Kuva © Timo Savela

Taklaamisen oletetut vaarat naisten jääkiekossa – "Loukkaantumisriski ei ole niin iso"

Artikkeli
Taklauskieltoa naisten jääkiekossa on perusteltu loukkaantumisriskeillä. Lähempi tarkastelu ei tue väitettä, että naisten jääkiekko olisi erityisen vaarallista. Edes miesten jääkiekko ei ole poikkeuksellisen vaarallista, kun sitä verrataan muiden joukkuelajien vammariskeihin.

Asiaan perehtymättä voisi kuvitella, että naiset loukkaantuvat jääkiekossa harvemmin ja vähemmän vakavasti kuin miehet pelkästään sen takia, että taklaaminen on naisilta kielletty. Vaikka naisia pidetään miehiä loukkaantumisherkempinä, varsinkin päävammojen voi arvella olevan harvinaisia naisilla, sillä muun muassa Liigassa paljon huomiota herättäneet päävammat ovat syntyneet taklaustilanteissa. 

Naiskiekoilijoiden loukkaantumisriskeistä puhutaan paljon, mutta väitteille on vähän katetta. Toisaalta ongelmallisia väitteitä on vaikea kumota, koska naiskiekkoilijoiden loukkaantumisia ja niiden syitä ole tutkittu juurikaan, kuten vuonna 2014 julkaistusta koostetutkimuksesta käy ilmi. Lisäksi vertailukelpoisten otosten löytäminen on vaikeaa, sillä erot mies- ja naispelaajien taustoissa ovat merkittäviä. Aineistojen keruussa ja tulosten esittämisessä on myös erilaisia käytäntöjä, mikä tekee eri tutkimusten vertailusta hankalaa.

Loukkaantumisista raportointi on kehittynyt, mutta tutkimustuloksia tarkasteltava kriittisesti. Voi vaikuttaa siltä, että urheilusta on tullut vuosien mittaan vaarallisempaa, mutta tämä saattaa myös heijastella puutteellista vammojen kirjaamista ja tilastointia. Lisäksi nykytilastoissa on hajontaa, koska osassa tapauksissa saatetaan ottaa huomioon pienimmätkin pelaajan ilmoittamat naarmut, toisissa taas vain joukkueen lääkärien tai muun hoitohenkilökunnan diagnosoimat isommat vammat.

Myös peliolosuhteet vaihtelevat halleittain. Esimerkiksi nykyiset joustokaukalot ovat parantaneet pelaajien turvallisuutta, mutta tämä ei välttämättä käy ilmi tutkimuksista, sillä ne ovat yleensä vielä ajalta, jolloin olosuhteet olivat tältä osin huonommat.

Varusteissa on tapahtunut kehitystä, mutta tutkijoiden mukaan kypärissä kehitys on ollut vähäistä. Kypärien voikin nähdä antavan osin valheellisen turvallisuuden tunteen, sillä ne on kehitetty suojaamaan kallonmurtumilta. Suurin osa nykykypäristä ei suojaa pelaajia aivovammoilta.

On myös syytä pitää mielessä, että yleisellä tasolla loukkaantumisriskien tarkastelussa ei oteta huomioon pelipaikkaa, peliaikaa, pelimäärää eikä pelien ajankohtaa kauden aikana. Lisäksi naisten ja miesten välisessä vertailuissa tulisi ottaa huomioon, että miesten loukkaantumisissa tarkastellaan pääasiassa ammatikseen urheilevia, kun taas naisten kohdalla kyseessä ovat pääasiassa amatööri- tai puoliammattilaisurheilijat.

Taklaukset ovat naisilta kielletty, mutta päävammat ovat silti yleisiä. Melinda Olssonin olkapää osui Lara Escuderoa päähän vuoden 2019 maailmamestaruuskilpailuissa.
Kuva © Timo Savela

Joustokaukalot auttaisivat naisiakin

Joustokaukalot yleistyivät 2010-luvulla, koska pelaajien turvallisuutta kaukalossa haluttiin parantaa. Asiasta on puhuttu paljon, mutta niiden vaikutus vammojen määrään ei ole käynyt selväksi. Vuonna 2015 julkaistun kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman tutkimuksen mukaan ne vähentävät loukkaantumisriskiä vajaan kolmanneksen verran. Tällä on vaikutusta varsinkin olkapäävammoihin.

