Conn Smythe-voittaja, Patrick Roy

NHL / Artikkeli
Maalivahti Patrick Roy palkittiin jo kolmannen kerran loistavan uransa aikana Conn Smythe Trophylla pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana kauden 2000-2001 päätteeksi. Hän on ainoa pelaaja NHL-historiassa, joka on saanut Conn Smythen kolmesti. Vaikka henkilökohtaiset palkinnot ovat mukavia, Roylle tärkein palkinto on kuitenkin Stanley Cup. Sen mies on voittanut neljä kertaa. Mutta miten Royn uran alku sujui? Jatkoaika tarjoaa kyydin Royn uran läpi alusta kolmanteen Conn Smythe-voittoon asti.

Nuoruusvuodet

Patrick Roy syntyi vuonna 1965 urheiluhenkiseen perheeseen. Isä Michel Roy oli innokas urheilufani ja äiti Barbara Miller Roy oli ammattilaisuimari sekä Quebec Cityn uimajoukkueen valmentaja. Lisäksi Royn isoäiti oli fanaattinen Montreal Canadiensin kannattaja, joka kuunteli radiosta suosikkiensa otteita villisti kannustaen. Myös Patrick ajautui nuorena urheilun pariin ja harrasti nuoruudessaan jääkiekon lisäksi tennistä ja äitinsä tavoin uintia.

Jo nuorena Patrick halusi olla paras ja voittaa kaiken mahdollisen. Hän olikin yksi Kanadan parhaita uimareita omassa ikäluokassaan. 9-vuotiaana Patrick ilmoitti vanhemmilleen, että hän haluaa keskittyä jääkiekkoon ja että hänestä ei koskaan tule uimaria.

”Siitä päivästä lähtien, Michel ja minä annoimme hänelle täyden tukemme ja hyväksyimme hänen päätöksensä.”

- Barbara Miller Roy

Roy aloitti kiekon pelaamisen kuuden vanhana. Tuon ikäisinä maalivahteja kierrätettiin, jotta jokainen halukas sai pelata maalivahtina. Vuoden pelattuaan nuori Patrick ilmoitti päättäväisesti haluavansa pelata vain maalivahtina eikä haluaisi pelata kenttäpelaajana lainkaan. Valmentaja suostui nuorukaisen pyyntöön keskusteltuaan ensin joukkueen muiden jäsenten kanssa. Näin Roy sai pelata enemmän maalivahtina kuin muut joukkuetoverinsa, jotka tahtoivat lähinnä tulla seuraaviksi guylafleureiksi.

”Pelasimme kaikki vapaa-ajat jääkiekkoa. Patrick oli huono häviäjä jo tuolloin. Hän oli kiivas taistelija.

- Patrickin veli Staphane

”Patrick pelaa aina voittaakseen. Veljelleni toiseksi jääminen tarkoittaa samaa kuin, että olisi ensimmäinen häviäjä.

- Patrickin sisko Alexandra

Roy ihannoi nuorena Quebec Nordiquesin maalivahtia Daniel Bouchard’ta, joka pelasi tuohon aikaan poikkeavalla butterfly-tyylillä. Sama tyyli kuin millä Roy on koko uransa pelannut, ja jonka Roy yhdessä maalivahtivalmentaja Francois Allairen kanssa kehitti huippuunsa.

Myös Bouchard’lla oli tapana keikuttaa päätään - aivan kuten Roy nykyään tekee - mutta Roy kieltää kopioineensa tuon tavan idoliltaan. Royn mukaan 80-luvulla maskit olivat niin painavia eivätkä pysyneet kunnolla paikallaan, joten oli pakko välillä korjata maskin asentoa nytkäyttämällä päätä. Se jäi vain tavaksi, Roy on joskus sanonut.

Bouchard’lla oli muutenkin suuri vaikutus Royn uraan. Roylle sattui juniorivuosina yksi heikko jakso, jolloin häneltä ei onnistunut mikään maalinsuulla. Patrick halusi lopettaa pelaamisen.

