Tyynenmeren kolmen kärki edustaa koko läntisen konferenssin eliittiä. Vain Minnesota onnistuu kiilaamaan kovan kolmikon väliin pisteiden valossa. Hännillä tilannetta tarkkaileva Phoenix taas vastaavasti on koko lännen jumbo. Los Angelesin tilanne ei ole aivan yhtä toivoton.
Pisteiden valossa divisioonan ykköspelaaja on San Josen sentteri Joe Thornton, joka on saalistanut 15 pistettä. Maalipörssin kärjessä tilannetta kontrolloi Dallasin Mike Modano kahdeksalla osumallaan.
Ducks aloittanut vahvasti kautensa
Anaheimissa on alkukauden aikana nähty iloisia ilmeitä. Joukkue on kerännyt kovalla tahdilla pisteitä, eikä ole vielä normaalin peliajan puitteissa joutunut nöyrtymään. NY Islanders, Dallas ja Minnesota ovat Anaheimin lyöneet rl-kisoissa. NY Rangers kaatoi ankkalauman jatkoajalla. Hieman lunta tupaan tuli Minnesota -ottelussa, kun joukkueen kovanyrkki Todd Fedoruk sai siipeensä Minnesotan eläimelliseltä Derek Boogaardilta. Fedorukilta murtui poskiluu, ja miehen paluuajankohta on totaalinen arvoitus. Korvaajaksi kutsuttiin AHL:stä Shawn Thornton, joka pitää yllä järjestystä apulaissheriffi Shane O'Brienin kanssa, kunnes Fedoruk on pelikunnossa.
Ankkojen maalia on vartioinut enimmäkseen Jean-Sebastien Giguere. Kanadalainen on avannut kautensa hyvillä esityksillä, ja ainakin vielä venäläinen Ilja Bryzgalov on joutunut toimimaan luukkuvahtina. Kausi on pitkä, joten Bryzgalovin ei kannata vielä luopua toivosta. Näyttöpaikkoja tulee varmasti, ja ykkösvahdin paikasta nähdään vielä suuri taistelu.
Puolustuksen ehdoton tähti on ollut Scott Niedermayer, joka on kerännyt pisteitä todella vakuuttavaan tahtiin. Tehotilastossa joukkueen eliittiä edustaa Niedermayerin ohella toinen supertähti, Chris Pronger. Tulokaspuolustaja Shane O'Brien on murtautunut odotetusti kokoonpanoon, ja esiintynyt edukseen. Hanskojaan O'Brien ei ole malttanut pitää kädessään, vaan on ennakkoluulottomasti ottanut yhteen kovienkin nyrkkisankareiden kanssa. Viime kauden sensaatiopelaaja Francois Beauchemin ei ole vielä pisteillä liiemmin herkutellut, mutta on muuten esittänyt pirteitä otteita. Beauchemin on jääaikansa puolesta Anaheimin kolmospakki.
Hyökkäyskaluston pistenikkarina on häärinyt nuori ja lupaava Corey Perry. Kohtalaisen vähäisellä jääajalla operoinut Perry on aloittanut kauden hienosti. Muutenkin Anaheimin nuoriso-osasto on ollut vauhdissa. Tulokas Ryan Shannon onnistui valtaamaan paikan NHL:stä, ja se tekee venäläishyökkääjä Stanislav Tshistovin aseman tukalaksi. Tshistov lähti hakemaan pelikuntoa AHL:n Portlandista. Ducksin maalitykki on ollut Chris Kunitz viidellä osumallaan. Teemu Selänne on kunnostautunut lähinnä maalien syöttäjänä, ja muutenkin suuremmat tehot antavat vielä odottaa itseään. Samuel Påhlsson raataa suurehkoja minuutteja illasta toiseen, ja tekee paljon näkymätöntä työtä joukkueen eteen.
