Kooste viime kaudesta
Kausi 2000-01 oli yksi Edmonton Oilersin historian parhaista ja
antoi joukkueelle paljon uskoa tulevasta.
Kauden loppupuolella nuori joukkue rikkoi seuran oman ennätyksen
peräti yhdeksän perättäisen ottelun voittoputkella - saavutus,
jonka merkitys on suuri tälle ryhmälle, joka jatkuvasti tekee
kovaa työtä 80-luvun Oilersin uskomattoman suuren varjon alla
- päästäkseen varjon alta pois omin voimin.
Runkosarjan lopussa Öljyllä oli 93 pistettä, ja seura istui
mukavasti 11 voitettua peliä ns. .500 rajan (eli piste per ottelu)
yläpuolella - paras tulos sitten viimeisen Oilersin Stanley Cup
mestaruuskauden 1989-90.
Playoffsien ensimmäisellä kierroksella nuori Edmontonin joukkue
taisteli urheasti kovassa pelisarjassa Dallas Starsia vastaan
häviten katkerasti jo neljännen kerran peräkkäin samalle
joukkueelle. Mutta peräti neljä kuudesta pelisarjan ottelusta
ratkaistiin vasta jatkoajalla (ennätys on viisi) ja tappiosta
huolimatta kautta on pidettävä onnistuneena. Edmonton
Oilers oli viime kaudella kova vastus mille NHL-joukkueelle
tahansa.
Kesän aikana tapahtuneet muutokset
Heinäkuun 1. päivänä tehty vaihtokauppa, joka lähetti kapteeni
Doug Weightin St.Louis Bluesiin oli kesän suurin tapahtuma ja
muutos Edmontonissa.
Oilers menetti pelillisen ja henkisen johtajansa, parhaan
pistemiehensä ja sai tilalle kaksi nuorta pelaajaa, Marty
Reasonerin ja Jocken Hechtin. Paperilla - jäästä puhumattkaan -
tämä vaihtokauppa ei näytä hyvältä Oilersin kannalta. Doug
Weight sentään teki enemmän syöttöpisteitä viime kaudella kuin
koko liigan paras pelaaja Joe Sakic. Mutta sellaista on elämä
pienellä markkina-alueella NHL:ssä.
Hechtin ja Reasonerin kehitys pelaajina tulee olemaan äärettömän
tärkeää Oilersin lähitulevaisuudelle.
Edmonton Oilers menetti vakiopuolustaja Igor Ulanovin kesän
aikana free agent-markkinoille Igorin otettua hyvä tarjous New
Yorkista.
Oilersilla oli tuuria saada Atlantan jostain kumman syystä päästämä
puolustaja Steve Staios riveihinsä ennen kesän loppua. Staios
oli Trashersin kapteeni ja paras puolustaja, mutta seura ei
silti halunnut tarjota tälle sopimusta. Oilersin onneksi.
Maalivahdit
Tommy Salo pelasi viime kaudella parhaan NHL-kautensa pelaten
viisi nollapeliä sekä onnistuen maalin edessä läpi 10 ottelun
voittoputken, joka katkesi vasta jatkoaikatappioon maaliskuun 17.
Salo voitti 36 ottelua ja oli Arturs Irben jälkeen eniten
työllistetty NHL-maalivahti, mutta playoff-tappiot olivat
Tommylle raskaita.
Sujuvaa suomea puhuva Salo on Oilersin tärkein pelaaja ja seura
varmisti tulevaisuutensa tekemällä tämän kanssa kolmivuotisen
sopimuksen viime kauden aikana. 30-vuotias Tommy on yllättäen
Oilersin nestori, nuoren porukan vanhin mies.
Salosta on kaikessa hiljaisuudessa kehittynyt yksi NHL:n
täydellisimmistä maalivahdeista - hänen pelistään ei voida
osoittaa yhtään räikeän selvää heikkoutta.
Salolla on erittäin vahvat jalat ja patjojaan liikuttelemalla hän
kykenee suojaamaan suurimman osan maalistaan; sama urheilullisuus
lienee syynä kykyyn kestää hirmuisia ottelumääriä.
