Jääkiekon pelillinen evoluutio on matkalla sinne missä esimerkiksi jalkapallo on jo: ennakointi-havainnointipeliin, jossa korostuu tilan tekeminen. Ratkaisevaa on ennen kaikkea se, mitä pään sisällä tapahtuu. Kuinka tietokone raksuttaa? Luistelu- ja kiekonkäsittelytaito ovat ainoastaan työkaluja. Se, mitä korvien välissä tapahtuu, ratkaisee, miten työkaluja käytetään.

Vielä jokin aika sitten suomalaisessa jääkiekossa puhuttiin voimallisesti reagoinnista. Uusi virtaus vie peliä suuntaan, jossa ennakointi on keskiössä. Nyt peli on niin nopeaa, että pelkästään luottamalla reagointiin, on yksinkertaisesti myöhässä. On pystyttävä ennakoimaan.

Modernin, peliälykkään ja peliä ennakoivan pelaajan prototyyppi on Leijonien Sebastian Aho. Ennen kaikkea Aho on pelaaja, joka osaa, uskaltaa ja älyää pysähtyä.

Seuraavassa on kuvattu tilanne, joka toistuu Ahon pelaamisessa hyökkäysalueella usein.

Aho saa hyökkäysalueella laidan lähellä kiekon. Hän on peliä edistääkseen huonossa peliasennossa - selkä kohti kenttää ja rintamasuunta laitaa päin. Aholla on kiekon saatua hieman aikaa. Hän kääntyy rintamasuunnan peliä kohti. Hänellä olisi tilaa ja aikaa lähteä kuljettamaan kiekkoa, mutta hän odottaa maltillisesti kiekon kanssa laidan lähellä. Aho ei lähde heti liikuttamaan kiekkoa, vaan pysähtyy. Hyökkääjä odottaa, että joku tai jotkut vastustajista liikkuisivat, jolloin syntyisi tilaa. Samalla hän odottaa, että ketjukaverit liikkuisivat pelattaviksi. Sillä aikaa tietokone raksuttaa korvien välissä. Mihin syntyy tilaa? Mihin vastustaja liikkuu? Mihin ketjukaverit liikkuvat? Mikä ratkaisu edistää peliä parhaiten?

Aho ymmärtää, että peli ei ole jatkuvaa tuli perseen alla kiskomista.

Kyse on pelin pysäyttämisestä juuri oikealla hetkellä. Aho luo itselleen hetken rauhan kiireen keskellä. Jalkapallosta tuttu termi pausa toimii tässä tapauksessa.

Pausa on espanjaa ja tarkoittaa taukoa.

Kaksi vastustajan pelaajaa reagoi Ahon pysäytykseen. Toinen lähtee peittämään syöttölinjaa siniviivaa kohti ja toinen liikkuu lähemmäksi Ahoa. Pysäytys saa vastustajan muodon hieman särölle. Syntyy juuri se tila, jonka Aho haluaa luoda, ja samalla ketjukaveri Teuvo Teräväinen liukuu vastustajan puolustusmuodon sisään b-pisteen tuntumaan, jonne on tyhjää tilaa luotu. Teräväinen ottaa kiekon haltuun ja laukoo hyvästä paikasta kohti maalia.

Pausan avulla luotu maalipaikka.

Aho on uskomattoman hyvä pelaaja tunnistamaan tilanteet, kun kiekkoa ei kannata pelata saman tien eteenpäin, vaan pelivälinettä pidetään sekunti pari, jotta vastustaja saadaan liikkumaan haluttuun suuntaan. Tämä toistuu Ahon pelaamisessa erityisesti hyökkäysalueella.

Se mitä tapahtuu pausan jälkeen, on osoitus Ahon teknisen ja taktisen osaamisen tasosta. Nähdään ovelia pieniä syöttöjä laidan läheisyydessä, murtavia syöttöjä maalinedustalle tai vastustajan puolustusmuodon poikki. Joka tapauksessa pysäytyksellä luotu tila hyödynnetään salamannopeasti.

Jalkapallossa pelin pysäyttäminen on tuttua, ja jääkiekossakin sitä nähdään usein ylivoimapelissä. Sen sijaan tasaviisikoin pienessä ajassa ja tilassa pausoja hyödynnetään edelleen suhteellisen harvoin.

Jalkapallossa espanjalaiset keskikenttäpelaajat Andres Iniesta ja Xavi ovat pelin ajoittaisesta pysäyttämisestä ja hidastamisesta ehkä parhaimmat esimerkit viime vuosilta. Aho ymmärtää näiden kahden jalkapalloneron ohella, että peli ei ole jatkuvaa tuli perseen alla kiskomista, vaan tilan ja ajan šakkia sekä vastustajan huijaamista. Kyse on todella pienistä, jopa huomaamattomista asioista pelin sisällä: pelin rytmin muutoksista.

