Paikka: LänsiAuto-Areena
Aika: 23.2.01 klo. 15.30
Tapahtuma: Bluesin iltapäiväharjoitukset pelin jälkeisenä päivänä
Ilmoituksen mukaan harjoitusten piti alkaa jo n. puolta tuntia aiemmin, mutta tällöin paikalla oli vain pohjevammasta kärsinyt hyökkääjä Joonas Jääskeläinen, sekä Bluesin legendaarinen huoltaja Candy Pikkanen. Candy järjesteli vaihtopenkillä tavaroita ja syötteli Jääskeläisen kanssa. Miehet syöttelivät lähes parimetrisiä lättyjä toisilleen, ja aina silloin tällöin Jokke veti suoraan syötöstä pommeja maaliin. Hetkeä myöhemmin Candy on jo siirtynyt hoitamaan työtänsä pukukoppehin, kun taas Jokke jatkaa kikkailujaan tyhjällä kentällä tehden spurtteja ja vedellen kiekkoja maaliin milloin mitenkin. Pohjevammasta ei ole miehen leikkimistä katsoessa tietoakaan, mutta ilmeisesti se on silti olemassa, koska Jääskeläinen treenaa erillään muusta joukkueesta verkkarit päällä.
Vähän ennen klo. 16 tulevat valmentajat Mika Marttila, Timo Tuomi ja Niki Andersson jäälle. Marttilalla on isohko fläppitaulu käsissään, jonka hän ripustaa vaihtoaition viereen pleksiin roikkumaan. Hän alkaa välittömästi piirtelemään siihen kuvioitaan, sillä välin kun ensimmäiset pelaajat luistelevat jäälle.
Pelaajat on jaettu kahteen ryhmään. Sinisiin ja valkoisiin. Pelaajien tunnistamiseen vaaditaan tuntemusta heidän ulkonäöstään ja pelityylistään, sillä mitään numeroita tai nimiä heidän paidoissaan tai kypärissäänkään ei ole. Ensimmäisten joukossa jäälle tulee iki-Espoolainen varakapteeni Hire Hirvonen, ja häntä seuraavat mm. ulkomaalaiset Johan Davidsson, Frank Banham sekä Shayne Toporowski. Joukosta puuttuu pohjevammainen Joonas Jääskeläinen, eikä myöskään Espoon Asterixia Mikael Jämsästä, tai solisluuvammasta kärsivää Niclas Nedbergiä jäällä näy.
Joukkue luistelee kenttää ympäri rennon oloisesti muutaman kierroksen, ennenkuin kakkosvalmentaja Mika Marttila viheltää äkäisesti pilliinsä, ja joukkue kokoontuu fläppitaulun eteen kuuntelemaan valmentajaa, edessä olevat toinen polvi maassa. Eilinen ottelu TPS:aa vastaan hävittiin, ja valmentajan äänensävy oli sen mukainen.
Homma lähtee liikkeelle harjoitteella, jossa porukka jaetaan neljään ryhmään. Kaksi kummallekin puolelle siniviivoja. Jonon toisesta päästä lähtee syöttö, ja muutaman syötön jälkeen toisen jonon pelaaja lähtee yksinläpi-hyökkäykseen kohti maalivahtien Mika Oksa ja Tom Draper vartioimia maaleja. Osa pelaajista yrittää veivata maalivahteja kahville, kun taas osa vetää jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Valmentaja Mika Marttila on äänessä, siinä missä päävalmentaja Timo Tuomi keskittyy tarkkailemaan ja ilmeisesti analysoimaan suorituksia mielessään. Niki Andersson selittää englanniksi Davidssonille, Banhamille ja Toporowskille mistä milloinkin on kyse.
Pilli soi, ja seuraavaksi kuuluu selvä ohje, "yhdellä yhtä vastaan". Pelaajat lähtevät jonoista liikkeelle, ja syöttäjä lähtee puolustamaan. Tilanteen ajautuessa kulmaan, tulee taustalta uusi pelaaja kaivamaan kiekkoa, ja uusi hyökkäys lähtee liikkeelle. Tilanteet pelataan aina loppuun asti, mutta harva pelaaja onnistuu edes kunnon vedon aikaan saamisessa kohti maalia. Frank Banham yrittää veivata pakkia, mutta joutuu tylysti laitaan ajetuksi, ja turhautuu täydellisesti. Maila paukahtaa täysillä päin pleksiä, ja Banham lähtee samatien viemään sitä vihaisena huoltajalle vaihtoaitioon. Siinä oli jotain vikaa, kun ei veivi onnistunut. Candy antaa kasasta Frankille uuden pelivälineen ja homma jatkuu. Parhaiten tällaisessa väännössä näyttää pärjäävän väkivahva Shayne Toporowski, jossa roikkuu välillä kaksikin pelaajaa selässä, mutta mies sen kun vaan vääntää väkisin maalille ja saa vielä hyvän vedonkin aikaiseksi. Marttilan suusta kuuluu: "hyvä Topperi".
Pillin soidessa Marttila kutsuu jälleen joukkueen fläppitaulun ääreen, ja joukkueen valuessa vaihtoaitioita kohden, nähdään pieni väliaikashow Areenalla, kun kapteeni Peter Aholan rannattua Toni Koivusta kiekolla ahteriin, Koivunen jahtaa Aholaa hetken aikaa kiekon kanssa kuin junioriaikoina ikään. Hauskaa näyttää olevan.
Sitten alkaa ylivoimahyökkäysten harjoittelu. Ensin kahdella yhtä vastaan, ja pian kolmella kahta vastaan. Nyt alkavat jo verkotkin heilua, ja varsinkin kahdella yhtä vastaan nähdään muutamia hienoja tilanteita. Tässäkin pelataan niin kauan kunnes "pakeilla" on kiekko ja uusi hyökkäys lähtee liikkeelle toiseen päähän. Välillä käydään jo kunnon painia niskalenkkeineen maalin edessä, kun innostutaan hakkaamaan osittain jo maalivahdin alla olevaa kiekkoa. Hienoin maali nähdään kolmella kahta vastaan hyökkäyksessä, jossa vuorossa on Koivusen ketju laidoillaan Toporowski ja Tiilikainen. Tilanteessa pelataan hienosti pakit pihalle, Toporowski päättää tilanteen hienoon maaliin suoraan syötöstä herkuteltuaan hetken Tiilikaisen kanssa. Tätä maalia on syytä on vähän tuulettaa, ja maalin jälkeen Marttilakin innostuu taputtamaan ja pelaajat koputtelevat mailojaan jäähän.
Lopuksi kasataan kentälliset, ja aletaan pelaamaan neljällä neljää vastaan tuttujen kentällisten kanssa. Laidat ryskyvät ja vauhti on kovaa, mutta maaleja ei juurikaan nähdä. Parhaita tilanteita luo jälleen Koivusen ketju, ja Banhaminkin kuti lähtee tuttuun tapaan.
Harjoitukset päättyvät n. klo. 16.30, ja pelaajat lähtevät lähes samanaikaisesti pukukoppeihin kuuntelemaan valmentajien loppuripityksiä. Jäälle astelee lähes samanaikaisesti vuoron hallista varannut porukka, ja uusi pelaaminen, joskaan ei niin kovatasoinen, alkaa.