Viime kaudella Tyynenmeren divisioonasta pääsi vain kolme joukkuetta pudotuspeleihin, mikä kuvastaa hyvin sen heikkoa tasoa suhteessa liigan kolmeen muuhun divisioonaan. Myös tällä kaudella runkosarjasta jatkavien joukkueiden määrä voi hyvinkin jäädä samaksi.
Anaheim Ducks ja Vancouver Canucks ovat rakentaneet nousuaan jo useamman kauden, ja Seattle Krakenin penkin alle mennyt lähtö NHL:ssä pakotti seuran aloittamaan prosessin melko pitkälti alusta. San Jose Sharks on puolestaan synkässä välitilassa.
Anaheim Ducks – aika jälkeen Getzlafin
Ducks oli viime kauden ensimmäisen puoliskon suurin positiivinen yllätys. Nuoren joukkueen rutiini ei kuitenkaan riittänyt jälkipuoliskolla, ja lopulta se romahti pudotuspelien ulkopuolelle.
Kesken viime kauden GM:ksi pestattu Pat Verbeek on osoittanut liikkeillään, ettei Ducksin uudelleenrakennus ole vielä päättynyt. Viime kauden siirtotakarajalla Ducksilta nähtiin paljon kauppoja, joissa moni pitkäaikainen runkopelaaja jätti seuran. Lähtijöitä olivat muun muassa puolustajat Hampus Lindholm ja Josh Manson sekä hyökkääjä Rickard Rakell.
Kesän merkittävin poistuminen oli kapteeni Ryan Getzlafin päätös lopettaa upea uransa. Ducksin seurahistorian ottelu- ja pistekuningas ei enää pelillisesti ollut kärkipelaaja, mutta hänen kokemustaan ja johtajuuttaan tullaan kaipaamaan ainakin tämän kauden ajan. Kesän lähtijöistä pienenä yllätyksenä voidaan pitää Sonny Milanoa, jonka peli toimi hyvin yhteen Trevor Zegrasin kanssa.
Tulijoista mielenkiintoisin on yhden vuoden sopimuksella kaapattu John Klingberg. Tehopuolustaja haki pitkää ja rahakasta sopimusta, mutta joutui tyytymään lyhyeen pahviin. Ruotsalainen voi hyvinkin olla kauppatavaraa siirtotakarajalla, jos Ducksin pudotuspelijuna on viime kausien tavoin karannut jo aikaisessa vaiheessa. Puolustuksen toinen vahvistus oli Dmitri Kulikov.
Puolustuksesta löytyy sekä nuoruutta että kokemusta, ja sitä johtavat Klingberg ja Cam Fowler. Heidän ansiostaan nuoria Urho Vaakanaista ja Jamie Drysdalea ei jouduta vielä laittamaan liian isoihin rooleihin, vaikka etenkin Drysdalella on potentiaalia huippukauteen. Puolustus on rakennettu niin, että kiekon liikuttaminen ei tuota ongelmaa, mutta ainoa varsinainen puolustava puolustaja on Kulikov.
Hyökkäykseen uusina vahvistuksina saapuivat New York Rangersista Frank Vatrano ja Ryan Strome. Heidät hankittiin kärkiketjuihin. Strome oli tehokas kakkossentteri Rangersissa, ja Vatrano osoitti tehokkuuttaan ja osaamistaan etenkin pudotuspeleissä.
Myös hyökkäys on tasapainoinen sekoitus nuoruutta ja kokemusta Getzlafin lähdön aiheuttamasta johtajuustyhjiöstä huolimatta. Nuoret hyökkääjät, kuten taidoillaan säkenöivä Zegras ja Mason McTavish, voivat vielä keskittyä kehittymisprosessiin, kun ympärillä on Vatranon, Stromen, Jakob Silfverbergin ja Adam Henriquen kaltaisia kokeneempia nimiä.
Muita seuraamisen arvoisia hyökkääjiä ovat Maxime Comtois ja Troy Terry. Comtois'n pitää pystyä parantamaan heikosta viime kaudesta. Terryn kohdalla puolestaan saa seurata, oliko viime kausi suonenveto vai onko hänestä säännölliseksi yli 30 maalin tekijäksi.
