Colorado Avalanche - niin lähellä, mutta niin kaukana

NHL / Artikkeli
Heiluuko Patrick Royn palli Denverissä?
Kuva © Getty Images
Colorado Avalanche ei onnistunut palaamaan pudotuspeleihin vuoden tauon jälkeen. Denveriläisjoukkueen puolustus ei toiminut sekä ryhmästä puuttui tasaista suorittamista.

Päävalmentaja Patrick Royn tavoite kolmannella päävalmentajakaudella oli johtaa Colorado Avalanche välivuoden jälkeen takaisin pudotuspeleihin. Fanit joutuivat pettymään, vaikka joukkue kävi tiukan taistelun Keskisessä divisioonassa ja etenkin Minnesota Wildia vastaan.

Laukaukset vähissä

Joukkueen epätasaisuuden voisi selittää pakkaselle päätyneillä tehotilastoilla: pelaajat ottivat kosolti jäähyjä, jolloin vastustajan ylivoima osoitti tehokkuutensa. Jatkossa alivoimapelaamiseen on panostettava, sillä Avalanchen alivoiman onnistumisprosennti oli heikko, 80,2 prosenttia. Myös tasakentällisin on oltava rohkea ja lähdettävä hyökkäämään, sillä kuluneella kaudella tasaviisikoin mitattava laukaisuhallinta oli Avalanchella liigan heikoin, 44,7 prosenttia.

Avalanche laukoi 29 laukausta ottelua kohden, mikä on liigan viidenneksi heikoin keskiarvo. Mitä enemmän vetoja mailasta lähtee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä punalamppu syttyy.

Erikoistilannepelaaminen tuotti myös ongelmia tehokkaista viivamiehistä Tyson Barriesta ja Francois Beaucheminista huolimatta. Ylivoimalla onnistumisia tuli 18 prosentin keskiarvolla, ja alivoimakin oli liigan häntäpäätä.

Keskisen divisioonan joukkueet olivat Avalanche-ryhmälle kova vastus, sillä he voittivat keskinäisistä otteluista 13, mutta hävisivät 15 kamppailua. Varsinkin Minnesota Wildin kurssinmuutos John Torchettin tultua penkin päähän iski pahasti Avalanchen pudotuspelihaaveisiin.

Sairastuvalla väärään aikaan

Ryan O'Reillyn lähtö teki loven Avalanchen hyökkäykseen, jota GM Joe Sakic ei pystynyt paikkaamaan sopivalla pelaajalla. Myös loukkaantumisilla oli osansa, sillä Matt Duchenen, Nathan MacKinnonin ja Gabriel Landeskogin poissaolojen vaikutusta pidemmällä aikavälillä ei voinut olla huomaamatta.

Avalanche sattui olemaan riippuvainen Duchenen, MacKinnonin ja Landeskogin tehoista. Ratkaisuvoimaa on tulevaisuudessa löydyttävä laajalta rintamalta. Esimerkiksi Grigorenkon voisi olla jatkossa  itsekkäämpi ja laukoa enemmän.

Rantasen esiinmarssi

Suomalaisnäkökulmasta katsottuna viime kesän ykkösvaraukselle Mikko Rantaselle olisi kannattanut antaa enemmän vastuuta. Farmikomennus San Antonio Rampagen riveissä on tuottanut tulosta. TPS:n kasvatista on tullut Rampagen pelin sielu, sillä hän iski 51 pelaamassaan ottelussa tulokkaalle huikeat 60 tehopistettä. Hänet valittiin AHL:n vuoden tulokkaaksi yhdessä Bostonin lupauksen Frank Vatranon kanssa.

Tämä on onneksi tajuttu Denverissä, sillä Rantanen pelasi kevätpuolella kolme ottelua taalajäillä. Hän on yksi tulevaisuuden pelaajista, ja Avalanche teki oikein passittaessaan lupauksensa AHL:ään kehittymään.

Varlamovin varassa - tasonnostoa vaaditaan

Puolustuksen osalta jo mainittu kaksikko Beauchemin-Barrie kantoi suuremman vastuun kuin joukkueen johtajaksi kaavailtu Erik Johnson, joka saavutti 73 ottelussa vain tehot 11+16.

Joukkueen puolustus jätti pahasti avointa tilaa, mikä korostui vastustajan pyörityksen aikana. Sarjan kuudenneksi huonoiten maalinsa puhtaana pitänyt Avalanche päästi 2,93 maalia ottelua kohden, mikä on pudotuspelipaikasta taistelevalle joukkueelle nykypäivän NHL:ssä liikaa.

Semjon Varlamov joutui välillä pitämään joukkuetta pystyssä ajoittain loistavilla torjunnoilla, mutta ei sillä pitkälle pötkitty. Calvin Pickard osoitti valmiutta tosipaikan tullen torjuen 19 ottelussa 12 voittoa torjuntaprosentilla 92,7.

Avalanche on oikealla tiellä eli palaamassa pudotuspelijoukkueeksi, mutta se vaatii kokonaisuuksien hiomista. MacKinnon, Landeskog ja Duchene ovat kasvattaneet kokemusta. Heidän takana tarvitaan selkeää tasonnostoa, jotta tavoitteet voisivat täyttyä lähivuosina.

» Lähetä palautetta toimitukselle