Adrian Foster – anti-Doug Jarvis
Nuori ja lupaava keskushyökkääjä Adrian Foster on ehtinyt lyhyellä urallaan kokea paljon vastoinkäymisiä. Kolme vuotta sitten Foster kampattiin junioripelissä ja hän liukui päin maalitolppaa. Normaalisti pelaaja hyppää vastaavan tapahtuman jälkeen saman tien pystyyn ja selviää mustelmilla. Fosterin kohtalo oli kuitenkin paljon synkempi. Nuoren sentterin vatsalihas repeytyi irti seinämästään ja tuon jälkeen pelit ovat jääneet todella vähiin. Kahden viime kauden aikana tilastoihin on kertynyt ainoastaan 12 pelattua ottelua WHL-juniorisarjassa ja nuorukainen onkin ehditty jo nimeämään anti-Doug Jarvisiksi. Jarvisillahan on hallussaan NHL:n teräsmiesennätys, jota ei kenties koskaan tulla rikkomaan. Pienikokoinen puolustava sentteri pelasi urallaan 70- ja 80-luvuilla 962 peräkkäistä ottelua ilman, että missään välissä yksikään peli olisi jäänyt väliin loukkaantumisten tai minkään muun syyn vuoksi. Sen sijaan Fosterilla on ollut loukkaantumisten jälkeen vaikeuksia saada edes kahden viikon peliputkea. Tämän vuoksi Fosterin varaus viime viikonloppuna draftin ensimmäisellä kierroksella oli todellinen yllätys.
Foster oli ennen loukkaantumistaan aivan kaikkein kirkkaimpien lahjakkuuksien joukossa. Monet scoutit asettivat Adrianin jopa Dany Heatleyn edelle omassa ikäluokassaan – ja Heatleyhan meni viime vuoden draftissa Atlantaan sijalla 2. Loukkaantumisensa takia Foster kuitenkin päätti olla ilmoittautumatta draftiin oman ikäluokkansa kanssa ja toivoi seuraavan kauden sujuvan valoisimmissa merkeissä. Tuloksena oli kuitenkin vain viisi ottelua eikä niissä maaleja ja Fosterin liuku rankingeissa alaspäin jatkui. CSS:n loppurankingissa Fosteria ei ollut listattu edes Pohjois-Amerikan ensimmäisten 180 pelaajan joukkoon. Devils-pomo Lou Lamoriello ei kuitenkaan papereita tuijottanut vaan päätti ottaa riskin. New Jersey kauppasi toisen ykkösvarauksistaan Floridaan ja sai vaihdossa kaksi toisen kierroksen varausta joilla joukkue pystyi varaamaan hieman ”varmempia” pelaajia. Ja niin Lou huusi Fosterin nimen numerolla 28.
Seurauksena olikin melkoinen sekaannus, sillä ainakaan tilaisuuden järjestäjät eivät odottaneet kuulevansa Fosterin nimeä avauskierroksella. Toimittajat yrittivät kiihkeästi etsiä jostain tietoja tästä kummallisesta nuoresta miehestä. Samaan aikaan Lamoriello vain myhäili tyytyväisenä tietäen tehneensä kaappauksen, jolla on mahdollista kerätä glooriaa jo ennestäänkin hyvänä nuorien pelaajien kehittäjänä tunnetulle seuralle. Foster on kyllä riski – mutta hallittu sellainen. Devilseissäkin pelanneet Sheldon Souray ja Claude Lemieux kuten myös veteraanilaituri Brent Gilchrist ovat esimerkkejä siitä kuinka Fosterin kaltaisesta vatsavammasta on mahdollista toipua täysin.
