B-junnun finaalisensaatiosta puuttui onnellinen loppu

LIIGA / Artikkeli
Janne Juvonen astui isoihin saappaisiin pudotuspelien tärkeimmässä vaiheessa.
Kuva © Pekka Rautiainen
Pelicansin taipuminen hopealle ei ratkaisuottelussa jäänyt maalivahtipelistä kiinni. Päinvastoin, 17-vuotias Janne Juvonen petasi aineksia uskomattomalle sensaatiotarinalle.

Kun hopeamitalien jaossa kuulutettiin Janne Juvosen nimi, mies – korjataan, poika – ei liikahtanut siniviivarivistöstä minnekään. Hän maleksi hetken paikoillaan, tuuppasi mailansa vauhdilla jäähän ja siirtyi jonon jatkeeksi.

Juvonen oli pettynyt, mutta mitään hävettävää hänellä ei ollut.

Pelicansin huuhdottua hopeanmakuiset puheet pukukopissa lehdistön eteen saapui vaimeasti puhuva nuorukainen, joka nieleskeli pettymystään muttei syytellyt itseään.

– Tietysti [hopea] tuntuu hävityltä, mutta päästiin kuitenkin tänne asti, Juvonen aloitti.

– Tuossakin pelissä oli paikkoja. Oli ylivoimaa... Kaveri puolusti hyvin.

Jyväskylässä Juvonen komennettiin toisella erätauolla tolppien väliin Joonas Kuuselan loukkaannuttua. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei perhosia ehtinyt tulla vatsaan, mutta ei niitä tullut vatsaan maanantainakaan. Omien sanojensa mukaan Juvonen nukkui viidettä finaalia edeltävän yön normaalisti.

– Ihan mukava oli pelata. Yritin nauttia niin paljon kuin pystyn. Ja pystyin nauttimaan, ei jännittänytkään.

Maalivahtivalmentaja Pasi Nurminen äimisteli ja ihaili 17-vuotiaan liigadebytantin kylmähermoisuutta.

– Vaikea kuvitella toista 17-vuotiasta maaliin liigafinaaleihin. Tai voihan maaliin laittaa, mutta miten ne selviää siellä?

– Ainakin minun sydämessäni hän on paikan valloittanut, Nurminen hehkutti.

Juvonen saapui Lahteen viime syksynä Joensuusta. Tarina kuulostaa nyt uskomattomalta, mutta totta se on.

– Täällä tarjottiin peliaikaa B:ssä ja mahdollisesti A:ssa. B:n karsinnat pelattiin ja sen perusteella pääsin A:han, hän kertasi.

Ei varmaan tullut silloin mieleen, että keväällä näyttämönä olisi SM-liigan finaalit?

– Ei sitä varmaan olisi uskonut. Kun tulin tänne, sanottiin vaan, että B:n karsinnat pelaan ja A:ssa tulee peliaikaa sen mukaan miten siellä menee.

Ratkaisevassa finaalissa Juvonen torjui 26 kertaa. Joukkoon mahtui monta tärkeää pelastusta.

– Ei ollut paha peli. Jätkät puolustivat hyvin. Siellä oli hyvä torjua, ei ollut hirveitä paikkoja.

Entäpä ratkaisumaali?

– Tuli jaloista ja kiekko vähän leijaili sinne.

Kestikö kantti katsoa tapahtumaa hidastuksena heti videotaululta? Jäikö olo, että voisi syyttää itseään yhtään?

– Kaveri juhlii, ei siinä muuta... Katsoin mä sen pari kertaa. En mä siitä itseäni syytä.

» Lähetä palautetta toimitukselle