Analyysi: Suomi otti käyttöön Yhdysvaltoja vastaan tärkeän pelin osa-alueen − Puolustustaistelu tuotti tulosta

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Marko Anttila rouhi suomalaisten 4-0-maalin.
Kuva © Emil Hansson www.hanssonsphoto.net
Suomi otti tiistaina tärkeän ja ison voiton Yhdysvalloista. Huomioitavaa Leijonien pelaamisessa oli avaustilanteiden kehittyminen ja lyhyet ketjujen vaihdot.

Suomi lähti otteluun Yhdysvaltoja vastaan sillä tavalla, kuin pitikin. Ensimmäisessä erässä Leijonat rytmitti peliä monipuolisesti. Leijonat lähti hitaammalla rytmillä silloin, kun peli sitä vaati, mutta vastaavasti lähti nopealla rytmillä silloin, kun siihen tilaisuus oli. 

Huomioitavaa Suomen avauspelaamisessa oli alakolmion käyttäminen. Kun puolustajilla oli kiekko avaustilanteessa, tuli keskushyökkääjä lähelle tarjoamaan syöttösuuntaa keskikaistalle, muodostaen samalla kolmion. Näin Suomi pystyi murtamaan Yhdysvaltojen ensimmäisen paineistustason.

Leijonat käytti alakolmiota myös paineen purkamisessa puolustusalueen kulmasta. Yhdysvallat paineisti molempia Suomen puolustajia samaan aikaan, jolloin heidän välistä pystyi lähettämään avaussyötön keskikaistalle.

Kun avaussyöttö meni keskushyökkääjälle oli hänellä paljon tilaa edetä ylöspäin, koska Suomen repivä hyökkääjä oli venyttänyt Yhdysvaltojen viisikkoa ja pakottanut Yhdysvaltojen puolustajien vetäytymään.

Näin Suomen hyökkäyspelaamisessa oli rakennetta, jolloin se myös pystyi puolustamaan paremmin.

Suomi joutui puolustuskannalle 

Toinen erä oli sitten ihan erilainen. Yhdysvallat pakotti peliä ensimmäisessä erässä, lähtemällä aavistuksen verran liian useasti nopealla rytmillä, tilanteissa, joissa olisi pitänyt rytmittää peliä. Toisessa erässä Yhdysvallat rytmitti järkevämmin, jolloin se pääsi hyökkäysalueelle huomattavasti paremmin tasapainossa.

Yhdysvallat myös pystyi pitämään kiekkoa hyökkäysalueella pitkiä aikoja, jolloin Suomen hyökkäyspelaaminen oli lähinnä vastahyökkäyspainotteista. Leijonat kuitenkin puolusti viisaasti, kärsivällisesti ja yhtenä viisikkona tiiviisti.

Kiekonriiston jälkeen Suomen hyökkääjä lähti useasti kuskaamaan kiekkoa hyökkäysalueelle, piti siellä kiekkoa hetken, ja yritti näin antaa aikaa muulle ketjulle vaihtaa. Näin paine puolustusalueella ei kasvanut missään vaiheessa liian suureksi Suomen kannalta.

Erän edetessä kohti loppuaan Suomi joutui tosin aavistuksen liikaa käyttämään siirtokiekkoja omalta puolustusalueeltaan, jolloin oma hyökkäyspelaaminen alkoi sakkaamaan ja pelin virtaus muuttua Yhdysvaltojen kannalta suotuisaksi. 

Leijonilta uupui kontrollilähdöt miltein kokonaan toisessa erässä, joiden avulla se olisi voinut yrittää muuttaa pelin virtausta takaisin suotuisaksi itselleen.

Suomi pyrki pitkillä syötöillä, eli toisin sanoen "norsukiekoilla", hyökkäämään. Missään vaiheessa erää ei Suomella ollut kuitenkaan suurta hätää ja palkinto puolustamisesta tuli erän lopussa Mikko Rantasen maalin muodossa. 

Suomi myös pelasi ottelussa keskialueen tiivisti trap-pelaamisen avulla. Yhdysvalloilla ei ollut oikein tilaa edetä, eikä oikein tilaa syöttää hyökkäyssiniviivan taskuihin.

Ottelun kuluessa pelin virtaus kuitenkin alkoi väkisin tuottamaan Yhdysvalloille maalipaikkoja ja sitä kautta maaleja. Yhdysvallat pääsikin muutaman maalin päähän, mutta Leijonat tekivät lopulta tarvittavat maalit.

Kaiken kaikkiaan Suomi vaihtoi ketjuja paremmalla ja lyhyemmällä rytmillä kuin Yhdysvallat. Vaikka Suomi joutui ottelun aikana puolustamaan pitkiä aikoja, vaihdot pysyivät lyhyinä. Pelaajat tunnistivat tilanteet terävästi, milloin pitää luistella vaihtoon ja milloin ei. 

Ja, kun vaihdot pysyivät lyhyinä ja niissä oli tasainen rytmi, pystyi Suomi puolustamaan laadukkaasti.

Näin on ollut toki läpi turnauksen. Lyhyet vaihtorytmit ovat olleet iso syy sille, miksi Leijonat on pystynyt pelaamaan tempolätkäänsä.

» Lähetä palautetta toimitukselle