Hyvin viime aikoina pelannut kotijoukkue Wolf Pack (eilen kaatui Winchester hyvän peliesityksen jälkeen 8-3) on kuitenkin kauden aikana seurannut isoveljensä New York Rangersin huonoa esimerkkiä - hyvän sekä huonon pelipäivän ero on ollut aivan käsittämättömän iso. John Paddockin luotsaaman joukkueen tähtäin on kuitenkin korkealla, sillä eihän AHL:n vanhimman, eniten otteluita ja voittoja keränneen sekä 8-kertaa Calder Trophya kohottaneen joukkueen tavoite saa olla kovinkaan vaatimaton.
Vieraaksi tulleet suklaakarhut olivat ehkä alunperin melko helpoksi kaavailtu vastustaja, olihan Bearsien viime aikojen ottelutilasto melko synkkää luettavaa - 9 perättäistä tappiota. Osaselityksenä Colorado Avalanchen farmijoukkueen ennätyksellisen huonoon pelailuun ovat olleet ryhmää vaivannut flunssa-aalto sekä emäseura Avalanchen ja Bearsin välinen poikkeuksellisen aktiivinen pelaajatrafiikki. Hersheyn maalivahtien voitto/tappio-sarake on varsin ikävää luettavaa, sillä kummallakaan veskarilla ei ole vielä kauden puolessavälissä saaliinaan kymmentä voitto-ottelua. Frederic Cassivilla oli takanaan viisi tappiollista ottelua ennen illan peliä, mutta tilasttoista viis - Cassivi pelasi hyvän ottelun.
Ensimmäinen erä
Ottelun ensimmäinen erä ei vastannut millään tavalla joukkueitten sijoituksia lohkoissaan. Hershey pelasi hyvää ja vahvaa karvausta, liikkui vahvasti ja pakotti susilauman ottamaan useamman kerran jäähyn, joista karhujen kohtuullisen avuton (lue kädetön) yv-miehistö ei saanut mitään aikaan. Hartfordin nimimiesten otteissa ehkä heijastui eilinen ottelu, mutta uskomattoman näkymättöminä jotkut heistä esiintyivät. Emäseura Rangersin peli ei tällä hetkellä kulje lainkaan ja farmijoukkueessa luulisi olevan useampiakin näyttöhaluja puhkuvia pelaajia. Mutta ehkä he luulivat edellisillan hyvän pelin olleen riittävä näytönpaikka? Slovakian olympiajoukkueeseen nimetyllä Petr Smrekillä oli välillä peliajatus täysin hukassa, eikä paljoa paremmin peliä lukenut pakkipari St.Croix. Onneksi maalinsuulla sentään oltiin hereillä.
Hartfordin ruotsalaismaalivahti Johan Holmqvist sai venyä torjuntoihin useammankin kerran Hersheyn pelaajien kiidettyä vapaisiin tekopaikkoihin. Ennen sarjan alkua Rangersin maalinsuulla muutaman ottelun pelannut vahti sai hieman yllättäen haihtua farmisarjaan kasvamaan korkoa, nuoren Dan Blackburnin ottaessa Mike Richterin vierellä tuntumaa korkeimmalla sarjatasolla. Toisessa päädyssä virkaveli Cassivilla oli alkuvaiheessa hieman rauhallisempaa, jos kohta erän oikeasti vaarallisimmat paikat karhujen päätyä kohti pelattiin. Suursusi, kapteeni Ken Gernander hätyytteli pari kertaa aika vaarallisesti.
Toinen erä
Toisessa erässä Hersheyn painostus jatkui, mutta Holmqvist oli maalinsa suulla erinomainen. Mies on oppinut olemaan menemättä jäähän. Rico Fatan puolittaisesta läpiajosta seurannutta kaksi-minuuttista Hartford sai nauttia ruhtinaalliset viisi sekuntia, kunnes illan ensimmäinen kärhämä sai aikaan jäähyaitioiden täyttymisen. Sylipainista oli kuitenkin enemmänkin kyse ja tuomaristo ilmeisestikin vain arpoi 10-minuuttisia kolmelle jäällä olleelle. Erätauolla haastattelussa olleen “rähinöitsijän” Boyd Kanen sanoin: “Piti vähän mennä tönimään kun vastapuolen pojat kiusasivat Fataa”. Benoit Dusalbonin kanssa Charlotte Checkersissä ECHL:aakin pelanneen Kanen tehtävä onkin pitää ketjukavereiden puolta ja raivata tilaa miesten pyöriskellä. Tänään erittäin hyvän ottelun pelanneen Grosekin ja Gernanderin ketjussa Kanella riitti tönittävää.
