Toisen polven NHL-kiekkoilijat häviävät isiensä saavutuksille − Max Domi ja Jake DeBrusk ovat harvoja poikkeuksia

LIIGA, NHL / Artikkeli
Max Domi on jo nuorena ylittänyt tappelijaisänsä saavutukset.
Kuva © Getty Images
NHL-pelaajien kohdalla pojasta ei ole polvi juuri parantunut. Useimmat toisen polven kiekkoilijat ovat joutuneet toteamaan hyökkäävämmällä aikakaudella pelanneiden isiensä tehot saavuttamattomiksi.

Bobby ja Brett Hull ovat NHL-historian todennäköisesti kovin isä-poika-parivaljakko. Isä Bobby voitti NHL:n maalipörssin seitsemän kertaa, Brett kolmesti. Kaudella 1990−91 Brett Hull tykitti peräti 86 maalia, mikä on Wayne Gretzkyn jälkeen kovin yhden kauden maalisaldo.

Kaikkien aikojen maalitilastossa Brett Hull on 741 osumalla neljäntenä, 610 maalia urallaan tehnyt Bobby Hull sijalla 18. Bobby ja Brett Hull ovat myös NHL-historiassa ainoa isä-poika-kaksikko, josta molemmat ovat voittaneet runkosarjan arvokkaimmalle pelaajalle annettavan Hart Trophyn. Bobby Hull voitti palkinnon kausina 1964−65 ja 1965−66, Brett Hull kaudella 1990−91.

Nyky-NHL:ssäkin pelaa useita toisen polven kiekkoilijoita, joiden suoriutumista Jatkoaika peilaa katsauksessaan isiinsä.

Ex-tappelijoiden pojat kiekollisemmassa roolissa

Tie Domi on NHL:n kaikkien aikojen jäähypörssissä kolmantena. Kovanyrkkinen laitahyökkääjä oli kuitenkin aikalaistappelijoihin verrattuna parempi myös hyökkäyssuuntaan. Kolmella NHL-kaudella Tie Domi teki yli kymmenen maalia ja hänet varattiin heti toisen kierroksen alussa.

Poikansa Max Domi on kuitenkin merkittävästi taitavampi pelaaja. Sekä isä että poika ovat 178-senttisiä, mutta Max Domin osaaminen nojaa kiekolliseen peliin. Heti tulokaskaudellaan Max Domi löi tauluun kovemmat tehot, mihin isänsä oli koko urallaan yhdellä kaudella pystynyt.

Tie Domi kypsyi NHL-varauksensa jälkeen yhden kauden OHL:ssä ja yhden kauden AHL:ssä, kunnes kolmannella kaudellaan pääsi vakituisemmin NHL-kokoonpanoon. Max Domi puolestaan pelasi kaksi kautta OHL:ssä kovin tehoin ja pääsi jo tulokaskaudellaan Arizona Coyotesissa isoon rooliin.

Kuitenkin vasta viime kaudella Montreal Canadiensissa taitava hyökkääjä puhkesi kukoistukseensa rikkoen aiemmat henkilökohtaiset ennätyksensä. Jo vajaan neljän kauden aikana Max Domi on koonnut kaksi syöttöpistettä isäänsä enemmän ja on vain vajaat 40 tehopistettä jäljellä, vaikka on pelannut yli 700 ottelua vähemmän.

Boston Bruinsin 22-vuotias hyökkääjä Jake DeBrusk on 90-luvun isokokoisen tappelijan Louie DeBruskin poika. Jake DeBrusk on paitsi pienempi myös taitavampi ja tehokkaampi. Jo tulokaskaudellaan Jake DeBrusk takoi 70 pelissä kaksi tehopistettä enemmän kuin isänsä kymmenen vuotta kestäneellä NHL-urallaan 401 ottelussa.

NHL:n, AHL:n ja IHL:n väliä seilannut Louie DeBrusk pelasi enimmillään 61 NHL-peliä kaudella 1999−2000 Phoenix Coyotesissa eikä yhdelläkään NHL-kaudella kerännyt kymmentä tehopistettä enempää.

