GRAND FORKS, ND - JANUARY 4: Corey Perry #24, Sidney Crosby #9 and Patrice Begeron #37 hold the World Junior Championship trophy after Canada won the gold medal game 6-1 over Russia at the World Junior Hockey Championships on January 4, 2005 at the Ralph
Kuva © Getty Images

Vaihtoehtoinen kolmen kullan klubi: Kanadalaiset jyräävät parhaista parhaiden turnausmenestyksellä – kaksi venäläislegendaa tekevät poikkeuksen sääntöön

Artikkeli
Kun puhutaan parhaista parhaiden maajoukkueturnauksista, miesten MM-kisat ei siihen ryhmään kaikella kunnialla kuulu. Jääkiekon kolmen kullan klubiin pääsemiseksi MM-kulta kuitenkin vaaditaan, mutta mitä jos ajattelua hieman muutettaisiin absoluuttisesti parhaiden pelaajien turnauksissa menestyneiden eduksi?

Jääkiekkomaailman yleisesti kovimpana saavutuksena pidetään suoritusta, jossa pelaaja voittaa uransa aikana Stanley Cupin, olympiakullan ja miesten MM-kullan. Nämä voitot pokannut pelaaja kuuluu niin sanottuun "kolmen kullan klubiin", jolle Kansainvälinen jääkiekkoliitto on kehittänyt oman virallisen arvonsa. Tähän mennessä yhteensä 29 pelaajaa ja yksi valmentaja ovat saavuttaneet paikkansa klubissa. 

On kuitenkin syytä tiedostaa, että miesten MM-kisoissa ei käytännössä koskaan ole käytettävissä kaikkia maailman parhaita pelaajia ja olympialaisissakin NHL-pelaajat ovat yli sadan vuoden historian aikana olleet mukana vain lyhyen jakson vuosina 1998–2014.

Muutetaanpa ajattelua kolmen kullan klubista hieman ja annetaan maajoukkuetapahtumien osalta huomattavasti enemmän painoarvoa parhaiden pelaajien turnauksille. Tässä vaihtoehtoisessa määritelmässä miesten MM-kulta korvataan alle 20-vuotiaiden MM-kullalla ja mukaan otetaan kaikki historian aikana pelatut Kanada-cupit ja World Cupit. Olympialaisista määrittelyssä ovat mukana vain ne kisat, joissa NHL-pelaajat ovat olleet mukana.

Tähän listaukseen on valittu siis ne pelaajat ja valmentajat, jotka ovat voittaneet urallaan Stanley Cupin, alle 20-vuotiaiden MM-kullan sekä mestaruuden parhaiden pelaajien turnauksessa. Sillä ei ole väliä, onko jälkimmäisimmän määritelmän voitto tullut Kanada-cupissa, World Cupissa tai parhaiden pelaajien olympialaisissa.

Virallisen kolmen kullan klubin 30 jäsenestä tälle listalle pääsi vain yhdeksän pelaajaa ja yksi valmentaja. 12 pelaajaa puolestaan ei kuulu kolmen kullan klubiin pääasiassa siitä syystä, etteivät he voittaneet urallaan miesten MM-kultaa.

Claude Lemieux

Lemieux on kiekkohistorian ensimmäinen edellä mainittuihin saavutuksiin yltänyt pelaaja. Kovista otteistaan tunnettu hyökkääjä voitti nuorten MM-kullan vuonna 1985 ja heti seuraavan vuoden keväänä Stanley Cupin Montréal Canadiensin paidassa.

Syksyllä 1987 Lemieux täydensi vain 22-vuotiaana suurten voittojen sarjansa Kanada-cup -voitolla. Myöhemmin urallaan Lemieux juhli Stanley Cupia vielä vuosina 1995, 1996 ja 2000. Viralliseen kolmen kullan klubiin pääsy jäi kuitenkin Lemieux'n osalta kauaksi, koska hän ei koskaan pelannut olympialaisissa tai miesten MM-kisoissa.

Theo Fleury

Tapparan paidassa NHL:n työsulkusyksynä 1994 ihastuttanut Fleury oli jo tuossa vaiheessa voittanut urallaan paljon. Nuorten maailmanmestaruuden Fleury voitti vuonna 1988 ja seuraavana vuonna nuori tähti oli mukana voittamassa Calgary Flamesin historian ensimmäistä Stanley Cupia.

Parhaiden pelaajien turnauksen voiton Fleury pokkasi ensimmäisen kerran syksyn 1991 Kanada-cupissa. Uransa loppupuolella Fleury juhli vielä olympiavoittoa Salt Lake Cityssä talvella 2002. Fleury oli myös lähellä päästä virallisen kolmen kullan klubiin, sillä hän oli mukana Suomessa pidettyjen kevään 1991 MM-kisojen Kanadan hopeajoukkueessa.