Vahvat jalat mahdollistavat Salon bravuuritorjunnan, kahden
patjan sivuttaistorjunnan, jota Kanadassa kutsutaan
"two-pad stack":iksi - Ruotsissa Tommyn Lillehammerissa samalla
torjunnalla voittama Olympiakulta muistetaan vieläkin.
Salo on aika ajoin liian suuren työmäärän takia pelannut väsyneenä,
vaikka ei ylpeyttään ole sitä myöntänyt, mutta rasitus on sitten
näkynyt reboundeina.
Salon heikkous on joskus henkisen keskittymisen herpaantuminen.
Silloin Tommy saattaa unohtaa maalivahdin peruspelin ja sijoittua
ihmeellisiin paikkoihin ja korjatessaan muistuttaa keittiön
lattialla hurjalla vauhdilla luistelevaa kissaa.
Kakkosvahdiksi - ainakin kauden aluksi - on nimetty Jussi
Markkanen. Markkasen kyvyistä NHL-maalivahtina ei voi vielä
antaa todistusta, hän ei vakuuttanut erityisemmin
harjoitusotteluissa ja paikka varmistui täpärästi vasta viimeisen
preseason pelin jälkeen - koko leiri oli tasaista taistelua
paikasta jo vuodesta 1994 farmikaukaloita kiertäneen Mark
Lamothen kanssa. Lamothen kahden suunnan sopimus lähinnä
ratkaisi taistelun Markkasen eduksi - ainakin aluksi.
Markkanen on nopea reflekseihinsä luottava maalivahti, jonka
toivotaan pystyvän pelaamaan 15-20 ottelua NHL:ssä Salon
levätessä.
Puolustus
Oilersin puolustus päästi 222 maalia viime kaudella - erittäin
hyvä tilasto, vain 10 maalia enemmän kuin seuran ennätys.
Janne Niinimaa, Jason Smith, Eric Brewer ja Tom Poti antavat
Öljylle yhden liigan parhaista pakistoista.
Oilersin juuri ennen kauden alkua uudeksi kapteeniksi nimetty
Jason Smith on kovan NHL-pakin muotokuva, pitkälle samaa työtä
tekevä kuin GM Kevin Lowe oli aikoinaan, mutta Smyth ei jostain
syystä saa yhtä paljon mainosta.
Smithin 210 blokattua laukausta ja 254 taklausta ovat paljon
enemmän kuin kenelläkään muulla joukkueessa.
Eric Brewer saattoi olla viime kaudella NHL:n eniten kehittynyt
pelaaja. Vietettyään edellisen kauden AHL:ssä NY Islandersin
farmijoukkueessa Brewer pelasi koko viime kauden Janne Niinimaan
kanssa ja oli kauden päättyessä joukkueen kärjessä
plus/miinustilastoissa ja valmentajan luottopakkeja kaikissa
mahdollisissa tilanteissa.
Brewer on nopeasti saanut Edmontonin fanit unohtamaan Roman
Hamrlikin, jopa Kanadan olympiajoukkue Salt Lake Cityssä ei
ole mahdottomuus enää - Brewer oli yksi Kanadan olympiajoukkueen
kesäleirin parhaista puolustajista elokuussa pelaten parina
Al MacInniksen kanssa.
Janne Niinimaa pelasi toistaiseksi parhaan NHL-kautensa viime
vuonna; 46 pistettä ja valinta All Star-otteluun sekä joukkueen
eniten jääaikaa - noin 25 minuuttia per ottelu ja playoffseissa
peräti 28 minuutin pelejä keskimäärin - olivat viime kauden
saavutuksia Jäälin miehellä.
Janne on kehittynyt erittäin varmaksi NHL-pakiksi ja loistavan
luistelutaidon ja hyvän mailapelin ansiosta on Oilersin
ylivoimapelin pelinrakentaja jonka kehitys jatkunee edelleen
nousujohteisena.
Niinimaan vaivana training campillä on ollut vihoitteleva
"selekä" vaiva, joka ei kuitenkaan ole pitänyt ainakaan vielä
Jannea poissa peleistä.
