Liigan tämän kauden valovoimaisin pelaaja Jori Lehterä on aina ollut tunnettu ennen kaikkea hyvin lahjakkaana pelintekijänä ja -rytmittäjänä. Tämän kauden alku on alleviivannut asiaa – Tapparaan palannut Lehterä johtaa Liigan syöttöpörssiä, kun 13 ottelussa syöttöjä on kertynyt peräti 14.
Lehterä on kiistatta ainutlaatuinen ja poikkeuksellisen peliälykäs liigapelaaja, ja siksi on tärkeää analysoida tarkemmin hänen pelaamistaan.
Koko uransa mitassa Lehterän kaikista KHL:ssä tekemistä pisteistä noin 66 prosenttia olivat syöttöpisteitä, ja NHL:ssä vastaava lukema oli noin 69 prosenttia. Mielenkiintoista on, että Liigassa Lehterän tuotanto on painottunut vieläkin vahvemmin pelinteon puolelle, sillä tähän mennessä kotimaisessa pääsarjassa tehdyistä kaikista pisteistä peräti 74 prosenttia on tullut syöttämällä.
Tällä kaudella Lehterä on ollut tasaviisikoin Tapparan varsin selvä kärkinimi ykköspisteodottaman luomisen kannalta. Absoluuttisten lukujen perusteella Tapparan muut tehohyökkääjät Waltteri Merelä, Niko Ojamäki ja Patrik Virta jäävät Lehterän taakse varsin selkeällä erotuksella.
Absoluuttisten lukujen sijaan hedelmällisempää on kuitenkin katsoa peliaikaan suhteutettuja lukemia. Myös näin tarkasteltuna Lehterä on ykköspisteodottamassa Tapparan kärkeä yhdessä Jere Henrikssonin kanssa, joka on kaikessa hiljaisuudessa pelannut erittäin hyvän alkukauden.
Yllä olevassa visualisaatiossa on mukana lukemat kaikista Tapparan tähän asti pelaamista Liiga-otteluista lukuun ottamatta viimeisintä Sport-ottelua. Visualisaatiossa on huomioitu kaikki hyökkääjät, jotka ovat pelanneet tilastoiduissa otteluissa yhteensä vähintään 100 minuuttia.
Ykköspisteodottama tarkoittaa maaliodottaman ja ykkössyöttöodottaman summaa. Maaliodottama kuvaa sitä, kuinka todennäköisesti laukaus johtaa maaliin. Ykkössyöttöodottamassa arvioidaan laukaukseen johtaneen syötön arvoa samalla periaatteella. Mitä korkeampi maaliodottama, sitä useammin pelaaja pääsee hyvään maalintekopaikkaan. Ja mitä korkeampi ykkössyöttöodottama, sitä useammin pelaaja alustaa syötöllään hyviä maalintekopaikkoja muille.
Tässä artikkelissa käytetty maaliodottamamalli arvioi laukausten ja maalipaikkojen laatua pääasiassa laukauksen lähtösijainnin, laukauksen tyypin (esimerkiksi lauotaanko suoraan syötöstä tai onko kyseessä ohjaus), sitä mahdollisesti edeltävän syötön (esimerkiksi keskilinjan läpäisevä poikkisyöttö) sekä pelitilanteen (mahdollinen laukausta seurannut irtokiekko, ylivoimainen suorahyökkäys tai läpiajo vai pidempi hyökkäysalueen paine) perusteella.
Vähemmän yllättäen Lehterä on kerryttänyt ykköspisteodottamansa pelintekemisen kautta. Hän on ollut Tapparan eniten ykkössyöttöodottamaa kartuttanut pelaaja niin absoluuttisesti kuin jääaikaankin suhteutettuna. Keskimäärin tämän kauden tahdilla Lehterä alustaisi tasaviisikoin yli 0,55 maalia jokaista 60 minuuttia kohden.
Lehterän vahvuudet ovat aina sopineet erityisesti ylivoimalle – nykyään entistäkin enemmän. Toistaiseksi hän onkin ottanut oman paikkansa Tapparan ykkösylivoiman oikealla siivellä, ja jälki on ollut varsin tuhoisaa. Lehterän 15 tehopisteestä kahdeksan on tullut nimenomaan ylivoimalla.
Tapparan ykkösylivoiman ykköspisteodottamajakaumat antavat varsin kattavan kuvan siitä, kuinka viisikko on toiminut: Lehterä tekee peliä yhdessä Valtteri Kemiläisen kanssa, Ojamäki ja Merelä viimeistelevät. Erityisesti kuviossa, jossa Lehterä jakaa kiekon yhdellä kosketuksella neliön keskellä pelaavalle Merelälle on tuottanut Tapparalle monta ylivoimapaikkaa.
Lehterä itse ei juuri lauo, vaan lähemmäs 90 prosenttia kaikesta ykköspisteodottamasta ylivoimalla tulee pelintekemisen kautta. Tapparan ylivoimaprosentti on tällä hetkellä yli 25 ja pelkästään ykkösviisikon ansiosta, sillä kakkoskoostumus ei ole vielä onnistunut maalinteossa kertaakaan.
