Venäjän jääkiekkoliiton nimettyä ’vanhan liiton miehen’, Viktor Tihonovin maajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 2003 alkoi jo ennestäänkin sekavassa kiekkoliitossa sellainen kuhina, ettei paremmasta väliä. Lopulta heikosti menneiden maajoukkueturnausten ja kevään MM-flopin jälkeen liiton johto oli pakotettu tarkastelemaan valmentajatilannetta uudelleen. World Cupin ajaksi vastuuvalmentajaksi nimettiin 80-luvun punakonelegenda Zinetulla Biljaletdinov ja hänen avukseen Vladimir Jurzinov. Tihonov sai väistyä ”strategiseksi valmentajaksi”, eli käytännössä katsomoon.
Maalivahdit suurin kysymysmerkki
Stanley Cupin jälkeen Venäjän murheenkryyni, maalivahtipeli näytti mainiolta. Tampa Bay Lightningin supervahti Nikolai Habibulin ja San Jose Sharksia kannatellut, aiemmin Kazakstania edustanut Jevgeni Nabokov olisivat muodostaneetkin loistavan maalivahtikaksikon myös World Cupiin – vahinko vain, ettei kumpaakaan ehkä nähtäne turnauksessa. Habibulin kieltäytyi maajoukkuekunniasta omien sanojensa mukaan mm. siksi, ettei hän katsonut joukkueella olevan vallitsevassa tilanteessa mahdollisuuksia turnauksessa. Nabokovin taivalta vaikeuttaa kevään aikana kipeytynyt polvi, joka operoitiin kauden päätteeksi eikä tätä kirjoitettaessa ole selvillä, luisteleeko Nabokov Venäjän maaliin maanantain avausottelussa.
Mikäli Nabokov ei World Cupissa pelaa, langennee ykköstorjuntavastuu Mighty Ducks of Anaheimin Ilja Bryzgaloville. Bryzgalov on tälle tasolle melko kokematon, isokokoinen maalivahti, joka on pelannut viimeisen kolmen kauden ajan lähinnä AHL:n Cincinnatissa, mutta odotettavissa on että hänet nähdään tulevalla NHL-kaudella myös Anaheimin tolppien välissä. Muut maalivahdit turnauksessa ovat Venäjän mestarijoukkue Avangard Omskin Maksim Sokolov, jonka torjuntatyö on tuttua suomalaisille jo useammista MM-turnauksista sekä Sibir Novosibirskin 25-vuotias veräjänvartija Aleksandr Fomitshev. Leijonanosa Venäjän mahdollisuuksista World Cupissa onkin juuri maalivahtipelin varassa; kovin kokematon on torjujakaarti paperilla, mutta yllätyksiin on tietysti aina mahdollisuus.
Tuttuja nimiä puolustuksessa
Jos on maalivahtipeli Venäjän potentiaalinen heikkous, niin vahvuudet löytyvät puolustuspäästä, jossa tuttuja nimiä on paljon. Venäjän puolustuksen ehdoton johtohahmo on tulivoimainen pommittaja Bostonista, Sergei Gontshar. Jo edellisessä World Cupissa ja Naganon olympiakisoissa mukana olleen 30-vuotiaan Gontsharin luja laukaus ja hyvä luisteluvoima pitänevät huolen siitä, että tulosta syntyy ja Serjoza nähdään jäällä lähes puolet ottelun tehokkaasta ajasta. Toinen ison roolin pelaaja venäläispuolustuksessa tullee olemaan aina ihastuttava ja vihastuttava liettualainen Darius Kasparaitis, joka pelannee viimeistä maajoukkuearvoturnaustaan. Viime kaudella loukkaantumisista kärsinyt, peräti neljää eri maata edustanut New York Rangersin kovanaama on tärkeä lenkki venäläisten fyysisessä pelissä.
Puolustuksen johtokaksikon lisäksi Venäjällä on tarjota liuta muita oman pään laatupelaajia. Buffalo Sabresin tehokkain puolustaja Dmitri Kalinin, Ottawa Senatorsin nuori Anton Voltshenkov ja Hämeenlinnan Pallokerhostakin tuttu Aleksandr Havanov saavat seuraa Montrealin Andrei Markovista ja Anaheimin Vitali Vishnevskista. Yksi mielenkiintoisimpia pelaajia Venäjän puolustuksessa on kuitenkin menneeksi kaudeksi Venäjän superliigaan siirtynyt ukrainalaislähtöinen Oleg Tverdovski. Tverdovski päätti valita Venäjän sarjan viime vuonna osin taloudellisista, osin pelillisistä syistä ja hyvin valitsikin, sillä hänen joukkueensa Avangard voitti mestaruuden Oljan ollessa joukkueen ehdoton puolustuksen johtomies. Usean NHL-joukkueen taustavoimissa seurattaneen tarkasti tämän hyökkäävän puolustajan edesottamuksia maajoukkueessa – pelivuosia on vielä paljon jäljellä, eikä paluu NHL:n kaukaloihinkaan liene Tverdovskilta poissuljettu vaihtoehto.