Anaheimin kausi on alkanut siihen tyyliin, mitä odottaa sopikin. Joukkue on yksi kuumimmista suosikeista, mutta se ei ole ottanut siitä suurempia paineita. Jos otteet jatkuvat samalla tasolla, tappioita ei tule turhan usein. Mikäli suuremmilta ruuhkilta sairastuvalla vältytään, Anaheim varmistaa hyvissä ajoin pudotuspelipaikkansa. Siitä tosin on tässä vaiheessa kautta turha edes puhua vielä, kausi on pitkä.
Kauden ennakkopaketissa kummipelaajaksi nostetun Stanislav Tshistovin alkukaudesta ei ole paljon lapsille, eikä lastenlapsille kerrottavaa. Tshistov on katsellut kaikki pelit katsomon puolelta, ja päätyikin tällä viikolla lopulta farmijoukkue Portland Piratesiin hakemaan pelituntumaa. Nouseeko Tshistov AHL:stä takaisin NHL-ympyröihin, se jää nähtäväksi.
1. Scott Niedermayer 13 4+7=11
2. Corey Perry 13 3+7=11
3. Chris Pronger 13 2+8=10
4. Chris Kunitz 13 5+4=9
5. Andy McDonald 13 4+5=9
Dallas Stars kovassa vireessä
Huono kenraaliharjoitus tarkoittaa hyvää pääesitystä. Tämän väittämän Dallas osoitti todeksi NHL:n avauskuun otteillaan. Harjoitusotteluissa takellelleet tähdet hävisivät 11 lokakuun ottelustaan vain kaksi (San Jose ja Detroit) voittaen loput yhdeksän. Dallas päästi avauskuun aikana NHL-joukkueista keskimäärin vähiten maaleja omaan päähän tiiviin puolustuksen, hyvän alivoimapelin sekä Marty Turcon ansiosta.
Viime keväänä jälleen litrakaupalla lokaa niskaansa saanut Turco osoitti lokakuussa olevansa erinomainen maalivahti sille päälle sattuessaan. Kanadalainen torjui joukkueelleen liudan voittoja torjuntaprosentilla 93%. Turco kerkesi myös keräämään kaksi syöttöpistettä, joista toinen tuli Darryl Sydorin voittomaaliin kauden avausottelussa Coloradossa.
Taitavan ja hyvin liikkuvan puolustuksen esitys oli erinomainen eikä ainakaan vielä näkynyt suuria ongelmia fyysisellä puolella. Nollatoleranssi estämisissä soveltuu hyvin Dallasin puolustukselle, josta ei mörssäreitä pahemmin löydy. Stephane Robidas jatkoi siitä, mihin jäi viime kaudella ja ilahdutti nopealla sekä räväkällä pelityylillään. Hän johtaa Jaroslav Modryn kanssa Dallas-pakkien tehotilastoa Sydorin ja Boucherin hallitessa pistetilastoa.
Hyökkäyksessä kukaan ei pahemmin noussut esille vaan ratkaisijoita löytyi laajalta rintamalta. Positiivisimpana yllättäjänä voidaan pitää Niklas Hagmania, joka onnistui ilahduttavasti pisteiden valossa sen lisäksi, että hoiti puolustavan roolinsa moitteetta. Hän näyttäisi löytäneen oivan ”tutkaparin” luotettavasta sentteri Stu Barnesista.
Mike Modano osoitti lokakuussa, että kapteenin C:n poistuminen rinnasta ei pahemmin haittaa. Seitsemän maalia ensimmäisissä kymmenessä pelissä ovat osoitus tästä. Myös uusi kapteeni Brenden Morrow löysi heti hyvän pistevireen ja hän jakaakin joukkueen pistetilaston johdon ex-kapteenin kanssa yhdeksällä pisteellään.
Huomionarvoista on Montreal-fanien keskuudessa paljon parjatun Mike Ribeiron hyvä sopeutuminen Teksasin lämpöön. Vaikka Ribeiro saikin lokakuussa kolmanneksi vähiten peliaikaa Stars-hyökkääjistä, ehti kanadanranskalainen silti tekemään seitsemän tehopistettä kymmenessä pelaamassaan ottelussa. Varsinkin ylivoimalla hänen taidoilleen on käyttöä.