Jake DeBrusk puolestaan on kahdessa kaudessa vakiinnuttanut paikkansa Bruinsin kärkiketjuissa, ja tulokassopimuksensa päätteeksi kanadalaista odottaa takuuvarmasti iso palkankorotus. Jake DeBrusk on myös toistaiseksi ainoa Bruinsin kolmesta peräkkäisestä varauksesta vuodelta 2015, joka on vakiinnuttanut paikkansa NHL-kokoonpanossa.

Heti tulokaskaudellaan Max Domi löi tauluun kovemmat tehot, mihin isänsä oli koko urallaan yhdellä kaudella pystynyt.

Keith Tkachuk ei ollut sinänsä tappelija, mutta 1 201 pelissä voimahyökkääjä kokosi kuitenkin 2 219 jäähyminuuttia, mikä oikeuttaa kaikkien aikojen jäähypörssin sijaan 41. Poikansa Matthew ja Brady Tkachuk ovat nousseet isäänsä nopeammin NHL:n tietoisuuteen.

Alkuperäisen Winnipeg Jetsin varaama Keith Tkachuk pelasi varauksen jälkeen vielä yhden kauden yliopistokiekkoa eikä ensimmäisellä NHL-kaudellakaan pelannut kuin 17 peliä tehoin 3+5. Päästyään Teemu Selänteen kanssa samaan ketjuun hän löysi tehonsa ja pelasi parhaimmillaan kaksi vähintään 50 maalin kautta. Pelaajauransa jälkeen Keith Tkachuk St. Louis Bluesin kykyjenetsijänä.

Sekä Matthew että Brady Tkachuk kuitenkin nousivat heti varauksen jälkeisenä syksynä NHL-kokoonpanoon ja pelasivat yli 40 pisteen tulokaskauden. Isänsäkin varattiin ensimmäisellä kierroksella − seuraavalla vuorolla New Jersey Devils valitsi muuan Martin Brodeurin − mutta molemmat poikansa varattiin kärkikymmenikössä, Matthew Tkachuk kuudentena vuonna 2016 ja Brady Tkachuk neljäntenä vuonna 2018.

Molemmat pojat ovat perineet isältään taipumuksen kovaan peliin ja vastustajan ärsyttämiseen. Matthew ja Brady Tkachukin osalta otos on vielä varsin pieni, mutta ennusmerkit ovat molempien osalta lupaavat. Kolme kautta pelannut Matthew Tkachuk on pystynyt joka kaudella parantamaan tulostaan.

Eurooppalaiset isät enimmäkseen poikiaan edellä

Slovakialainen Peter Stastny on NHL:n kaikkien aikojen pistepörssissä viidenneksi paras kerättyään 927 pelissä 1 239 tehopistettä. Ottelumäärään suhteutettuna kukaan enemmän pisteitä tehneistä – Jaromir Jagr, Selänne, Jari Kurri ja Mats Sundin – ei ole pelannut yhtä tehokkaasti.

Ainoastaan Gretzky, Mario Lemieux, Mike Bossy, Bobby Orr, Marcel Dionne, Connor McDavid ja Sidney Crosby ovat pelanneet Stastnya tehokkaammin. Tšekkoslovakiaa maajoukkuetasolla edustanut Stastny nousi varaamattomana pelaajan NHL:ään Quebec Nordiquesiin 24-vuotiaana kaudeksi 1980−81. Siihen mennessä taitava keskushyökkääjä oli jo voittanut kaksi MM-kultaa ja Tšekkoslovakian mestaruuden.

Heti tulokaskaudellaan Stastny nakutti 109 tehopistettä ja voitti parhaalle tulokkaalle annettavan Calder Trophyn. Kuudella ensimmäisellä kaudellaan Stastny saalisti yli 100 tehopistettä ja yhdeksällä ensimmäisellä kaudellaan pelasi yli piste per peli -tahdilla.

Vuonna 1999 hänet valittiin Hockey Hall of Fameen ja vuotta myöhemmin IIHF:n kunniagalleriaan. Nordiques eli nykyään Colorado Avalanche -nimellä tunnettava organisaatio on jäädyttänyt hänen pelinumeronsa 26.

Poikansa Paul Stastny on syntynyt Kanadassa Quebecissa, mutta hän on edustanut maajoukkuetasolla Yhdysvaltoja. Pohjois-Amerikassa kiekko-oppinsa saanut Paul Stastny varattiin vuonna 2005 toisella kierroksella Avalancheen eli samaan organisaatioon, jossa isänsä pelasi suurimman osan NHL-urastaan.