Hyökkäyksessä osittainen sukupolvenvaihdos
Fedorov, Bure, Larionov, Nikolishin, Jashin, Zhamnov… Siinä nimiä, joiden varaan Venäjä on rakentanut hyökkäyspelotteensa jo kauan. Nyt kaikki on toisin ja edellä mainitusta nimilistasta jäällä vain yksi pelaaja, Aleksei Jashin. Sergei Fedorovin kieltäytyminen World Cup –joukkueesta heikensi Venäjän sentteritilannetta ehkä ratkaisevasti; ainoana vaihtoehtona on ollut sukupolvenvaihdos. Onneksi maan juniorimylly on viime vuosina jauhanut nimenomaan liukkaita hyökkääjiä, joten hätä ei ole aivan tämännäköinen. Nimet kuten Ilja Kovaltshuk, Pavel Datsjuk ja viimeisimpänä superlupaus Aleksandr Ovetshkin eivät liene outoja kenellekään kiekkojännärille. Venäjä luottaakin hyökkäyspelissään osittain nuoriin tähtiinsä, osittain vanhempiin runkopelaajiin, joilta mitään supersuorituksia on turha odottaa.
Sveitsin harjoitusleirillä Venäjän ykkösvitjana on häärinyt trio Ilja Kovaltshuk – Pavel Datsjuk – Dainius Zubrus. Atlanta Thrashersin tehotykki Kovaltshukista odotettaneen Venäjän maalitykkiä; herran tavaramerkkejä ovatkin tulinen laukaus ja taitavat ratkaisut, joita ruokkii Detroitin huippusentteri Datsjuk. Ketjussa puolustava rooli lankeaa pisimpään NHL-otteluita tahkonneelle Dainius Zubrusille, joka nähdään nyt ensimmäistä kertaa maajoukkuepaidassa. Zubrus on Liettuan kansalainen, mutta on saanut luvan edustaa Venäjää. Tältä kolmikolta on vauhtiin päästessään lupa odottaa mitä vain; ratkaisevaa onnistumisessa lieneekin henkisen kantin kestävyys, mikä varsinkin Kovaltshukin kohdalla on ollut välillä ongelma.
Venäjä pyrkinee rakentamaan turnauksen otteluihin kolme hyökkäysvoimaista ketjua ja yhden peliä rikkovan jarruketjun. Datsjukin asema ykkössentterinä lienee selkeä, mutta kakkos- ja kolmosketjujen johtajan paikka on vielä haussa. Kaksi pelintekijää lienevät kuitenkin joukkueen kokeneimpaan kaartiin kuuluva Aleksei Jashin ja New Jersey Devilsin Viktor Kozlov, jotka pyrkivät luomaan tuloksekasta hyökkäyspeliä laidoillaan Sergei Samsonov, Aleksei Kovalev, Maksim Afinogenov ja Oleg Kvasha. Mainitusta kuusikosta ainakin Samsonovin ja Kovalevin panosta odotetaan mielenkiinnolla; kiekkomaailma tietää herrojen maalintekotaidot, mutta riittävätkö ne näin kovassa seurassa?
Jarrumiesten rooliin on tarjolla kokeneita ja nuoria pelaajia. Viime kesän NHL-ykkösvarauksen, kohupelaaja Aleksandr Ovetshkinin valinta World Cupiin nosti melkoisen polemiikin venäläismediassa. Osa asiantuntijoista pitää Ovetshkinin valintaa mediatemppuna, osa taas uskoo, että 19-vuotiaalle tulevaisuuden supertähdelle on hyväksi tutustua maailman kovimpaan maajoukkueturnaukseen. Oli niin tai näin, Ovetshkinin rooli maajoukkueessa lienee lähinnä jarruketjun ja satunnaisten vaihtojen pelissä.
Täydellinen vastakohta Ovetshkinin nuoruudelle on maajoukkueveteraani, Jaroslavlin Lokomotivin Andrei Kovalenko, joka tuo Venäjän joukkueeseen kokemusta niin NHL:sta, Venäjältä kuin maajoukkueturnauksistakin. Kovalenkon, toisen veteraanikiekkoilija Oleg Petrovin ja nuorten Artjom Tshubarovin sekä Aleksandr Frolovin peluutus on varmasti puolustusvoittoista.
Mahdollisuus yllättää – toiveet matalalla
Venäjän taival World Cupissa on vaikea. Se pelaa ennalta ehkä vahvemmaksi arvioidussa Pohjois-Amerikan lohkossa yhdessä Kanadan, Yhdysvaltojen ja Slovakian kanssa, eikä sekava turnaukseen valmistautuminen kieltäytymisineen ja valmentajasotkuineen lisänne joukkueen menestymismahdollisuuksia. Punakoneen jälkeläinen on kuitenkin aina yllätysvalmis, taitoa ja tahtoa joukkueella varmasti on ja ennalta aliarvioitu joukkue on näyttämishaluinen. Silti jokainen voitto turnauksessa on Venäjälle hyvä saavutus ja välieräpaikka olisi jopa pienoinen yllätys. Kokenut pelaaja Zinetulla Biljaletdinov on suuri kysymysmerkki maan peräsimessä; kokemusta valmentamisesta on lähinnä kotimaan liigasta, mutta mittava pelaajakokemus toisaalta kompensoinee paljon. Mikäli maalivahtipeli onnistuu ja tahtotaso pysyy korkealla, on tältä joukkueelta lupa odottaa yllätystä – puolueeton arvio kuitenkin veikkaa yhtä alkusarjavoittoa ja puolivälierän jälkeistä kotimatkaa.