Jääkiekkoa pelataan silti kirjavissa olosuhteissa. Vaikka joustokaukalot ovat yleistyneet myös pienemmillä paikkakunnilla, naisten otteluita harvoin pelataan uusinta uutta tarjoavissa olosuhteissa. Sarjaotteluita pelataan muun muassa harjoitushalleissa.

Tutkijat suosittelevat, että jääkiekkoa pelattaisiin joustokaukaloissa, oli kyseessä miehet tai nuoret. Naisten osalta tutkijat jättävän asian mainitsematta, vaikka asia koskee myös naisia ja tyttöjä. Vaikka yli puolet naisten ja tyttöjen vammoista syntyy avojäällä, kontaktit laitojen kanssa ovat merkittävä tekijä loukkaantumisissa. Niiden vähentäminen luulisi olevan myös suositeltavaa.

Tyttöjen U18 MM-kisat kaudella 2019–2020 pelattiin vanhanmallisissa kaukaloissa, mikäli Slovakiassa järjestetystä turnauksesta otettuihin valokuviin on luottaminen. Naisten jääkiekon kannalta onkin kuvaavaa, että IIHF:n rahoittamissa tutkimuksissa suositellaan joustokaukaloita miesten ja nuorten peleihin, muttei naisten ja tyttöjen peleihin.

Toisin sanoen naisten ja tyttöjen turvallisuudesta ollaan huolissaan, paitsi jos se maksaa.

Loukkaantumisriskit yliopistojääkiekossa

Tutkimusten mukaan miesten ja naisten jääkiekossa on eroja loukkaantumisten osalta, mutta niille ei ole yksinkertaista selitystä. Koska pelaajien taustoissa ja peliolosuhteissa voi olla merkittäviä eroja, on perustultua tarkastella sarjoja, joissa erot ovat vähäiset.

Julie Agel ja Harvey Edward tarkastelivat vuodet 2000–2007 kattavassa amerikkalaisten yliopistosarjojen (NCAA ja NCAA III) pelaajia koskevassa tutkimuksessa naisten ja miesten loukkaantumisherkkyyttä. Miehet loukkaantuivat naisia useammin. Miesten yleisimmät loukkaantumiset olivat aivovammat (aivotärähdys), olkapäävammat ja polvivammat. Naisten yleisimmät vammat olivat aivovammat, lonkka- ja nivusvammat ja nilkkavammat.

48 prosenttia miesten vammoista ja 35 prosenttia naisten vammoista johtui vartalokontaktista. Toisin sanoen vartalokontaktien voi ymmärtää lisäävän vammojen määrää. Naisilla aivovammat olivat keskimäärin yleisempiä kuin miehillä. 72 prosenttia miesten aivovammoista johtui vartalokontaktista, kun taas 41 prosenttia naisten aivovammoista johtui vartalokontaktista.

Toisin sanoen, vaikka taklaaminen johtaa aivovammoihin miesten sarjoissa, naisten sarjoissa on enemmän aivovammoja, vaikka niissä ei saa taklata.

Tutkijat tulkitsivat vammojen poikkeavuuden todennäköisesti johtuvat eroista fyysisessä pelissä. Taklauksilla on taipumus osua ylävartaloon, mikä heijastuu miehille yleisissä ylävartalovammoissa. Myös polvet ovat kovilla taklauksissa. Naisten vammojen kirjo vaikuttaa laajemmalta taklauskiellon takia.

Agel ja joukko muita tutkijoita kävi läpi samaa aineistoa neljän vuoden ajalta (2000–2004). Tämän ryhmän tutkimustulokset olivat samankaltaisia. Myös tulkinnat vammojen mahdollisille syille olivat samat.

Vaarattoman oloiset tilanteet saattavat johtaa päävammoihin. Petra Nieminen saattoi yhdysvaltalaispelaajan päin maalikehikkoa vuoden 2019 maailmanmestaruuskilpailuissa.
Kuva © Timo Savela

Tutkijat hämmästelivät tuloksia, sillä taklauskiellon voisi olettaa vähentävän ylävartalovammojen lisäksi juuri aivovammoja. Syitä yllättävään tutkimustulokseen voi olla useita.Taklaukset kieltävä sääntö on tulkinnanvarainen, jolloin osa kontakteista on taklauksia ja osa ei.

