Bluesin mahalasku − miten tästä eteenpäin?

LIIGA / Artikkeli
Bluesilla oli kaksijakoinen kausi.
Kuva © Jussi Kivimäki
Espoo Bluesin kausi päättyi suureen pettymykseen. Miten seurahistorian huonoimpaan sijoitukseen tultiin? Minkälaisista asemista rakennetaan kautta 2013-2014?

Syksyllä peli kulki kuin unelma. Blues oli syyskuun ihme ja liigan paras joukkue, mutta sitten ilo ja raikkaus katosi. Lauri Marjamäki oli rehellinen ja kertoi joukkueelleen lähtevänsä kauden päätteeksi. Alamäki alkoi välittömästi.

Marjamäen haluun menestyä muualle kirjoitettu sopimus ei vaikuttanut. Hän halusi voittaa enemmän kuin koskaan viimeisenä kautenaan. Jossain kuitenkin mätti, ja seurajohtokin epäili Marjamäen sitoutumista työhönsä. Vaihderikas kausi huipentui talven mahalaskuun, kun joukkueesta hävisi kaikki. Puuttui tähtipelaaja Teemu Ramstedt, puuttui taisteluhenki. Marjamäki sai kenkää, mutta tilanne ei parantunut.

Korjausliikkeet kauden aikana tuntuivat joka kerta keikuttavan venettä väärään suuntaan.

Yhtä syytä Bluesin epäonnistumiselle ei ole. Osa pelaajista, kuten Juuso Ikonen ja Teemu Rinkinen, katosi kuvasta alkukauden jälkeen. Puolustajat Arto Laatikainen ja Jani Hakanpää pettivät pahasti. Maalivahtipeli ailahteli liikaa. Kuka oli Bluesin pelillinen johtaja? Niin, ei kukaan. Kristian Kuusela pelasi huippukauden, mutta etenkin pakistosta puuttui todellinen johtaja.

Kohti tulevaa - ulkomaalaishankintojen parannuttava

Kesken kauden tehdyt pelaajahankinnatkin osoittautuivat pääasiassa hudeiksi. Urheilutoimenjohtaja Janne Vuorinen ei ole onnistunut ulkomaalaishuippujen hankinnassa. Vladimir Dravecky ja Jens Westin olivat tämän kauden onnistujia, mutta Ryan Vesce ja Mark Lee liittyivät floppilistaan. Vuorinen on ansainnut kritiikkiä, sillä todellisia timanttiyksilöitä ulkomailta ei ole löytynyt.

Tyydyttäviä tai hieman parempia ulkomaalaishankintoja on kourallinen: Dravecky, Westin, Patrick Galbraith, Marco Rosa ja Mika Hannula. Kaksi vuotta sitten Bluesissa pelannut Nathan Robinson oli taitava hyökkäyspäässä, mutta puolustussuuntaan liian köykäinen SM-liigapelaaja.

On muistettava, että Bluesin resurssit kilpailussa huipuista ovat rajalliset. Sen takia laadukkaiden ulkolaisten naaraaminen on hankalampaa, mutta myös vieläkin tärkeämpää.

Kotoisan liigan sisältä tehdyt poiminnat ovat Espoossa pääasiassa onnistuneet ja juniorityö tuottaa laadukkaita liigapelaajia, mutta ulkolaistyöläisien täytyy onnistua paremmin. Justin Azevedon kaltainen kaappaus olisi kantanut Bluesinkin tänä keväänä pidemmälle.

Tapaus Juuso Ikonen

Juuso Ikosesta on Espoossa kuhistu koko kausi. Sopimusta ei ole syntynyt. Ikosen kehityksen kannalta on tärkeä päästä pelaamaan kärkiketjuissa, mutta myös palkkanauhan pitää olla paksu. Ikonen tienaa etenkin ikäisekseen erittäin hyvin, tulevalla kaudella entistäkin paremmin. Kilpalaulanta on kovaa.

Bluesilla on paha dilemma.

Imagollisesti juniorityön kirkkaimman helmen menettäminen tekisi kipeää, mutta toisaalta hyökkääjän kausi ei ollut erikoinen. Seurajohdon ja uuden valmennuksen täytyy miettiä tarkkaan, onko Ikosesta kärkipelaajaksi ensi kaudella. Etenkin Miro Aaltosen kanssa yhteispeli toimii mainiosti, ja kortin katsomatta jättäminen voisi olla kivuliasta. Luonnollisesti Ikosen ja hänen taustaryhmiensä intressit ovat myös vaikuttamassa päätökseen, ja Espoossa kannattaa olla valmiina 18-vuotiaan lahjakkuuden menettämiseen.

Kysymysmerkkejä

Blues julkaisee tulevan joukkueensa vasta huhtikuun lopulla, joten virallisia uutisia saadaan odottaa vielä pitkään. Se tiedetään, että Blues-maalille tulee takaisin Mikko Koskinen, joka muodostaa veskariparin yhdessä Lars Voldenin kanssa. Kummankin vahdin kohdalla henkisen kantin kestävyys on ollut pulma.

Puolustuksessa Bluesin runko säilyy vahvana, mutta vammakierteen keskellä oleva kippari Arto Laatikainen on suuri arvoitus. Onko espoolaisesta enää mihinkään? Sama touhu ei voi jatkua toista kokonaista kautta.

Hyökkäyspalapeli on täysin avoinna. Sentterikalusto vaikuttaa köykäiseltä, ja uuden ykkössentterin hankinnassa on onnistuttava. Miro Aaltoselta ja Tommi Huhtalalta voidaan odottaa yli 20 maalin kautta, mutta A-luokan hyökkääjähankinnoista ei tällä haavaa ole tietoa.

Kuluneen kauden taloudellisesta tuloksesta ei ole tietoa, mutta sisään tuleva rahamäärä on varmasti ollut liigan pienimpiä.

Nuorissa menee hyvin, mutta liigajoukkueen mahalasku ja kärkiosaajien todennäköinen puute vielä huhtikuun lopussa, kun joukkue julkaistaan, aiheuttaa päänsärkyä espoolaistoimistolla.

Saadaanko kausikortti- ja mainosmyyntiin puhtia näillä eväillä? Tuskin.

» Lähetä palautetta toimitukselle