Mikä sitten tekee Lehterästä niin hyvän pelintekijän ja miten hän pystyy alustamaan näin paljon laadukkaita tilanteita niin tasaviisikoin kuin ylivoimalla?
Ensinnäkin Lehterä havainnoi ympäristöään jatkuvasti niin kiekollisena kuin kiekottomana. Pää pyörii jatkuvasti, ja pienet kurkkaukset olan yli kulmissa ja ennen pelivälineen haltuunottoa ovat aktiivisesti hänen repertuaarissaan. Toki ajoittain hän jakaa leuat loksauttavan syötön lähes sokkonakin, mikä kertoo myös luontaisista lahjoista ja tuntumasta peliin ja pelaajien sijainteihin.
Pitääkseen haluamansa syöttösuunnat avoinna Lehterä antaa vastustajan puolustaville pelaajille jatkuvasti väärää informaatiota. Paras esimerkki tästä on halutun syöttösuunnan peittäminen katseella, jossa Lehterä on kiistatta koko Liigan paras, ja vieläpä varsin ylivoimasella marginaalilla.
Kenties parhaana esimerkkinä edellä mainitusta voidaan pitää taannoista Tapparan kolmannen erän alun ylivoimamaalia JYPiä vastaan (kuvassa oikealla). Lehterä löytää vasemmalle b-pisteelle hiipivän Ojamäen täydellisellä syötöllä poikkikentän, siirtäen ensin syöttölinjan peittävän JYP-pelaajan mailan pois tieltä näyttämällä katseellaan viivasyöttöä. Puhdasta neroutta.
Lehterän pelintekemisessä on myös magneettimaisia ulottuvuuksia. Jos paras mahdollinen syöttölinja ei ole avoinna, hän avaa sen omakätisesti manipuloimalla puolustajia haluamallaan tavalla.
Hän imee itseensä paineen – ajoittain myös leikkaa tarkoituksenmukaisesti itse paineen alle – ja tällä tavoin tekee tilaa haluamalleen alueelle. Lehterä ei myöskään hae väkisin syöttöä suoraan lapaan, vaan osaa antaa oikean mittaisen syötön oikealla voimakkuudella tyhjään tilaan, johon hänen ketjukaverinsa on vasta luistelemassa.
Lehterä on myös sarjan parhaita ellei paras jatkamaan kiekkoa eteenpäin yhdellä kosketuksella.
Puolustamisessa liikaa pehmeyttä
Jos pelintekemisen osalta Lehterä on toimittanut toistaiseksi sillä tehtaantakuulla, jota häneltä odotettiin, kokonaisvaltaisessa pelaamisessa on vielä kiistatta parannettavaa.
Puolustusalueen pelaaminen ja pehmeys kaksinkamppailuissa ovat kaksi asiaa, joista Lehterä on saanut alkukaudesta eniten kritiikkiä, ja myös varsin oikeutetusti.
Puolustusalueen puolustuspelaamisessa on tullut merkkausvirheitä, jotka ovat ajoittain johtaneet myös vastustajan maaleihin. Jämäkkyydelle maalinedustalla ja kulmissa olisi tilausta. Takakarvauksen osalta voidaan myös puhua vain ajoittaisesta panoksesta.
Tätäkin voidaan lähestyä monesta eri kulmasta. Toisaalta Lehterä on supertähtihankinta ja joukkueen johtava pelaaja, ainakin tietyssä määrin myös pelitapaesimerkki, vaikkakaan ei Tapparan kaltaisessa joukkueessa todellakaan ainoa. Yhden kiistattoman mestarisuosikin alkukausi ei myöskään ole ollut tuloksellisesti odotusten mukainen.
Toisaalta on jopa odotettua, että Lehterän kaltainen pelaaja ei laita vielä tässä vaiheessa kautta parastaan pöytään, ja ruuvia voidaan kiristää ja todennäköisesti myös tullaan kiristetämään kevään ratkaisuotteluissa, mikä tulisi näkymään nimenomaan kokonaisvaltaisen pelaamisen saralla.
Tasaviisikoin Lehterän ketju on kuitenkin hallinnut kenttätapahtumia varsin kohtuullisella marginaalilla esimerkiksi laukaisuyritysten tai maaliodottaman erotusta katsottaessa, vaikka kuutta tehtyä maalia kohtaan vastustaja on heiluttanut verkkoa kahdeksan kertaa.
Iso selittävä tekijä tähän löytyy maalivahtipelaamisesta, sillä Lehterän ollessa jäällä Tappara-vahdit ovat pysäyttäneet kiekkoja vain noin 80 prosentin tehokkuudella. Pakkasen puolella olevalle tehotilastolle ei siis tässäkään tapauksessa kannata laittaa juurikaan painoarvoa.
Missä maalit?