Samoihin aikoihin hänen vanhempansa Michel ja Barbara tapasivat Daniel Bouchard’n, joka lahjoitti nuorelle fanilleen pelissä käyttämänsä mailan. Nuori Roy innostui saamastaan lahjasta jopa niin paljon että nukkui maila vierellään. Pienen lahjoituksen idoliltaan saatuaan, kiekko rupesi taas maistumaan. NHL- ja jääkiekkofanit saavat kiittää siis paljosta Daniel Bouchard'ta.

NHL-varaus ja ensimmäiset ottelut

Kun Montreal varasi nuoren maalivahdin vuoden 1984 Entry Draftissa neljännellä kierroksella, 51. varausnumerolla, oli Roy iloinen saatuaan mahdollisuuden päästä kokeilemaan siipiään maailman hohdokkaimpaan kiekkosarjaan NHL:ään.

”Kun pääsin pelaamaan NHL:ssä, halusin vain selviytyä liigassa niin pitkään kuin mahdollista.”

- Patrick Roy

Ensimmäisen kerran Roy pääsi pelaamaan Winnipeg Jetsiä vastaan 23. helmikuuta vuonna 1985. Kahden erän jälkeen Canadiens oli Jetsiä vastaan tasoissa 4-4. Montrealin valmentaja Jacques Lemaire päätti vaihtaa maalivahtia herättääkseen joukkuettaan ja määräsi Royn maalille. Canadiens teki kolmannessa erässä kaksi maalia ja Roy sai tililleen huikean uransa ensimmäisen voiton, vaikka joutui torjumaan ottelussa vain muutaman kerran.

Seuraavaa ottelua hän saikin odottaa ensi kauteen.

Legendan alku

Kausi 1985-86 olikin melkomoinen tuhkimotarina sekä Roylle että Canadiensille. Nuorukaisen ensimmäinen peli oli kauden avausottelu Pittsburgh Penguinsia vastaan, jonka Canadiens voitti 5-3. Runkosarjassa hän pääsi pelaamaan tulokkaalle mukavat 47 ottelua.

Silti Roy on sanonut kauden olleen vaikea, koska ei ollut valmistautunut kauden alkaessa ykkösvahdin rooliin. Canadiensin muiden maalivahtien, Steve Penneyn ja Doug Soetartin, kärsiessä loukkaantumisista, Roy sai mahdollisuuden pelata enemmän. Royn otteet ailahtelivat liikaa eikä hän saanut varmuutta otteisiinsa runkosarjan aikana.

Kausi päättyi kuitenkin upeaan suoritukseen Royn osalta. Hän johdatti kokemattoman Canadiensin, jolla oli kahdeksan tulokasta vakiokokoonpanossa, upeilla torjunnoillaan Stanley Cup-mestaruuteen saakka. Roy palkittiin suorituksesta Conn Smythellä pudotuspelien parhaana vain 20-vuotiaana. Hän on yhä kaikkien aikojen nuorin Conn Smythe-voittaja.

”Patrick oli tärkein pelaajamme läpi pudotuspelien. Aina, kun tarvitsemme häntä, hän oli paikalla.”

- joukkuetoveri Mats Näslund vuonna 1986

Seuraavat kaudet eivät olleet kovinkaan menestyksekkäitä Canadiensille ja Roylle pudotuspeleissä, vaikka joukkue selvittikin tiensä finaaleihin kaudella 1988-89, jossa Calgary Flamesin oli parempi voitoin 4-2. Kauden päätteeksi Roy palkittiin uransa ensimmäisen kerran liigan parhaana maalivahtina Vezina Trophylla. Vezinan voittoa helpotti varmasti miehen uskomaton pelaaminen kotihalli Montreal Forumissa. Roy ansaitsi lempinimensä ”St. Patrick” ollessaan tappioton koko runkosarjan Montreal Forumissa kaudella 1988-89 (20 voittoa, 4 tasapeliä)!