Pelaajan kiilaaminen laitaan tai ohjaaminen päin maalia voi johtaa aivovammaan, mikäli pelaajan pää osuu jäähän, laitaan tai maaliin tämän seurauksena. Lisäksi on mahdollista, että aivovammoja syntyy, koska naiset eivät varaudu kontakteihin pelin aikana samalla tavalla kuin miehet.

"Paras tapa suhtautua siihen on olla ajattelematta asiaa jäällä ollessaan, sillä jos asiaa alkaa pohtimaan, silloin käy huonosti." – Hayley Wickenheiser (The Toronto Star, 6.11.2008)

Joukko tutkijoita tarkasteli mies- ja naispelaajien päähän kohdistuneiden iskujen eroja. Heidän mukaansa päähän kohdistuvien osumien määrä ei selitä naisten aivovammojen yleisyyttä. Osuman jälkeinen aivovamma selittyy pikemminkin pelaajan fysiologisilla tekijöillä: niskan ja kaulan alueen lihasten vahvuudella, liikkuvuudella, kehon painopisteellä, aivojen rakenteella, sekä pelaajan painolla ja nopeudella.

Tutkijoiden mukaan on lisäksi on mahdollista, että pelaajien kokemattomuus taklauspelistä, oletus, ettei tule taklatuksi, ja puutteellinen taklauspeliin totuttava valmennus saattavat selittää, miksi jääkiekkoa pelaavien naisten aivovammat ovat miehiä yleisempiä.

Saattaa myös olla, että merkittäviä eroja miesten ja naisten välillä ei ole. On hyvin mahdollista, että naiset ovat vain tietoisempia lajin vaaroista ja raportoivat oireista miehiä tunnollisemmin, jolloin ne päätyvät tarkasteltaviin tilastoihin.

Olsson teki selvää jälkeä myös Estelle Duvinista.
Kuva © Timo Savela

Loukkaantumisriskit kansainvälisissä turnauksissa

Loukkaantumisia on tutkittu IIHF:n alaisissa naisten turnauksissa kahdeksan vuoden ajalta (2006–2014). Yleisimmät vammat näissä turnauksissa olivat polvi-, aivo- ja nilkkavammat. Miesten turnauksista kerätystä aineistosta (2007–2013) ja nuorten turnauksista kerätystä aineistosta (2006–2015) saatuihin tuloksiin verrattaessa naisten loukkaantumisherkkyys on miehiä pienempi.

Tutkimuksista käy ilmi, että miehille ja nuorille tyypillisiä vammoja ovat haavat, venähdykset, ruhjeet ja murtumat. Kasvovammat ovat yleisiä, koska visiiri peittää vain puolet kasvoista. Alavartalovammoista yleisimpiä ovat polvivammat ja ylävartalovammoista olkapäävammat.

Naisten ja tyttöjen yleisimmät vammat ovat ruhjeet ja venähdykset. Polvivammat ovat yleisin alavartalovamma. Olkapäävammat ovat yleisin ylävartalovamma.

Tutkimustulokset poikkeavat yliopistosarjoista saaduista tuloksista. Toisaalta pitää ottaa huomioon, että merkittävä osa miesten MM-kisoissa raportoiduista vammoista, reilu neljännes, oli naisten jääkiekossa ja miesten yliopistokiekkoilussa harvinaisia haavoja, joista merkittävä osa on kasvovammoja.

Koko kasvot peittävä suojus vähentävää oleellisesti kasvovammoja, jolloin naisten kasvovammat ovat harvinaisia. Yhdysvaltalaistutkimuksen ja kanadalaistutkimuksen mukaan naispelaajilla ei käytännössä ole vaaraa saada kasvovammaa.