Steve Ott loukkasi nilkkansa pahan näköisesti Los Angelesia vastaan ja on sivussa parin kuukauden verran. Tämä mahdollistaa joko Patrik Stefanin tai Mathias Tjärnqvistin tämän kauden ensi esiintymisen Dallas-paidassa, kun joukkue kohtaa St.Louisin. Huikeasti farmikautensa aloittanut Junior Lessard on erittäin lähellä kutsua ”ylös” Ottin loukkaantumisen myötä.
Blues-pelin jälkeen Dallasilla on suuri haaste edessään, kun se lähtee Kanadan-kiertueelle.
Dallasin kausiennakossa Jatkoajan suurennuslasin alle otettiin lupaava ruotsalainen Loui Eriksson. Nuorukainen pääsikin aloittamaan kautensa ylhäällä ja millä tavalla sen tekikään; uran ensimmäinen NHL-maali heti avausottelussa Coloradoa vastaan! Valmennusjohto katsoi kuitenkin, että Erikssonin on parempi jatkaa alkukauttaan farmijoukkue Iowassa suuremmalla vastuulla ja peliajalla. AHL:ssa ruotsalaislaiturille on toistaiseksi kertynyt 9 ottelussa vain kolme maalia ja yksi syöttöpiste.
1. Mike Modano 12 8+3=11
2. Brenden Morrow 12 4+6=10
3. Eric Lindros 12 3+7=10
4. Mike Ribeiro 11 3+6=9
5. Jussi Jokinen 12 3+5=8
Kingsillä vaikeahko alkukausi
Kingsin alkukausi ei ole ollut suurta juhlaa. Joukkue on onnistunut 15 ottelustaan voittamaan vain neljä. Tappioputkilta kaupungin kakkosjoukkue ei ole onnistunut välttymään. Kauden pisin mollivoittoinen putki venyi viiden tappion mittaiseksi. Mitenkään ulkona kuvioista joukkue ei tässä vaiheessa kautta sentään ole, mutta otteissa on paljon petrattavaa.
Maalivahtiosastolle piilee ongelma. Dan Cloutier on saanut runsaasti vastuuta, mutta ei ole vastannut huutoon. Mathieu Garon on esiintynyt edukseen, ja Cloutierilla on iso työ edessä, mikäli aikoo ykköspaikkansa pitää. Peliesitysten puolesta Garon ajaa ohi. Huomionarvoista on se, että Cloutier on voittanut pelaamistaan yhdeksästä ottelusta vain yhden. Garonille voittoja on kertynyt seitsemästä ottelusta kolme.
Puolustajista pistetilastoissa on ykkösenä Brent Sopel, joka on aloittanut kaikin puolin vahvasti kautensa. Tehotilastossa Sopel on Kingsistä ainoa, jonka saldo ei ole pakkasella. Joukkueen pakkaskuningas on ruotsalainen Mattias Norström, jonka saldo on lohduton, -7. Eniten jääaikaa on siunaantunut Rob Blakelle, joka hakee vielä parasta virettään. Se onkin sitten aivan toinen tarina, löytääkö veteraanipuolustaja enää parhaita tehojaan.
Anze Kopitar on ollut ehdottomasti Kingsin suurin valopilkku. Nuorukainen on joukkueen paras pistemies 13 tehopisteellään. Kopitar on tällä hetkellä yksi joukkueen tärkeimmistä palasista. Sentteri Michael Cammalleri on joukkueen paras maalintekijä kuudella osumallaan. Sean Avery on jatkanut normaalia rottailuaan, eikä edelleenkään ole muiden joukkueiden fanien suosikkilistalla. Toisaalta ei Avery kaukalosta tai katsomosta uusia kavereita olekaan etsimässä. Tehotilaston valossa maininnan arvoinen mies on Derek Armstrong, jonka saldo näyttää +3. Monipuolinen hyökkääjä on tärkeä pelaaja Los Angelesille.
