaisevaa. Playoffeissa ei paljoa ylivoimapelejä tulla
edes näkemään, harvat on voitava käyttää hyväksi.
NHL:n sikariosasto kutsui NHL-tuomarit Torontoon palaveriin
juuri ennen playoffsien alkamista. Tärkeimpiä nyt seurannan
alaisia asioita tulevat olemaan maalivahtien estäminen ja
mailan käyttö vastustajan hidastamiseksi sekä muu mailapeli.
28 playoffseihin valittua raitapaitaa on saanut ohjeeksi
viheltää mailalla pelaamiset, vaikka näillä tuomioilla
annettaisiin toiselle 5-3 ylivoimakin. Colin Campbell on
antanut tuomareille motivoivan puheen.
Nämä playoffsit ovat viimeinen kerta kun Dallasin Reunion
Arenan sohjossa tullaan NHL-kiekkoa pelaamaan. Onneksi.
Syksyllä Stars siirtyy hulppean hienoon uuteen American
Airlines Centeriin, jossa jää toivottavasti on myös
parempi.
Reunionin sohjossa peli muuttuu entistäkin enemmän playoff-
kiekoksi; mies-miestä vastaan pelaaminen korostuu, taitotaso
kiekon kanssa ei ole yhtä tärkeä. Etu Dallasille, mutta ei
välttämättä hirveän suuri, Oilers pelaa mielellään fyysistä
kamppailukiekkoa.
Silti pelaaminen Dallasissa ja pelaaminen Edmontonissa on
täysin erilaista jääolosuhteiden takia. Edmontonin on
voitettava toinen kahdesta ensimmäisestä pelistä Dallasissa
voidakseen edes haaveilla pelisarjan voitosta.
Ensimmäistä peliä edeltävänä iltana Reunionilla oli esiintymässä
Matchbox 20. Ongelmana jääkiekon kannalta on se, että
hallissa joudutaan aina purkamaan kaukalon laidat tilaisuuksia
varten pois; sitten yleisön takia jäänreunamat murtuvat eikä
niitä ehditä ennen tärkeää ottelua korjaamaan.
Pelaajien kommentit Reunionin jäästä ennen ensimmäistä peliä
vaihtelivat "kauhea":n ja "huonoin, mitä olen koskaan nähnyt" -
välillä.
Loukkaantumiset
Dallas Stars on hyvässä kunnossa; Joe Niewendyk on jo tehnyt
paluun nivusvammastaan; vain tammikuussa nilkkansa murtanut
puolustaja Gerald Diduck on loukkaantuneitten listalla.
Oilersin veteraanipakki Frank Musil on ollut suurimman osan
kaudesta syrjässä ikävän niskavaivan takia.
Laituri Josh Green saattaa pelata jo ensimmäisellä kierroksella
- Green on loukannut molemmat olkapäänsä sijoiltaan vain
vuoden sisällä.
Yhteenveto
On vahinko, että kaksi todella hyvän kauden pelannutta
joukkuetta joutuvat pelaamaan toisiaan vastaan heti ensimmäisellä
kierroksella - perussarjakauden perusteella molemmille olisi
suonut ainakin etenemisen toiselle kierrokselle.
Toisaalta Edmonton Oilersilla oli sarjan loppuvaiheissa
mahdollisuus ottaa ohjat käsiinsä ja itse vaikuttaa playoff-
kohtaloonsa - saada vastaan St.Louis Blues esimerkiksi pelaamalla.
Nyt Öljy saa vastaansa koko liigan juuri nyt kuumimman
joukkueen; Stars ei ole hävinnyt peliäkään sitten maaliskuun
11. Colorado Avalanchelle.
Edmonton on NHL:n nuorimpia joukkueita - keski-ikä 26.6 -
vain Tampa Bay Lightnin (25.7) ja NY Islanders (25.9) ovat
nuorempia. Oilers on siis nuorin joukkue playoffseissa.
Pelaajabudjetteja tarkasteltaessa Oilersin 27 miljoonan
taalan budjetti kalpenee pahasti isolla markkina-alueella
operoivan Starsin yli 50 miljoonan budjetille.
Kaikki asiantuntijat valitsevat Dallasin sarjan voittajaksi.
Poikkeuksena "Thats Hockey"-ohjelman Pierre Maguire.
Pierren kanssa teen saman ennustuksen; Öljy voittaa seitsemässä
pelissä, nopeus ja nuoruuden innostus kaataa kokemuksen
ja kurinalaisuuden.
Seuraa Näitä
Brett Hull ja Mike Modano, Stars
Nämä kaksi olivat viime keväänä playoffsien parhaat
pistemiehet. Modanon ja Lehtisen kahden miehen "Cycle"-Game
eli kiekon pyöritys kulmissa ja sieltä syötöt vaivihkaa
ampumispaikkoihin hiipivälle Brett Hullille, tämän
hirvittävän nopeasti lähtevät laukaukset suoraan syötöistä.