Laji Aineisto Aikaväli Loukkaantumiset peleissä / 1000 h
Jääkiekko miehet, MM, kaikki tasot (IIHF) 2006–2013 52,1
Jääkiekko miehet, MM (IIHF) 2006–2013 59,6
Jääkiekko nuoret U18 ja U20, MM, kaikki tasot (IIHF) 2006–2015 39,8
Jääkiekko nuoret U20, MM, kaikki tasot (IIHF) 2006–2015 43,3
Jääkiekko nuoret U18, MM, kaikki tasot (IIHF) 2006–2015 35,9
Jääkiekko naiset ja tytöt U18, MM, kaikki tasot (IIHF) 2007–2014 22,0
Jääkiekko naiset, MM ja olympialaiset (IIHF) 2007–2014 19,7
Jääkiekko tytöt U18, MM, kakki tasot (IIHF) 2007–2014 25,6

 

Aivovammojen osalta naisten loukkaantumisherkkyys oli miehiä alhaisempi, mutta korostunut alle 18-vuotiaiden turnauksissa. Tutkijat arvioivat, että tämä saattaa johtua alle 18-vuotiaiden ruumiinrakenteesta tai siitä, että he eivät ole riittävän kykeneviä tai kokeneita välttämään ja vastaanottamaan vartalokontakteja.

Vaikka vaikuttaa siltä, että miesten ja naisten aivovammaherkkyydessä on eroja, tutkijoiden mukaan erot eivät ole tilastollisesti merkittäviä.

Laji Aineisto Aikaväli Loukkaantumiset peleissä / 1000 h
Jalkapallo miehet, MM (FIFA) 2014 50,8
Jalkapallo miehet, MM (FIFA) 2010 40,1
Jalkapallo miehet, EM (UEFA) 2008 41,6
Jalkapallo miehet, MM (FIFA) 2006 45,9
Jalkapallo miehet, EM (UEFA) 2004 36,0
Jalkapallo miehet, olympialaiset 2004 73,0
Jalkapallo naiset, olympialaiset 2004 70,0
Jalkapallo miehet, MM (FIFA) 2002 80,1
Jalkapallo naiset ja tytöt U19/U20, MM (FIFA), olympialaiset 1999, 2000, 2002–2004, 2006 67,4

 

IIHF:n alaisia turnauksia tarkastelleet tutkijat suosittelivat, että naisten jääkiekossa ei jatkossakaan tulisi saada taklata, mutta taklauskieltoa ei suositeltu miesten jääkiekkoon eikä nuorten jääkiekkoon.

– On tärkeä huomata, miten epäasiallista ja arvostelukyvytöntä on väittää, että naisten ei tulisi saada taklata, koska he saattavat loukata itseään, huomauttavat St. Francis Xavierin yliopiston kinetiikan professori Charlene Weaving ja entinen ammattilaispelaaja Samuel Roberts vuonna 2012 julkaistussa artikkelissaan.

Tätä suositusta voi pitää myös siinä mielessä erikoisena, että taklauksilla pelattava miesten jääkiekko on samojen tutkijoiden selvityksen mukaan kuitenkin vaarattomampaa kuin muun muassa naisten koripallo, käsipallo ja jalkapallo.

Laji Aineisto Aikaväli Loukkaantumiset peleissä / 1000 h
Koripallo miehet, olympialaiset 2004 96
Koripallo naiset, olympialaiset 2004 100
Käsipallo miehet, World Cup, olympialaiset 2001, 2003, 2004 112
Käsipallo miehet, olympialaiset 2004 89
Käsipallo naiset, EM, MM, World Cup, olympialaiset 2002–2004 103
Käsipallo naiset, olympialaiset 2004 145

 

Jääkiekko näyttäytyy vaarallisena, mikäli ei tule tarkastelleeksi muita lajeja. Jos sitä vertaa muihin lajeihin, se vaikuttaa jopa aika kesyltä. Jääkiekkoa on kuitenkin hankala verrata moniin muihin joukkuelajeihin, kuten jalkapalloon, käsipalloon ja koripalloon, koska pelaajien väliset kontaktit ovat niissä erilaisia.

Ruotsin naisten maajoukkueen lääkäri Ingegerd Lantz saattoi Lisa Johanssonin pois jäältä vuoden 2019 mm-kisoissa.
Kuva © Timo Savela

Rugby on kenties niitä parempi verrokki, sillä kyseessä on fyysinen laji, jota pelataan lähes ilman suojia, ja sitä pelaavat miehet ja naiset samoin säännöin.