Paul Stastny nousi jo 20-vuotiaana kahden NCAA-kauden jälkeen Avalanchen kokoonpanoon. Neljä ensimmäistä kauttaan hän pelasi lähes piste per peli -tahdilla. Sittemmin Paul Stastny ei olekaan vastaavaan pistetahtiin yltänyt ennen kuin viime kaudella Vegas Golden Knightsissa kerättyään 50 pelissä 42 tehopistettä.

Sen sijaan toisen polven keskushyökkääjä on tunnettu luotettavasta kahden suunnan pelistään. Tuorein merkki luotosta on Golden Knightsin antama kolmen vuoden ja 6,5 miljoonan dollarin sopimus, joka pitää konkarin organisaatiossa 35-vuotiaaksi asti.

Kasperi Kapasesta on kehittynyt monipuolinen NHL-hyökkääjä.
Kuva © Getty Images

Tällä hetkellä ainoa suomalainen toisen polven NHL-pelaaja Kasperi Kapanen pelasi viime kaudella ensimmäisen kokonaisen NHL-kautensa ja rikkoi aiemmat ennätyksensä. Isänsä Sami Kapanen pelasi viisi tehokkaampaa kautta, mutta toisaalta hänet varattiin Hartford Whalersiin vasta 22-vuotiaana ja ensimmäisen täyden NHL-kautensa hän pelasi 24-vuotiaana.

Kasperi Kapanen puolestaan siirtyi Pohjois-Amerikkaan 19-vuotiaana ja nappasi 22-vuotiaana paikan NHL-kokoonpanosta. 12 NHL-kauden konkari Sami Kapanen on kuitenkin yksi parhaista suomalaisista NHL-pelaajista, joten lupaavasta alusta huolimatta nuorella Kasperilla on vielä haasteita NHL-urallaan.

Erinomaiselta luistelijalta vaaditaan myös tehoja, jotta pelipaikka Toronto Maple Leafsin kärkiketjuissa William Nylanderin tai Mitch Marnerin rinnalla olisi mahdollinen.

Peliuransa jälkeen Sami Kapanen on toiminut kasvattajaseuransa KalPan valmentajana ja siirtyy ensi kaudeksi Sveitsin liigaan Luganon päävalmentajaksi.

Liigastakin tuttu ruotsalaissentteri Michael Nylander pelasi Whalersissa ja Calgary Flamesissa hyviä kausia − vaikka pelasikin kauden 1996−97 Sveitsin pääsarjan Luganossa sopimuserimielisyyksien vuoksi − mutta ylsi 33-vuotiaana piste per peli -tahtiin päästyään New York Rangersiin ja Jagrin ketjukaveriksi.

Taitavan keskushyökkääjän vanhempi poika William Nylander pelasi juniorivuotensa Ruotsissa ja siirtyi Pohjois-Amerikkaan varauksensa jälkeen kaudella 2014−15. Jo ensimmäisellä kokonaisella NHL-kaudellaan 20-vuotiaana William Nylander takoi 61 tehopistettä.

Isänsä ylsi vastaaviin tehoihin vasta 28-vuotiaana, tosin Michael Nylanderin NHL-uran alkuvuodet olivat rikkonaisia. Yhtä kovaan pistetahtiin Michael Nylander pystyi jo toisella Whalers-kaudellaan, kun 58 pelissä syntyi 44 tehopistettä.

Nuorempi poika Alexander Nylander pelasi NHL-varausta edeltävän kauden jo Pohjois-Amerikassa OHL:ssä ja voitti tulokkaiden syöttö- ja pistepörssin. Isoveljensä tavoin varaustilaisuuden kahdeksantena valittu hyökkääjä ei kuitenkaan ole pystynyt vielä murtautumaan NHL-kokoonpanoon.

Kolmen kauden aikana Alexander Nylander on pelannut Buffalo Sabresissa vasta 19 ottelua tehoin 3+3. Kesällä Sabres kauppasi ruotsalaisen Chicago Blackhawksiin vaihdossa suomalaispuolustaja Henri Jokiharjuun, mutta nuorempi Nylander ei ole AHL:ssäkään yltänyt isoveljensä tehoihin.

