Kamerat ovat jo kiinni ja suurin osa lehdistöstä poistunut, mutta Hannu Aravirran olemus ei muutu.
Kohteliaan konkarin pokeri pitää ja hän jaksaa niputtaa Kärppien kauden lyhyesti yhteen, vaikka sisuksissa kalvaa karmaiseva pettymys ja tyhjyys, joka pysyy valloillaan vielä monta päivää.
– Tämä [kauden päättyminen] on aina kuin avioero. No, sitä en ole koskaan kokenut enkä toivottavasti koe, mutta on tämä sellainen tunnetyhjiö, että tekisi mieli päästellä kunnolla. Mutta en päästele.
Sarja oli raastava. Loukkaantumiset ja puolikuntoisten harsiminen teipillä kasaan on playoffien arkea, mutta vähemmälläkin sekasorrolla olisi pärjätty. Yleisö sai jännittää todellisia kokoonpanoja aina otteluiden alkuhetkiin asti.
– Tietysti tämä oli valmentajalle haasteellinen sarja, mutta pelaajille vielä enemmän. Pakkiparit ja ketjut muuttuvat joka toinen päivä. Pitäisi saada välipäivät mennä rennosti kohti seuraavaa, mutta pakko on istua alas ja palaveerata.
Kärppien puolustajista Oscar Eklund kantoi koko ajan hirmukuormaa, koska Mikko Lehtonen ja Ville Mäntymaa olivat välillä ulkona. Mäntymaan pelikunnon pettäminen kesken kuudennen ottelun oli keskeisessä asemassa sarjan kääntymisen kannalta.
– Tää on huono (kokoonpano)sääntö tää 18+2. Playoffeissa tullaan aina kysymykseen, uskaltaako peluuttaa kokeneempaa kaveria, joka on vähän loukkaantunut, vai peluuttaako färskimpää kaveria.
– Pelit ovat peräkkäisinä päivinä, ja mennään viiteen pakkiin. Tällaista ei iltapäivälehtijournalistiikka aina ajattele, Aravirta heittää.
Toisaalta haastava terveystilanne osoitti, kuinka paljon kykyä Kärppien nuorissa on. Etenkin puolustaja Ville Pokka kantoi urheasti suurta vastuuta.
– Meillä on selvä nousuvaihe menossa. Joukkue oli totaalisesti hajallaan, kun puolitoista vuotta sitten tulin. Joka paikalla natisi ja nitisi.
– Nyt on viety omia kavereita lähes kymmenen avauskokoonpanoon tässä puolentoista vuoden aikana. Ensi kaudella haluamme vähintään tästä vaiheesta eteenpäin, ja sen jälkeen taivas on rajana.
Viime vuosikymmenen puolivälissä Aravirta oli yksi tärkeimmistä hahmoista, kun Pelicans teki nousua huonon uskottavuuden suosta. Ilman häntä lahtelaiset eivät ehkä olisi siinä tilassa kuin nyt.
Katkeralla kauden päättymishetkellä Aravirran ajatukset Pelicansista ovat moninaiset.
– Halusin pistää Pelicansin kesälomalle. 110 prosenttia oli siinä.
– Tämä vuosi oli [Lahdessa] vähän samantyyppinen kuin minulla oli Jyväskylässä ensimmäinen vuosi. Joukkue oli viimeisenä kun sinne menin. Syksy lähti hyvin, koko kaupunki eli mukana. Kehitin sloganin: mitä torilla puhutaan, sillä on vaikutusta lopputulokseen. Täällä on se ilmiö juuri nyt.
– Meilläkin oli aivan huikeat fiilikset Oulussa, mutta se syntyy vasta, kun tulee pudotuspelit. Runkosarjassa oli keskimäärin 5800 katsojaa eli hienosti yli budjetoidun, mutta se on erilainen alkukantainen ryöpsähdys, kun mitaleista pelataan ensimmäistä kertaa.
Aravirralla on pitkä historia myös kahden muun välieräjoukkueen, Jokereiden ja JYPin, kanssa, mutta konkariluotsi on suosikkinsa mitalipeleihin nimennyt.
– Oikea joukkue meni jatkoon. Jos katsotaan esimerkiksi maalipaikkojen määrää koko sarjan ajalta, eiköhän Pelicans ollut parempi, hän aprikoi.