Tom Poti ei ollut vielä tätä kirjoitettaessa tehnyt sopimusta
kaudelle 2001-02.
Steve Staios, Sean Brown, Sven Butenschon ja Scott Ferguson
olivat training campin päättyessä vielä joukkueen kokoonpanossa
mukana, Kari Haakanan sijoittumisesta ei ollut vielä varmuutta.
Farmijoukkueen prospekteista mainitsemisen arvoinen on training
campin harjoituksissa loistanut Alexei Semenov, josta on
tulossa hyvä puolustaja NHL:ään kokemuksen myötä.
Hyökkäys
Edmonton Oilers ei ole joukkue, jonka pelaajat väistelevät tai
pelkäävät kovaotteisia vastustajia. Silti yksi hyökkäyspään
ongelmista on pelaajien pienuus varsinkin keskikentällä.
Ainoa power forwardiksi kutsuttavan arvoinen pelaaja Öljyn
kahdessa ensimmäisessä ketjussa on Ryan Smyth.
Lisäksi joukkueella ei ole yhtään kokenutta hyökkääjäpelaajaa
Smythin ja Anson Carterin jälkeen.
Oilersin ketjukoostumukset eivät ole kiveen kirjoitettu, sillä
tilanteen mukaan valmentaja saattaa niitä muutella kesken ottelujen
ja muutenkin, mutta ykkösketjuna tullee aloittamaan kolmikko
Smyth, Carter ja Mike Comrie ja kakkosena Jochen Hecht, Marty
Reasoner ja Daniel Cleary.
Alkavalla kaudella Edmonton Oilers on entisestään parantunut
hyökkäysketjujen syvyydessä ja balanssissa keskenään.
Kolmosketjuna tullee pelaamaan kova kolmikko, jonka muodostavat
Ethan Moreau, Todd Marchant ja Mike Grier.
Nyt Oilersilla tulee olemaan myös varteenotettava nelosketju,
todennäköisesti Georges Laraque, Rem Murray ja Josh Green.
Oilers sai kohtalaisen hyvin hyökkäyspään apua läpi kaikkien
ketjujen viime kaudella. Jopa Georges Laraque teki 13 maalia.
Mutta tällä kaudella joukkueen ketjut ovat kautta linjan parempia.
Daniel Cleary teki 35 pistettä viime kaudella ja on päässyt
eroon laiskan maineestaan.
Mainittujen pelaajien lisäksi peliaikaa tulevat vielä lisäksi
odottamaan Shawn Horcoff, Domenic Pittis sekä nopean
joukkueen nopein pelaaja Jason Chimera.
Oilersin nuoret prospektit Michael Henrich, Jani Rita ja
Ales Hemsky pelasivat kaikki hyvän training campin, ja
tulevat olemaan joukkueen vakiopelaajia tulevaisuudessa.
Valmennus
Öljyn päävalmentaja Craig MacTavish voitti 39 ottelua heti
ensimmäisellä kaudellaan NHL-päävalmentajana ja sai jonkin verran
huomiota Jack Adams Trophy-keskusteluissa kauden päätteeksi.
MacTavish oli aikaisemmin apuvalmentajana New Yorkissa ja
Edmontonissa sekä maksoi oppirahansa sitä ennen lähes 20
kautta kestäneellä pelaajaurallaan puolustavana sentterinä.
MacT on moderni kommunikoiva valmentaja, jonka tapana on olla
suora pelaajien kanssa - jos jokin asia on mainitsemisen arvoinen,
hän ei epäröi puuttua siihen.
Ja kun MacT puhuu voittamiseen vaikuttavista asioista, pelaajat
kuuntelevat tietäen valmentajansa voittaneen aikanaan neljä
Stanley Cup-sormusta pelaajana.
MacTavish kuuntelee pelaajiaan paljon ja pelaajien palaute on
merkitsevässä osassa kun harjoitusaikatauluja ja vapaapäiviä
suunnitellaan - samanlainen tyyli kuin aikoinaan Glen Satherillä
oli Edmontonissa nuoren joukkueensa kanssa tunnetuin tuloksin.
