Joukkueen runko säilyy kasassa
Carolina välttyi suurilta muutoksilta kesän aikana, joten joukkueen kemian pitäisi olla kunnossa heti kauden alussa. Maalinsuulle palasi vuoden välivuoden jälkeen kokenut Tom Barrasso, jonka odotetaan helpottavan ykkösvahti Arturs Irben urakointia maalissa. Barrasso on kokenut kehäkettu, joka on osoittanut olevansa voittava maalivahti uransa aikana. Hänellä on tililllää muun muassa kaksi Stanley Cupin voittoa Pittsburghin riveissä, mutta uran loppupuolella hänen pelinsä ei ole sujunut enää nuoruusvuosiensa tasolla. Carolina otti hallitun riskin palkatessaan Barrasson vapaana agenttina, sillä välivuoden jälkeen pelivire ei voi millään olla paras mahdollinen ainakaan kauden alkaessa.
Carolina solmi kesällä sopimuksen ykkösvarauksensa Igor Knyazevin kanssa, ja hän on vakuuttanut harjoitusleirillä hyvillä otteillaan. Knyazev saattaa vallata pelipaikan jo ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan ja on puolustuksen todellinen jokerikortti. Coloradossa viime keväänä Stanley Cupin voittanut Chris Dingman liittyi myös hyökkäyskalustoon. Dingman on hyvä roolipelaaja joko kolmos- tai nelosketjuun ja hyvä hankinta Carolinan johdolta. Puolustukseen hankittiin myös Detroitin Aaron Ward.
Kesän aikana joukkueesta poistuivat puolustajat Kevin Hatcher ja Dave Karpa, joista jälkimmäinen matkasi New Yorkiin Rangersin riveihin. Hyökkäyspäästä poistuivat vapaina agentteina Scott Pellerin Bostoniin ja Rob DiMaio Dallasiin.
NHL:n teräsmies Arturs Irbe
Carolina kaatuu tai voittaa teräsmiehensä Arturs Irben johdolla, joka pelasi viime kaudella peräti 77 peliä. Irbe on pelannut kahden viime kauden eniten pelejä NHL:n maalivahdeista, joka on kostautunut kauden lopussa lievänä väsymisenä. Tämän takia Carolina hankki kesällä kakkosmaalivahdiksi kokeneen Tom Barrasson, jonka odotetaan helpottavan Irben urakointia. Carolina ei ollut tyytyväinen viime kauden varamiehiin, Tyler Mossiin sekä Jean-Marc Pelletieriin, ja ainakin jälkimmäinen aloittaa kautensa farmijoukkueessa. Pelletieria pidettiin vielä muutama vuosi sitten todella lupaavana maalivahtina, mutta hänen urakehityksensä on jäänyt polkemaan paikallaan viime vuosien aikana. Hän on edelleenkin vasta 23-vuotias, joten hänellä on vielä aikaa vakiinnuttaa paikka NHL:ssä.
Barrasson paluu on ollut ainakin alussa onnistunut, sillä raportit harjoitusleiriltä kertovat hyvistä otteista. Hänen ensimmäinen harjoituspelinsä yli 16 kuukauteen sujui loistavasti, joten Carolinan valmentaja Paul Mauricella saattaa olla edessään positiivinen ongelma peliaikaa jaettassa. Irbe jatkaa kuitenkin selvänä ykkösmaalivahtina ja joukkueen selkärankana.
Puolustus Carolinan vahvuutena
Puolustus on Carolinan toinen vahva osa-alue Arturs Irben lisäksi. Joukkueen puolustus on hyvä sekoitus kokemusta ja nuoruutta, ja muutamalla pelaajalla on potentiaalia aivan NHL:n huippupakiksi saakka. Puolustuksen tähti on latvialainen Sandis Ozolinsh, jonka viime kausi meni enemmän tai vähemmän penkin alle. Loppukeväällä latvialainen alkoi näyttämään niitä taitoja, jonka takia Carolina hankki hyökkäävän puolustajan itselleen Coloradosta. Ozolinsh on kaukalossa miltei neljäs hyökkääjä, jonka erikoisalaa ovat huikeat ja uhkarohkeat nousut omalta puolustusalueelta. Viime kaudella vastustaja pääsi rokottamaan liian usein nousujen seurauksena, joten ehkäpä Ozon kannattaisi hieman hillitä pelityyliään. Hän on tehokkaimmillaan ylivoimapelin viivamiehenä, ja siinä tehtävässä eräs NHL:n parhaista. Ozolinshin viime kauteen vaikutti varmasti omalta osaltaan kauppa tulevasta Stanley Cup –mestarista keskinkertaiseen Carolinaan, mutta tuleva kausi on näytönpaikka taitavalle puolustajalle, jonka aikana hän voi vaientaa kriitikot.