William Nylanderilla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet yltää isänsä tehoihin. Toronto Maple Leafsilla on vahva hyökkäys, ja taitava laitahyökkääjä on ollut tehokas heti NHL:ään noustuaan.

Jo ensimmäisellä kokonaisella NHL-kaudellaan 20-vuotiaana William Nylander takoi 61 tehopistettä, Isänsä ylsi vastaaviin tehoihin vasta 28-vuotiaana.

Tuore Stanley Cup -voittaja Alex Steen ei ole onnistunut ylittämään isänsä Thomas Steenin NHL-uran tehopisteitä. Suomessa Thomas Steen muistetaan ennen kaikkea Selänteen tulokaskauden sentterinä, mutta vuonna 1979 NHL:ään varattu taitava ruotsalainen pelasi jo 80-luvulla useamman kauden yli piste per peli -tahdilla.

Alex Steen on parhaalla kaudellaan tehnyt 62 tehopistettä 68 ottelussa. Hän on toki pelannut puolustavammalla aikakaudella kuin isänsä, joten tehopisteet eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Alex Steen on ollut St. Louis Bluesissa johtava sentteri, kun taas Thomas Steen pelasi suurimman osan urastaan Dale Hawerchukin taustalla kakkossentterinä.

Sekä Thomas että Alex Steen nousivat NHL-kokoonpanoon 21-vuotiaina. Alex Steen kuitenkin varattiin jo ensimmäisellä kierroksella, ja hän onkin varausikäluokkansa toiseksi paras pistemies Rick Nashin jälkeen. Viidennellä kierroksella varattu Thomas Steen nousi kuitenkin varausikäluokkansa 10. parhaaksi pistemieheksi − edellään on Mark Messierin, Ray Bourquen ja Michel Gouletn kaltaisia legendoja.

André Burakovsky ei lunastanut odotuksia Washington Capitalsissa − ja sai pitkään toivomansa siirron Avalancheen tänä kesänä. Isänsä Robert Burakovskyn NHL-uran Itävallassa syntynyt ruotsalainen kuitenkin ylitti helposti.

Liigasta muistettava maalitykki Robert Burakovsky pelasi Ottawa Senatorsissa kaudella 1993−94 23 peliä tehoin 2+3. André Burakovsky teki jo tulokaskaudellaan tehot 9+13 53 ottelussa. Robert Burakovsky ei pärjännyt NHL:ssä, mutta pelasi mittavan uran Euroopassa. Maaliahne laitahyökkääjä lopetti uransa vasta 51-vuotiaana keväällä 2018. Viimeiset kautensa hän pelasi Ruotsin III divisioonassa.

Alex Steen on isäänsä edellä Stanley Cup -voitoissa.
Kuva © Getty Images

Aiempien sukupolvien saavutukset useimmille mahdotonta saavuttaa

Puolustaja Ryan Suter varattiin Nashville Predatorsiin vuoden 2003 varaustilaisuuden seitsemäntenä pelaajana. Ennen varaustaan yhdysvaltalainen voitti alle 18-vuotiaiden MM-kultaa ja hänet valittiin myös turnauksen parhaaksi puolustajaksi.

Vuonna 2004 alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Suter voitti taas mestaruuden ja vuotta myöhemmin hän voitti turnauksen pistepörssin ja pääsi tähdistökentälliseen. Tuolloin hän oli myös Yhdysvaltain joukkueen kapteeni.

NHL-uransa Suter aloitti työsulun jälkeen kaudella 2005−06 ja nousi nopeasti Predatorsin kärkipuolustajaksi. Kesällä 2012 Suter siirtyi Minnesota Wildiin yhtenä tuon kesän tavoitelluimmista vapaista agenteista. Wildissa pelatessaan hän on rikkonut henkilökohtaiset piste-ennätyksensä ja on ollut yksi vuosikymmenen eniten peliaikaa saaneista puolustajista.

Ryan Suterin isä Bob Suter oli olympiakultaa Lake Placidissa 1980 voittanut jääkiekkoilija, mutta setänsä Gary Suter on kuitenkin paremmin tunnettu. Yhdysvaltalaispuolustaja pelasi 1 145 runkosarjapeliä, joissa keräsi 844 pistettä. Palkintokaappiin kertyi Stanley Cup -sormus ja Calder Trophy.