Muut joukkueet olivat sivuuttaneet Fosterin kehäraakkina, josta ei olisi enää NHL-kiekkoilijaksi eivätkä olleet edes perehtyneet mieheen tarkemmin. Sen sijaan Devilsin lääkärit tutkivat nuorukaisen tarkkaan ja tarkastustensa jälkeen kertoivat Lamoriellolle, että vatsavamma on ainakin tällä erää jo parantunut lähes täysin. Lamoriello on jo aiemminkin yhdessä erittäin arvostetun pääscouttinsa David Conten kanssa uskaltanut ottaa riskejä. Petr Sykora loukkaantui pahasti draftia edeltävällä kaudella ja monen monta seuraa sivuutti korkealle rankatun tsekkitaiturin. Devils hyppi innoissaan, kun Sykora oli vielä heidän vuorollaan vapaana eikä seurajohdon ole todellakaan tarvinnut katua tuota päätöstä.
Fosterilla on takanaan kaksi leikkausta joilla vatsalihaksia on pyritty korjaamaan. Tällä hetkellä tilanne näyttää lupaavalta, sillä lääkärit ovat antaneet miehelle luvan harjoitella ja luistella lähes normaalisti. Taitavan sentterin potentiaali on todella suuri ja junnusta saattaa vielä kasvaa Devilseille ykkössentteri – tai sitten muutaman vuoden päästä mies joutuu lopettamaan koko lajin. Vaikka kaikki sujuisikin ongelmitta, niin Fosterin kehityskäyrä täytyy asettaa kyseenalaiseksi. Viimeisen kahden vuoden aikana kaikki muut nuoret lupaukset ovat kehittyneet paljon, Foster sen sijaan on joutunut istumaan kotona sohvalla katsellen muiden pelejä. Vaikka Foster olisikin jäänyt muiden kehityksestä jälkeen, niin Lamoriellon sanoin nuorukaisella on yksi ominaisuus, jota ei voi opettaa – luonnonlahjat. Foster on todella lahjakas kiekkoilija, jolla on aineksia aivan koko lajin huipulle. Seuraavien vuosien aikana onkin erittäin mielenkiintoista seurata minkälainen pelaaja tästä Devilsien riskivarauksesta oikein kehittyy.
Jordin Tootoo – valaanmetsästäjä
Jääkiekko on kansainvälinen peli, joka on vuosien saatossa levinnyt yhä laajemmalle alueelle koko maailmaan. Mutta kahden viimeisen vuoden varaustilaisuudet ovat osoittaneet kuinka laji on levinnyt myös synnyinseuduillaan Pohjois-Amerikassa. New Jersey varasi kolme vuotta sitten ensimmäisen alaskalaisen pelaajan, perulaisjuuret omaavan Scott Gomezin. Tämän vuoden draftissa Nashville Predators varasi neljännen kierroksen vuorollaan Jordin Tootoon. Tootoosta tuli samalla ensimmäinen NHL:n varaama inuiitti – eli eskimo – sekä myöskin ensimmäinen Nunavutin provinssista otettu pelaaja.
Tootoo on todella mielenkiintoinen tapaus. 173-senttinen höyryjyrä, joka valittiin viime kaudella Western Hockey Leaguen (Kanadan juniorisarja) parhaaksi taklaajaksi sekä toiseksi parhaaksi ärsyttäjäksi. Hurja saavutus nuorelta pojalta, joka lähes poikkeuksetta pelasi itseään monta tuumaa pidempiä vastustajia vastaan ja joka aloitti pelaamaan jääkiekkoa seuratasolla vasta neljä vuotta sitten. Nyt mies on yksi Nashvillen kirkkaimmista tulevaisuuden lupauksista. Normaalisti NHL-seurat tuijottavat tilastoja hyvin tarkkaan eivätkä suostu varaamaan alimittaisia pelaajia kuin aivan viimeisillä varauksillaan. Tootoo tekee kuitenkin tästä poikkeuksen, sillä tämän eskimopojan pelityyli ei todellakaan näytä hieman yli 170-senttisen pelaajan tyyliltä. Predatorsien pelaajascoutti Rick Knickle kehui Tootoota jopa parhaaksi taklaajaksi mitä hän on koskaan nähnyt.