Éric Desjardins

Vaikka komean uran tehnyt Desjardins muistetaan NHL:stä enimmäkseen Philadelphia Flyersista, uransa ainoan Stanley Cupin hän voitti kotiprovinssinsa Quebecin ylpeyden Montréal Canadiensin riveissä vuonna 1993. Tuon voiton ansiosta hänestä tuli tämän listan kolmas jäsen.

Nuorten MM-kullan Desjardins voitti vuonna 1988 ja parhaiden pelaajien turnauksen voitto tuli kolme vuotta myöhemmin historian viimeisestä Kanada-cupista.

Vjatšeslav Fetisov

Yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista venäläispelaajista edustaa hyvin harvalukuista Kanadan ulkopuolelta tulevien pelaajien listaa tässä määritelmässä.

Vaikka Neuvostoliiton maajoukkue aikoinaan dominoi kansainvälisiä kaukaloita mielin määrin, Venäjän kiekkohistorian ainoa voitto parhaiden pelaajien turnauksesta on syksyn 1981 Kanada-cup. Punakoneen ydinpelaajiin noussut Fetisov oli luonnollisesti mukana kyseisessä mestarijoukkueessa.

Fetisov on myös tällä listalla ainoa pelaaja, jolta löytyy peräti kolme nuorten MM-kultaa (1976, 1977 ja 1978). 1980-luvun lopussa Fetisov lähti muiden venäläisten tähtipelaajien tavoin NHL:ään, jossa puolustajalegenda kruunasi huiman uransa kahteen Stanley Cupiin Detroit Red Wingsissä vuosina 1997 ja 1998.

1990-luvun lopun Red Wings tuli tunnetuksi venäläispelaajistaan. Tässä juhlitaan kevään 1998 Stanley Cupia – Fetisovin ja Larionovin välissä istuu vuotta aiemmin traagisessa auto-onnettomuudessa vammautunut Vladimir Konstantinov.
1990-luvun lopun Red Wings tuli tunnetuksi venäläispelaajistaan. Tässä juhlitaan kevään 1998 Stanley Cupia – Fetisovin ja Larionovin välissä istuu vuotta aiemmin traagisessa auto-onnettomuudessa vammautunut Vladimir Konstantinov.
Kuva © Getty Images

Igor Larionov

Toinen Kanadan ulkopuolinen pelaaja tällä listalla on Fetisovin tavoin todellinen venäläislegenda. Punakoneen legendaarisen KLM-ketjun johtaja Larionov voitti nuorten MM-kultansa vuosina 1979 ja 1980.

Vasta 20-vuotias "professori" oli isossa roolissa Neuvostoliiton ainoassa Kanada-cup -voitossa syksyllä 1981. Punakoneessa Larionov voitti lukuisia MM- ja olympiakultia, mutta menestyksestä huolimatta hän osoitti vahvasti mieltään auktoritääristä päävalmentajaa Viktor Tihonovia vastaan.

Larionov sai tahtonsa läpi vuonna 1989, kun hän pääsi siirtymään NHL:ään. Stanley Cupin hän voitti yhdessä pitkäaikaisen maajoukkuetoverinsa Fetisovin kanssa Red Wingsissä vuosina 1997 ja 1998 sekä vielä kertaalleen 41-vuotiaana vuonna 2002.

Scott Niedermayer

Luistelutaidostaan tunnetun Niedermayerin ura on menestyksen osalta vertaansa vailla. Stanley Cupin tehopuolustaja voitti peräti neljästi – New Jersey Devilsissä vuosina 1995, 2000 ja 2003 sekä Anaheim Ducksin kapteenina vuonna 2007.

Myös Kanadan maajoukkueessa Niedermayer saavutti kaiken mahdollisen. Nuorten MM-kullan Niedermayer voitti vuonna 1991 ja olympiakullan ensimmäisen kerran Salt Lake Cityssä vuonna 2002.

Kahta vuotta myöhemmin tuli voitto World Cupista ja uransa toisen olympiakultansa hän voitti Vancouverin kotikisoista 2010. Jotta Niedermayerin ura olisi täydellinen, hän voitti vuonna 2004 miesten MM-kullan – kuten myös vuoden 2007 Stanley Cupin – yhdessä veljensä Robin kanssa.