Uransa kahden ensimmäisen Stanley Cup-voittojen – vuosien 1986 ja 1993 – välille Roylle sattui paljon epäonnistumisia pudotuspeleissä. Hänen mainettaan hyvänä playoff-maalivahtina ruvettiin pitämään jo yhden kauden ihmeenä. Runkosarjat menivät Roylta usein hyvin ja hän voittikin Vezinan kyseisenä ajanjaksona kolmesti - vuosina 1989, 1990 sekä 1992.

Vain voittoa hamuavat Canadiens-kannattajat eivät kuitenkaan sulattaneet joukkueen ykköstähden ja suosituimman pelaajan vaisuja pelaamisia playoffeissa. Royta ruvettiinkin arvostelemaan rajuin sanoin niin fanien keskuudessa kuin eri medioissakin 90-luvun alkuvuosina.

Luopiosta sankariksi

Kauden 1992-93 aikana eräs keräilykorttien valmistaja aloitti kampanjan ”Trade Roy”, jolla oli tarkoitus saada korttien keräilijät vaihtamaan Roy-korttejaan. Iskulause muodostui lopulta painostukseksi Canadiensin toimitusjohtaja Serge Savard’ta kohtaan, jotta tämä myisi 27-vuotiaan maalivahdin pois Montrealista. Savard kieltäytyi jyrkästi tekemästä siirtoa.

Myös valmentaja Jacques Demers, joka valmensi ensimmäista kauttaan Canadiensia, uskoi Royn olevan joukkueen pelastaja, kun joukkue häntä tarvitsee. Demers oli koko kauden tukenut ja puolustanut maalivahtiaan median arvostellessa miehen otteita.

Runkosarja menikin Royn osalta kehnosti. Torjuntaprosentti oli vain 89.4 ja päästettyjen maalien keskiarvo kehno 3.20. Myös pudotuspelit alkoivat huonoimmalla mahdollisella tavalla.

Ensimmäisellä kierroksella Canadiensin vastustajaksi tuli arkkivihollinen Quebec Nordiques, joka voitti ottelusarjan kaksi ensimmäistä ottelua Quebecissa. Molemmissa tappioissa Roy oli päästänyt pari helppoa maalia, jotka oli kostautunut joukkuelle.

Montrealilaisten radiokanavien linjat täyttyivät toisen ottelun jälkeen vihaisista soitoista. Fanit vaativat joukkueen valmentajaa Jacques Demersiä aloittamaan kolmas ottelu varamaalivahti Andre Racicot'lla ja pistämään Roy luukkuvahdiksi. Samaa laulua lauloivat lehdet otsikoissaan, mutta Demers ilmoitti tylysti, että aikoo peluuttaa ykkösvahtiaan koko loppukauden, kävi miten kävi.

” 'Roy on maailman paras maalivahti' -mantra ei välttämättä muutu todeksi hokemalla sitä kerta toisensa jälkeen.”

- Montreal Gazette-lehden toimittaja Michael Farber

Kolmas ottelu Montreal Forumissa alkoi huonosti Royn kannalta, kun Nordiques-hyökkääjä Mats Sundin onnistui yllättämään Royn ottelun alussa - ja varsin helponnäköisesti. Canadiens onnistui kuitenkin voittamaan ottelun, kun Vincent Damphousse laukoi jatkoajalla kiekon rystyllä ohi Nordiques-vahti Ron Hextallin.

Tuosta voitosta alkoi Royn ja Canadiensin hieno voittoputki. He voittivat Quebecin vielä kolmesti peräkkäin tuon ottelun voittamisen jälkeen ja koko Nordiques-sarjan siis voitoin 4-2. Toisella kierroksella Canadiens tiputti Buffalo Sabresin jatkosta suoraan neljässä ottelussa ja tämän jälkeen Roy joukkueineen pudotti NY Islandersin voitoin 4-1. Monet näistä voitoista tulivat jatkoajalla - Quebecia vastaan kaksi jatkoaikavoittoa, Buffaloa vastaan kolme ja Islandersia vastaan kaksi.

Finaaleissa vastaan asettui Wayne Gretzkyn johtama Los Angeles Kings. Kings voitti ensimmäisen ottelun vakuuttavasti 4-1, mutta Canadiens voitti seuraavat kaksi ottelua jatkoajalla varmistaen sarjajohdon.