Tootoo on 4-vuotiaasta metsästänyt perheelleen ja yhteisölleen ruokaa Nunavutin provinssin tundralla. Valaita, karibuja, susia. Eskimot syövät lihansa raakana ja Tootoo onkin aina innoissaan, kun hänen vanhempansa tulevat käymään ja tuovat mukanaan raakaa valaanlihaa. Jordinin suosikki on Beluga-valaan liha, jota hänen vanhempansa lähettävät hänelle aina aika ajoin. Tootoon ura alkoi hänen kotikylässään, jossa Tootoon veljekset pelasivat isänsä valvovan silmän alla. Jordinilla oli vastassa hänen vanhemmat veljensä ja heidän ystävänsä, kaikki selvästi isokokoisempia kuin nuori Jordin. Noilta ajoilta onkin peruja Tootoon peräänantamaton asenne ja täydellinen pelkäämättömyys, vaikka vastassa olisi päätä pidempiä vastustajia.
Lähes kaikki NHL-varatut pelaajat ovat pelanneet toistakymmentä vuotta juniorikiekkoa, mutta Tootoolla on takanaan vasta neljä vuotta kiekkoa seuratasolla. Tootoo joutui muuttamaan kauas pois kotoaan nuorena päästäkseen tavoittelemaan unelmaansa. Kaksi edellistä kautta WHL-seura Brandon Wheat Kingsien riveissä sujuivat niin mallikkaasti, että scouttien mielenkiinto heräsi. Myös Tootoon taidot ovat kehittyneet selvästi, sillä pistesaldo moninkertaistui viime kaudella, kun Jordin iski 60 pelissä tehot 20+28. Kahden viime vuoden saldona on yhteensä lähes 400 jäähyminuuttia osoituksena siitä ettei Tootoo ole hylännyt sitä pelityyliä, joka on nostanut hänet näinkin korkealle.
Viime silaukset NHL-varaukselle Tootoo esitti johdattaessaan Kanadan alle 18-vuotiaiden juniorimaajoukkueen Slovakiassa pelatussa Neljän Maan turnauksessa kultamitaleille. Myös WHL:n tähdistöpelissä esitetyt näytöt jäivät kykyjenetsijöiden mieleen. Paikalla oli tutka, jolla mitattiin nuorukaisten lyöntilaukausten nopeuksia. Tootoo ei varmaankaan ollut kenenkään listoilla ykkössuosikki tuon kisan voittajaksi lyhyestä varrestaan johtuen. Tootoon lämärin jälkeen kuitenkin digitaalit näyttivät lukemaa 96 mph (=154 km/h) ja kisan voitto oli selvä. Tootoo esitti varaustilaisuuden jälkeen haastattelussa vastauksen sille, miksi eskimot ovat niin lyhyitä: ”Jotta tundran jatkuva tuuli ei kaataisi meitä kumoon”, Tootoo totesi vitsikkäästi.
Nashville todellakin halusi Tootoon, osoituksena tästä kauppa, jolla Nashville antoi kaksi myöhäisempien kierrosten varaustaan saadakseen tuon neljännen kierroksen ensimmäisen vuoron, jolla seura valitsi NHL:n ensimmäisen eskimon. Predators oli valmis ottamaan riskin, sillä tällä hetkellä Jordinin kehityskäyrä osoittaa lähes kohtisuoraan ylöspäin. Tootoolla on vielä pitkä matka maailman kovimpaan liigaan, mutta nyt ensimmäinen askel on otettu. Kesän aikana Tootoo osallistuu joukkueen varauksille tarkoitetulle kuntoleirille, luvassa on mielenkiintoinen matka syvään etelään, sillä Tootoo ei ole koskaan matkustanut Minnesotaa etelämmäksi. Onko tästä sisukkaasta eskimosta NHL-pelaajaksi, se jää nähtäväksi. Jotkut ovat vetäneet vertauksia Wendel Clarkiin. Molemmat ovat lyhyenläntiä laitureita, jotka eivät paljon kokoansa arkaile vaan taklaavat rämäkästi ketä tahansa, koska tahansa. Toivottavasti 173-senttisen pätkän paikat kestävät ja jonain päivänä näemme Nashvillen paidassa liigan innokkaimman taklaajan.