Joe Sakic

Sukupolvensa parhaimpiin pelaajiin kuuluva Sakic edusti koko NHL-uransa pelkästään samaa organisaatiota, joka tosin muutti hänen uransa aikana Quebecistä Coloradoon. Avalanchen kapteenina Sakic nosteli Stanley Cupia vuosina 1996 ja 2001.

Kanadan maajoukkueissa Sakicin meriitit ovat myös komeaa kerrottavaa. Nuorten maailmanmestaruuden Sakic voitti vuonna 1988 – aikuisten puolella kovimmat voitot ovat vuoden 2002 olympiakulta ja vuoden 2004 World Cup -mestaruus. Sakic kuuluu myös varsinaiseen kolmen kullan klubiin vuoden 1994 maailmanmestaruuden ansiosta.

Theo Fleury kruunasi uransa vuoden 2002 olympiakultaan – myös Joe Sakicille voitto oli kirsikka kahden Stanley Cupin päälle.
Kuva © Getty Images

Kris Draper

Todennäköisesti tämän ryhmän vähiten tunnetuin pelaaja oli kuitenkin arvokas osa Detroit Red Wingsin menestysvuosina. Puolustavana luottopelaajana tunnettu Draper voitti peräti neljä Stanley Cupia Red Wings -nutussa vuosina 1997, 1998, 2002 ja 2008.

NHL:stä Draper muistettaneen kuitenkin parhaiten aiemmin tälläkin listalla olleen Lemieux'n taklauksesta, joka aloitti Red Wingsin ja Colorado Avalanchen vihanpidon 1990-luvun lopulla.

Vaikka tehopisteillä Draper ei koskaan mässäillyt, pääsi hän jopa Kanadan kivenkovaan joukkueeseen parhaiden pelaajien turnaukseen. Tälle listalle hänet tuo syksyn 2004 World Cupin voitto. Nuorten MM-kultaa Draper juhli kahdesti, vuosina 1990 ja 1991.

Chris Pronger

Aikansa supertähtipuolustaja Pronger jahtasi pitkään Stanley Cupia, kunnes onnistui voittamaan sen vuonna 2007 Anaheim Ducksissa. Sitä ennen hän oli ehtinyt voittaa Kanadan paidassa kaiken mahdollisen.

Nuorten MM-kulta tuli vuonna 1993, olympiakulta vuonna 2002 ja vielä uudelleen Vancouverissa 2010. Myös Pronger kuuluu varsinaisen kolmen kullan klubiin, sillä miesten MM-kullan hän pokkasi äitinsä kotimaassa Suomessa keväällä 1997.

Ryan Getzlaf

Getzlafin NHL-urasta nousee todennäköisesti ensimmäisenä mieleen monet pettymykset 2010-luvulla, kun Anaheim Ducks ei hänen kipparoimanaan onnistunut etenemään Stanley Cup -finaaleihin. On kuitenkin muistettava, että Getzlaf oli nuorena tähtenä voittamassa mestaruutta vuonna 2007.

Kanadan maajoukkueessa Getzlafin menestys on sen sijaan ollut komeaa. Getzlaf oli Kanadan nimekkäässä vuoden 2005 nuorten MM-kultajoukkueessa toiseksi paras pistemies.

Getzlaf oli mukana sekä vuoden 2010 että 2014 olympiakultajoukkueissa ja vuoden 2016 World Cup -voittajajoukkueessa. Tahraksi on jäänyt virallisen kolmen kullan klubin karkaaminen, vaikka vuoden 2008 MM-hopean myötä sekään ei ollut kaukana.

Corey Perry

Getzlafin ohella Perry oli monen vuoden ajan Ducksin avainpelaaja ja tähtihyökkääjä. Myös hän sai maistaa heti NHL-uransa alkuaikoina Stanley Cup -voittohuumaa vuonna 2007.

Kanadan maajoukkueissa Perryn meriitit ovat lähes samat kuin pitkäaikaisen tutkaparinsa Getzlafin – tosin sillä erotuksella, että hän on virallisen kolmen kullan klubin jäsen vuoden 2016 MM-kullan ansiosta. 

Irvailuista huolimatta ikätoverit Ryan Getzlaf ja Corey Perry saavuttivat yhdessä hurjasti menestystä.
Kuva © Getty Images

Sidney Crosby

Crosbyn saavutukset ovat varmasti kaikkien tiedossa, mutta niitä kannattaa kerrata. Ensimmäisiä viitteitä Crosbyn suuruudesta saatiin vuoden 2005 nuorten MM-kisoissa, kun hän oli kaksi vuotta alaikäisenä Kanadan poikkeuksellisen kovan kultajoukkueen parhaita pelaajia.