Laji Aineisto Aikaväli Aivovammat peleissä / 1000 h Loukkaantumiset peleissä / 1000 h
Jääkiekko miehet, MM, kaikki tasot (IIHF) 2006–2013 5,1 52,1
Jääkiekko nuoret U18 ja U20, MM, kaikki tasot (IIHF) 2006–2015 4,0 39,8
Jääkiekko naiset ja tytöt U18, MM, kaikki tasot (IIHF) 2007–2014 3,4 22,0
Rugby (League) miehet (NRL, Australia) 1998–2012 28,33 -
Rugby (Union) miehet, World Cup 2019 12,2 79,4
Rugby (Union) miehet, World Cup 2015 12,5 90,1
Rugby (Union) miehet, World Cup 2011 7,8 89,1
Rugby (Union) miehet, World Cup 2007 2,6 83,9
Rugby (Union) miehet, World Cup 2003 2,1 97,9
Rugby (Union) miehet, 4 ammattijoukkuetta (Wales) 2012–2016 15,3 99,1
Rugby (Union) miehet, yliopisto (New England RU) 2005–2006 2,2 16,9
Rugby (Union) naiset, World Cup 2010 3,6 35,5
Rugby (Union) naiset, World Cup 2006 3,3 37,5
Rugby (Union) naiset, yliopisto (New England RU) 2005–2006 1,6 17,1

 

Mielenkiintoisinta kahden lajin vertailussa on se, että naisten vammojen määrä on selkeästi miehiä alhaisempi rugbyssa, vaikka lajia pelataan samoin säännöin. Tämä koskee myös aivovammoja. Toisin sanoen, tutkimustulosten perusteella naiset kykenevät pelaamaan hyvin fyysisiä lajeja miesten tavoin, mutta pienemmin vammoin. Ei siis ole itsestään selvää, että taklaukset naisten jääkiekossa johtaisivat miehiä vastaaviin määriin loukkaantumisissa.

– Koska naiset ottavat osaa hyvin fyysisiin lajeihin, kuten amerikkalaiseen jalkapalloon ja rugbyyn, on järjetöntä väittää, että naiskiekkoilijat eivät kykene vastaavaan jääkiekossa, huomauttavat Weaving ja Roberts.

– 1900-luvun alkupuolella naiset ja miehet pelasivat samoin säännöin eikä taklauspelin fyysisyys tuottanut naisille mitään ongelmia, muistuttavat Weaving ja Roberts.

Jos jääkiekon vaarallisuutta tarkastelee aivovammojen osalta, on selvää, että se on monia joukkuelajeja vaarallisempi. Toisaalta se on huomattavasti vaarattomampi kuin esimerkiksi rugby. Amerikkalainen jalkapallo on puolestaan omilla luvuillaan, kun eri joukkuelajeja vertaillaan keskenään.

Miesten ja naisten kokoerot

Loukkaantumisriskeistä puhuttaessa esille nousevat sukupuolierojen lisäksi naisten väliset kokoerot. Taklauskieltoa naisten jääkiekossa on perusteltu tällä seikalla.

Ensimmäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1990 lyhyin pelaaja oli 123 senttiä pitkä, pisin 184 senttiä, kevyin painoi 42 kiloa ja painavin 82 kiloa, kuten Patrick Reid huomauttaa väitöskirjassaan. Toisin sanoen pituuseroa voi parhaimmillaan olla jopa 40 senttiä ja painoeroa 40 kiloa.

– Voitko kuvitella, mitä tapahtuisi, jos taklaisin 157-senttistä tyttöä, huomautti Venäjää vuoden 1997 mm-kisoissa edustanut 174-senttinen Jekaterina Paskevitš (The Kingston Whig Standard, 3.4.1997).

Tässä mielessä taklauskiellon voisi nähdä perustelluksi. Toisaalta naisten vuoden 1990 MM-kisat ovat huono mittari, sillä ne järjestettiin kiireessä, tarpeena näyttää KOK:lle, että naisten jääkiekko on riittävän laadukasta olympialaisiin. Pelkkiä pituuksia ja painoja tarkastelemalla voidaan todeta, ettei riittävän useasta maasta löytynyt riittävästi täysikäisiä pelaajia kahdeksan maan turnaukseen.

