Tampereen Tappara on pelannut kuluneella kaudella 13 peliä, kerännyt näistä 18 pistettä ja pitää hallussaan runkosarjan sijaa numero 10. Edellisestä kuudesta ottelusta porkkanapöksyt ovat keränneet vain neljä pistettä. Samaan aikaan Hakametsän pukukoppikäytävän toisessa päässä majaileva Ilves on Liigan piikkipaikalla 36 pisteellä.
Tahmean alkukauden pelanneella Tapparalla on paljon parannettavaa, mutta syytä paniikkinappulan painamiseen ei vielä Jussi Tapolalla ja kumppaneilla ole. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta, kun Tappara pelaa nihkeän syksyn, mutta on keväällä pelaamassa finaaleja. Suora pudotuspelipaikkakin häämöttää vain viiden pisteen päässä.
Se ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Tapparan täytyy parantaa määrättyjä osa-alueita pelissään, mikäli mielii kairata itsensä pudotuspeleihin.
Pelillistä punaista lankaa etsimässä
Jussi Tapolan MTV:lle antaman haastattelun mukaan Tapparan valmennustiimi oli arvioinut väärin sen, miten Liigakautta tultaisiin pelaamaan. Esimerkiksi vastustajien keskialueen ohjauspelaaminen on tullut Tapparalle jonkinmoisena yllätyksenä, kun joukkue odotti enemmänkin vastustajien painavan päälle.
Siltä se on tosin näyttänytkin, kun on katsonut tamperelaisten avaavan peliä vastustajan ollessa keskialueella vastassa. Niitä tilanteita on Tapparan tasoiselle joukkueelle liikaa, missä hyökkääjät seisoskelevat keskialueella, puolustaja nostaa itse kiekkoa punaviivalle, lyö sen päätyyn ja tähän ei sitten omat hyökkääjät enää ehdi.
Toisaalta taas seuraavassa pelissä Tappara on saattanut purkaa vastustajan ylhäältä tulevan karvauksen monipuolisella kiekon liikuttelulla, ylittää keskialueen luomalla ensiksi vastaliikkeitä pudottamalla kiekkoa tai päättää kaistoja pitkin edenneen hyökkäyksen maaliin muutaman nerokkaan syötön jälkeen.
Tästä tullaankin siihen mikä leimaa muutenkin Tapparan pelaamista, eli toisteisuuden puuttuminen. Jokainen tilanne tuntuu olevan erilainen ja aivan herran hallussa, että löytyykö esimerkiksi sille peliä avaavalle puolustajalle nyt syöttösuuntia vai ei. Näiltä osin katseet kääntyvät valmennustiimiin ja heidän luomaansa pelitapaan, joka ei ole antanut pelaajille sitä tarvittavaa pelillistä selkänojaa.
Puolustusalueella Tapparan viisikolla käy ajoittaisia hasseja. Tuplaamisen kanssa on ollut vaikeuksia, kun sen epäonnistuessa on vastustajia jäänyt vapaaksi ja välillä jopa verkko on heilunut tämän vuoksi. Niitäkin tilanteita on näkynyt, että lähes koko viisikko on keskilinjan samalla puolella ja painoton puoli jää täysin puolustamatta.
Puolustuspelin kuntoon laittamisen tulisi olla tehtävälistalla ylimpien asioiden joukossa, sillä Tappara on menettänyt epätyypillisen paljon johtoasemia otteluissa. Viimeksi tämän viikon tiistaina Sport teki kolmannessa erässä Tapparaa vastaan peräti neljä maalia ja sai venytettyä ottelun aina voittolaukauskilpailuun asti. Ei ihan tavanomaista Liigan suurseuralle.
Yksi osa-alue on kuitenkin selvästi parantunut, nimittäin kaksivaiheinen karvauspelaaminen. Tapparan valmennustiimi on saanut kitkettyä pelaajien yltiöpäistä prässäämistä, jolloin siellä on vetäydytty keskialueelle, jos karvauspelin onnistuminen on näyttänyt mahdottomalta. Tätä kautta vastustajien ylivoimaiset hyökkäykset ovat vähentyneet.
Korjausliikkeestä huolimatta Tappara saa edelleen riistettyä kiekkoa, mutta nyt puolustuvalmius on vain parempaa.
Tapparan hyökkäyspelimallissa taas ei ole ihmeellisyyksiä. Jos suorahyökkäyksen päättäminen ei onnistu tai siihen ei ole mahdollisuutta, pelaa Tappara kiekon syvään, sieltä viivaan ja toimittaa kiekon maalille. Yleensä vasta näiden vaiheiden jälkeen alkaa sitten pidempi hyökkäysalueen pyöritys. Niissä pelaajat vaihtelevat aktiivisesti paikkoja ja esimerkiksi Valtteri Kemiläisen tai Santtu Kinnusen tyyppiset kiekolliset puolustajat tykkäävät nousta kiekon kanssa ja pitää sitä itsellään pitkiäkin aikoja.
Joukkue luo tarpeeksi maalipaikkoja, mutta pelaajien tietynlaisen itseluottamuksen puutteen heijastuu viimeistelyyn, niin tasakentällisin kuin ylivoimalla, joka on Liigan yhdeksänneksi parasta, 18 prosentin tehokuudella. Yksi syy pelaajien otteisiin voi olla myös jatkuva ketjuruletti ja sen tuomat olosuhteiden muutokset kentällä.
Kausi on kuitenkin edelleen sen verran nuori, että jos Tappara onnistuu tekemään muutoksia aiemmin mainittuihin pelillisiin epäkohtiin, ketjut asettuvat aloilleen ja yksilöt saavat onnistumisia, voi joukkue nousta nopeallakin tahdilla takaisin Liigan kärkisijoille.
Ja toisin kuin monella muulla joukkueella, Tapparalla ei ole pelkoa että ydinpelaajat lähtisivät Pohjois-Amerikkaan, kun NHL-kausi joskus aikanaan alkaa.