NHL:ssä Crosby on niittänyt hurjaa menestystä, kun hän on kipparoinut Pittsburgh Penguinsin kolmeen Stanley Cup -voittoon. Vuosien 2016 ja 2017 mestaruuskeväinä Crosby valittiin myös pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Kanadan miesten maajoukkueessa Crosby on yhtä MM-turnausta lukuun ottamatta aina poistunut turnauksesta mestarina. Palkintokaapista löytyvät olympiakullat vuosilta 2010 ja 2014, World Cupin voitto vuodelta 2016 sekä MM-kulta keväältä 2015.

Brent Seabrook

Chicago Blackhawksin menestysvuosien avainpuolustaja voitti seuran kaikki 2010-luvun kolme Stanley Cupia. Maajoukkueessa Seabrookin uran kohokohta oli vuoden 2010 Vancouverin kotikisojen olympiavoitto. Paikan tällä listalla sinetöi vuoden 2005 nuorten MM-kulta.

Jonathan Toews

"Kapteeni vakavan" meriittilista vetää käytännössä täysin vertoja Crosbylle. Toews johdatti kapteenina Chicago Blackhawksin kolmeen mestaruuteen ja luonnollisesti hän oli mukana myös Kanadan vuosien 2010 ja 2014 olympiakultajoukkueissa sekä vuoden 2016 World Cup -mestarijoukkueessa.

Nuorten MM-kisoista Toews nappasi kaksi kultaa, vuosina 2006 ja 2007. Viralliseen kolmen kullan klubiin Toews kuuluu kevään 2007 MM-kultansa ansiosta. Kyseiseen klubiin Toews pääsi poikkeuksellisen nuorena – 22-vuotiaana – kevään 2010 Stanley Cupin myötä.

Patrice Bergeron

Oliko Kanadan vuoden 2005 nuorten MM-kultajoukkue jo mainittu? Bergeron toki kuului myös tähän ryhmään ja oli vieläpä joukkueensa paras pistemies. Ilman kauden 2004–05 työsulkua Bergeronia ei todennäköisesti oltaisi nähty kyseisissä kisoissa, sillä hän oli jo edellisellä kaudella vakiinnuttanut paikkansa Boston Bruinsissa.

Bergeron oli Bruinsin kevään 2011 mestaruuden tärkeimpiä pelaajia, ja on myös sen jälkeen jatkanut seurassa vakuuttavin ottein tähän päivään asti. Myös vaahteranlehtipaidassa jälki on ollut vakuuttavaa – sen todistavat vuosien 2010 ja 2014 olympiakullat sekä syksyn 2016 World Cupin voitto.

Mike Richards

Richards toimi vuonna 2005 Kanadan kapteenina kultaan päättyneissä nuorten MM-kisoissa – kuten edellä todettua, kyseinen joukkue oli poikkeuksellisen laadukas. Miesten maajoukkueessa Richardsin uran huippuhetki oli Vancouverin olympialaisten kultamitali.

Uransa lopulla Richards kuului Los Angeles Kingsin vuosien 2012 ja 2014 mestaruusjoukkueiden luottopelaajiin. Menestyksekkäästä urastaan huolimatta Richards pelasi viimeiset pelinsä vain 31-vuotiaana keväällä 2016.

Drew Doughty

Kun Doughty nosti 22-vuotiaana ensimmäistä kertaa Stanley Cupin ilmaan kesäkuussa 2012, oli hän jo siinä vaiheessa voittanut käytännössä kaikki jääkiekon kovimmat saavutukset.

Menestysputki alkoi vuoden 2008 nuorten MM-kullalla ja hän pääsi vasta 20-vuotiaana mukaan Vancouverin olympialaisten kovaan Kanadan joukkueeseen, joka lopulta voitti kultaa.

Jeff Carter ja Drew Doughty olivat Kingsin kahden mestaruuden avainpelaajia.
Kuva © Getty Images

Neljä vuotta myöhemmin olympiavoitto toistui ja saman vuoden keväänä Doughty voitti toisen Stanley Cupinsa Los Angeles Kingsin ykköspuolustajana. Tiivistahtinen suurten voittojen sarja päättyi tällä erää vuoden 2016 World Cup -mestaruuteen.

Jeff Carter

Carter oli Kanadan maineikkaan vuoden 2005 nuorten MM-kultajoukkueen paras maalintekijä seitsemällä osumallaan.

Stanley Cupin Carter voitti ensimmäisen kerran vuonna 2012 Los Angeles Kingsissä ja toisen kerran saman seuran väreissä vuonna 2014. Samana vuonna Carter oli myös avainroolissa Kanadan olympiavoitossa.