Mikäli muutamat alisuorittajat ryhdistäytyvät, Kingsillä ei ole suurta paniikkia. Jos taas voittojen tie ei hiljalleen ala aueta, vaikeuksia on luvassa. Kausi on nuori, mutta ryhtiliikettä on syytä odottaa mahdollisimman pikaisesti.
1. Anze Kopitar 15 3+10=13
2. Michael Cammalleri 15 6+3=9
3. Brent Sopel 13 4+5=9
4. Aleksander Frolov 15 4+4=8
5. Lubomir Visnovsky 15 3+4=7
Phoenix Coyotes - NHL:n heikoin lenkki
Phoenix Coyotes on käynyt alkukauden tasaista taisteluaan Philadelphia Flyersia ja Calgary Flamesia vastaan. Kysymys ei ole ollut kuitenkaan NHL:n huippujoukkueen tittelistä, vaan siitä, kuka pystyy aloittamaan kauden kaikkein heikoiten. Saammeko esitellä tämän sarjan voittajan: Phoenix Coyotes on ollut alkukaudella oman sarjansa voittaja.
Ei sen näin pitänyt mennä. Phoenix hankki kesällä lisää fyysisyyttä ja kokemusta sekä vahvisti entisestään vahvaa puolustustaan tähtipuolustaja Ed Jovanovskilla. Joukkueen piti olla valmis taistelemaan uusien pelaajien kanssa tosissaan pudotuspelipaikoista. Mutta kuusi pistettä alkukauden ensimmäisistä 12 pelistä ei ole kovin lupaava alku odotuksiin nähden.
Phoenix aloitti kautensa kotivoitolla NY Islanderseista, mutta kärsi tämän jälkeen kahdeksan tappiota seuraavista yhdeksästä pelistä. Näiden yhdeksän pelin sisäinen maaliero, 13 tehtyä maalia ja 41 päästettyä maalia, kertoo joukkueesta paljon. Vain hieman päälle yksi tehty maali ottelua kohden kuvastaa joukkueen tehottomuutta ja kun omaan päähän meni samalla aikajaksolla keskimäärin 4.5 osumaa, niin voitot kiersivät joukkuetta kaukaa.
Lokakuun lopulla Coyotes palasi jälleen voittojen tielle kaatamalla Edmontonin kotonaan, mutta tämäkin voitto oli laiha lohtu, kun kuukauden viimeisessä ottelussa tuli 3-7 romahdus NY Rangerseille. Musta lokakuu ei anna Phoenixille hyvää kuvaa oikein missään yksittäisessä asiassa. Joukkueella tökki maalivahtipelin lisäksi myös hyökkäys- puolustus-, ja erikoistilannepelaaminen.
Maalilla Curtis Josephin kakkosvahdiksi kesällä hankittu Mike Morrison oli alkukaudesta surkea. Morrison pelasi Phoenixissa neljä peliä ja päästi pelaamissaan otteluissa keskimäärin 6.14 maalia ottelua kohden. Morrison lähetettiin ansaitusti farmiin ja hänen tilalleen Phoenix nosti joukkueen tulevaisuuden maalivahtitoivon David LeNeveun, joka voitti kauden ensimmäisen ottelunsa.
Maalivahtitontin lisäksi myöskään puolustus ei saa alkukaudesta missään nimessä puhtaita papereita. Alkukauden paras kojootti-puolustaja on ollut Ed Jovanovski, mutta ”Jovocop” on tästä huolimatta kaukana kuuden miljoonan vuosipalkkansa tasosta. Noin kolmen miljoonan dollarin kausikohtaisilla sopimuksilla pelaavat Nick Boynton ja Derek Morris ovat hekin pelanneet alle odotusten, eikä Zbynek Michalek ole ollut ihan viime kauden tasollaan.