"Loukkaantumisriski ei ole niin iso. Emme ole niin isoja kuin miehet." – Tricia Dunn (The New York Times, 17.2.2002)

Sanomalehtilähteet:

The Kingston Whig Standard (1997), The New York Times (2002)

Taulukoissa käytetyt muut tilastolähteet:

Best, John, McIntosh, Andrew, ja Savage, Trevor (2005). Rugby World Cup 2003 injury surveillance project. British Journal of Sports Medicine, 39 (11), sivut 812–817.

Bitchell, Charlotte, Mathema, Prabhat, ja Moore, Isabel (2020). Four-year match injury surveillance in male Welsh professional Rugby Union teams. Physical Therapy in Sport, 42, sivut 26–32.

Dvořák, Jiří, Junge, Astrid, Derman, Wayne, ja Schwellnus, Martin (2011). Injuries and illnesses of football players during the 2010 FIFA World Cup. British Journal of Sports Medicine, 45 (8), sivut 626–630.

Fuller, Colin, Laborde, F., ja Molloy, Michael, (2008). International Rugby Board Rugby World Cup 2007 injury surveillance study. British Journal of Sports Medicine, 42 (6), sivut 452–459.

Fuller, Colin, Sheerin, Kelly, ja Targett, Steve (2013). Rugby World Cup 2011: International Rugby Board Injury Surveillance Study. British Journal of Sports Medicine, 47 (18), sivut 1184–1191.

Fuller, Colin, Taylor, Aileen, Douglas, Marc, and Raftery, Martin (2020). Rugby World Cup 2019 injury surveillance study. South African Journal of Sports Medicine, 32 (1), sivut 1–6.

Fuller, Colin, Taylor, Aileen, Kemp, Simon, ja Raftery, Martin (2017). Rugby World Cup 2015: World Rugby injury surveillance study. British Journal of Sports Medicine, 51 (1), 51–57.

Hägglund, Martin, Waldén, Markus, ja Ekstrand, Jan (2009). UEFA injury study—an injury audit of European Championships 2006 to 2008. British Journal of Sports Medicine, 43 (7), sivut 483–489.

Junge, Astrid, ja Dvořák, Jiří (2015). Football injuries during the 2014 FIFA World Cup. British Journal of Sports Medicine, 49 (9), sivut 599–602.

Junge, Astrid, ja Dvořák, Jiří (2007). Injuries in female football players in top-level international tournaments. British Journal of Sports Medicine, 41 (suppl. 1), sivut 3–7.

Junge, Astid, ja Dvořák, Jiří (2013). Injury surveillance in the World Football Tournaments 1998–2012. British Journal of Sports Medicine, 47 (12), sivut 782–788.

Junge, Astrid, Dvořák, Jiří, ja Graf-Baumann, T. (2004). Football Injuries During the World Cup 2002. The American Journal of Sports Medicine, 32 (suppl. 1), sivut 23–27.

Junge, Astrid, Langevoorts, Gijs, Pipe, Andrew, Peytavin, Annie, Wong, Fook, Mountjoy, Margo, Beltrami, Gianfranco, Terrell, Robert, Holzgraefe, Manfred, Charles, Richard, ja Dvořák, Jiří (2006). Injuries in Team Sport Tournaments During the 2004 Olympic Games. American Journal of Sports Medicine, 34 (4), sivut 565–575.

Kerr, Hamish, Curtis, Christine, Micheli, Lyle, Kocher, Mininder, Kemp, Simon, ja Brooks, John (2008). Collegiate rugby union injury patterns in New England: a prospective cohort study. British Journal of Sports Medicine, 42 (7), sivut 595–603.

Langevoort, Gijs, Myklebust, Grethe, Dvořák, Jiří, and Junge, Astrid (2007). Handball injuries during major international tournaments. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 17 (4), sivut 400–407.

Savage, Jason, Hooke, Chloe, Orchard, John, ja Parkinson, Richard (2013). The Incidence of Concussion in a Professional Australian Rugby League, 1998–2012. Journal of Sports Medicine, sivut 1–7.