Neljättä ottelua Canadiens johti 2-1, mutta Kings pääsi tasoittamaan aivan toisen erän lopussa Canadiensin puolustusvirheen vuoksi.
" Se oli siinä. En aio enää päästää maaliakaan taakseni. Teidän tarvitsee tehdä yksi maali ja voitamme.”, Roy ilmoitti erätauolla joukkuetovereilleen.

Roy piti sanansa ja torjui kaikki Kings-vedot uskomattomalla tavalla. Kolmannen erän lopussa tilanteen ollessa 2-2, Kings-hyökkääjä Luc Robitaille laukoi ja Tomas Sandström pääsi hyvin reboundiin, mutta Roy onnistui torjumaan.

Samalla Roy teki eleen, joka on yksi osa hänen legendaansa: ”The Wink”. Roy iski silmää ohi luistelevalle Sandströmille näyttääkseen kuka oli kuka. Roy oli aikaisemmin ilmoittanut, että Sandström ei tee hänen taakseen finaalisarjassa maaliakaan. Sandström oli tuolloin yksi Kingsin parhaista maalintekijöistä Gretzkyn jälkeen. Ottelu meni jatkoajalla ja Canadiensin John LeClair teki ratkaisumaalin.

”Se oli vaikuttavin näyttö johtajuudesta, jonka olen ikinä nähnyt ja kuullut. En ikinä unohda kuinka Patrick otti tilanteen haltuun ja haastoi meidät voittamaan.”

- Canadiensin kapteeni Guy Carbonneau

”Halusin näyttää, että oli kovassa vedossa ja että minulla oli tilanne hallussa.”

- Patrick Roy kuuluisasta silmäniskustaan

Viides ottelu oli tyylikäs näyttö Canadiensiltä ja he voittivat ottelun 4-1 ja samoin lukemin myös koko finaalisarjan ja Stanley Cupin. Roy oli vihdoin onnistunut torjumaan joukkueelleen uuden Stanley Cup-voiton, ensimmäisen kerran vuoden 1986 jälkeen. Hän oli tärkeänä lenkkinä, kun Canadiens teki uuden NHL-ennätyksen voittamalla 10 peräkkäistä jatkoaikaottelua saman playoff-kauden aikana.

Roy palkittiin ansaitusti pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana Conn Smythe Trophylla. Pysti oli Royn uran toinen ja pitkään kestäneen kritiikin jälkeen, mies oli jälleen montrealilaisten lempilapsi, jota ylistettiin ympäri kaupunkia.

”Tärkein tekijä joukkueessamme oli (päävalmentaja) Jacques (Demers). Hän uskoi ja luotti minuun, kun fanit halusivat kyselyiden mukaan myydä minut tammikuussa. Hän luotti minuun, kun hävisimme kaksi ensimmäistä ottelua Quebecissa. Hän oli joukkueemme MVP.”

- Patrick Roy

Roy todisti epäilijöilleen olevansa todellakin isojen otteluiden mies. Silloin, kun otteluissa on suuret panokset on St. Patrick yleensä parhaimmillaan. Hän on amerikkalaisittain sanottuna ns. "money goalie", jonka hermot kestävät Stanley Cup-pudotuspelien valtavat paineet. Monet NHL-asiantuntijat ovat sanoneet, että jos heidän täytyisi voittaa yksi ottelu, joka ratkaisee mestaruuden, olisi valinta heidän joukkueensa maalivahdiksi Patrick Roy.

”Jos pelattaisiin yksi ottelu Venäjää vastaan maailman kiekkoherruudesta, minä haluaisin Patrickin maalivahdikseni.”

- Urheilukanava ESPN:n kiekkokommentaattori Barry Melrose, Kings-valmentaja vuosina 1992-1994

”Roy pelasi monta vuotta Canadiensissa, jolloin hänen joukkueensa ei ollut kovin hyvä. Silloin Royn täytyi tehdä ero muihin ja voittaa ottelut.”