Kun muiden puolustajien pelillisten ongelmien päälle lisätään vielä avainpuolustaja Keith Ballardin loukkaantuminen, Phoenixin alakerta on pelannut reilusti alle odotusten. Puolustuksen positiivisin pelaaja on ollut nuori Keith Yandle, joka nousi NHL-kuvioihin Ballardin loukkaantumisen jälkeen. Viime kaudella Kanadan juniorisarjojen parhaaksi puolustajaksi valittu Yandle lähetettiin sekaisin olevan alakerran ongelmien vuoksi lokakuun lopulla kuitenkin AHL-joukkue San Antonioon.
Hyökkäyksessä avainsentteri Steven Reinprechtin alkukauden loukkaantuminen oli joukkueelle paha takaisku. Reinprechtin tilalle joukkue hankki lokakuun lopussa kokeneen Yannick Perreaultin, joka kunnostautui viime kaudella Nashvillessa pelatessaan 57 pisteen edestä. Perreaultin olisi nyt saatava kunnon tehoja hyökkäykseen, sillä Phoenixin muut hyökkääjät ovat olleet koko joukkueen tavoin pahasti jäissä.
Slovakkihyökkääjä Ladislav Nagylta odotettiin paljon enemmän mitä on toistaiseksi saatu, Jeremy Roenick on tehnyt toistaiseksi vain yhden maalin ja kapteeni Shane Doanin kaksi maalia kauden 10 pelissä on sekin alle odotusten. Kun tähän päälle laitetaan vielä tappelija Georges Laraquen heikot esitykset ja kokeneen Owen Nolanin epätasaiset otteet, hyökkäyksen epäonnistuminen ei yllätä. Positiivinen yllättäjä hyökkäyksessä on sen sijaan nuori ja erittäin nopea venäläinen Enver Lisin, joka on saanut valmentaja Gretzkylta paljon kehuja.
Marraskuussa Phoenix pelaa seitsemän ottelua kotonaan ja viisi vieraissa. Joukkueen pelissä ei juuri tällä hetkellä näy positiivisia merkkejä paremmasta huomisesta, joten seura tullee tekemään jonkinlaisia muutoksia joko pelaajistoonsa tai ehkä jopa valmennukseensa. Valmentaja Wayne Gretzky on toistaiseksi kieltäytynyt siirtymästä sivuun, mutta ellei joukkueen suuntaa muuten saada muutettua, Gretzkyn olisi parasta ajatella seuran parasta ja toimia tämän mukaan.
Jatkoajan toimituksen valitsema Phoenix-kummipelaaja Keith Ballard aloitti kautensa odotetun vahvasti ja antoi kahdessa ensimmäisessä ottelussa kaksi maalisyöttöä. Tämän jälkeen Ballardia koitti kuitenkin epäonni, kun fyysisesti pelaava puolustaja loukkaantui blokatessaan laukausta. Joukkueelle aina taistelevan Ballardin menetys oli luonnollisesti suuri takaisku. Paluun pitäisi tapahtua marraskuun alkupuolella.
1. Mike Comrie 12 3+7=10
2. Ladislav Nagy 12 3+4=7
3. Shane Doan 10 2+5=7
4. Owen Nolan 12 3+3=6
5. Ed Jovanovski 12 2+3=5
Sharks jyllää ylivoimalla
San Jose Sharksin kausi on lähtenyt käyntiin mukavasti joukkueen voittaessa ensimmäisistä 13 ottelustaan yhdeksän. Odotetunkaltaisen menestyksen taustalla on vähemmän odotettu tekijä, sillä joukkueen ylivoima on ollut tähän asti liigan tehokkainta. Nimipelaajat ovat olleet tehokkaina Joe Thorntonin saalistaessa 15 pistettä Patrick Marleaun säestäessä 13 pisteellä.
