Jared Bednarin avauskausi Colorado Avalanchen päävalmetajana oli vaikeuksia täynnä. Kalliovuorten häpeäpilkku karahti NHL:n jumboksi, tehtyjen ja päästettyjen maalien lukumäärän ero oli pakkasella lähes puolet enemmän kuin toiseksi viimeiseksi sijoittuneella. Suoritus on alle kaiken arvostelun.
Tutut ongelmat jatkuivat
Joukkueen heikkous selittyy jälleen kerran samoilla tilastoilla kuin vuosi sitten. Avalanche onnistui voittamaan vain seitsemän ottelua, kun se johti ottelua avauserän jälkeen. Se on NHL:ssä vähiten. Tosin joukkue voitti saman määrän pelejä, joissa se oli ensimmäisen 20-minuuttisen jälkeen tappiolla, mikä on osoitus taistelutahdosta. Liigan tilastossa joukkue oli viidenneksi paras.
Erikoistilannepelaaminen vaatii kehitystä, sillä Avalanche otti yhdeksän jäähyminuuttia ottelua kohden. Alivoimapelaaminen oli hankalaa onnistumisprosentin ollessa 76. Ylivoiman onnistumisprosentti oli ainoastaan 12,6 prosenttia, ja tämä osa-alue vaatii jatkuvaa harjoittelua.
Näissä tilastoissa Avalanche oli NHL:n heikoimipia, sijoilla 25−30. Miesylivoiman hyödyntäminen olisi saatava kuntoon ja alivoimatilanteissa ei pidä mennä paniikkiin - muuten omissa soi.
Aloitusvoitoissa joukkue oli liigan tehokkain voittamalla niistä 58 prosenttia, mutta voittojen hyödyntäminen hyökkäysalueella tökki Gabriel Landeskogin ja Nathan MacKinnonin kaltaisista huipuista huolimatta.
Avalanche laukoi maalia kohti keskimäärin 28 laukausta ottelua kohden. Tuossakin tilastossa ryhmä on liigan heikoimipia. Aloitusvoittojen kahmiminen hyökkäyspäässä tuo lisäaikaa kiekolliseen peliin, mutta laukaustilastoista voi päätellä aktiivisuuden puutteen.
Hankaluuksia puolustuksessa - kokonaisuus puuttui
Denveriläisten puolustus ei ollut kompakti, maaleja tuli päästettyä liigassa eniten, 276 kappaletta. Francois Beauchemin ja Erik Johnson pelasivat joukkueen esityksiin nähden hankalan kauden. Beaucheminin taso notkahti varakapteenin arvosta huolimatta, 18 pistettä 82 ottelussa. Johnsonin kautta vaikeutti pohjeluun murtuma joulukussa ja hän pelasi 46 ottelua tehoin 2+15.
Tyson Barrie oli takuuvarma takalinjoilla nakuttamalla 38 pistettä ollen joukkueen paras puolustaja. Positiivista oli Mark Barberion nousu luotettavaksi peluriksi. Isokokoinen kanadalainen sai vastuuta ja teki 60 ottelussa 13 pistettä. Puolustajien olisi syytä nostaa tasoaan ja etenkin hoitaa alivoimat onnistuneilla kiekonpuruilla. Alivoimalla päästettyjä maaleja oli peräti 62. Vain Dallas Stars päästi enemmän.
Maalitolppien väissä koettiin ongelmia, kun Semjon Varlamovin kausi päättyi tammikuussa lonkkavammaan. Näin ollen Calvin Pickard otti aloittavan maalivahdin paikan voittamalla 15 ottelua pelaamastaan viidestäkymmenestä torjuntaprosentilla 90,4. Pudotuspelimahdollisuuksien nollaantuessa myös Jeremy Smith ja Spencer Martin saivat mahdollisuuden kokeilla, ja Smith voitti yhden aloittamastaan kahdeksasta kamppailusta.
Rantasen läpimurto
Mikko Rantanen kolkutti jo viime kaudella vakituista pelipaikkaa kokoonpanossa ja tänä vuonna onnistui kaikki nappiin. TPS-kasvatti rikkoi 20 maalin rajapyykin ollen Avalanchen paras maalintekijä. Lopulta pistesaldoksi tuli 38 tehopistettä 75 ottelussa, ja sillä heltisi kolmas sija sisäisessä pistepörssissä MacKinnonin ja Matt Duchenen jälkeen.
Duchene on osoittanut, etteivät hänen taitonsa ole hävinneet. Pelituntuma on pysynyt tallessa, vaikka häntä on peluutettu kolmosketjussa. Tähtipelaajien määrä on lisääntynyt yhdellä - Mikko Rantanen on luottamuksen arvoinen Landeskogin, MacKinnonin ja Duchnenen kanssa. He antavat tärkeää oppia tulokaspelaajille. Rantanen voi jo ensi kaudella olla avainpelaaja, mikäli Duchene ja Landeskog myydään.
Avalanche pyrkii nyt unohtamaan pettymyksien täyteisen kauden. Samat ongelmakohdat vaativat hienosäätöä entisestään. Kultaisia vuosia ei kannata muistella.
