Tutkiva, perusteellinen ja kantaaottava tietokirja “Game Misconduct: Hockey’s Toxic Culture and How to Fix It” ei olisi voinut ilmestyä parempaan aikaan kuin tänä syksynä. Luin kiekkokulttuurin luurankoja riepottelevan teoksen samaan aikaan, kun Chicago Blackhawksin johdon petollisuus ja epäinhimillisyys paljastuivat kaikessa karmeudessaan.
Journalistit Evan F. Moore ja Jashvina Shah ovat tehneet mielettömän arvokkaan työn nostaessaan esiin jääkiekossa esiintyvän rasismin, sukupuolisen ja seksuaalisen syrjinnän ja muut kiekkokulttuuriin syvälle juurtuneet vinoumat.
Epäilemättä kirja herättää vastareaktioita, että pitäisi kirjoittaa pelillisistä asioista eikä parantaa maailmaa, mutta kirjaan kootut haastattelut ja muu tausta-aineisto todentavat vastustamattomasti, kuinka esimerkiksi syrjintä ja väkivalta ovat kiinteä osa lajia eikä irrallinen saareke.
“Jääkiekko tarvitsee terapiaa”
Kirjoittajat ovat omistaneet erilliset lukunsa rasismille, seksismille ja seksuaaliselle väkivallalle, kiusaamiselle ja simputukselle, naiskiekon toksisille ilmiöille ja vammaisiin sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvalle syrjinnälle.
Näkökulma keskittyy Pohjois-Amerikkaan, eivätkä kaikki kirjassa mainitut esimerkit ole Suomessa nousseet esille. Haastateltuja on kuta kuinkin kaikilta mahdollisilta sarjatasoilta ja -muodoilta – lisäksi kirjoittajat hyödyntävät laajasti tutkimusaineistoa.
Muidenkin urheilulajien vastaavia ongelmia mainitaan, mutta jääkiekko ei saa vertailussa mitenkään puhtaita papereita. Esimerkiksi CBC:n vuonna 2019 tekemän tutkimuksen mukaan harrastetasolla jääkiekkovalmentajat olivat saaneet eniten syytteitä ja tuomioita vuosien 1998 ja 2018 välisenä aikana.
Jääkiekko arvioitiin myös poikkeuksellisen riskialttiiksi, koska pohjoisamerikkalaisessa kulttuurissa pelaajat muuttavat nuorina pois kotoa sijaisperheisiin, tiiviiseen kiekkokuplaan ja vahvan auktoriteetin eli valmentajan alaisuuteen.
Aiemmin mainittu Blackhawksin seksirikosepäilyjen peittely on tuorein esimerkki, kuinka vikaa on sekä ihmisissä että ihmisten rakentamassa järjestelmässä.
Aihe on raskas, eivätkä kirjoittajat varsinaisesti päästä lukijaa helpolla, mutta kaikkien väärinkäytösten rinnalla kuljetetaan myös toivoa. Ratkaisuehdotuksia mainitaan eri ongelmista kertovissa luvuissa, ja kirjan viimeinen luku on omistettu pelkästään korjausehdotuksille.
“Lätkä ei ole mahtavaa, mutta se voisi olla”
Moore ja Shah tarjoilevat useita konkreettisia ideoita, joilla jääkiekon vahingollista kulttuuria voisi parantaa. Ongelmat ovat monimutkaisia ja pitkään jatkuneita, joten nopeaa ratkaisua ei ole luvassa.
Systemaattinen valistus ja tietoisuuden lisääminen pelaajille, vanhemmille ja toimihenkilöille sekä nykyistä tarkempi valvonta ovat useimmin mainitut esimerkit.
Saako "Game misconduct" muutettua kiekkokulttuuria? Aika olisi ainakin otollinen
Parannettavaa on myös “Game misconduct” -teoksessa.
Näkökulma on kaltoinkohtelun uhreissa ja ongelmia tutkineissa tai korjaamaan pyrkivissä tahoissa. Alentuva asenne tuskin on tarkoituksellista, ja paskamyrskyssä jo valmiiksi olleita ihmisiä ei varmasti ole helppo saada tällaiseen kontekstiin mukaan.
Kuitenkin esimerkiksi homoseksuaaleja halventavasta kielenkäytöstä pelikieltoa saaneen ex-pelaajan Andrew Shaw'n kommentit teostaan ovat sitaatteja muista lähteistä. Teosta on viisi vuotta aikaa, ja Shaw on vilpittömästi pahoitellut sanojaan.
Aiheen käsittely olisi monimuotoisempaa ja tasapuolisempaa, jos myös syytettyjen puheenvuorot saataisiin mukaan.
Ajoittain myös teoksen kieli on turhan räväkkää. Aihe ymmärrettävästi herättää tunteita tekijöissä, joista toinen on tummaihoinen ja toinen on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Retoriikka kuitenkin välillä muistuttaa ehdottomuudessaan enemmän moderoimatonta nettikirjoittelua kuin tietokirjallisuutta.
Häiritsevyyteen asti tämä piirre ei kuitenkaan yllä, joten kokonaisuus jää kirkkaasti vedenpinnan yläpuolelle.
"Jääkiekko ei kuulu kaikille ennen kuin kaikki ottavat vastuuta"
Tekijöidensä mielestä kirjan tarkoituksena on avata keskustelua. Pitkä lähdeluettelo kertoo omaa tarinaansa, että keskustelua on yritetty käynnistää aiemminkin – pysyvää muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Onko “Game misconduct” erilainen kuin edeltäjänsä? Saako uusi keskustelunavaus muutettua kiekkokulttuuria?
Aika olisi ainakin otollinen: Blackhawksin suhmurointi Kyle Beachia väitetysti ahdistelleen valmentaja Brad Aldrichin kanssa on herätellyt koko NHL:ää vaikenemisen kulttuurista ja ihmisarvosta.
Lisäksi eurooppalaista kiekkoilua ravisteli Ukrainan liigassa nähty räikeän rasistinen ele. Näkökulman laajentaminen Pohjois-Amerikasta muuhun kiekkomaailmaan olisikin erittäin toimiva tapa jatkaa keskustelua ja kiekkokulttuurin muutosta.
Joka tapauksessa “Game misconduct” muistuttaa lukijoitaan, että kun puhutaan jääkiekon kehittämisestä, on olemassa muitakin tärkeitä näkökulmia kuin pelitavat ja harjoittelu.
“Game Misconduct: Hockey's Toxic Culture and How to Fix It” on tilattavissa sekä kotimaisista että ulkomaisista verkkokaupoista.
“Game Misconduct: Hockey's Toxic Culture and How to Fix It” (2021). Evan F. Moore & Jashvina Shah. Triumph Books. 256s.