Tappelemalla itsensä elättänyt Shawn Thornton ei väistellyt kaukalossa, mutta välttelee kirjassaan vaikeita aiheita siilipuolustuksessa

NHL / Artikkeli
Boston Bruins oli Thorntonin pitkäaikaisin NHL-seura ja tappeleminen koko uran mahdollistaja.
Kuva © Getty Images
Kun Shawn Thornton puhui kirjassaan tekemästään hyväntekeväisyystyöstään tai intensiivisistä Stanley Cup -mittelöistä, oli helppo uppoutua ja uskoa kovanyrkin vilpittömään tarinointiin. Vastaavaan avoimuuteen Thornton ei ikävä kyllä pääse tappeluista kertoessaan.

Shawn Thorntonin NHL-ura ei ollut tavanomaisimmasta päästä: ensimmäiset NHL-pelit 25-vuotiaana, ensimmäinen kokonainen NHL-kausi kolmikymppisenä, toistasataa tappelua, kaksi Stanley Cupin voittoa ja peliuran päätyttyä 40-vuotiaana johtotehtäviä Florida Panthersin organisaatiossa.

Dale Arnoldin kirjoittamassa ja äänikirjaksi lukemassa teoksessa “Fighting My Way To the Top” Thorntonin uraa kerrataan enimmäkseen kronologisesti mutta jonkin verran myös teemoittain.

Kirjan otsikon “fighting” viittaa sekä kamppailuun pelipaikan saamisesta että konkreettisesti tappelemiseen, jolle on pyhitetty oma lukunsakin. Vaikka NHL-uran työläyttäkin korostetaan, on kirjan painotus kuitenkin päähän lyömisessä.

Thornton pyrkii tuomaan kiistanalaiseen aiheeseen monipuolisia näkökulmia, mutta kriittisyyttä tappeluita kohtaan ei irtoa. Kirja on silti viihdyttävä ja sivistävä – on tappeluista henkilökohtaisesti mitä mieltä tahansa.

Thornton ei ole tyypillinen elämäkertakirjan kohde, eikä hänen uransakaan ollut tavallisimmasta päästä.
Kuva © Triumph Books

Mainettaan monipuolisempi pelaaja

Thornton pelasi NHL:ssä 14 kautta ja keräsi 705 runkosarjaottelussa 102 tehopistettä sekä 1 103 jäähyminuuttia – Hockey Fights -sivusto on kirjannut kanadalaishyökkääjälle yhteensä 151 tappelua. Pudotuspeleissä Thorntonin ottelukohtainen pistekeskiarvo oli vielä pienempi, mutta myös jäähyjä kertyi vähemmän.

Varsinkin seitsemän vuotta kestäneen Boston Bruins -jakson kohdalla korostetaan Thorntonin johtajaominaisuuksia ja kykyä pelata vastustajan kärkiketjuja vastaan. Bruinsin Stanley Cup -kevättä 2011 käsittelevät tarinat ovatkin kirjan mielenkiintoisinta antia.

Ennen Bruinsia Thornton oli paitsi voittanut Stanley Cupin Anaheim Ducksissa myös pelannut Original Six -joukkueista Chicago Blackhawksissa sekä Toronto Maple Leafsin AHL-joukkueessa.

Tappeluiden olemassaoloa Thornton puolustaa painekattila-vertauksella eli tappelut hänen mielestään poistavat ylimääräisen jännitteen kaukalosta.

Jäätyään kevään 2011 pudotuspeleissä kokoonpanon ulkopuolelle halusi Thornton hyödyntää seuran historiaa joukkueen voitontahdon lisäämiseksi – yhdessä huoltajien kanssa hän keräsi joukkueen yhteisiin tiloihin kuvia ja muistoesineitä Bruinsin aiemmista mestaruuksista.

Myös Thorntonin hyväntekeväisyystyö saa kirjassa paljon tilaa: sairaalavierailuja, golf-turnauksia ja säätiö Parkinsonin taudin hoidon kehittämiseksi. Erityisesti yksityiskohtaiset tarinat vierailuista lasten syöpäsairaalassa ja Stanley Cupin esittely sairaille lapsille olivat tunteikas kontrasti väkivallasta elannon tehneeseen pelaajaan.

Kirja maalaa Thorntonista kuvan persoonana, jolle mikään työmäärä ei ole liiallinen unelmien saavuttamiseksi eikä yksikään vastustaja liian pelottava haastettavaksi tappeluun, kun omia on tarve puolustaa.

Omanlaisensa esimerkki voitontahdosta on myös Thorntonin nousu Panthersin jääkiekkotoimintojen varapuheenjohtajaksi lähes välittömästi peliuran päätyttyä.

Suomi esillä!

Tuukka Rask pelasi Bruinsissa koko sen ajan kuin Thorntonkin ja suomalaismaalivahti kirjoitti kirjaan esipuheen – Thornton puolestaan omisti kokonaisen luvun hänen ja Raskin ystävyydelle.

Rask toivottavasti saa oman kirjansa aikanaan, mutta toistaiseksi suomalaistähden tarinasta ja persoonasta saa tiedonmuruja Thorntonin teoksesta.

Epätodennäköiset ystävykset muun muassa omistivat yhdessä veneen, eivätkä kiekkoilijat selvinneet veneilystään kommelluksitta. Pääosassa on kuitenkin voitontahtoisten pelaajien keskinäinen kunnioitus ja yhtenevät arvot.