Grumpy Old Men Line, Stars
Mike Keane on pelaaja, joka on tehty sisusta ja tsempistä.
Pelkkää sydäntä ja "grit":tiä, loistava puolustava pelaaja,
jota voidaan peluuttaa kovissa tilanteissa, erien lopussa,
kun joukkue on maalin tappiolla ja tarvitsee pelaajan taistelemaan
kulmissa - miten vaan.
Ville Niemistä on verrattu Keaneen. Hienompaa kohteliaisuutta
ei voi saada.
Kirk Muller ei ole enää samanlainen luistelija kuin joskus.
Hän ei pääse maalintekotilanteisiin kuin silloin ennen enää,
loukkaantumiset ovat vieneet veronsa jaloista.
Mutta hän on loistava aloituksissa, voittaa melkein aina
kamppailut kulmissa ja laidoissa - harva pelaaja osaa pelata
näitä tilanteita yhtä järkevästi.
John MacLean oli ennen Devilsin maalipyssy numero yksi.
Dallas Starsissa hänen roolinsa on täysin erilainen,
Mullerin ja Keanen kanssa tämä ketju tekee tehtävänsä
tehokkaasti. Vieläkin.
Doug Weight, Oilers
Kapteeni Doug Weight on joukkueensa todellinen johtaja niin
jäällä kuin muutenkin. Perinteisesti Weight kutsui koko
joukkueen kotiinsa jokavuotiselle playoff-aterialle
sunnuntaina - esimerkki joukkueen yhtenäisyydestä.
Weight on liigan parhaita mailankäsittelijöitä ja tilanteiden
luojia, runkosarjan syöttöpörssissä kolmantena heti Jaromir
Jagrin ja Adam Oatesin jälkeen 65 syöttöpisteellä.
Erityisesti kannattaa seurata Weightin taitotasoa kiekon
tuonnissa nopeudella yli vastustajan siniviivan; sen jälkeen
hienoja syöttöjä ja niitten vastaanottoja ja maalitilanteiden
luomista poikittaissyötöillä Ryan Smythille.
Jos Tommy Salo on Oilersin selkäranka, Doug Weight on sen
sydän.
Janne Niinimaa, Oilers
Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että Jäälin renessanssimies
on yksi joukkueensa kokeneimmista playoff-pelaajista.
Vasta 25-vuotias hirveätä meteliä CD-telineessään pitävä
Janne on pelannut enemmän minuutteja playoffseissa kuin
kukaan toinen Oiler; ottelujakin 39, vain kapteeni Weightillä
on 41, mutta minuutteja vähemmän.
Niinimaa pelasi 34 minuuttia viimeisessä runkosarjan ottelussa
Vancouverissa, yli 25 minuuttia kahdeksassa viimeisessä
ottelussa.
Jannelta odotetaan paljon näissä peleissä, niin jäällä kuin
pukukopissakin. Kokemuksen ja kypsymisen tuoma kylmä
rauhallisuus ratkaisuissa alkaa näkyä jäällä ja muutenkin.
Playoff-pelien kova tunnelataus vie pelaajia välillä korkealla
ja välillä matalalla henkisesti. Kokeneemmat pelaajat ovat
näissä tilanteissa tärkeitä.
Mike Comrie, Eric Brewer, Oilers
Öljyn erinomaisen kauden pelanneet rookiet ensimmäistä kertaa
Stanley Cup playoff-tunnelmassa.
"Kid Comrie" on kolmevuotiaasta lähtien seurannut Oilers-pelejä
livenä. Comrie kantaa lompakossaan rypistynyttä valokuvaa
itsestään viisivuotiaana poseeraamassa Wayne Gretzkyn ja The
Kannun kanssa.
Jokaikinen junnu Edmontonissa uneksii playoff-peleistä öljytippa
rinnassaan - Mike Comrien unelma on tullut todeksi.
Nyt on hänen aikansa luistella itse valokeilaan.
Eric Brewer oli kauden loppuvaiheissa Öljyn ykköspakki,
täysin pitelemätön hevonen kaukalon molemmissa päissä.
Tulevaisuuden pakki.
Tässä pelisarjassa pelaa paljon pelaajia, joita on hauska
seurata; Sergei Zubov ja Grant Ledyard ovat aina olleet
allekirjoittaneen suosikkeja, Jere Lehtisen fyysinen ja
fiksu peli kelpaa esimerkiksi kaikille; Oilersin Shawn
Horcoff on jälleen yksi tulevaisuuden mies, joka kannattaa
panna merkille..esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.