- Hockey Night in Canadan monivuotinen kiekkokommentaattori, nyt jo eläkkeellä oleva, Dick Irvin

Myynti Coloradoon

Kausi 1994-95 oli tynkäkausi NHL:n pelaajalakon vuoksi. Canadiens oli edellisellä kaudella tippunut Bostonia vastaan pudotuspelien ensi kierroksella. Roy oli saanut taas syyt niskoilleen, vaikka oli loukkaantunut kesken sarjan, ja palannut pelaamaan sarjan loppuun.

Tynkäkausi ei ollut lainkaan parempi. Itse asiassa se oli vielä huonompi, sillä Roy ja Canadiens eivät selviytyneet edes pudotuspeleihin. Pitkän kesäloman aikana oli aika miettiä, mikä meni vikaan. Kuinka ollakaan Roy sai suurimman syyn niskoilleen. Medioissa alkoi taas keskustelu Royn lähdöstä Montrealista ja fanit alkoivat vaati GM Savard’ta myymään joukkueen supervahti. Myös seuran presidentti Ronald Corey esitti vaatimuksen Serge Savard’lle Royn myymisestä muualle.

Savard muistutti mediaa ja faneja vuodesta 1993, jolloin viimeksi Royn kauppaaminen pois Montrealista nousi kuumaksi keskusteluaiheeksi ja kieltäytyi edelleen myymästä maalivahtiaan.

Canadiens ja Roy aloittivat seuraavan kauden kuitenkin heikosti ja sekä GM Savard että valmentaja Demers saivat potkut kauden alkumetreillä. Valmentajaksi pestattiin Mario Tremblay, joka oli Royn entinen joukkuetoveri ja joka oli toiminut monta vuotta ranskankielisen television kiekkokommentaattorina. Hän oli suututtanut monet ihmiset haukkumalla ja arvostelemalla Royta TV-lähetyksissä - tehnyt siis samaa kuin fanit, joilta sai haukut.

Ei mennyt kuin muutama kuukausi Tremblayn palkkaamisesta, niin Roy sai lähteä. Tremblay nöyryytti maalivahtiaan kotiyleisön edessä, kun Detroit saapui vierailulle Montrealiin 2.12.1995. Detroit latoi Royn taakse yhdeksän kiekkoa ennen kuin Tremblay vaihtoi miehen pois maalilta ottelun puolivälissä. Roy ilmoitti vaihtopenkin takana istuneelle seuran presidentille Ronald Coreylle pelanneensa viimeisen ottelunsa legendaarisessa CH-paidassa.

Seuraavana päivänä Roy meni seuran johdon luokse ja pyysi sanojaan anteeksi Coreylta sekä uudelta GM:ltä Rejean Houlelta ja kertoi tahtovansa jatkaa uraansa Canadiensissa. Corey ilmoitti kuitenkin, että he olivat tehneet päätöksen myydä hänet pois. Roy lähti ovet paukkuen ulos seuran toimistosta eikä palannut enää koskaan.

Canadiens hyllytti Royn tämän jätettyä joukkueen harjoitukset väliin. 6.12.1995 Montreal Canadiens ilmoitti kaupanneensa Patrick Royn yhdessä Mike Keanen kanssa Coloradoon, josta Habs sai vastineeksi maalivahti Jocelyn Thibault’n, Martin Rucinskyn ja Andrei Kovalenkon.

”Tiedäthän, että tulen voittamaan Stanley Cupin.”

- Royn toteamus hyvälle ystävälleen Pierre Turgeonille, kun sai kuulla uuden joukkueensa.

Heti mestaruus

Reilut puoli vuotta myöhemmin, Roy oli jälleen nostelemassa Stanley Cupia päänsä yläpuolelle toteuttaen lausahduksensa Turgeonille.

Colorado ja Roy löivät Stanley Cup-finaaleissa Florida Panthersin suoraan neljässä ottelussa. Viimeisestä ottelusta muodostui todellinen maalivahtien kamppailu. Ottelu meni jatkoajalle tasatilanteessa 0-0. Roy torjui ottelussa uskomattomat 63 kertaa ennen kuin oma joukkue onnistui tekemään Stanley Cupin ratkaisseen osuman.

