Pohjois-Amerikassa arvostetaan perinteisesti maalivahtien voittoprosentteja. Samansuuntaisia huomioita on näkynyt tällä kaudella myös Suomessa, kun Niilo Halosen komeaa voittoprosenttia on nostettu esille. "Voittava maalivahti", on kehuttu.
Voitto-prosenttien huima ero on ratkaistu kaukalon toisessa päässä.
Erikoisiksi HIFK:n maalivahtien tilastot tekee se, että torjuntaprosenteissa mitattuna kanadalaisveskari Michael Garteig on ollut edellä. Garteigin torjuntaprosentti on 90,30, Halosen 88,78. Kumpi siis on ollut parempi?
Paras vastaus saadaan edistyneemmistä tilastoista, joten verrataan maalivahtien päästämiä maaleja vastustajien luomaan maaliodottamaan. Garteig on päästänyt maaleja aika lailla samalla suhteella kuin keskimääräinen Liiga-veskari päästää. Halosen selän taakse kiekkoja on livahtanut peräti 1,2-kertainen määrä kuin vastustajien luoman maaliodottaman perusteella olisi pitänyt. Uskallan jo tämän perusteella sanoa, että Garteig on ollut parempi HIFK-vahti.
Selvitetään silti vielä anatomia Halosen hurjan voittoprosentin takana. Torjuuko Halonen juuri oikeat kiekot?
Torjunta- vai voittoprosentti?
Yleisesti ottaen – sori pohjoisamerikkalaiset – voittoprosentti on huono tapa mitata maalivahtien hyvyyttä. Puolet voittamiseen vaikuttavista teoista tehdään tyystin kaukalon toisessa päässä oman joukkueen hyökätessä. Lisäksi voittoihin ja tappioihin liittyy huomattavaa satunnaisuutta. Tolppa sisään, tolppa ulos ja niin edelleen.
Torjuntaprosenttiin vaikuttavia laukauksia tulee niin paljon, että sattuman merkitys jää pieneksi. Lisäksi se on huomattavasti enemmän maalivahdin omissa käsissä – ja päässä, jaloissa ja kropassa – vaikka luonnollisesti myös edellä pelaava joukkue vaikuttaa siihen, kuinka helppoa eri laukauksia on pysäyttää.
Yksinkertaistettu on toki sekin ajatus, että nojattaisiin pelkästään tilastoihin eikä ajateltaisi, että joku maalivahti olisi enemmän voittava kuin joku toinen. Jopa maalivahdit ovat ihmisiä. Joku voi olla parhaimmillaan kovissa peleissä, kun panokset kasvavat, joku toinen taas hermoilee enemmän.
Ei tällainen psykologinen elementti silti pitkän runkosarjan tilastoissa näy.
HIFK on pelannut veskarilla kuin veskarilla odotetusti, mutta...
Mennään lukuihin.
Kun Michael Garteig on ollut maalissa, HIFK:n otteluiden maaliodotusarvot (eli ottelua edeltävät tilastoihin pohjautuvat arvio todotettavissa olevista maalimääristä) ovat olleet keskimäärin 2,92–2,19 stadilaisten hyväksi. Toteutuneet maaliodottamat ovat olleet HIFK:lle 2,97–2,13. Matsit ovat sujuneet odotetusti. Ei mitään ihmeellistä.
Kun Niilo Halonen on ollut torjuntavuorossa, matsia edeltävät maaliodotusarvot ovat olleet punapaitojen eduksi 3,07–2,12. Toteutuneet maaliodottamat eli xG:t puolestaan HIFK:lle 2,95–1,90. Näissäkään ei piile mitään erikoista.
Se huomio voidaan tehdä, että Halonen on pelannut keskimäärin hitusen helpompia matseja. Sillä ei merkittävää vaikutusta voittoprosenttiin ole.
Viimeistelytehokkuuden šokkiwau – katso taulukot
Vihdoin päästään itse pihviin.
Siinä missä Garteigin ollessa maalissa HIFK:n otteluiden maaliodottamat olivat keskimäärin 2,97–2,13, tosielämässä toteutuneet maalimäärät ovat olleet 2,21–2,21. Toisin sanoen HIFK itse on tehnyt Garteigin vahtivuorolla käsittämättömät 0,76 maalia per ottelu eli yhteensä 23 maalia vähemmän kuin keskimääräisellä viimeistelytehokkuudella olisi pitänyt.
| maaliodotusarvo | luotu maaliodottama | tehdyt maalit | |
| IFK | 2,92 | 2,97 | 2,21 |
| vastustaja | 2,19 | 2,13 | 2,21 |
Kun Halonen on torjunut, HIFK:n maaliodottamat olivat keskimäärin 2,95–1,90, mutta toteutuneet maalit ovat 3,54–2,29. Eli kuten jo aiemmin huomattiin, Halonen on päästänyt odotettua enemmän maaleja. Mutta mikä huomionarvoisinta, HIFK on itse tehnyt 0,59 maalia per matsi eli yhteensä 13 maalia enemmän kuin sen olisi pitänyt luomiensa tilanteiden pohjalta.
| maaliodotusarvo | luotu maaliodottama | tehdyt maalit | |
| IFK | 3,07 | 2,95 | 3,54 |
| vastustaja | 2,12 | 1,90 | 2,29 |
Voidaan olettaa, että lähes 60 metrin päässä seisova maalivahti ei juurikaan vaikuta siihen, kuinka tehokas oma joukkue on maalintekotilanteissa. Etenkin, kun pelitilanteen vaikutus sisältyy jo mainittuihin lukuihin. Näin ollen se, että HIFK on tehnyt samoista tilannemääristä reilusti yli maalin enemmän per ottelu Halosen ollessa maalissa, on sattumaa.
Tämä sattumaan perustuva 36 maalin suuruinen hyökkäyspään ero on valtava ja ylivoimaisesti suurin selittävä tekijä siihen, että Niilo Halosen voittoprosentti on parempi kuin Michael Garteigin.
Halonen on lupaava maalivahti ja voi tehdä jatkossa komeita mainetekoja. Ei maajoukkuekutsukaan varmasti voittoprosentin pohjalta tullut. Mutta Halosen hyvyyden perusteena ei pitäisi käyttää tämän hetken hurjan komeaa voittoprosenttia, sillä Halosen ja Garteigin voittoprosenttien huima ero on ratkaistu kaukalon toisessa päässä.
Michael Garteig on ollut tällä kaudella parempi IFK-vahti, jopa selvällä erolla.
Se, että Ville Peltosen suojattien maalivahtipeli on Liigan keskimääräistä tasoa, ei ole optimaalinen lähtökohta mestaruustaistoon. Saattaa se silti riittävä olla.