Ryan Suter on ilman muuta oman sukupolvensa eliittipuolustajia ja arvostettu työjuhta, mutta saavutuksissa hän joutuu vielä toteamaan setänsä Gary Suterin etevämmäksi NHL-puolustajaksi.

Samaan aikaan Ryan Suterin kanssa Wildiin siirtynyt hyökkääjä Zach Parise sen sijaan onnistui ylittämään isänsä Jean-Paul Parisén saavutukset. Kanadalaishyökkääjä Jean-Paul Parisé nousi 24-vuotiaana varaamattomana pelaajana Boston Bruinsin kokoonpanoon original six -aikakauden loppuvuosina. Läpimurtonsa hän kuitenkin teki siirryttyään kaudella 1967−68 laajennusjoukkue Minnesota North Starsin riveihin.

Parhaalla kaudellaan 1972−73 Jean-Paul Parisé teki 27 maalia ja 75 tehopistettä. Lähes 15 vuotta kestäneellä urallaan hän edusti NHL:ssä lisäksi New York Islandersia, Cleveland Baronsia ja yhden ottelun verran Toronto Maple Leafsia. 890 runkosarjaottelussa kertyi yhteensä 594 tehopistettä.

Zach Parise syntyi Minneapolisissa isänsä toimiessa North Starsin valmentajana. Laitahyökkääjällä on myös Kanadan kansalaisuus, mutta maajoukkuetasolla hän on edustanut Yhdysvaltoja. New Jersey Devils varasi Zach Parisen ensimmäisellä kierroksella vuonna 2003.

Ennen varaustaan hän voitti alle 18-vuotiaiden MM-kullan ja pääsi NCAA:n tulokkaiden tähdistökentälliseen. Kahdella peräkkäisellä NCAA-kaudella hän oli myös Hobey Baker Awardin viimeisen vaiheen finalisti.

NHL-uransa Zach Parise aloitti työsulkukauden jälkeen 21-vuotiaana kaudella 2005−06. Tulokaskausi sujui pisteiden valossa vielä heikommin isäänsä verrattuna, mutta jo toisella kaudellaan hän ylitti 30 maalin rajapyykin, jonka hän ylitti vielä viisi kertaa. Parhaalla kaudellaan Zach Parise teki 45 maalia ja 94 tehopistettä.

Siirryttyään vapaana agenttina Wildiin ovat Zach Parisen tehot ovat olleet laskusuunnassa, vaikka kertaalleen 30 maalin rajapyykki onkin rikkoutunut, ja viime kaudella yhdysvaltalaiskonkari ylitti toista kertaa Wild-urallaan myös 60 tehopisteen rajan. 946 runkosarjaottelun kokonaissaldo on 746 tehopistettä.

Josh Manson on ollut jo useamman kauden Anaheim Ducksin luottopuolustaja, mutta isänsä Dave Mansonin rinnalla hän on pikkutekijä.

Edmonton Oilersin vuonna 2007 kuudentena varaamalla Sam Gagnerlla ja isällään Dave Gagnerlla on se yhteistä, ettei kumpikaan onnistunut varausseurassaan. Dave Gagner pelasi hänet numerolla 12 varanneessa New York Rangersissa vain kolme vajaata kautta tehoin 11+16. Sam Gagner puolestaan ei enää Oilers-paidassa pystynyt ylittämään tulokaskautensa tehoja.

Erottava tekijä on kuitenkin se, että Dave Gagner pelasi kuusi peräkkäistä yli 30 maalin kautta, joista kahdella ylsi 40 maaliin ja yli piste per peli -tahtiin.

Sam Gagner’n tehokkain kokonainen kausi oli 2016−17, jolloin Columbus Blue Jacketsissa syntyi 50 tehopistettä. Työsulkukaudella 2012-13 kuitenkin Gagner teki 48 pelissä 38 pistettä. 30-vuotiaan toisen polven hyökkääjän ura onkin jo selvästi laskusuunnassa.

Isänsä teki vielä 32-vuotiaana 60 tehopistettä − poikansa ei ole vastaavaan saldoon vielä yltänyt, vaikka tulikin varatuksi kuusi vuoroa isäänsä aikaisemmin. Sam Gagner myös pelasi ensimmäisen täyden NHL-kautensa heti varauksen jälkeen 18-vuotiaana, Dave Gagner vasta 24-vuotiaana. Muilta osin Dave Gagner on pelannut poikaansa paremmin.