Roy oli nyt kolminkertainen Stanley Cup-mestari. Hän oli myös lähellä uransa kolmatta Conn Smytheä, mutta 18 playoff-maalia ampunut Joe Sakic ansaitsi palkinnon enemmän kuin Roy.

” Kukaan ei tahdo hävitä maalivahtien kamppailua, mutta jos häviät, tiedät hävinneesi maailman parhaalle.”

- Floridan maalivahti John Vanbiesbrouck finaalitappiostaan Coloradolle ja Roylle

Yksi miehen suurimmista unelmista oli päästä edustamaan kotimaataan Kanadaa Naganon talviolympialaisiin vuonna 1998 ja auttaa joukkuetta voittamaan kultaa. Kaikki meni mainiosti, kunnes Tsekki onnistui voittamaan Kanadan ja Royn välierissä rangaistuslaukauskilpailussa. Royn ja koko Kanadan kultahaaveet murskautuivat ja mitalikin sai kanadalaisilta saamatta, kun Suomi voitti pronssiottelun maalein 3-2.

Coloradossa pelatessaan Roy on rikkonut useita NHL-ennätyksiä. Pitkästä ja menestyksekkäästä urasta kertovat sekä runkosarjan että pudotuspelien voittoennätykset. Roy on ainoa maalivahti NHL-historiassa, joka on voittanut yli 100 playoff-ottelua.

Viime lokakuussa mies pisti NHL:n ennätyskirjat uuteen uskoon, kun Roy rikkoi yli 30 vuotta Terry Sawchukin hallussa olleen runkosarjan voittoennätyksen. Monet pitivät Sawchukin 447 voitto-ottelun ennätystä lyömättömänä, mutta Coloradon voittaessa Washingtonin lokakuun 17. päivä Roy sai tililleen voiton numero 448. Ja lisää voittoja karttuu miehen tilille vielä monta ennen kuin ura loppuu.

”Patrick Royn pelaamisen halun ylittää ainoastaan hänen halunsa voittaa. Tämä uskomaton saavutus on merkki Patrickin tasaisuudesta, kestävyydestä, ylpeydestä, taidoista ja kenties eniten, hänen päättäväisyydestään kohdata joka ottelussa maalivahtien korkein taso - hänen omansa.”

- NHL:n komissaari Gary Bettman Royn saavutettua 448. NHL-voittonsa

”Mielestäni Patrickia voi verrata Babe Ruthiin, Wayne Gretzkyyn, Gordie Hoween, Michael Jordaniin ja muihin heidän kaltaisiin urheilijoihin. Hän on maailmanluokan urheilija.

- Bob Hartley, Avalanchen päävalmentaja 1998-2002

Kahtena edellisenä kautena Coloradon kausi on päättynyt Läntisen Konferenssin finaaleihin, joissa kummalakin kerralla Dallas Stars oli parempi voitoin 4-3. Tappiot olivat Roylle kovia pettymyksiä.

Vuoden 1999 Konferenssifinaaleissa Avalanche johti ottelusarjaa voitoin 3-2 ja heillä oli mahdollisuus katkaista sarja kotona Denverissä. Avs kuitenkin hävisi kotiottelun maalein 4-1, kuten myös seuraavan samoin numeroin. Tuota kotitappiota Roy sanoo yhdeksi uransa ikävimmistä.

Viime keväänä Starsien maalivahti Ed Belfour haastoi Royn maalivahtien taistoon sanomalla olevansa yhtä hyvä ellei jopa parempi kuin virkaveljensä. Molemmat maalivahdit pelasivat mahtavasti Konferenssifinaaleissa, mutta Belfourin edustama Stars eteni finaaleihin seitsemännessä ottelussa Starsin kotiyleisön kannustaessa maalivahtiaan "Eddie's better" -huudoilla.