Vasta 21-vuotias nuori jenkki, David Tanabe, on Carolinan puolustuksen todellinen jokerikortti. Hän on Carolinan ensimmäisen kierroksen varaus vuodelta 1999, ja viime kausi oli hänen ensimmäisen kokonainen NHL:ssä. Tanabe on eräs NHL:n nopeimmista ja taitavimmista luistelijoista, joka herätti ihastusta kypsillä otteillaan jo tulokaskaudellaan. Tanabe kutsuttiin Yhdysvaltojen olympialaisten harjoitusleirille, eikä pelipaikan valtaaminen kisoista olisi kovinkaan suuri yllätys. Tanabella on potentiaalia aivan huippuluokan pakiksi, ja tulevalla kaudella nähdään mitä todennäköisimmin hänen todellinen läpimurtonsa.
Puolustuksen kolmas tärkeä lenkki on kokenut Glen Wesley, joka tuo tarvittavaa rauhallisuutta joukkueen takalinjoille superhyökkävien Ozolinshin sekä Tanaben rinnalle. Wesley on pelannut urallaan jo yli 1000 NHL-ottelua, mikä näkyy myös miehen otteissa. Neljäs vakiomies Carolinan puolustuksessa tulee olemaan Detroitista tullut Aaron Ward, jonka rooli joukkueessa on puolustava. Ward on kuulunut Detroitissa kahdesti Stanley Cupin voittaneeseen joukkueeseen, mutta kesällä hän joutui pakkaamaan kimpsunsa jouduttuaan erimielisyyksiin valmentaja Scotty Bowmanin kanssa.
Lopuista paikoista taistelevat Marek Malik, Niclas Wallin ja Steven Halko. Myös Mike Rucinskilla ja Greg Kuznikilla voi olla oma sanansa sanottava pelipaikoista taisteltaessa. Viime kesän ykkösvaraus Igor Knyazev on myös todella mielenkiintoinen tapaus; kesällä kolmivuotisen sopimuksen solminut venäläinen voi vallata pelipaikan jo ensimmäisellä kaudellaan, mutta kilpailu saattaa olla vielä liian kovaa. Kokonaisuudessa Carolinan puolustuksessa on tarpeeksi leveyttä ja erityylisiä pelaajia, joten Paul Maurice voi vaihdella kokoonpanoaan tason kärsimättä.
Maalinteko ongelmana
Carolinan hyökkäys on puolestaan joukkueen suurin akilleenkantapää. Leveyttä ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi, sillä taso kahden ensimmäisen ketjun jälkeen tippuu huomattavasti. Suomalaisille tunnetuin pelimies on tietenkin Sami Kapanen, jonka ura ei ole kehittynyt aivan odotetulla tavalla. Kapasella olisi potentiaalia aivan huipputason laituriksi saakka, mutta syystä tai toisesta hänen kehityksensä on jäänyt junnaamaan paikoilleen parin viime kauden aikana. Kapanen pelasi viime kauden vasemmalla laidalla, mutta kesän aikana hänet on siirretty oikealle laidalle. Kapasen paikan oikealta laidalta ottaa puolestaan joukkueen viime kauden paras maalintekijä ja suurin yllättäjä Jeff O´Neill. 41 maalia paukutellut O´Neill lunasti lopultakin ne odotukset, jotka hän sai niskaansa vuoden 1995 viidentenä varauksena. Tulevalla kaudella hänen suurin haasteensa on tason ja aseman säilyttäminen, sillä yksi kausi ei riitä vielä hiljentämään kaikkia epäilijöitä. O´Neill pystyy pelaamaan myös sentterin paikalla, joten kyseessä on varsin monipuolinen peluri.
Kesällä peräti kuusivuotisen jatkosopimuksen solminut Rod Brind´Amour hiljensi samalla häneen kohdistetut siirtohuhut, jotka lähtivät liikkeelle heikosti sujuneen alkukauden jälkeen. Loppukaudesta Brind´Amour alkoi pääsemään edellisvuosiensa vauhtiin ja tulevalla kaudella hänen tehtävänään on johtaa kakkosketjua. Hyökkäyksen tärkein yksittäinen pelaaja on kuitenkin joukkueen kapteeni ja ykkösketjun sentteri Ron Francis. 38-vuotias harmaahapsi alkaa olla väistämättä uransa ehtoopuolella, mutta hänen pelissään tämä ei ole vielä näkynyt. Francis on eräs liigan parhaimmista pelintekijöistä sekä erinomainen johtohahmo ja esikuva joukkueen nuorille pelaajille.