Josh Manson on ollut jo useamman kauden Anaheim Ducksin luottopuolustaja, mutta isänsä Dave Mansonin rinnalla hän on pikkutekijä. Ykköskierroksella vuonna 1985 varattu Dave Manson teki kahdella tehokkaimmalla kaudellaan yhteensä enemmän maaleja ja pisteitä kuin Josh Manson toistaiseksi koko NHL-urallaan.

Dave Manson myös nousi Chicago Blackhawksin kokoonpanoon 19-vuotiaana ja pelasi tehokkaimman kautensa 21-vuotiaana. Josh Manson puolestaan varattiin vuoden ”yli-ikäisenä” ja vasta kuudennella kierroksella. NHL-uransa hän aloitti 23-vuotiaana kolmen NCAA-kauden jälkeen.

Josh Manson on pelaajatyyppinä isäänsä verrattuna enemmän puolustava puolustaja, mutta samaan pelimääräänkin yltääkseen hänen pitäisi pelata vielä yli 700 ottelua, mikä kuulostaa tänä vuonna 28 vuotta täyttävälle puolustajalle tekemättömältä paikalta.

Viittä seuraa − Vancouver Canucks, St. Louis Blues, Florida Panthers, San Jose Sharks ja Calgary Flames – lähes 20 vuotta kestäneellä NHL-urallaan edustanut Dave Lowry ei ollut tähtipelaaja eikä pistetykki, mutta sitäkin arvostetumpi kahden suunnan hyökkääjä ja alivoimapelaaja.

Poikansa Adam Lowry on perinyt samat kiekkoilijan ominaisuudet ja ottanut paikkansa Winnipeg Jetsin kolmossentterinä. Luotettavana vastustajan tähtien pimentäjänä tunnettu hyökkääjä on saanut pelata myös Patrik Laineen kanssa samassa ketjussa.

Isänsä piste-ennätykseen − 19+21 kaudella 1990−91 − Adam Lowrylla on vielä hieman matkaa. Parhaalla kaudellaan Jets-sentteri on tehnyt tehot 15+14. Vuoden isäänsä vanhempana NHL-kokoonpanoon päässeellä Adam Lowrylla on myös iso urakka saavuttaa Dave Lowryn yli 1 000 runkosarjapelin saldo.

Joka tapauksessa Adam Lowry on yli kymmenen vuoden tauon jälkeen palauttanut NHL-fanien tietoisuuteen, että nimi Lowry tarkoittaa luotettavaa puolustavaa hyökkääjää.

Ryan Suter on hyvä puolustaja mutta ei sukunsa menestynein.
Kuva © Getty Images

Monen nuoren kohdalla tyydyttävä valistuneisiin arvauksiin

Nolan Patrick varattiin Philadelphia Flyersiin vuonna 2017 toisena pelaajana sveitsiläisen Nico Hischierin jälkeen. Kanadalaissentteri on pelannut 30 ja 31 tehopisteen kaudet, mikä ei täytä kärkivaraukselle asetettuja odotuksia. 20-vuotiaalla huippulupauksella on kuitenkin vielä hyvin aikaa nostaa tasoaan.

Hänen isänsä Steve Patrick oli niin ikään ensimmäisen kierroksen varaus, Buffalo Sabres varasi Steve Patrickin numerolla 20 vuonna 1980. Kanadalaishyökkääjä kuitenkin lopetti uransa jo 25-vuotiaana. 250 runkosarjapelin saldo oli 40+68. Parhaalla kaudellaan Steve Patrick teki Sabresin ja Rangersin riveissä yhteensä tehot 13+20. Nolan Patrick on tästä kausiennätyksestä vain parin pykälän päässä.

Nolan Patrickin setä ja Steve Patrickin veli James Patrick varattiin Rangersiin yhdeksäntenä pelaajana vuonna 1981. Lähes 1300 runkosarjapeliä pelannut puolustaja onkin varausikäluokkansa kuudenneksi paras pistemies. Peliuransa jälkeen James Patrick toimi pitkään Buffalo Sabresin ja Dallas Starsin apuvalmentajana. Viime kaudet hän on ollut päävalmentajana WHL:ssä.

