Analyysi: Tanska pysäytti Suomen, mutta miten?

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Tanska voitti Suomen lukemin 3-2.
Kuva © Emil Hansson www.hanssonsphoto.net
Väkevästi miesten MM-kisat aloittanut Suomi kohtasi pysäyttäjänsä keskiviikkona. Tanska käytti Suomen pysäyttämiseen yhtä erittäin tuttua pelin osa-aluetta.

Johan oli ottelu! Tanska oli odotetun, ellei jopa yllättävän vahva läpi ottelun. Ottelussa oli tunnetta, kaksinkamppailuja ja mielenkiintoinen taktinen aspekti.

Tanska pyrki lähtemään hyökkäyksiinsä puolinopeasti ja nopeasti, muutaman pakki-pakki- syötön jälkeen, jossa oli myös hiven rytmittämisen maku. Suomi taasen lähti otteluun rytmittämään peliä monipuolisesti. 

Tanska ei lähtenyt hölmösti paineistamaan ylhäältä kovinkaan usein, vaan pyrki laittamaan Suomen nopeille hyökkäyksiinlähdöille stopin heti ottelun alusta lähtien. Tanska puolusti keskialuettaan tiiviillä trapilla, josta Suomen oli vaikea päästä läpi − varsinkin ensimmäisessä erässä.

Toisessa erässä Suomi pyrki lähtemään nopeammalla rytmillä, eikä pelin rytmittämistä nähty niin paljon kuin ensimmäisessä erässä. Suomi oli vaarallinen tilanteissa, joissa se pääsi nopeista, suorista hyökkäyksistä hyökkäyssiniviivan yli, koska viivan ylittämisen jälkeen puolustajille voitiin syöttää toiseen aaltoon.

Samalla Tanskan viisikko vetäytyi hieman liikaa oman maalivahtinsa syliin, jolloin siniviivalle jäi tilaa.

Omalla puolustusalueellaan Tanska oli ajoittain helisemässä, varsinkin ensimmäisessä erässä. Suomi pystyi pyörittämään hyökkäyksiä, joissa kiekko liikkuui ja pelaajat liikkuivat. Ainoa ongelma oli, että pyöritykset eivät olleet tarpeeksi pitkiä. Toiseen erään Suomi pyrki pidentämään näitä hyökkäyksiä, mutta ei siinä onnistunut.

Suomen rohkea ja aloitteellinen hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen kostautui toisessa erässä. Tanskan toinen maali lähti tilanteesta, jossa Leijonilla oli syvällä hyökkäysalueella neljä pelaajaa, pelin puolen puolustaja ajoi viivasta vastaan Tanskan pelaajaa, mutta ei pystynyt hyökkäykseenlähtöä pysäyttämään.

Oliver Björkstrand pääsi laidasta läpi, eikä painottomalla puolella leveyttä pitänyt Suomen puolustaja pystynyt luistelemaan häntä kiinni. Näitä samanlaisia tilanteita on näkynyt myös heikompia maita vastaan aiemmissa otteluissa, mutta tuolloin vastustajat eivät ole pystyneet käyttämään tilaisuutta hyväkseen.

Kolmannessa erässä Suomi pyrki ehkä liiaksi pelaamaan ottelusuunnitelman mukaan ja aikaisemmin kisoissa loistanut reagointipelaaminen loisti hieman poissaolollaan.

Mikä meni vikaan?

Ajoittain Suomen avaustilanteissa Leijonien puolustajat tuntuivat pohtivan hieman liian kauan kiekollista ratkaisuaan. Kun ikkuna aukesi syöttää esimerkiksi keskikaistalle, sitä ei tehty, vaan mietittiin nanosekunnin liikaa, jolloin samainen ikkuna ehti sulkeutumaan.

Näin Suomi joutui hakemaan uusia vauhteja jatkuvasti oman maalinsa takaa. Samaa näkyi myös hyökkäyssiniviivalta nousuissa, eli "pinchauksissa". Kun olisi pitänyt nousta vastaan tai vetäytyä, mietittiin liikaa, eikä tehty kumpaakaan, vaan Suomen puolustajat jäivät puolitiehen. 

Suomi ei löytänyt keinoja, miten murtaa Tanskan keskialueen trapin. Leijonilla oli kaiken lisäksi omat vaikeutensa hyökkäyspelaamisen rytmien kanssa − varsinkin kolmannessa erässä −, kun Suomen puolustajat joutuivat kuskaamaan kiekkoa avaustilanteissa liiaksi pystyyn. Hyökkäykset puuroutuivat, tai tuloksena oli päätykiekon heitto huonolla rytmillä ja ajoituksella.

Tanska pystyi tappamaan pelistä tempon, eikä Leijonat pystynyt nostamaan hyökkäyspelinopeuttaan tarpeeksi vaadittavalle tasolle. Hyökkäykset eivät olleet yhtenäisiä, eikä kiihtyviä, joten keskialueelle ei syntynyt vauhtieroja.

Tanska myös pystyi toistaiseksi ensimmäisenä maana näissä kisoissa iskemään laadukkaasti vastaan tilanteissa, kun Suomen neljä pelaajaa oli hyökkäysalueella syvällä ja tuli kiekonmenetys. Näistä tilanteista Tanska pystyi luomaan monia ylivoimahyökkäyksiä ja läpiajoja pitkällä, terävällä avaussyötöllä − varsinkin päätöserässä.

On mielenkiintoisa miettiä, johtaako Tanska-ottelu muutoksiin. Jatkaako Suomi nähdyllä linjalla? Tyyli, millä Leijonat pyrkii pelaamaan hyökkäysalueella on upporikas tai rutiköyhä.

Samalla se on viihdyttävä, raikas ja rohkea. Se on toiminut heikompia maita vastaan, koska hyökkäyspelinopeus on ollut kovempi kuin Etelä-Korean, Latvian ja Norjan puolustuspelinopeus. Tanskaa vastaan tilanne oli toisin.

Tämän takia Suomi myös näytti Tanskaa vastaan samanlaiselta joukkueelta kuin vuosi sitten Ranskassa. 

» Lähetä palautetta toimitukselle