Edelliskaudella Sharksin ylivoimatehokkuus oli korkeintaan keskinkertaista, mutta tällä kaudella liigan kenties paras kärkiketjukaksikko on latonut pysäyttämättömällä tahdilla maaleja vastustajan pelatessa vajaalla. Erityisesti Marleaun johtama kolmikko Milan Michalekin ja Steve Bernierin kera on ollut vaarallinen ketjun tehdessä kymmenen ylivoimamaalia 13 ottelussa. Puolustajista erityisesti saksalainen Christian Ehrhoff on noussut avainrooliin ylivoimalla tulisen laukauksensa ja hyvien kiekollisten avujensa ansiosta.
Maalinsuulla pyörii mielenkiintoinen ruletti, sillä maalivahdit Vesa Toskala ja Jevgeni Nabokov ovat pelanneet ottelut tasan, vuorotellen ottelusta toiseen. Molemmat heistä ovat onnistuneet erinomaisesti Nabokovin pelatessa kaksi nollapeliä ja Toskalan voittaessa viisi pelaamastaan kuudesta ottelusta. Jos molemmat maalivahdit jatkavat samaan malliin, valmentaja Ron Wilsonilla on visainen pähkinä purtavana yhdessä toimitusjohtaja Doug Wilsonin kera.
Puolustajista erityisesti nuoret Matt Carle sekä Marc-Edouard Vlasic ovat esiintyneet edukseen. Carle on ollut erinomainen ylivoiman pyörittäjänä, heittäen useita vaarallisia kiekkoja maalille jotka hyökkääjät ovat ohjanneet sisään. Vlasic puolestaan on pelannut loistavaa peliä kentän molemmissa päädyissä. Vasta 19-vuotias tulokaspelaaja on onnistunut niin erinomaisesti, että valmentaja Wilson totesi miehen pysyvän joukkueen mukana koko kauden. Toista kauttaan ylhäällä pelaava Josh Gorges ei puolestaan ole onnistunut täydellisesti, ja onkin seurannut kaksi edellistä ottelua penkiltä ruotsalaisen Doug Murrayn vallattua paikan kuudentena puolustajana. Maata järisyttävistä taklauksistaan tunnettu Murray ehtikin ensimmäisissä kahdessa ottelussaan jyrätä mm. Floridan Stephen Weissin hienolla avojään taklauksella.
Tasavoimin pelatessa joukkueen hyökkäys on ollut riittävän tehokas voittamaan otteluita. Ajoittain otteista on kuitenkin paistanut läpi pieni arkailu. Ykkösketjusta Thornton ja kesällä hankittu Mark Bell pelaavatkin pienten loukkaantumisten vaivaamina. Bell on ollut varsin hyvä lisä Thorntonin ja Cheechoon laidalle, joskin toivomisenkin varaa vielä on. Viisi pistettä kymmenessä pelatussa ottelussa ei vielä oikeuta kutsumaan alkukautta täysin onnistuneeksi. Fyysisen pelin mies kuitenkin taitaa, ja on usein ajanut maalin suulle hakemaan irtokiekkoja ja räkämaaleja.
Kausiennakossa tarkastellun kaksikon alkukausi on lähtenyt oletetun kaltaisesti käyntiin. Milan Michalek johtaa joukkueen maalipörssiä seitsemällä osumalla ja on osa Marleaun vaarallista ketjua. Nuoren tsekin yhteispeli ketjukavereidensa kanssa toimii kuin he olisivat pelanneet yhteen jo vuosien ajan. Hyvää alkukautta tahraavat ainoastaan ottelussa Detroitia vastaan otetut kaksi turhaa jäähyä jotka nostivat Red Wingsin peliin mukaan ja lopulta voittoon.
Veteraanihyökkääjä Curtis Brown on ollut Wilsonin luottopelaajia tiukoissa paikoissa. Aloituksissa hyvä sentteri oli myös joukkueen juhlittu sankari ottelussa Vancouveria vastaan kun Brownin tekemä alivoimamaali oli lopulta ottelun voitto-osuma.
1. Joe Thornton 13 2+13=15
2. Patrick Marleau 13 6+7=13
3. Milan Michalek 13 7+6=13
4. Jonathan Cheechoo 13 5+7=12
5. Matthew Carle 13 2+9=11
