Analyysi: Suomi voitti maalipaikat mutta oli askeleen perässä

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Lauri Marjamäen suojatit kokivat turnauksen ensimmäisen tappionsa.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Leijonat hävisi alkulohkon päätöspelissään Ruotsille 2-1.

Jatkoajan toimittajat Juuso Kokkonen ja Sami Salminen purkavat Leijonien pelin Ruotsia vastaan atomeiksi. Leijonien huono alku siivitti lopulta Ruotsin voittoon, vaikka peli tasoittui ensimmäisen erän jälkeen.

1. erä: Kehno alku

Salminen: Leijonat jäi erässä pahasti jyrän alle. Ensimmäiset 15 minuuttia Ruotsi hallitsi suvereenisti pelin virtausta ja sai koko ajan pitkiä hyökkäyksiä Suomen päähän.

Suomen oma peli oli hyvin yksipuolista. Kun puolustusalueella saatiin lopulta riisto, oli viisikko jo niin väsynyt, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin heittää kiekko Ruotsin päätyyn ja vaihtaa ilman kiekkoa.

Kun näitä heittoja ei kuitenkaan saatu päätyyn asti, ei kentälle tullut viisikko ehtinyt rakentaa minkäänlaista trapia keskialueelle ja Ruotsi käveli Suomen alueelle kerta toisensa jälkeen.

Kokkonen: Erähän oli Suomelta juuri niin nihkeä, mitä oli odotettavissa. Syksyn EHT-pelit näyttivät jo Suomen haavoittuvaisuuden kiekollisessa pelissä kovia maita vastaan. Suomen hyökkäyspeli nojasi avauserässä lähinnä vastaiskuihin, jotka tosin olivat onnettomia ja alivoimaisia. Puolustajat eivät ehtineet tukemaan niitä.

Ruotsin maali oli suoraan seurausta heikosta pelin virtauksesta Suomen kannalta. Lähdettiin ajamaan liian toiveikkaasti syvään osin vanhalla viisikolla. Ruotsi riisti ja karkasi läpiajoon.

Kiekollistä peliä ei käytännössä ollut muuta kuin erän lopussa aivan hetkittäin.

Salminen: Erässä Suomen useammalta takaiskulta pelasti sen tiiviinä pysynyt puolustusalueen puolustuspelaaminen (PAPP). Ruotsi voitti tasakentällisin maalipaikat nimittäin vain 2-1, vaikka se pyöritti peliä pitkiä aikoja Suomen päädyssä.

2. erä: Repaleinen erä toi Suomen mukaan peliin

Kokkonen: Kaukana oli jälleen Suomen kiekollinen jouhevuus. Omista heiteltiin siirtokiekkoja ja toivottiin repivän hyökkääjän niitä voittavan.

Puolustajien pelaaminen oli aktiivisempaa, mutta edelleen hyökkäysalueen peli oli valitettavan varovaista. Nyt puolustajat kuitenkin ehtivät mukaan hyökkäyksiin, kun peli pyöri välillä pidempiäkin aikoja Ruotsin päässä. Muun muassa Miika  Koivisto ja Miro Heiskanen tekivät nousuja puolustajien paikoilta. Silti hyökkäysalueen peli oli edelleen varmistelevaa, sillä yksi hyökkääjä tippui aina varmistamaan, jos puolustaja nousi.

Kaksi suorahyökkäyspaikkaa lyhyen ajan sisään osoittivat, että kyllä se kiekollinen pelikin tuotti jotain.

Salminen: Toisessa erässä pelin virtaus hieman tasoittui. Pääasiassa tämä oli seurausta erän repaleisuudesta, sillä jäähyjä ja pelikatkoja nähtiin runsaasti, eikä Ruotsi ei päässyt avauserän tapaan myllyttämään hyökkäyksiään. Ei, vaikka Suomi pitkän vaihtomatkan takia vaihtoi erässä vielä enemmän ilman kiekkoa.

Toisaalta Suomi myös terävöitti selvästi hyökkäyspelaamistaan. Se onnistui luomaan maalipaikkoja sekä suorista hyökkäyksistä että päätypelistä. Suomen maali esimerkiksi oli seurausta onnistuneesta päätypelaamisesta.