Tämä korostuu erityisesti hyökkäysalueella, jossa tila ja aika ovat vähissä.

Etenkin pienessä NHL-kaukalossa hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen on jatkuvaa šakkia laitojen lähellä: pieniä siirtoja, vastustajan liikuttamista sekä tilan luomista ja sen hyödyntämistä. Kaksi kautta pienen kaukalon peliä on kehittänyt Ahon taitoa luoda hyökkäysalueella pienessä ajassa ja tilassa joukkuekavereille ja itselle tilaa. Kaiken ydin on se, että Aho osaa pysäyttää pelin juuri oikealla hetkellä. Hän varioi pelin rytmiä pienillä mutta olennaisilla teoilla.

aho varioi pelin rytmiä pienillä mutta olennaisilla teoilla.

Kiekon kuljettaminen ja hallinta on Aholle keino houkutella vastustajia lähelle ja samalla luoda tilaa muille. Aho luo itsestään uhan pitämällä kiekkoa hallinnassaan. Kuljettaminen ei ole aina ensisijaisesti keino edetä kohti maalia, vaan se on väline vastustajan liikuttamiseen. Kyse on vastustajan huijaamisesta.

Ahon nerous tulee parhaiten ilmi, kun hänellä on ketjukaverinaan pelaaja, joka ymmärtää Ahoa. Teräväinen on kahden kauden aikana Carolina Hurricanesissa löytänyt Ahon kanssa yhteisen sävelen. Teräväinen on pelaajatyyppinä hieman samankaltainen kuin Aho.

Kaksikon yhteispelaaminen on saumatonta. He lukevat toistensa liikkeitä ja ajatuksia. He luovat toisilleen hyökkäysalueella tiloja ja täyttävät niitä tehokkaasti. Vaikka kaksikko ei ole laitojen läheisyydessä erityisen vahvoja, ymmärrys tilan tekemisestä ja hyödyntämisestä hyökkäysalueen pelissä tekee parivaljakosta erityisen vaarallisen.

Ennakoiva pelaaja ei joudu kiireeseen

Peliälyltään hyvän pelaajan tunnistaa siitä, että hänellä ei ole koskaan kiire. Tämä pätee pallopeleissä yleensäkin. Kiire syntyy usein siitä, että havainnointi ja ennakointi on tehty puutteellisesti. Kun pelaaja on tietoinen mitä kentällä tapahtuu ja mitä todennäköisesti tapahtuu seuraavaksi, hän on aina askeleen edellä.

Aholla ei ole kiire, koskaan.

Aho tietää, missä omat ja vastustajan pelaajat ovat ja siten hän voi jo ennakoida seuraavia liikkeitään. Jos Aho joutuu kiekon kanssa paineen alle, hän on ollut tietoinen jo sekunti aiemmin, että kohta tulee paine. Hän on osannut varautua siihen.

Kiire syntyy usein siitä, että havainnointi ja ennakointi on tehty puutteellisesti.

Kiirettä vähentää toki se, että Ahon luistelu- ja kiekonkäsittelytaito ovat erittäin korkealla tasolla, mutta niitäkin merkityksellisempää on Ahon kyky ymmärtää peliä. 

Tekniset ominaisuudet eivät tee Ahosta kuitenkaan poikkeuksellista pelaajaa. Taktisiin aspekteihin lukeutuvat ominaisuudet sen sijaan tekevät.

Poikkeuksellisen peliälyn taustalla on tuhansia ja tuhansia pelitilannetoistoja ja valtavaa halua opiskella peliä.

Siten Aho pystyy jo ennakoimaan ja tunnistamaan tilanteita sekä valitsemaan oikean ratkaisun kuhunkin pelitilanteeseen. Kuljetanko, haastanko, syötänkö, lauonko? Milloin syötän, kenelle ja miksi? Mikä ratkaisu vie peliä eteenpäin? Miten luon tilaa ketjukavereille?

Eikä kyse ole ainoastaan juuri käsillä olevan pelitilanteen havainnoimis-ennakoinoista. On osattava lisäksi tiedostaa, millainen pelin virtaus on ollut. Miten itse ollaan hyökätty? Miten vastustaja on puolustanut? Kuinka kauan vaihtoa on kulunut?

Aho prosessoi näitä muuttujia jatkuvasti jäällä, mikä tekee hänestä täysin poikkeuksellisen pelaajan.