MacT:llä on käytössään nuori (NHL:n kolmanneksi nuorin), nopea
ja yritteliäs joukkue. Energialla ja agressiivisuudella korvataan
kokeneitten ja kalliiden taitopelaajien poissaolo. MacTavish
kehittää tästä valmentajana koko joukkueen puolustusysteemiä,
joka on elintärkeää joukkueelle, joka ei voita suurimaalisia
maalijuhlia.
Apuvalmentaja Charlie Huddy erikoistuu puolustajien ohjaamiseen,
Eric Brewerin kehitys viime kaudella on toistaiseksi parasta näyttöä
tästä Brewerin melkein hukattua NHL-uransa Mike Milburyn Saarella
aikaisemmin.
MacTavishin kanssa Colin Campbellin alaisuudessa valmentanut Billy
Moores on erikoistilanteiden spesialisti.
Mark Lamb toimii Öljyn organisaatiossa liikkuvana valmentajana,
joka viettää paljon aikaansa AHL-farmijoukkueessa Hamiltonissa
sekä seuran varaamien junnuprospektien kanssa.
Pelaajana aikoinaan Washingtonin, Bostonin ja Philadelphian
maaleja vartioinut Pete Peeters on Oilersin uusi
maalivahtivalmentaja.
Erikoistilanteet
Edmonton Oilersin ylivoimapelissä on parantamisen varaa.
NHL:n 21 parhaaksi rankattu power play vain 14.8 prosentin
onnistumiskeskiarvolla on tilasto, johon on mahdollista tehdä
parannusta käytössä olevilla pelaajilla.
Ryan Smyth, Doug Weight, Anson Carter ja Janne Niinimaa tekivät
yhteensä 34 ylivoimamaalia viime kaudella; Tom Poti teki kuusi
ja Mike Comrie kolme lisää.
Ylivoimapelaamisessa Doug Weightin korvaaminen on ehkä kaikista
tärkeintä, jos muut pelaajat eivät korvaa Weightin panosta,
Oilers tulee häviämään otteluja ja menettämään tärkeitä pisteitä.
Alivoimalla Oilersilla on hyvä henkilöstö koossa; Todd Marchant
teki neljä sh-maalia, Mike Grier ja Rem Murray kolme kumpikin.
Menestymisarvio
Seuraava askel Oilersilla on päästä playoffseissa ensimmäistä
kierrosta pitemmälle - vaikea tehtävä kovassa Lännen
Konferenssissa, kuten viime vuodet ovat osoittaneet.
Oilers ei tehnyt suuria muutoksia kesän aikana kuten Albertan
toinen NHL-seura Calgary Flames, muutosten Edmontonissa on
tultava joukkueen sisältä.
Suurin haaste alkavan kauden Edmontonille on täyttää poistreidatun
Doug Weightin jättämä aukko. Pystyykö joukkue taas kerran
kehittämään uusia tähtiä omista riveistään Amerikan suurille
taalajäille lähteneen tähden tilalle vai tuleeko treidi
merkitsemään askelta taaksepäin tulee olemaan kysymys, joka
ratkaistaan kauden aikana.
Jos Öljy pystyy löytämään ratkaisijoita ja johtajia omasta
pukuhuoneestaan, playoffs-paikka on edelleen mahdollinen.
Oilersilla on hyvä pelaajamateriaali, erittäin lupaavia
prospekteja junnuissa ja farmissa kehittymässä, mutta seuran
budjetista johtuen maalinteko voi tulla ongelmaksi.
Oilersin 3-4 ketjut kestävät vertailun minkä NHL-joukkueen
kanssa tahansa, mutta joukkueen on onnistuttava maalinteossa
tiukoissa vähämaalisissa otteluissa ja parannettava
ylivoimapelaamistaan menestyäkseen kaudella 2001-02.
Edmonton Oilers on aina yksi NHL:n viihdyttävimmistä joukkueista
katsoa. Nopeus ja nuoruus ovat joukkueen valtit.