Viime kaudella joukkueeseen noussut Shane Willis pelasi erinomaisen tulokaskauden, jonka saldona oli 20 maalia ja 44 pistettä. Carolina toivoo kehityksen jatkuvan samaan malliin, sillä joukkueessa ei ole liikaa ratkaisijoita. Veteraani Martin Gelinas pelasi myös pitkästä aikaa hyvän kauden, ja myös hänen panoksensa on elintärkeää ensi kaudella. Muita mainitsemisen arvoisia pelaajia ovat Bates Battaglia ja nuori sentteri Josef Vasicek. Jälkimmäinen pelasi ihan mukavan tulokaskauden ja potentiaalia nuorella tsekillä on ainakin kakkosketjun sentteriksi. Vasicekin ”ongelmana” on Francis ja Brind´Amour, jonka takia pelipaikka löytynee tälläkin kaudella kolmosketjun keskeltä. Joukkueen haalariosastoa edustavat Chris Dingman ja Darren Langdom, jotka eivät kaihda koviakaan vääntöjä.
Carolina saa jalkeille kaksi kohtalaisen mukavaa hyökkäyskoostumusta, mutta tämän jälkeen taso laskee kuin lehmänhäntä. Jeff O´Neill teki viime kaudella melkein 20 prosenttia Carolinan maaleista, joka kertoo O´Neillin taidoista huolimatta enemmän Carolinan maalinteko-ongelmista. Viime kaudella vastustajan verkko heilui ainoastaan 213 kertaa, joka on aivan liian vähän menestykseksästä haaveiltaessa. Carolina pääsi kuitenkin pudotuspeleihin Arturs Irben ja vahvan puolustuspelaamisen ansiosta, jonka perustalle on hyvä rakentaa peliä myös tulevalla kaudella. Pelkästään puolustamalla pelejä ei voi voittaa, jonka Carolinankin on syytä muistaa.
Jatkuvuus Carolinan valttina
Carolinan valmentajana jatkaa nuori Paul Maurice. Hän tuli joukkueen valmentajaksi marraskuussa 1995 liigan nuorimpana valmentajana, ja hän kantaa edelleenkin samaa kunniaa, vaikka onkin ollut toiseksi kauiten saman seuran valmentajana yhtäjaksoisesti. Maurice on osoittanut olevansa kypsä valmentaja nuoresta iästään huolimatta, vaikka lehdistö onkin asettanut paineita hänen niskoilleen heikohkon menestyksen takia. Mauricen puolustukseksi on sanottava, että hänellä ei ole ollut käytössään loistokasta pelaajamateriaalia ja hänen joukkueensa on yleensä aina pelannut oman tasonsa mukaisesti. Maurice on kyvykäs nuori valmentaja, jolla on edelleen antamatta todelliset huippunäytöt.
Erikoistilannepelaaminen huippuluokkaa
Carolinan eräs suurimmista vahvuuksista viime kaudella oli yllättäen erikoistilannepelaaminen. Hurricanes oli eräs liigan parhaista alivoimajoukkueista, eikä ylivoimakaan sujunut lainkaan hassusti. Viime kauden suoritukset olivat likipitäen loistavia joukkueen pelaajamateriaali huomioiden, josta suurin kiitos kuuluu joukkueen valmentajalle. Carolinan hyökkääjistö on kuitenkin pääpiirteissään täynnä nopeita vipeltäjiä, jotka pääsevät hyödyntämään parhaita ominaisuuksia juuri alivoimapelissä. Ylivoimapelin tärkein yksittäinen pelaaja on puolustaja Sandis Ozolinsh, joka on eräs NHL:n parhaista viivamiehistä. Tulevalla kaudella erikoistilannepelaaminen on eräs avainkysymyksistä pudotuspelipaikasta taisteltaessa.
Tavoitteena pudotuspelit
Carolina taistelee tiukasti pudotuspelipaikasta myös tulevalla kaudella. Kilpailu on kuitenkin edelleen koventunut, ja kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen edellyttää venymistä. Jos Irbe jatkaa viime kauden tapaan maalinsuulla, niin pudotuspelipaikkaa voidaan pitää täysin realistisena. Toisaalta joukkueen ympärillä on paljon kysymyksiä, joihin vastaukset saadaan vasta kauden edetessä. Pystyykö Jeff O´Neill toistamaan viime kauden maalitehtailunsa? Pysyykö joukkueen kapteeni Ron Francis vielä vauhdissa mukana? Kehittyvätkö nuoret pelaajat odotusten mukaisesti? Nouseeko joukkueeseen uusia ratkaisijoita? Mielestäni joukkueessa on liikaa epävarmuustekijöitä, jotta todellisesta menestyksestä voidaan haaveilla. Uskon joukkueen sijoittuvan itäisessä konferenssissa sijoille 7-10, ja kausi päättyy viimeistään pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