Samalla PAPP jatkui Suomella erinomaisena ja Ruotsi jäi erässä vain yhteen maalipaikkaan tasakentällisin. Suomi sai maalipaikkoja yhteensä peräti viisi.

3. erä: Puolustuspeli petti ratkaisevasti

Salminen: Ainoa erä, jossa Suomi pääsi vaihtamaan kiekon kanssa enemmän kuin ilman kiekkoa. Tämä oli suurimmaksi osaksi seurausta siitä, että Suomi sai päätöserässä useamman pitkän hyökkäyksen ja miehiä päästiin vaihtamaan yksittäin tai Ruotsin luovuttua kiekosta riiston jälkeen.

Maalipaikat tasakentällisin menivät tasan viidellä viittä vastaan pelissä. Aivan kakkoserän tasolle Suomi ei maalipaikoissa päässyt ja toisaalta Suomen PAPP petti oikeastaan ensimmäistä kertaa koko pelissä, kun Atte Ohtamaa ei kyennyt estämään Patrick Zacrissonia iskemästä Ruotsia 2-1-johtoon.

Kokkonen: Kiekollinen peli oli ajoittain ihan laadukasta. Suomi vyöryi muutaman kerran mainiosti suorilla hyökkäyksillä ja hyvillä vauhdeilla sisään.

Toisaalta myös päätöserässä Ruotsi rytmitti kiekollista peliään Suomea paremmin. Hyökkäyssiniviivan ylityksiä Suomella oli erän aikana ainoastaan 13, mikä kertoo siitä, että pelin hallinta oli jossain määrin Ruotsilla.

Hyvä paine ja muutama laatupaikka Suomella oli lopussa, mutta siinä vaiheessa mailaa puristettiin hieman liikaa.

Yhteenveto: Leijonat muutaman askeleen jäljessä

Ruotsi oli askeleen tai pari edellä ja otti pelin hallinnan alussa tiukasti itselleen. Suomi puski omia hyökkäyksiään ja maltti puuttui. Sillä oli vaikutusta myös loppupeliä ajatellen, sillä Suomi ei oikein saanut koneitaan käyntiin.

Tämäkin peli osoitti sen, että joukkue, joka saa pelillisen otteen heti alussa, on yleensä henkisesti vahvempi. Suomella maalipaikkojen luominen ja niiden ratkaisut olivat lopulta hieman väkinäisiä. Rentous puuttui, mikä oli suoraan vaikutusta viisikkopelistä, jossa Ruotsi oli hieman parempi.

Kuinka Suomi ylitti siniviivat? puolustussiniviiva hyökkäyssiniviiva
kiekon kanssa 45 kertaa (59%) 28 kertaa (51%)
siirtokiekko 23 kertaa (30%) 17 kertaa (31%)
kiekonmenetys 8 kertaa (11%) 10 kertaa (18%)

Kiekollisen pelin tilastot eivät ole kokeneet merkittäviä muutoksia turnauksen aikana. Leijonien hyökkäyspelin vähyydestä kertoo se, että hyökkäyssiniviivan ylityksi oli vain 55 kappaletta, joista 10 päättyi menetykseen. Aiemmissa peleissä kokonaismäärä on ollut reilusti yli 60. 

Vaikka Suomi ylitti hyökkäyssiniviivan 28 kertaa kiekon kanssa, suorahyökkäyspelaaminen oli nihkeää.

Ruotsi-peli osoitti, että Suomella on jonkin verran matkaa kisojen kärkijoukkueisiin. Pelin rytmittäminen, kiekollisen pelin rakenne ja syöttöpelin laatu olivat suhteellisen hyviä Norjaa vastaan, mutta kovatasoisemmassa pelissä se ei päässyt loistamaan.

Leijonat vaihtoi lennosta uuden viisikon jäälle selvästi enemmän ilman kiekkoa kuin sen kanssa, mikä kertoo siitä, että rytmittäminen jäi monessa kohdin vajaaksi.

Suomella oli hyviä hetkiä, ja erityisesti hyökkäysalueen pelaaminen oli ihan kelvollista, mutta se ei riitä turnauksen kärkimaita vastaan. Ensin olisi päästävä hyökkäysalueelle jotenkin järkevästi.

Leijonat kuitenkin voitti maalipaikat tasaviisikoin 9-6, mikä toisaalta lupaa hyvääkin.

» Lähetä palautetta toimitukselle