Maalivahtitilanteessa ei ole mitään muutosta viime kauteen nähden. Tähtivahti John Gibson pelaa suurimman osan peleistä, ja Anthony Stolarz antaa hänelle lepovuoroja. AHL:ssä murtautumistaan kirkkaisiin valoihin odottaa Ilveksestä tuttu Lukáš Dostál.
Dallas Eakins jatkaa neljättä kauttaan joukkueen päävalmentajana. Ducksilla on yllätyspotentiaalia, mikä todistettiin jo viime kaudella. Todennäköisempää kuitenkin on, että pitkässä runkosarjassa kasvuvaiheessa olevan joukkueen jänne ei kestä tasaisesti, ja pudotuspelit jäävät jälleen välistä.
Ducks pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 6–7.
San Jose Sharks – hailauma syvissä vesissä
Viime kaudella kauas pudotuspeleistä jääneellä Sharksilla tulee olemaan samoja haasteita siitä huolimatta, että valmennus ja GM ovat vaihtuneet. Uudeksi päävalmentajaksi valittiin New York Rangersia kolmen kauden ajan valmentanut David Quinn. Toimiston puolella peräti 19 vuoden ajan GM:nä toimineen Doug Wilsonin vetäydyttyä vetovastuun otti pitkän linjan ex-pelaaja Mike Grier.
Pelaajistossa ainoa ison profiilin muutos oli pitkäaikaisen tehopuolustajan Brent Burnsin siirtyminen vaihtokaupassa Carolina Hurricanesiin. Muita lähtijöitä olivat muun muassa syvyyspelaaja Rudolfs Balcers, Ruotsiin palannut Jonathan Dahlén ja maalivahti Adin Hill.
Myös Sharksin hankintoja leimaa se, että pelaajat ovat profiililtaan lähtökohtaisesti syvyyspelaajia. Kesän hankintoja olivat muun muassa Markus Nutivaara, Oskar Lindblom, Luke Kunin ja Nico Sturm. Hurricanesista Burns-kaupassa tuli alaketjujen hyökkääjä Steven Lorentz.
Sharks lähtee todennäköisesti aluksi jakamaan tasaisesti roolia molemmille maalivahdeille, Kaapo Kähköselle ja James Reimerille. Kokenut Reimer aloitti viime kauden jopa erinomaisesti, mutta taso alkoi loppukautta kohden hiipua. Kähkönen puolestaan jäi Minnesota Wildissa Cam Talbotin varjoon, ja hänet kaupattiin lopulta Marc-André Fleuryn tieltä Kaliforniaan. Suomalaisella olisi nyt erinomainen sauma ykkösvahdiksi.
Erik Karlsson johtaa itseoikeutetusti puolustusta, mutta muut vastuunkantajat ovat kysymysmerkkejä. Marc-Édouard Vlasicin taso on rajusti laskenut, ja uudet puolustajat eivät varsinaisesti ole eteennäyttäjiä. Nuoremmista Mario Ferraro on kehittynyt laatupelaajaksi, mutta onko hänestäkään todelliseksi vastuunkantajaksi? Käytännössä koko viime kauden sivussa olleen Nutivaaran taso on mielenkiintoista nähdä ohuessa alakerrassa.
Hyökkäystä johtavat samat pelaajat kuin viime vuosina. Tulosvastuu on pitkälti Logan Couturen, Tomáš Hertlin ja Timo Meierin varassa. Heidän taustaltaan ei paljoa tulivoimaa löydy. Lindblom, Kunin ja Aleksandr Barabanov ovat ihan päteviä NHL-tason pelaajia, mutta he ovat enemmän tasapaksuja puurtajia. Viime kaudella loukkaantuminen piti Kevin Labancin pelit vähissä, mutta toiveissa on paluu aiemmalle vahvalle tasolle.
Sharksin tulevaisuuden kannalta on huolestuttavaa, että seuran nuorten pelaajien osasto on heikohko. Suurimmat toiveet ovat vuonna 2002 syntyneiden hyökkääjien William Eklundin ja Thomas Bordeleaun varassa. Kummatkin pääsivät pelaamaan viime kaudella muutamissa otteluissa, ja nyt odotetaan vakioroolin nappaamista.
