Philips-areenalla ensimmäisen ottelun kautta aikain (4-1 Devilseille) pelanneilla joukkueilla on tammikuu ollut varsin hyvää vaihetta kaudesta. Vaikka kotijoukkue koko NHL:n kehnoin joukkue tuloste valossa toki onkin, sen peleissä on ollut varsin vahvaa yritystä ja sellaista värinää että tulevaisuudelta on lupa odottaa varsin mukavia asioita. Superlahjakkaiden nuortenmiesten Ilja Kovaltsukin ja Dany Heatleyn kausi on ollut uskomattoman hienoa seurattavaa ja harva on enää edes ajattelemassa muita ehdolle rookie-palkintoja jaettaessa. Damian Rhodesin loukkaantumisen aiheuttama Milan Hnilickan valtakausi maalikehikoiden edessä on ollut merkittävä tekijä niissä muutamissa pisteissä jotka ovat Georgiaan tulleet.
Vierasille saapuneella viime kauden finaaleihin yltäneellä joukkueella oli surkea alkukausi tuskainen kokemus, mutta pikku hiljaa on pelin taso noussut ja kurssi kohti play-offseja löytynyt. Pieni loukkaantumisten suma on kuitenkin hieman haitannut kokoonpanon lujittamista, eikä tämän päiväinen ottelu sitä mahdollisesti parantanut. Maalissa urakoineelle Martin Brodeurille annettiin vapaapäivä ja nuorelle Jean-Francois Damphouselle annettiin torjuntavastuu.
Ensimmäinen erä
Aivan tuuliajolla ollut kotijoukkue ei ehtinyt oikeastaan huomata että vastustajalla oli päällään pirteän punaiset pelipaidat kun kiekko oli jo aivan yksin Hnilickan vartioiman maalin suulla seisoneella Valeri Kamenskilla. Hnilicka venytti ensin perinteisen komean torjunnan, mutta ei pystynyt kuin ihailemaan sitä tapaa jolla tuore Devils-vahvistus nosti kiekon maalin kattoon. Hieman yli minuutti pelattu ja peli 1-0. Edellisessä pelissä kasattu Kameski-Holik-Brylin -ketju oli koko ottelun erinomaisessa vireessä ja jatkuvasti aiheuttamassa tuskanhien erityksen lisääntymistä aikamoiseen tulitukseen joutuneelle maalivahdille.
Toinen varsinainen vauhtiketju oli kerätty hyvässä vireessä olleen Scott Gomezin ympärille. Charles Berglundin ja Brian Giontan nopeus ja terhakkuus aiheutti jatkuvasti uskomattomia ongelmia Atlantan kovia kokeneelle puolustuskalustolle. New Jerseyn miesten laukaukset olivat tuimia ja niitä riitti. Kenttäpelaajien vastuulle jäi lähinnä puottelukeppinä toimiminen ja muutaman jäähyn ottaminen.
Toimenpide onnistui sikäli hyvin että kun hieman erän puolenvälin jälkeen ensin Ray Ferraro läpsi itsensä tyhmästi jäähylle, oli Andreas Karlssonin myös pakko hankkia kaksiminuuttinen. A-ketjun hyvä mutta tehoton pyöritys ei tulosta tuottanut, mutta vaihdosta jäälle porhaltanut Scott Niedermeyer luisteli komeasti vajaamiehisen puolustuksen läpi, jättäen kiekon siniviivalla Scott Gomezille, joka saattoi nopeasti syöttää kiekon kohti maalia kiiruhtavaa Bobby Holikia. Ex-tsekki hämäsi täydellisesti sekä Hnilickan että myös todennäköisesti myös itsensä ja koppasi kiekkoa mailallaan puolihuolimattomasti, mutta sen verta oivasti, että seuraavaksi olikin taas aika vilkuttaa punalamppua. 2-0 ja jäähyjä edelleen jäljellä.
Loppuerä kuitenkin lähinnä ihailtiin Hnilickan erinomaista torjuntatyöskentelyä sekä ihmeteltiin miten paljon Devils-pelaajille oikein onkaan Dany Heatleyta vastaan, sillä sen verta monta kertaa nuorimies sai kovan taklauksen ottaa vastaan.
Toinen erä
Ilmeisen sisuuntuneena edellisen erän virallisena tönimiskohteena olemisesta, Heatley näytti miksi hän on Atlantan syöttökuningas. Ensin tuomaristo antoi yhden monista kummallisista jäähyistään Mike Commodorelle. Sitten suoraan aloituksesta kiekon saanut Heatley heitti välittömästi pahan rannarin kohti Damphoussea joka sylki kiekon suoraan Pascal Rheaumen mailanlapaan. Pieni vippaus ja peli oli 2-1 ja Devilsien ensimmäisen erän hurja myllytys (laukaukset 19-2) oli poispyyhittty muisto vain.