Junnuketju Dusalbon-Lundmark-Heisten sai paljon jääaikaa ja aivan ansaitusti. Nuorten miesten luistelussa riitti vauhtiaja yritystä ja mitä pidemmälle ottelu edistyi, sitä vapaammin sai Jamie Lundmark kaukalossa hääriä. Pari “vähältä piti” -paikkaa ja komea läpiajo eivät kuitenkaan kauden maalisaldoa lisänneet. Muutaman NHL-ottelunkin tällä kaudella katsomassa käynyt Barrett Heisten ja viime viikolla AHL:n viikon pelaajaksi valittu Dusalbon luistelivat hyvin, mutta tarkkuus viimeistelytilanteissa oli aika hukassa.
Toisessa erässä peli oli aika vapaata ja hyvin luistelleilla eurooppalaisilla (Hartfordin Grosek, Hersheyn Nedorost ja Babenko) oli useitakin paikkoja, mutta maalitilin aukaisemiseksi tarvittiin puhdasta pohjois-amerikkalaista räminäkiekkoa. Kiekko Hartfordin päätyyn ja sitä hakemaan syöksyneen Wes Jarvisiin hyvä niitti ja kiekko pois. Ottelussa muutaman maukkaan taklauksen muutenkin esittänyt Pat Leahy ei oikein tiennyt tarkalleen mitä kiekolla tehdä, mutta 13 maalia kauden aikana aiemmin tehneen, Floridan panttereiden organisaatioon kuuluvan Matt Herrin maalintekijän vainu osoitti käyttökelpoisuutensa ja vanhanaikainen kiertyi kauniisti. Holmqvistin torjunta-asento oli lähes moitteeton, mutta puolustajan epätoivoisesti ojentaman mailan seurauksena aivan toiseen kulmaan lähteneellä kiekolla olikin juuri itsensä kokoinen aukko vasemman tolpan juuressa. Peliä pelattu 25.40 ja ansaitusti, vaikkakin ehkä hieman yllättäen, peli Hersheyn karhuille 1-0.
Turhasta laitataklauksesta tulleen K.C. Timmonsin jäähyn aikana Hartford sai sitten viimein kokeilla kuinka se ylivoima oikein tänään kulkee. Ja kulkihan se. AHL:n tähdistöotteluun jo toisena vuonna peräkkäin valittu Mike Mottaun otteissa oli puolentoista erän ajan ollut melkoisesti toivottavaa, mutta aloituksen jälkitilanteessa mies viskasi puolustajan paikalta maaliedusruuhkaan todella hyvän vippauksen. Cassivi torjui kiekon eteensä, jossa yksin ja aivan vapaana ollut Jason Dawe kiitti kauniisti ja tasoitti pelin. 1-1 ajassa 30.13.
Tasoitusmaalin jälkeen hallissa saatiinkin sitten nauttia lähinnä ottelusta Hartford Wolfpack vastaan Frederic Cassivi.
Kolmas erä
Kolmannessa erässä Hershey oli todella helisemässä. Maalinmakuun päässyt Dawe laukoi ensin tyhjästä maalista ohitse. Koska se ilmeisestikin oli joukkuetovereiden mielestä onnistunut tempaus, kokeilivat sudet temppua useammankin kerran. Ja aina onnistuen. Oli maali kuinka avoinna tahansa, kiekko todellakin saatiin joko sen ohitse tai yli. Usein toki tapahtunutta avitti maalivahti Cassivi.
Hersheyn muutamat harvat hyökkäykset olivat lähinnä pirteästi pelanneen Vaclav Nedorostin aikaansaannosta. Susipakasta voitaneen sanoa kaikkien kolmen vitjan esiintyneen edukseen. Nuorten miesten kolmikko jatkoi iloista pyöritystään, mutta valitettavan tuloksetta. Tällä kaudella jo muutamankin kerran ylös kutsutulla Rico Fatalla oli parikin maukasta paikkaa, mutta mies ei kerta kaikkiaan saanut tänään mailastaan irti minkäänlaisia tehoja. Erän puolivälissä hän pääsi oikealta laidalta yksin läpi, mutta päätti laukaisun tai maalivahdin harhauttamisen sijaan matkia Raimo Helmistä ja kiertää maalin editse vasempaan laitaan, jossa kiekosta olikin sitten mukava päästää irti. Vieressä katjukavereilla oli melkoisen avonainen suuvärkki.
