Yksi reitti, kaksi suuntaa − organisaation määrätietoisuus perustelee tasoeron Jetsin ja Panthersin välillä

Tällä viikolla Helsingissä kohtaavat Winnipeg Jets ja Florida Panthers ovat kuluvalla vuosikymmenellä kulkeneet eri polkuja.

Molemmilla on viime vuosilta tilillään kaksi pudotuspelivisiittiä, mutta siitä huolimatta toisen trendiä voidaan luonnehtia nousevaksi, toinen puolestaan taapertaa paikallaan.

Kauden ennakkosuosikkien joukkoon luettava Jets on sloganiaan mukaillen nousemassa lentoon, Panthers puolestaan kokoaa rivejään organisaatiota ravistelleen turbulenssin jäljiltä ja kamppailee pudotuspelipaikasta.

Joukkueita yhdistää niin ikään se, että vuosikymmenen alussa molemmat miellettiin eräänlaisiksi budjettijoukkueiksi, joiden rahalliset panostukset ovat kuitenkin vuosien saatossa kasvaneet.

Scheifelen jälkeen jokainen GM-Cheveldayoffin tekemä ykkösvaraus on tuonut joukkueeseen jotain

Nyt palkkakaton nitistessä molemmissa organisaatioissa on kuitenkin nähtävissä eroja siinä, mitä käytetyiltä resursseilta on lupa odottaa.

Laajassa katsannossa joukkueiden nykyiset suoritustasot ovat palautettavissa perin selkeisiin syihin: pelaajavarausten, joukkueenhallinnan ja palkkapolitiikan onnistumiseen.

Ensimmäisen varauksen merkitys

Kevin Cheveldayoff otti Jetsin hallintaansa kesällä 2011, kun silloinen Atlanta Thrashers muutti Manitobaan ja otti kantaakseen Winnipeg Jetsin maineikkaan nimen.

Uuden Jets-projektin perustan hän valoi Atlantasta muuttaneiden, vielä nykyäänkin joukkueen kulmakiviin kuuluvien Dustin Bufyglienin, Blake Wheelerin ja Bryan Littlen varaan.

Ensimmäisenä tekonaan uudelleenlämmitetyn Jetsin johtajana Cheveldayoff varasi kesän 2011 varaustilaisuuden ensimmäisellä vuorollaan Mark Scheifelen, tulevan ykkössentterinsä, joka täydensi Thrashers-konkarien ympärille kootun joukkueen kovan ytimen.

Scheifelen jälkeen jokainen GM-Cheveldayoffin tekemä ykkösvaraus on tuonut joukkueeseen jotain: Jacob Trouballa on merkittävä osa Jets-puolustuksessa kuin myös Josh Morrisseylla.

Nikolaj Ehlers, Kyle Connor ja Patrik Laine puolestaan tuovat omilla panoksillaan leveyttä ja terävyyttä hyökkäykseen.

Kaiken lisäksi toissakesäinen ykkösvaraus Kristian Vesalainen kärkkyy taustalla tilaisuutta omalle esiinmarssilleen.

Panthersin ykkösvaraukset eivät kaikki nekään ole huonoja, mutta joukkoon mahtuu silti joitakin ohilaukauksia ja varsinkin virheitä pelaajien myöhemmässä kohtelussa.

Nick Bjugstad (19. varaus vuodelta 2010), Jonathan Huberdeau, Aleksander Barkov ja Aaron Ekblad kuuluvat joukkueensa päävastuunkantajiin, joskin erityisesti massiivisen työtaakan alla kärvistelevällä Calder-voittaja Ekbladilla olisi enemmänkin annettavaa – jos kaikki energia ei kuluisi heikon puolustuskaluston kannattelemiseen.

"Kun pelaaja saapuu Jets-organi-saatioon, hänet laitetaan ajattelemaan vain jääkiekkoa ja mistään muusta ei tarvitse huolehtia."

Myös kesällä 2016 varatulta ja yliopistomaailmassa menestystä niittäneeltä Henrik Borgströmiltä on lupa odottaa tulevaisuudessa suuria.

