Vihellyksen jälkeen: "Johtaja johtaa tavoitteeseen − on tiedettävä, mitä häneltä halutaan"− koituuko Aaltonen-Nieminen-kombo Pelicansin tuhoksi?

LIIGA / Artikkeli
Eric Perrin on yksi Liigan kokeneista pelaajista ja hän on kokenut urallaan valtavasti erilaista johtajuutta.
Kuva © Saimi Airaksinen
Vihellyksen jälkeen -podcastin tämänkertaisessa jaksossa keskustellaan johtajuudesta. Keskustelua varten haastateltiin Liigan johtavia pelaajia ja mukaan pyydettiin tiimijohtamiseen erikoistunut vieras.

EDITOINTI: Juho Sarajärvi

Vihellyksen jälkeen -podcastin toimittajat Lassi Seppä ja Niko Björksten käyvät usein videioillaan joukkueiden kulloisenkin tilanteen tarpeita tai heikkouksia läpi. Yleisesti jokaisessa joukkueessa tulisi kuitenkin olla vähintään yksi pysyvä elementti − johtajuus.

Tämänkertaisessa jaksossa toimittajakaksikko on pyytänyt vieraakseen Tampereen Ammattikorkeakoulussa yrittäjyyttä ja tiimijohtamista opiskelevat Salla Vaittisen. Nuoresta iästään huolimatta Vaittinen on ehtinyt perehtyä tiimijohtamisen teoriaan ja tehnyt siihen liittyviä toimia myös käytännössä.

Lisäksi keskustelun tueksi Seppä haastatteli tammikuun aikana Liigan johtavista pelaajista Tapparan kapteenia Kristian Kuuselaa ja JYPin kokenutta Stanley Cup -voittajaa Eric Perriniä.

Tähän artikkeliin on koottu pelaajien vastaukset viiteen johtajuuteen liittyvään kysymyksen ja podcastissa Seppä, Björksten ja Vaittinen käyvät keskustelua niiden pohjalta.

Mitä on hyvä johtajuus?

Kuusela: Esimerkin näyttämistä suurimmaksi osin. Sekä kentällä että kopissa tulee näyttää esimerkkiä joka hetkessä. Jätkiä on oltava valmis tukemaan milloin tahansa.

Perrin: Se on sitä, kun on olemassa joku, jota muut katsovat ikään kuin ylöspäin ja ottavat mallia. Kyse ei ole vain sanoista pukukopissa tai kokemuksesta, vaan ennemminkin päivittäisestä lähestymisestä kaikkiin asioihin.

Millaista oma johtamisesi on?

Kuusela: Yritän pelata juuri siten kuin osaan. Minulla on oma tyyli tekemiseen, ja sitä pyrin pitämään yllä. Varakapteenista kapteeniksi siirtyminen ei ole tehnyt minusta erilaista ihmistä.

Perrin: Olen kehittänyt omaa johtamistani urani varrella. Nyt olen todella kokenut kaveri, ja olen ottanut äänekkäämmän roolin johtajana. Nuorempana pyrin tulemaan ulos mukavuusalueeltani jokaisessa asiassa kehittyäkseni. Haluan olla äänessä positiivisessa mielessä. Haluan saada ihmiset uskomaan − sen avulla voi päästä todella pitkälle.

Voiko johtajuutta opetella?

Kuusela: Ainakin itsellä on ollut se tilanne, että ympärillä on ollut hyviä kapteeneja ja kokeneita pelaajia. Heiltä olen yrittänyt ottaa oppia ja keskustella pelistä. Ei johtajuutta välttämättä voi kirjoista lukea.

Perrin: Ehdottomasti! Omassa tapauksessani kaikki alkoi siitä, kun Pohjois-Amerikassa sain pelata parhaiden johtajien kanssa. Muun muassa Dave Andreychuk Tampa Bay Lightningissa oli uskomaton. Myös TPS-vuosina Tomi Kallio oli loistava. Hän halusi oppia uusia asioita koko ajan, ja se on mielestäni tärkeää johtajana olemisessa.

Ketkä ovat sinun urallasi olleet hyviä johtajia, ja miksi?

Kuusela: Kärppävuosinani Ilkka Mikkola on ollut itselle tärkeä johtaja. Hän oli joka tilanteessa tosi rauhallinen. Pelien aikana ei ollut missään vaiheessa paniikkia, vaan hän toi rauhallisen ilmapiirin. Hän puhui, kun oli tarvetta, muttei ollut mikään suupaltti.

Perrin: Lightning-ajoilta muistan huippujohtajia, vaikkeivät he olleet kapteeneita. Vincent Lecavalier, Martin St. Louis, Brad Richards. Atlanta Thrashersissa sain olla Vjatšeslav Kozlovin ja Marian Hossan opissa. Oli hienoa nähdä, miten nämä jätkät lähestyivät peliä, valmistautuivat ja pelasivat. He tekivät eniten töitä, poistuivat viimeisenä jäältä ja tekivät ylimääräisiä harjoituksia.

Onko johtajuus muuttunut tai muuttumassa?

Kuusela: Peli on kuitenkin melkolailla sama, joten ei johtajuus mielestäni ole juuri muuttunut. Kaikki ovat täällä kuitenkin ihmisiä, ja kaikki perustuu loppupeleissä ihmisten väliseen toimimiseen. Pelit ovat vain ekstraa päälle. Päivittäisessä työssä esimerkin näyttämien on tärkeintä.

Perrin: Tällä hetkellä esimerkiksi NHL:ssä on paljon nuoria kapteeneita. Connor McDavid, Jack Eichel ja Alexander Barkov ovat hyviä esimerkkejä siitä, että vaikka he eivät ole vielä kokeneet kaikkea, he tulevat oppimaan. Varakapteenit ovat kokeneempia, ja pystyvät opastamaan heitä.

Ennen kapteeniksi valittiin joukkueen vanhin ja kokenein jätkä, joka on käynyt uran kaikki vaiheet läpi. Silloin uskottiin enemmän, että sellaiset pelaajat tietävät parhaiten, mistä puhuvat.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mikäli podcast herätti sinussa mielipiteitä tai muita tuntemuksia, osallistu keskusteluun Twitterin puolella hashtagilla #vihellyksenjälkeen. Sepän ja Björkstenin löydät nimimerkeillä @lassiseppa ja @nikobjo.

» Lähetä palautetta toimitukselle