Atlantan peli lähti kulkemaan aivan eri tavalla kuin ensimmäisessä erässä ja Damphoussella riitti töitä. Ja hyvin nuorukainen pelasikin - upeita torjuntoja ja hyviä pelikatkoja. Loputkin vieraista palasivat erätauolta ja kaukalossa pelattiin erittäin vauhdikasta ja yleisöön menevää peliä. Molemmissa päissä nähtiin hienoja tilanteita sekä tuimaa taistelua kiekosta. Jopa vaihtoaitiossa rauhallisesti ensi erän istunut Pasi Nurminenkin innostui kannustamaan omiaan ja syystä. Molemmilla joukkueilla oli omat yv-tilanteensa ja mainioita tekopaikkoja, mutta ei tilanne valotaululla muuttunut. Atlantalle siunaantui loistava paikka kun kiekon alueelle upeasti (jälleen kerran) tuonut Gomez syötti kiekon siniviivalla odottaneelle Niedermeyerille, joka unohti että jäähyaitiosta oli tulossa sata kiloa Yannick Tremblayta. Puhdas taklaus ja Per Svartbadet yksin läpi, mutta Damphousse venyi paraatipelastukseen.
Paraatipelastusta olisi tarvittu heti seuraavassa vaihdossa, jossa ensin vähän aikaa sitten naamansa murjonut Jeff Odgers kaatoi Scott Stevensin ja syötti kiekon “104-vuotiaan ketjun” pääarkkitehdille Ray Ferrarolle. Tämä kiersi oman miehensä, kaatui ja heitti upean syötön Mike Commodoren luistinten välistä kohti maalille punkeava Odgersia. Jeff ei paljoa välittänyt kimpussaan roikkuneesta Devils-pelaajasta, vaan kopautti kiekon upeasti oikeaan ylänurkkaan, tasoittaen pelin 2-2 :een.
Täydellisesti hallussa ollut peli oli kadonnut Devilseltä... täydellisesti. Ja Atlantan show saattoi alkaa. Tuomaripariskunnan kummallisten jäähyjen putki sai jatkoa ja niin Sykoralla kuin Berglundilla oli aihetta huudella mukavia estämisjäähyjensä “oikeista” syistä. Atlantan ylivoima pyöri kauniisti mutta ilman lisäosumia. Erityisen hienoa katseltavaa oli kuinka paljon itsevarmuutta ja taitoa Dany Heatleylla on. Mies on parin vuoden päästä Atlantan kapteeni. Toni Kallion pelisilmä ei ehkä samalle tasolle yllä, mutta kulmaväännöissä kiekko pysyy todella mukavasti hallussa. Ketjun Stefan-Bartecko-Kallio vastuulla olivat olleet ne pari hassua ensimäisen erän hyökkäystä ja vaikka tehot vähiin tänään jäivätkin, niin hyvin kulki yhteinen ajatus pelistä ja päämääristä.
Kolmas erä
Sykoran edellisen erän lopulla ottama toinen jäähy ei vaaratilanteita enää kolmannessa erässä aiheuttanut, mutta sen päätyttyä Devilsien hyökkäysinto sai aiheen todeta miksi rookie-kisassa on kaksi Atlantan pelaajaa. Kauden tulokas-tehotilastossa ainoastaan syöttöjen osalta toista viulua soittava Ilja Kovaltsuk oli viettänyt hiljaiseloa kaksi erää, mutta alle minuutti kolmannen erän alusta ja kaikki taas muistivat kuka niitä maaleja oikein tekeekään. Brylinin kiekonmenetys hyökkäyssiniviivalla ja Super-Ilja karauttaa karkuun. Scott Stevensin luistimissa on ilmeisen jonkinlainen valuvirhe sillä jälleen kerran mies kaatui pahassa paikassa, asiantila joka on toistunut muutamankin kerran kauden aikana. Vasenta laitaa kiitäneen Kovaltsukin kanssa Brian Rafalskin ajatusmaailmaa onnistui sekoittamaan yhtä kovaa oikealta suihkinut Dany Heatley. Iljan katse oli siniviivan jälkeen koko ajan Danyssa, mutta käärmeenkielen lailla napsahtanut maila viskasi kiekon suoraan avoimina olleiden patjojen välistä verkon perukoille. Ammattimiehen maali ja lähes mahdoton torjuttavaksi, mikään ei antanut ilmi nuoren venäläisen suunnitelmia.
Devilsien ilta tummeni. Ja synkkeni entisestään heti seuraavassa vaihdossa, jossa tasapainonsa menettänyt Patrik Stefan kaatui vastoin kaikkia taiteen sääntöjä ja aivan suoraan tilannetta seuraamattoman Rafalskin jalan päälle. Peli poikki ja lääkäri jäälle. Niin Herb Brooksin kuin Larry Robinsonin sydän lienee jättänyt muutaman lyönnin vajaaksi, sillä sen verran tuskaisen näköinen oli Rafun ilme kun häntä autettiin pois kaukalosta ja pukuhuoneeseen. Suoraan ottelun jälkeen kerrotun lausunnon perusteella tilanne ei kuitenkaan ole ehkä pahin mahdollinen, sillä Brian pystyi jo asettamaan painoa jalalle ja kävelemään omin neuvoin.