”Kun hävitään, ihmiset etsivät tekosyitä tappiolle, mutta minä en halua tehdä sitä. Haluan vain tulla seuraavana kautena parempana kuin edellisenä.”

- Patrick Roy tappiostaan vuoden 2000 Konferenssifinaaleissa

Kevään 2001 sankari

Tänä keväänä Roylla oli näytön paikka, jälleen kerran. Monet epäilivät, että oliko Patrick Roysta enää miestä auttamaan joukkuettaan voittamaan jääkiekon Holy Grailia eli Stanley Cupia. Ensimmäinen playoff-sarja Vancouveria vastaan oli heikohko esitys Roylta, mutta tämän jälkeen hän oli joukkueensa ehdoton tukipilari ja tärkein pelaaja.

Peter Forsbergin jouduttua perna-leikkaukseen toisen kierroksen Kings-sarjan jälkeen kaikki asiantuntijat julistivat St. Louis Bluesille varmaa voittoa ja tietä Stanley Cup-finaaleihin. Roy kuitenkin loisti Blues-sarjassa ja Avs onnistui yllättämään hyvin levänneet Bluesit etenemällä finaaleihin voitoin 4-1.

Stanley Cup -finaaleissa asiantuntijat veikkasivat vastustajajoukkue New Jersey Devilsin mestariksi vedoten samaan kuin Blues-sarjassakin. "Avalanchen hyökkäys on liikaa Joe Sakicin varassa, kun Forsberg oli loukkaantuneena."

Median ennustaessa Coloradon jäävän jälleen nuolemaan näppejään Patrick Roy näytti miksi häntä pidetään kautta aikojen parhaana playoff-maalivahtina, isojen pelien miehenä. Hän johti joukkueensa mestariksi voitoin 4-3. Devils oli jo 3-2-johdossa ottelusarjassa ja kaikki olivat varmoja, että Devils hoitaa sarjan kuudennessa ottelussa kotihallissaan.

Roy oli kuitenkin eri mieltä ja torjui Devilsin maalintekoyritykset yksi toisensa jälkeen. Etenkin ensimmäisessä erässä Avalanche oli täysin Devils-nimisen jyrän alla, mutta Roy torjui kaiken. Kun Adam Foote laukoi helpohkosti 1-0-johtomaalin ensimmäisen erän loppuun ja Avs jatkoi maalitehtailua kolmella maalilla toisessa erässä, oli Devils lyöty.

Colorado varmisti Stanley Cup-mestaruuden seitsemännessä ottelussa kotonaan siirtymällä ennen ottelun puoliväliä 3-0-johtoon. Roy piti huolen lopuista ja peli päättyi 3-1-lukemiin.

Patrick Roy oli jälleen mestari.

Roylle ojennettiin ansaitusti Conn Smythe Trophy merkiksi pudotuspelien parhaasta ja arvokkaimmasta pelaajasta. Tämä oli kolmas kerta, kun Roylle myönnettiin Conn Smythe ja se on pala NHL-historiaa. Kukaan ei ole koskaan aiemmin voittanut Conn Smytheä kolmasti. Roy oli nimensä veroinen, kuningas.

”Hänen tarinansa näistä pudotuspeleissä jää elämään ikuisesti. Patrick pelistä peliin antoi meille mahdollisuuden ja antoi meille syyn uskoa, että voittaisimme Stanley Cupin.”

- Avalanche-valmentaja Bob Hartley

”Luulen, että Patty on todistanut olevansa yksi parhaista pelaajista. Hän on mielestäni kaikkien aikojen paras maalivahti ja hän on jälleen kerran todistanut miksi.”

- joukkuetoveri Alex Tanguay

Kun Roy päättää loistokkaan uransa muutaman vuoden kuluttua, hän voi olla varma ainakin yhdestä asiasta. Hänet tullaan muistamaan yhtenä NHL-historian voitontahtoisimpana pelaajana. Patrick Roy pelaa vain ja ainoastaan voitosta. Kaikki muu on tälle tulevalle Hockey Hall of Famen jäsenelle merkki epäonnistumisesta.

» Lähetä palautetta toimitukselle