Sharks ei ole merkittävästi muuttunut, eikä joukkueessa ole paljoa nuoria lupauksia. Maalivahtien taso on keskinkertainen – puolustus ja hyökkäys ovat kummatkin ohuella pohjalla. Yksikin kärkipelaajien loukkaantuminen olisi kova isku. On vaikeaa nähdä, että Sharks pärjäisi yhtään paremmin kuin viime kaudella, ja se tulee olemaan divisioonansa hännillä.
Sharks pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 7–8.
Seattle Kraken – toiseen kauteen maltillisemmilla odotuksilla
Kraken lähti ensimmäiselle kaudelleen ristiriitaisista lähtökohdista. Samalla kun joukkue sai kritiikkiä siitä, että se olisi jättänyt parhaat pelaajat valitsematta laajennusvaraustilaisuudessa, asetettiin joukkueelle odotukset yltää samanlaiseen sensaatioon kuin Vegas Golden Knights ensikaudellaan.
Kraken jäi kauas siitä, mitä Golden Knights saavutti. Täytyy kuitenkin muistaa, että heikko tulokaskausi on laajennusjoukkueelle paljon yleisempi kuin ryntääminen suoraan Stanley Cupin finaaleihin. Toiseen kauteensa Kraken lähtee maltillisemmilla odotuksilla ja kokemusta rikkaampana.
Viime kaudella joukkue teki liigan neljänneksi vähiten maaleja. Kesällä maalivajetta korjaamaan hankittiin tuore Stanley Cup -mestari André Burakovsky sekä Oliver Bjorkstrand. Kummallekin pedataan kärkihyökkääjien paikat. Krakenin suurin vahvuus on hyökkäyksen leveys. Uusien hankintojen lisäksi hyökkäyksen kulmakivinä toimivat Jared McCann, Yanni Gourde, Jordan Eberle sekä yksivuotisen jatkosopimuksen tehnyt Ryan Donato.
Viime kaudella loukkaantumisista kärsineet Jaden Schwartz ja Brandon Tanev tuovat terveenä ollessaan laajuutta hyökkäykseen yhdessä Alexander Wennbergin kanssa, joka voi onnistuessaan nousta yllättävän kovaksi pistenikkariksi. Suomalaisittain katse kääntyy synkän kauden pelanneeseen Joonas Donskoihin. Jos tuleva kausi sujuu yhtä heikosti, on raahelaisen oltava valmis tyytymään pienempään palkkakuittiin jatkaakseen pelaamista NHL:ssä.
Vahvan rungon ympärille on helppo rakentaa tulevaisuutta. Krakenin huippulupaus Matty Beniers väläytti viime kaudella kykyjään tekemällä kymmenessä NHL-ottelussa kolme maalia ja yhdeksän pistettä. Onnistuessaan Beniers voidaan nähdä jopa ykkössentterinä. Toinen huippulupaus on viime kesänä neljäntenä varattu Shane Wright, joka tullaan varmasti näkemään jo tällä kaudella Kraken paidassa.
Joukkueen puolustus ei vahvistunut merkittävästi kesän siirtomarkkinoilla. Krakenin ykköspuolustajana luistelee Vince Dunn, joka muodostaa joukkueen ykköspakkiparin Adam Larssonin kanssa. Kesällä joukkueeseen siirtynyt Justin Schultz tuo taitoa kiekonkäsittelyyn ja saa parikseen Jamie Oleksiakin, jonka vahvuudet ovat oman pään puolustamisessa. Will Borgen ja Carson Soucy muodostavat kolmannen parin.
On vaikea kuvitella, että vielä kaudella 2020–21 Philipp Grubauer oli ehdolla runkosarjan parhaaksi maalivahdiksi, sillä viime kaudella sekä hän että varamaalivahti Chris Drieger olivat joukkueen heikoimmat lenkit. Viime kevään MM-finaalissa loukkaantunutta Driegeriä hankittiin paikkaamaan Martin Jones, ja jos alkavalla kaudella maalivahtipeli suoriutuu yhtä heikosti, ei joukkueella ole mitään syytä edes haaveilla pudotuspeleistä.
Krakenin runko on vahvistunut, ja joukkueeseen on hankittu pelaajia korjaamaan viime kauden heikkouksia. Suurin vastuu menestyksestä lepää kaikkien niiden pelaajien harteilla, jotka eivät ensimmäisellä Kraken-kaudellaan yltäneet omalle tasollensa. Jos päävalmentaja Dave Hakstol saa joukkueen pelaamaan omalla tasollansa, ja nuoret pelaajat lyövät läpi, parantaa joukkue sijoitustaan. Pudotuspelit jäävät kuitenkin haaveeksi.