Brad Marchand

Mielipiteitä jakava Marchand esiintyi ennen NHL-uraansa kaksissa nuorten MM-kisoissa (2007 ja 2008) Kanadan paidassa ja lähti kummallakin kerralla kotiin kultamitali kaulassa.

NHL:ssä Marchand puhkesi kukkaan Boston Bruinsin mestaruuskeväänä 2011. Parhaiden pelaajien maajoukkueturnauksen voitto tuli vuoden 2016 World Cupista ja edeltävänä keväänä Marchand ehti myös voittaa MM-kultaa.

Alex Pietrangelo

Nuorten MM-kullan Pietrangelo voitti vuonna 2009 ja vuoden 2014 Sotšin olympialaisista mukaan tarttui niin ikään kultaa. Maajoukkueen osalta palkintokaappi täydentyi vielä vuoden 2016 World Cupin mestaruudella.

Uransa kruunun Pietrangelo sai keväällä 2019, kun hän toimi St. Louis Bluesin seurahistorian ensimmäisen Stanley Cup -joukkueen kapteenina, minkä lisäksi hän teki seitsemännessä loppuottelussa mestaruuden ratkaisseen maalin.

Steven Stamkos

Listan tuorein nimi nousi tähän kerhoon syksyllä 2020, kun Tampa Bay Lightning voitti Stanley Cupin poikkeuksellisissa kuplapudotuspeleissä. Tuolloin joukkueen kapteeni Stamkos oli käytännössä koko pudotuspelit sivussa, mutta jo seuraavana keväänä hän oli täysillä mukana johdattamassa Lightningia toiseen peräkkäiseen mestaruuteen.

Ennen NHL-uraansa Stamkos voitti nuorten MM-kullan vuonna 2008. Olympialaisten suhteen hän on ollut hyvin epäonninen, sillä vuoden 2014 kisat jäivät väliin loukkaantumisen takia ja kahdet seuraavat kisat NHL jätti väliin. Parhaiden pelaajien turnauksista häneltä tosin löytyy syksyn 2016 World Cupin voitto.

Mike Babcock (valmentaja)

Babcock on ainoa valmentaja, joka kuuluu viralliseen kolmen kullan klubiin, mutta hänen paikkansa säilyy edelleen, vaikka määrittelykriteerejä onkin hieman muutettu.

Babcock luotsasi Kanadan kaikkiin 2010-luvun parhaiden pelaajien turnausten mestaruuksiin niin kaksissa olympialaisissa kuin kerran World Cupissa. NHL:ssä kovin työnäyte on kevään 2008 Stanley Cup Detroit Red Wingsin päävalmentajana.

Nuorten MM-kisoissa Babcock valmensi urallaan vain kerran Kanadaa, mutta sekin kerta tuotti palkinnoksi kultaisen mitalin. Tämä tapahtui vuonna 1997.

Anekdootti: Vuoden 1987 nuorten MM-kisat Tšekkoslovakian Piešťanyssa päättyivät täydelliseen katastrofiin, kun Kanada ja Neuvostoliitto joukkotappelivat diskaamisen arvoisesti. Tämä puolestaan edesauttoi Suomelle sen historian ensimmäisen nuorten MM-kullan. Ilman joukkotappelua ja ottelun voittamalla Kanada olisi ollut mahdollisesti maailmanmestari ja siinä tapauksessa myös joukkueen avainpelaaja Brendan Shanahan olisi kuulunut tälle listalle.

He olivat lähellä

Stanley Cup -voitto ja parhaiden pelaajien turnauksen voitto, mutta nuorten MM-kisoissa hopeaa Nuorten MM-kulta ja parhaiden pelaajien turnauksen voitto, mutta tappio Stanley Cup -finaalissa Stanley Cup -voitto ja nuorten MM-kulta, mutta tappio parhaiden pelaajien turnauksen finaalissa
Dominik Hašek James Patrick Sergei Nemtšinov
Luc Robitaille Shayne Corson Aleksei Gusarov
Joe Nieuwendyk Eric Lindros Valeri Kamenski
Peter Forsberg Paul Kariya Adam Graves
Fredrik Modin Ed Jovanovski Sergei Fjodorov
Samuel Påhlsson Michael Peca
Simon Gagné Ryan Smyth
Robyn Regehr Wade Redden
Jay Bouwmeester Jarome Iginla
Marc-André Fleury Joe Thornton
Shea Weber
Carey Price
Claude Giroux
P.K. Subban
Jamie Benn
Pat Quinn (valmentaja)

» Lähetä palautetta toimitukselle