Karhumiesten kuntopohja loppui ennen ottelun kymmentä viimeistä minuuttia, sillä sen aikana Hershey tuskin omalta alueeltaan ilman pitkää kiekkoa poistui. Hartfordilla oli paikkoja vaikka kuinka, mutta maalissa Cassivi oli päättänyt että kiekko ei maaliin vastustajan mailasta laiteta. Hyvä päätös joka pitikin loppuun saakka kutinsa. Valitettavasti jääkiekko ei ole aina reilua meininkiä ja kun peliaikaa oli jäljellä vajaat puoli minuuttia, susilauman hurja painostus tuotti viimein tulosta. Tasoitusmaalin tehneen Jason Dawen ja siihen ensimmäisen syötän antaneen Brad Smythin vapauttavat syötöt tavoittivat yksin maalinkulmalla seisoneen Rico Fatan. Mailaansa lähinnä tuomareita hämätäkseen heiluttaneen hyökkääjän molempien luistinten kautta kimmonnut kiekko löysi kuin löysikin tiensä Cassivin selän taakse. Voimakkaasti protestoineen maalivahdin ja muiden Bears-pelaajien vastalauseista huolimatta maali oli tosiasia ja peli 2-1.
Hersheyn kavereilla riitti vielä yritystä myllyttää Holmqvistin maalinsuulle melkoinen sirkus, mutta kiekkoa ei sinne peliajan puitteissa saatu. Niukasti loppuvihellyksen jälkeen avopaikkasta itsensä löytäneen Juri Babenkon pomminvarman maalin Holmqvist esti koppaamalla kiekon kuin paraskin pesäpalloilija. Mahtava torjunta vaikka peli jo olikin aavistus ennen sitä vihelletty poikki. Tappion karvas kalkki oli farmi-jyrä Brent Thompsonille ilmeisen liikaa, sillä miehen kuuppa poksahti täysin ja tappelemaan teki kovasti mieli. Hurjan näköisen jättiläismäisen partajehun syliinsä kaapannut linjamies näytti lähinnä uhanalaiselta eläimeltä Ted Nugentin jousipyssyn tähtäimessä, mutta niin vain viirupaita sai villisti silmiään pyöritelleen nujakoitsijan viilentymään.
Summarum
Ottelun jälkeen luistimellaan maalin tehdyksi avoimesti todistaneessa Rico Fatassa tiivistyi koko ottelu ikään kuin pienoismallina. Välillä mentiin tuhatta purjeissa, mutta pelikäsitys ja kiekonhallinta olivat kuin alakoululaisten pelissä. Taitopelaajien kikat upposivat yllättävänkin helposti kankeisiin pakkeihin, mutta kliinisen ratkaisemisen kanssa oli aina vähän niin ja näin. Syöttöjen tarkkuus oli välillä (lähes koko ajan) uskomattoman kehnoa luokkaa. Yllättäen taklauspelikaan ei noussut kovinkaan kummoiseksi. Ehkäpä sillä seikalla että Rangers on aika lailla käynyt hakemassa isoimmat kaverit ylemmälle sarjatasolle oli jotain tekemistä asian kanssa. Coloradossa penkkiä lämmittävälle Riku Hahlille olisi varmasti riittänyt peliaikaa Hersheyn riveissä melkoisesti.
Susilauman taidollinen yliote oli lopulta se mikä käänsi ottelun kotijoukkueen eduksi. Vaikka ottelun voittomaali aivan pelin lopussa tulikin pienellä onnenkantamoisella, niin sen kolmannen erän painostus oli sen verta vahvaa, että ilman pelaajien karkeita ohilaukauksia ja Cassivin muutamaa haamupelastusta, peli olisi voinut päättyä vaikka 6-1. Ja jos tädillä olisi..., niin sillä lailla....
Yhden pelin perusteella on hankala sanoa kuinka paljon farmipelaajista olisi ylemmällä tasolla esimerkiksi Rangersien nykyiseen suvantoon apuja. Mutta kun katsoo ketkä farmissa kauden aloittaneet pelaajat nyt mahtuvat joukkueen avauskokoonpanoon, olisi ehkä aivan kohtuullista kokeilla kuinka esimerkiksi vuoden 1999 ensimmäisen kierroksen yhdeksäntenä pelaajana varattu Jamie Lundmark pysyisi vauhdissa mukana. Tai esimerkiksi Michal Grosek. Mike Mottaun kannalta on melkoisen harmillista että NYR:n kokoonpanossa on sekä Brian Leetchin että Bryan Berardin kaltaisia kavereita. Pienikokoinen, erittäin taitava ja hyökkäyksiin aina valmis (kauden tehot 6+20) parrunpätkä mahtuisi muutamaankin NHL-joukkueeseen.
Ja vielä tähdet(?)
Hartford Wolf Pack
*** - Jason Dawe
** - Rico Fata
* - Jamie Lundmark
Hershey Bears
*** - Frederic Cassivi
** - Vaclav Nedorost
* - Matt Herr