Toistaiseksi Nolan Patrickin NHL-ura on ollut pettymys. Isänsä tehot hän on käytännössä jo saavuttanut, mutta setänsä saavutuksiin on vielä runsaasti matkaa.

Ryan Donaton otanta NHL-peleistä on vielä ohut, mutta potentiaalia yhdysvaltalaishyökkääjällä riittää.

Claude Lemieux muistetaan likaisista ja rottamaisista otteistaan, mutta Montreal Canadiensin toisen kierroksen varaus vuodelta 1983 oli lopulta varausikäluokkansa viidenneksi paras pistemies − edellään vain Steve Yzerman, Pat LaFontaine, Rick Tocchet ja John MacLean.

Claude Lemieux myös voitti Stanley Cupin neljästi − kolmessa eri joukkueessa − ja keväällä 1995 hänet palkittiin Conn Smythe Trophylla pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana. Yli 1 200 runkosarjaottelun mittaisen uransa aikana Claude Lemieux pelasi neljä vähintään 30 maalin kautta ja ylitti kertaalleen myös 40 maalin rajapyykin. Parhaalla kaudella syntyi 81 tehopistettä.

Poikansa Brendan Lemieuxn NHL-ura on toistaiseksi ollut hankalampi − tosin myös Claude Lemieux tarvitsi kolme vajaata kautta ennen kuin onnistui vakiinnuttamaan itsensä NHL-kokoonpanoon. Ensimmäisen kokonaisen NHL-kautensa Claude Lemieux pelasi 21-vuotiaana.

Brendan Lemieux täytti viime kauden aikana 23 ja hänellä on alla yksi kokonainen NHL-kausi − kahdessa eri seurassa. Hänet kaupattiin viime kaudella Rangersiin, kun Jets hankki Kevin Hayesin vahvistamaan sentteriosastoaan. Tällä hetkellä Brendan Lemieux on rajoitettu vapaa agentti ilman sopimusta, mikä ei enteile toisen polven kiekkoilijan tulevaisuudelle hyvää.

Jakob Chychrun varattiin Arizona Coyotesiin ensimmäisellä kierroksella vuonna 2016 ja nuori puolustaja nousi saman tien NHL-kokoonpanoon. Isokokoinen kanadalainen on kärsinyt loukkaantumisista, mutta NHL-uran alku on ollut lupaava.

Hänen isänsä Jeff Chychrun oli myös NHL-puolustaja, joka tunnettiin kovista otteistaan ja tappeluista. 262 runkosarjapelissä Jeff Chychrun keräsi 744 jäähyminuuttia ja 25 tehopistettä. Jakob Chychrun on huomattavasti monipuolisempi puolustaja, joka keräsi jo tulokaskaudellaan lähes yhtä paljon tehopisteitä kuin isänsä koko urallaan.

Jakob Chychrunilla on suvussaan myös yli 1 400 pelin NHL-veteraani Luke Richardson, joka on Jeff Chychrunin lanko. Jos Jakob Chychrun välttää jatkossa loukkaantumiset, on jopa Richardsonin pelimäärä mahdollista saavuttaa. Sukulaistensa tehopisteet hän ylittänee jo lähivuosina.

Liigastakin 90-luvun työsulun ajalta tuttu Ted Donato pelasi NHL:ssä lähes 800 runkosarjaottelua ja ylitti 50 tehopisteen rajapyykin kahdella kaudella. Viidennen kierroksen varaus nousi vakituisesti NHL-kokoonpanoon 23-vuotiaana neljän yliopistokauden jälkeen. Peliuransa jälkeen hän on toiminut jo yli 15 kauden ajan Harvardin yliopistojoukkueen päävalmentajana.

23-vuotias poikansa Ryan Donato ei vielä ole pelannut yhtään kokonaista NHL-kautta, mutta keväällä 2018 Boston Bruinsissa pelatut ensimmäiset 12 peliä olivat hyvin lupaavaa peliä − samoin viime kauden loppu Minnesota Wildissa.

Ryan Donaton otanta NHL-peleistä on vielä ohut, mutta potentiaalia yhdysvaltalaishyökkääjällä riittää. Sekasortoisessa Wild-organisaatiossa ei kuitenkaan ole helppoa nousta huipulle.

» Lähetä palautetta toimitukselle