Sen sijaan kesän 2015 11. varausvuoron käyttäminen Lawson Crouseen on eittämättä aiheuttanut Panthers-toimistolla jälkikäteen syviä huokauksia – etenkin kun Crousen jälkeen varattavissa oli yhä sellaisia pelureita kuin Jake DeBrusk ja muuan Mathew Barzal.

Crouse ei pelannut Floridan auringon alla otteluakaan, ja Arizona Coyotesissakin hän on lähinnä jojoillut AHL:n ja NHL:n välillä.

Vuonna 2012 varattua Mike Mathesoniakaan ei voida pitää ensimmäisen kierroksen varaukseksi erityisen onnistuneena, joskaan ykköskierroksenkaan peräpään varauksia ei voida pitää alkupään vastaavien kaltaisina pomminvarmoina sijoituksina.

Jetsissä nuoret keskittyvät vain kiekkoon

Jetsissä on koko uuden tulemisen ajan uskottu pitkäjänteiseen tekemiseen ja siihen, että visio kantaa. Cheveldayoff on saanut pitää GM:n paikkansa alusta asti, ja päävalmentajiakin joukkueessa on ollut vain kaksi: Claude Noel sekä vuonna 2014 ohjaksiin tarttunut Paul Maurice, joka on saanut pitää postinsa vaikeidenkin aikojen keskellä.

Cheveldayoffin ja Jetsin tekemistä leimasi kuitenkin aluksi jonkinlainen kunnianhimottomuus: oltiin tyytyväisiä siihen, että Winnipegissä pelattiin NHL-kiekkoa eikä rahallisia satsauksia todellisen mestaruuskandidaatin rakentamiseen haluttu tehdä.

Ajan oloon kuitenkin sekä seuran kannattajat että organisaatio itsekin havahtuivat tavoittelemaan suurempaa menestystä, kun maltillisten pelaajasiirtojen ja laadukkaiden varausten myötä Jets kasvoi kuin itsestään kilpailukykyiseksi joukkueeksi.

Jets-hyökkääjä Ehlers eritteli Helsingin torstaiaamupäivässä syitä Jets-nuorukaisten suotuisalle kehitykselle:

− Kun pelaaja saapuu organisaatioon, hänet laitetaan ajattelemaan vain jääkiekkoa ja mistään muusta ei tarvitse huolehtia. Saamme paikkoja näyttää ja pitää hauskaa, minkä seurauksena kehitymme. Uskon kaikkien Jets-nuorten ajattelevan samalla tavalla.

Jo aiemmin aloitetun projektin hengessä mutta uudet tavoitteet mielessä joukkue ei ole epäröinyt kiinnittää runkopelaajiaan pitkillä ja hintavilla sopimuksilla eikä ole myöskään kakistellut yrittäessään naarata joukkueeseen Paul Stastnyn kaltaisia yksittäisiä täsmävahvistuksia.

Ehlers kiittelee Jets-organisaation tapaa käsitellä nuoria pelaajia.

Kuva © VesaPhoto / Vesa Pöppönen

Uuden Jetsin vuosia sävyttää siis maltillisuus ja radikaalien muutosten vähäisyys. Tämä luo organisaatioon jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta sekä ennen kaikkea tarjoaa rauhallisen työ- ja kehittymisympäristön nuorille lupauksille, joita joukkue on vuosi toisensa perään onnistunut NHL:ään tuottamaan.

Näistä syistä Jets-jatkumoa voidaan pitää turvattuna, ja Ehlerskin näkee joukkueen tulevaisuuden kirkkaana:

− Meillä on paljon nuoria lupauksia, ja tulevaisuutemme on varmasti jännittävä. Kuitenkin nuoret tarvitsevat vanhempia pelaajia ottamaan heidät siipiensä suojaan... vanhempia kuten Wheeler, Ehlers naurahtaa Wheelerin pyöritellessä vieressä silmiään.