Pelitaitojen lisäksi Thornton esimerkiksi tuo esille ymmärryksensä Raskin päätökselle lähteä koronakuplasta kotiin kesken pudotuspelien perhesyiden vuoksi. Tämä onkin ainoa kohta kirjassa, kun Thornton asettaa jonkin asian – tässä tapauksessa perheensä – jääkiekon edelle arvomaailmassaan.

Raskin lisäksi Thornton mainitsee suomalaispelaajista myös Lasse Kukkosen, jonka kanssa heillä oli yhteinen kausi Blackhawksin organisaatiossa. Myös Global Series -otteluihin Helsingissä vuonna 2018 liittyy Thorntonin kokemusmaailmassa positiivisia muistoja, joissa on mukana myös Stanley Cup.

Sairaalavierailut ja muu hyväntekeväisyystyö saavat kirjassa paljon tilaa.
Kuva © Getty Images

Entäs ne tappelut?

Oman osuutensa kirjassaan Thornton aloittaa kertaamalla, kuinka Pittsburgh Penguinsin Matt Cooke taklasi Bruins-taituri Marc Savardia päähän ja käytännössä lopetti tämän pelaajauran – ja kuinka Thornton myöhemmin tappeli Cooken kanssa “tasatakseen tilit”.

Kostosta Thornton ei kertaakaan puhu, vaan korostaa puolustaneensa joukkuekaveria. Tappeluiden olemassaoloa Thornton puolustaa painekattilavertauksella eli tappelut hänen mielestään poistavat ylimääräisen jännitteen kaukalosta.

Cooke ei suinkaan siistinyt otteitaan kohdattuaan Thorntonin mies miestä vastaan -kamppailussa, vaan sai sittemmin esimerkiksi 17 ottelun pelikiellon kyynärpäätaklauksesta. Nyrkkitappelu ei myöskään pelastanut Savardin peliuraa, joten tilienselvittelyn hyöty on nähdäkseni vahvasti kyseenalaista.

Omaa ainokaista pelikieltoaan Thornton käsittelee yhtä perusteellisesti kuin Cooke–Savard-tapausta mutta huomattavasti defensiivisemmin. Thornton sai 15 ottelun pelikiellon kaadettuaan Penguinsin Brooks Orpikin jäähän ja lyötyään häntä vielä muutaman kerran.

Myös tappelussa Cooken kanssa Thornton mainitsee lyöneensä häntä vielä tämän maatessa jäässä, vaikka omaa rehtiyttään kirjan päähenkilö tuo toistuvasti esille. Kirjan perusteella itsekriittisyys ja objektiivinen tarkastelu eivät ole Thorntonin vahvuuksia, ja ainakin omaan tappelijauraansa liittyen hän on vahvasti puolustuskannalla.

On todennäköisesti totta, että ryhtymättä tappelemaan Thornton tuskin olisi päässyt kiekkoammattilaiseksi, saati NHL:ään asti. Perustelut tappeluiden puolesta ovat luultavasti juuri siksi subjektiivisesti värittyneitä.

Tappeluiden haitat käydään läpi pikakelauksella, vaikka Thornton itsekin on kärsinyt aivotärähdyksistä – ja ensimmäisen aivotärähdyksensä oireista hän puhuu hyvin negatiiviseen sävyyn.

Thornton tuo esille ymmärryksensä Raskin päätökselle lähteä koronakuplasta kotiin kesken pudotuspelien perhesyiden vuoksi.

On totta kai virkistävää, kun tappelijana pitkän uran tehnyt pelaaja pystyy julkisesti puhumaan muustakin kuin uran jälkeisistä aivovammaoireista ja CTE-pelosta.

Syitä omalle selviytymiselleen Thornton ei pohdi, mutta kirjassa on paljon tilaa pitkäaikaiselle nyrkkeilyharjoittelulle, joka voi olla yksi tekijä vakavien neurologisten oireiden välttämisessä.

Lupsakkaa tarinointia

Pelkkää nyrkkiromantiikkaa kirja ei onneksi ole, vaan esimerkiksi AHL-kausiensa arkea Thornton kuvaa vetävän yksityiskohtaisesti. Myös NHL-uran ainoasta rangaistuslaukausmaalistaan ja Stanley Cup -juhlista voimahyökkääjä kertoo pieteetillä.

Määrällisesti Thorntonin tarinointia vahvistavat pelikavereiden, valmentajien ja läheisten kommentit, mutta näiden lisäarvo kokonaisuuteen on vähäinen. Jotkin tarinat selvästi taustoittavat ja syventävät Thorntonin persoonaa, mutta useimmiten lisähaastattelut vain vahvistavat Thorntonin kertomaa hieman eri sanoin.

Yli-ikäisenä sekä OHL:ään että NHL:ään varatun kanadalaishyökkääjän ura on kuitenkin kaukana keskiverrosta, ja kokemusmaailmakin poikkeaa reippaasti niistä jääkiekkoilijoista, joista yleensä kirjoja tehdään.

Englanninkielinen äänikirja oli sujuvaa ja helppoa kuunneltavaa, kronologisen rakenteen ajoittainen rikkominen tematiikan vuoksi myös ylläpitää mielenkiintoa mainiosti.

Suomennosta kirjasta ei toistaiseksi ole, mutta englanninkielinen alkuteos on kuunneltavissa Bookbeat- ja Storytel-äänikirjapalveluista sekä ostettavissa fyysisenä kirjana esimerkiksi Adlibris-verkkokaupasta.

“Fighting My Way To the Top” (2021). Dale Arnold & Shawn Thornton. Triumph Books. 272s / 5h 49min

» Lähetä palautetta toimitukselle