Devils heräsi taistelemaan pisteistä ja kun vielä Chris Tamer otti typerän jäähyn, oli Devils-ylivoiman paikka. Paras tilanne meni kuitenkin siihen kun Atlantan puolustus kaatoi todella rumasti maalinteko-sektorilla olleen punapaidan ja viirupaidoilla ei ole rohkeutta antaa tilanteesta kahden miehen ylivoimaa. Gomezin vauhti ja taidot olivat edelleen priimakunnossa, mutta vaikka syötöt niin Giontalle kuin Berglundille ovat häikäiseviä, ei kumpikaan saanut kiekkoa ohi loisteliaasti torjuneen Milan Hnilickan. On tietysti liikaa vaadittu että jompikumpi laitahyökkääjä vaivautuisi esimerkiksi joko sijoittamaan laukaustaan tai edes yrittämään nostaa sitä yli jäihin hyvin helposti pudottautuvan tsekkiveskan.
Atlantan pieni paniikki vaati hieman kokeneempaa rauhoittelua ja kapteeni Ferraro nahisteli itselleen varsin järkevän Salomonin tuomion Nemtshinovin kanssa. Sitten ensin Ken Daneyko hankki itselleen typerääkin typerämmän jäähyn, jonka jälkeen Frantisek Kaberlen oli pakko paikata sääntöjen vastaisesti Heatleyn kömmähdys - ja kentällä oli todella paljon tilaa. Hetkellisen Atlanta-momentin jälkeen Devilsin painostus jatkui taas tasaviisikoilla ja he tekivätkin kaiken aivan oikein. Paitsi sitä maalia.
Viimeisen kahden minuutin kuulutuksen kunniaksi Atlantan ruotsalaispuolustaja Daniel Tjärnqvist hankki raivoisasti joukkuettaan kannattaneelle kotiyleisölle lopullisen kliimaksin ainekset tökkäämällä mailallaan Brian Giontaa leukaan. Devilsin kuusi miestä piti kiekkoa täydellisesti hallussaan, mutta laukaukset puuttuivat. Vastuuta siirreltiin jatkuvasti ja kun rohkeutta laukoa viimein löytyi, niin Hnilickalla oli helpohko työ poimia kaukaa tullut kuti. Ja kun joukkueen taitavin siniviivamies poti jalkaansa pukuhuoneen puolella, oli aika rähmiä kiekko ensin pois hyökkäysalueelta ja viimein antaa holtiton läpikentän syöttöyritys suoraan Toni Hrkacin mailanlapaan. 4-2 ja historiallinen ensimmäinen Atlanta Trashersien voitto New Jersey Devilsistä oli tosiasia.
Summarum
Devils kaivoi aivan itse oman kuoppansa. Ensimmäisen erän jälkeen pelin olisi pitänyt olla ennemminkin 5-0, kuin vain 2-0. Devilsien kentän hallinta oli tasaista toista erää lukuunottamatta sen verran täydellistä että Atlantan jokainen maali olisi voitu kuitata moneen kertaan takaisin. Jean-Francois Damphoussea ei maaleista voi syyttää, Brodeurkaan ei olisi tänään voittoa joukkueelleen tuonut. Todellinen syy löytyy vastapuolen veräjänvartijasta, joka torjui kaiken mahdollisen ja muutaman aivan mahdotoman. Mutta vaikka Hnilicka olikin ottelussa enemmän kuin puoli joukkuetta, hänen yllättämiseen ei olisi ihmemiestä kaivattu. Kylmä, kliininen ratkaisija kylläkin. Hnilicka oli kuin täydellinen esimerkki Jari Kaarela -maalivahtikoulun maalivahdista, jäissä heti kun vain mahdollista. Ja vaikka molemmat Devilsien maalit yläkulmista sisään menivätkin ei jatkoa seurannut.
Atlantan peli oli välillä niin sekaisin ja niin ponnetonta että joukkueen sijoitusta sarjassa ei tarvinnut paljoa ihmetellä. Pakkikalusto on kevyttä luokkaa, mutta tällä kertaa näilläkin pärjättiin. Hnilicka oli loistava ja nuoret sankarit ratkaisivat paljon omalla panoksellaan. Vanhoilla sotaratsuilla (Odgers, Ferraro, Hrkac) oli hyvä päivänsä ja muutenkin joukkue pelasi suurella sydämellä. Muutaman vuoden päästä tästä voi vielä tullakin jotain: pari kunnon puolustajaa ja jatkossakin muutama hyvä ja ratkaisuihin valmis vanha parta korvaamaan kohta väistyvät veteraanit sekä aivan erityisesti se, että niin Heatley, Kovaltsuk, Hnilicka, Stefan kuin pari muutakin joukkueelle ilmeisen välttämätöntä pelaajaa säilyy ringissä.
Tähdet
Trashers:
*** - Milan Hnilicka
** - Dany Heatley
* - Ray Ferraro
Devils:
*** - Scott Gomez
** - Valeri Kamenski
* - Jean-Francois Damphousse