Doug Armstrong aloitti työnsä St. Louis Bluesissa kesällä 2008. Kesken edellisen kauden Dallas Starsista potkut saanut Armstrong otti ensiksi haltuunsa pelaajahenkilöstöjohtajan postin. Kun Larry Pleau jäi eläkkeelle, Armstrongista tuli joukkueen GM, ohi muun muassa Jarmo Kekäläisen, joka toimi tuohon aikaan Bluesin apulais-GM:nä.
Armstrong on tehnyt hyviä liikkeitä, joista Stanley Cup -voittoa silmällä pitäen parhaimpina voi pitää kahden edelliskesän kauppoja, joissa ensimmäisessä St. Louisiin saapui Brayden Schenn ja toisessa Ryan O'Reilly. Varaustilaisuudessa parhaana liikkeenä voi pitää isokokoisen avainpuolustajan Colton Paraykon löytöä kolmannella kierroksella. Armstrongin alkuvuosien työ Bluesissa toi hänelle vuoden GM:n palkinnon vuonna 2013.
Hyvien siirtojen vastapainoksi hänellä on ollut myös heikkouksia. Maalivahtiosastolta puuttui todellinen käänteentekevä pelaaja ennen tämän kauden aikana tapahtunutta Jordan Binningtonin nousua.
Suurempi uhka oli valmentajaosasto. Armstrong peri päävalmentajana Davis Paynen, joka erotettiin syksyllä 2011. Armstrong palkkasi tilalle jo Starsista tutun Ken Hitchcockin, joka teki Bluesista varteenotettavan joukkueen, mutta matka katkesi aina pudotuspeleissä ennen huipennusta.
Kokenut luotsi ilmoitti hyvissä ajoin lopettavansa valmennusuransa kauden 2016−17 jälkeen, joten Armstrong haki ajoissa seuraajaa ja päätyi Mike Yeoon, joka aloitti Hitchcockin viimeisen kauden hänen apurinaan.
Heikompi jakso päätti Hitchcockin valmennuspestin ennen aikojaan ja kenties sai hänet myös pyörtämään lopettamispäätöksensä. Yeon johdolla suunta ei muuttunut erityisemmin, ja kun tämä kausi alkoi heikosti, oli hänen aikansa joutua sivuun.
Armstrong on luottanut aikaisemminkin apuvalmentajien jatkavan erotetun päävalmentajan työtä, ja niin kävi tälläkin kertaa, kun Craig Berube otti valmennusvastuun. Jos tämä siirto olisi epäonnistunut, seuraavana olisi hyvinkin voinut olla Armstrongin potkujen vuoro. Kovinkaan montaa epäonnistunutta valmentajavalintaa yksikään GM-pesti kun ei kestä.
Sen sijaan Binningtonin vahva nousu, eikä toki valmennuksenkaan ansiota suurissa voitoissa sovi koskaan väheksyä, toivat Stanley Cupin St. Louisiin pitkän odotuksen jälkeen. Nyt Armstrongin kohdalla ei tarvitse puhua aseman vahvuudesta mitään pitkiin aikoihin.