Dale Tallonin projektin keskeyttäminen sysäsi Panthersin vuosia taaksepäin

Jos Jets on luottanut kriisiaikoina malttiin, on Panthers uskonut reagointiin. Toki ongelmat täytyy tunnistaa, mutta jokaiseen risahdukseen havahtuminen tuhoaa tekemisen määrätietoisuuden. Panthers onkin erinäisistä syistä vaihtanut kuluvalla vuosikymmenellä päävalmentajaa peräti neljä kertaa.

Floridalaisten alkuvuosikymmen näytti alkavan valoisissa merkeissä, kun seuran johtoon nimitettiin Chicago Blackhawksinkin dynastian rakentamiseen panoksellaan osallistunut Dale Tallon. Tallon aloittikin joukkueen uudelleenrakentamisen värväämällä riveihinsä Blackhawksista tuttuja nimiä, kuten Kris Versteegin ja Brian Campbellin.

Tallon palautettiin myöhemmin GM:n pallille, mutta vahinko oli jo tapahtunut: vuosien työ pirstottiin vuodessa

Tallonin tekemin muutoksin joukkue etenikin pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa 12 vuoteen – vieläpä divisioonansa voittajana. Divisioonan voitto taskussaan joukkue lähti pudotuspeleihin myös keväällä 2016.

Tallonin projekti laitettiin kuitenkin jäihin, kun koitti aika, jota voisi luonnehtia Panthersin hulluksi vuodeksi. Toukokuussa 2016 hänet asetettiin syrjään GM:n paikalta ja tilalle astui tehtävässä kokematon Tom Rowe, jonka alaisuudessa saivat huutia sekä Panthersin peli-identiteetti että pelaajisto.

Puolustuksen erikoismiehet, kuten Willie Mitchell ja Gudbranson saivat lähteä, minkä lisäksi Barkovin pitkän ja edullisen sopimuksen viitoittama palkkakuri heitettiin ikkunasta Keith Yandlen sekä Jason Demersin pitkien ja hintavahkojen jatkosopimusten myötä.

Fiaskon täydensivät hyvää työtä tehneen mutta johtoportaan mielestä vääränlaista pelitapaa noudattaneen valmentaja Gerard Gallantin potkut Rowen astuessa itse myös vaihtopenkin taakse.

Kolmannella kierroksella varattu Vincent Trocheck on Panthersin onnistuneimpia alempien kierroksen varauksia.

Kuva © Antti Varonen

Tallon palautettiin myöhemmin GM:n pallille ja Rowen tilalle palkattiin valmentajaksi Bob Boughner, mutta vahinko oli jo tapahtunut: Tallonin vuosien työ pirstottiin vuodessa ja hänen rakennusprojektinsa sysättiin vuosia taaksepäin.

Hätiköinnin kulttuuri oli kuitenkin tullut jäädäkseen, kun mainion kauden 2015−16 tiimoilta jatkosopimuksella palkittu Reilly Smith siivottiin yhden heikomman kauden jälkeen laajennusvaraustilaisuudessa Vegas Golden Knightsiin kesällä 2017.

Varmemmaksi vakuudeksi Panthers lähetti Las Vegasiin myös 51 pistettä takoneen Jonathan Marchessault'n varmistaakseen, että Golden Knights poimisi riveihinsä juuri Smithin.

Materiaalin kapeudesta kärsivän Panthersin johto on eittämättä miettinyt kyseisen peliliikkeen mielekkyyttä useaan otteeseen Smithin ja Marchessault'n pelattua spektaakkelimaisen kauden debytanttijoukkueen riveissä.

Oikoteitä ei ole

Kuten Jetsin ja Panthersin rakennusprojektien vaiheita tarkastelemalla voidaan nähdä, voi niin sanottu budjettijoukkuekin kohota menestykseen pitkäjänteisellä työllä, jonka kulmakiviä ovat laadukkaat varaukset sekä selvä visio siitä, minkälaista kiekkoa joukkueen halutaan pelaavan.

Pikavoittoja näissä talkoissa ei jaeta, ja oikominen johtaakin usein taka-askeliin ja projektin viivästymiseen.

Ilman tällaista hätiköintiä ja väärin perustein tehtyjä radikaaleja muutoksia Panthersista voitaisiin Jetsin tapaan tänä päivänä puhua varmana pudotuspelijoukkueena.