Ensisilmäyksellä joku voisi luulla, että Lehterä yrittää voittaa Liigan pistepörssiä pelkillä syöttöpisteillä. Toistaseksi tehtyjä maaleja on vain yksi, ja sekin syntyi tyhjään maaliin syyskuussa Jukureita vastaan.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Lehterälle olisi kertynyt varsin kohtuullinen määrä tekopaikkoja. Hänen puhtaat laukaisumääränsä ovat varsin matalat, mutta sitä Lehterän tyyliseltä pelaajalta pitää odottaa; kun hän ampuu, on useimmiten siihen hyvä syy.
Peliaikaan suhteutettuna Lehterän tasaviisikoin kerryttämä maaliodottama onkin niukasti keskimääräistä Tappara-hyökkääjää parempi, ja ylivoimallakin paikkoja on siunaantunut maaliodottaman mukaan noin puolikkaaseen täysosumaan.
Lehterän tekopaikat ovat toistaiseksi syntyneet vahvasti fiksun sijoittumisen ja aktiivisen kiekottoman liikkeen pohjalta.
Tappara on materiaaliltaan kiistatta yksi sarjan parhaista joukkueista, ja sen kärkiketjuista löytyy runsaasti hyökkäyspään taitoa. Lehterän ei tarvitse olla koko aikaa itse kiinni pelivälineessä, vaan hän voi viettää osan hyökkäysalueajasta painottomalla puolella kadoten vastustajan puolustajilta ja tehden sitten tarkoituksenmukaisia liikkeitä kohti ykkössektoria.
Hyvänä esimerkkinä kaksi alla olevaa tilannetta, joissa Lehterä käy varsin korkealla hyökkäysalueella ja nousee sitten maalille samanaikaisesti, kun painollisen puolen pelaaja nousee laitaa pitkin ylöspäin ja lävistää kentän poikkisyötöllä.
Puhtaasti laukojana Lehterä on varsin keskinkertainen ja hän tuskin tulee yllättämään maalivahteja kovin useasti pidemmiltä etäisyyksiltä. Tässä vaiheessa uraansa hän ei myöskään ole dynaaminen kiekonkuljettaja, vaan hänen tekemät maalinsa tulevat luultavimmin syntymään lähietäisyydeltä ja erityisesti kiekottoman liikkeen sekä ajoittamisen kautta.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Lehterä ja koko Tapparan ykkösketju ovat nojanneet tekopaikkojen tuottamisessa hyvin vahvasti pidempiin hyökkäysalueen pyörityksiin ja kiekonriistoihin. Ainoastaan noin viidesosa Lehterän tasaviisikoin luomasta ykköspisteodottamasta on syntynyt suorien hyökkäysten kautta, joka on Tappara-hyökkääjistä toiseksi pienin lukema Merelän ohella.
Tämä käy monelta osin myös järkeen. Lehterän luistelu- ja nopeusominaisuudet ovat aina olleet hänen heikko kohtansa, eikä ikä ole tämän suhteen ikinä armollinen. Ajoittaisissa pätkissä kiekottomana Lehterä pysyy vielä varsin kohtuullisesti keskivertoa hieman nopeampienkin luistelijoiden mukana, mutta etenkin kiekollisena liike ja pelitempo ovat suhteellisen verkkaisia.
Suorissa hyökkäyksissä Lehterältä puuttuu kyky haastaa puolustajia kunnolla yhdellä yhtä vastaan, ja hän on transitioissa tältä osin varsin tukevasti myös ketjukavereidensa varassa.
Toisaalta päätypeleissä puutteet nopeudessa eivät ole muodostuneet hidasteeksi, vaan Lehterä pystyy tuolloin kompensoimaan liikettään peliälyllään ja esimerkiksi fiksulla kehonkäytöllä. Myös esimerkiksi paljon etenkin kauden alussa Lehterän kanssa pelannut Veli-Matti Savinainen edustaa pelaajatyyppiä, joka on parhaimmillaan pääty-, riisto- ja maalineduspelaamisessa. Nähtäväksi jää, lisäävätkö ketjumuutokset Lehterän tuotteliaisuutta nimenomaan suorahyökkäyspelaamista ajatellen.
Alkukausi on osoittanut, että Lehterä on pian 35-vuotiaanakin edelleen yksi Liigan tuotteliammista hyökkäyssuunnan pelaajista. Ei nopein, ei dynaamisin, ei monipuolisin, mutta puhtaana pelintekijänä koko sarjan paras ja tätä kautta myös kokonaisvaikutukseltaan absoluuttista kärkeä.
Lehterä ei kuitenkaan välttämättä ole kokonaisvaltaisesti Liigan paras pelaaja juuri tänään. Puolustus-, kamppailu-, ja transitiopelaaminen ovat osa-alueita, joilla on vielä selvästi parannettavaa. Viimeisenä mainitulla kovin merkittävää parannusta ei todennäköisesti nähdä, mutta kahdella ensimmäisellä sellaista on realistista odottaa viimeistään kevään koittaessa.
Muokattu: 22.10.22 kello 1.17. Vaihdettu artikkelin pääkuva.