Kraken pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 6–8.
Vancouver Canucks – Boudreau palautti raikkauden
Canucksin viime kausi oli nousujohteinen kokeneen Bruce Boudreaun tultua päävalmentajaksi Travis Greenin tilalle kesken kauden, mutta pudotuspelit jäivät väliin toisena kautena peräkkäin – ja kuudennen kerran seitsemän viime kauden aikana.
Alkavan kauden kannalta ruotsalais-GM Patrik Allvinin tärkeimmät teot olivat jatkosopimuksia: Boudreau pääsee jatkamaan hyvin alkanutta työtään ehjän kesän jäljiltä, ykkössentteriksi itsensä sementoinut J.T. Miller teki vuoden päästä voimaan astuvan kahdeksan vuoden jatkosopimuksen, ja tärkeä laitahyökkääjä Brock Boeser pelaa Canucksissa kolme seuraavaa kautta.
Myönteistä on myös 26-vuotiaan ykkösmaalivahdin Thatcher Demkon kehittyminen aivan pelipaikkansa kirkkaimman kärjen tuntumaan. Pelikuormaa yhdysvaltalaiselle on luvassa runsaasti, sillä taustalla ei ole NHL:ssä meritoitunutta kakkostorjujaa – Spencer Martinin ja Collin Delian yhteenlaskettu NHL-kokemus on 41 ottelua.
Puolustuksessakin Canucksilla on huippuyksilö, vasta 22-vuotias Quinn Hughes, mutta ongelma onkin, että yhdysvaltalaisnuorukaisen jälkeen takalinjoilla on enemmän määrää kuin laatua. Boudreau on pyrkinyt peluuttamaan Hughesia oikealla puolella kokeneen ruotsalaisen Oliver Ekman-Larssonin parina.
Hughes on ilman hankintoja ylivertaisesti muuta puolustusta parempi – ja kohtuuttoman suuressa roolissa. Muita Canucksin vakiopuolustajia ovat Tyler Myers, Travis Dermott, Tucker Poolman ja Luke Schenn, joten kalusto on kokonaisuutena melko keskinkertainen.
Hyökkäyksessä ykkösnyrkki rakentuu Millerin ja kokeneen kahden suunnan hyökkääjän Tanner Pearsonin ympärille. Kolmas lenkki on ennakkokaavailuissa Boeser, mutta 25-vuotias laitahyökkääjä saattaa olla käsileikkauksen jäljiltä sivussa sarja-avauksesta. Conor Garland on viimeisin ykkösketjussa kokeiltu laitahyökkääjä.
Omia hyökkäysketjujaan sentteröivät kapteeni Bo Horvat ja Boudreaun valmennuksessa pelillisen nosteen viime kaudella kokenut Elias Pettersson. Taitava ja tehokas ruotsalainen on harjoitusleirillä pelannut paljon seuran uusien venäläishyökkääjien Ilja Mihejevin ja Andrei Kuzmenkon kanssa. KHL:stä saapuneen Kuzmenkon kuntopohja on herättänyt kysymyksiä harjoitusleirillä, eikä valmiuksia NHL:n vaatimustasoon voi täysin ennustaa.
Seuran omat varaukset Vasili Podkolzin ja Nils Höglander ovat potentiaalisia nuorukaisia, mutta kärkirooleihin kummankaan kokonaisvaltainen pelaaminen tuskin vielä riittää. Nelosketjussa Jason Dickinson ja kesällä hankittu Curtis Lazar ovat luotettavia suorittajia ja tärkeitä alivoimapelaajia.
67-vuotias Boudreau todisti jälleen viime kaudella, että hän saa raavittua pelaajistaan parhaan suoritustason irti, ja hänet tunnetaan nimenomaan runkosarjassa vahvana valmentajana. Canucksin materiaali ei ole muutamaa huippupelaajaa – Demko, Hughes, Miller ja Pettersson – lukuun ottamatta erityisen vahva, mutta hyvällä pelitavalla ja nuorten pelaajien kehitysaskeleilla kokoonpano voi riittää Läntisessä konferenssissa pudotuspelipaikkaan.
Canucks pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 4–5.