Schick, Deanna, Molloy, Michael, ja Wiley, Preston (2006). Injuries during the 2006 Women's Rugby World Cup. British Journal of Sports Medicine, 42 (6), sivut 447–451.

Taylor, Aileen, Fuller, Colin, ja Molloy, Michael (2011). Injury surveillance during the 2010 IRB Women's Rugby World Cup. British Journal of Sports Medicine, 45 (15), sivut 1243–1245.

Waldén, Markus, Hägglund, Martin, ja Ekstrand, Jan (2007). Football injuries during European Championships 2004–2005. Knee Surgery, Sports Traumatology, Arthroscopy, 15, sivut 1155–1162.

Muut lähteet:

Herrala, Helena (2015). Tytöt kaukalossa: etnografinen tutkimus tyttöjen jääkiekkoharrastuksesta. Väitöskirja: Lapin yliopisto.

Reid, Patrick (2018). The First Women's World Ice Hockey Championship and the Emergence of the Routine of Women's Elite Hockey. Väitöskirja, Albertan yliopisto.

Theberge, Nancy (2000). Higher Goals: Women's Ice Hockey and the Politics of Gender. State University of New York Press.

Weaving, Charlene, ja Roberts, Samuel (2012). Checkin In: An Analysis of the (Lack of) Body Checking in Women's Ice Hockey. Research Quarterly for Exercise and Sport, 83 (3), sivut 470–478.

Vaikka argumentti merkittävistä pituuseroista hyväksyttäisiin yleisenä asiana naisten jääkiekossa, jota se tuskin on, ei se poikkea miesten välisistä kokoeroista. Tämän tuovat hyvin esille Helena Herralan väitöskirjaansa varten haastattelemat jääkiekkoa pelaavat suomalaistytöt, jotka huomauttavat juuri tästä asiasta, kaiketi ihmetellen, miten Joonas Komulainen (165 cm) ja Marko Anttila (203 cm) ovat saaneet pelata samassa sarjassa, jossa taklaukset on sallittu, mutta he eivät saa taklata.

– Niinku X, 166 senttinen, mutta mieti kun sitäki joskus taklattas ihan kunnolla, niin sillehä saattas sattua tosi pahasti. Niin miks ja sitten yleensä naiset niin nehän on ihan samankokoisia melkeen, niin miks ne ei sitten saa ku joku 200-senttinen tulee taklaamaan semmosta 166-senttistä, niin on se vähän. Niin miksi naiset ei sitten saa? pohti haastateltu pelaaja.

Painoerojen osalta pitää myös ottaa huomioon, että 40 kilon painoerot eivät ole harvinaisia miesten peleissä. Esimerkiksi KalPaa riveissä pelaava Juuso Mäenpää painaa tilastojen mukaan 67 kiloa ja Sportia edustava Jonne Virtanen 118 kiloa. Mäenpään ja Virtasen peleistä ei kuitenkaan olla poistamassa taklauksia, vaikka pelaajien välillä on merkittävä fyysinen ero.

Rugbya tarkastelleiden tutkijoiden mukaan mies- ja naispelaajien koko- ja painoerot saattavat selittää osan eroista loukkaantumisissa.

Vuoden 2019 naisten MM-kisoissa kenttäpelaajien keskipituus oli 167,8 senttiä ja -paino 69,5 kiloa. Vuoden 2019 miesten MM-kisoissa kenttäpelaajien keskipituus oli 184,4 senttiä ja -paino 87,6 kiloa.

Lisäksi miehet ovat naisia keskimäärin nopeampia luistelijoita, varsinkin kun nopeus suhteutetaan pelaajan painoon, kuten Kajsa Gilenstamin, Kim Thorsenin ja Karin Henriksson-Larsénin tutkimuksesta käy ilmi.

Jälki on siis keskimäärin rumempaa miesten peleissä, sillä miehet tulevat tilanteisiin naisia lujempaa ja törmäyksissä osallisina on naisia keskimäärin isokokoisempia miehiä.

– Sillä on merkitystä, jos pelaat vastakkaista sukupuolta vastaan, mutta sillä ei ole merkitystä, jos pelaat samaa sukupuolta vastaan. Tämä pätee myös lajin fyysiseen puoleen, koska miehet ovat meitä naisia vahvempia. Jos miehet pelaisivat aggressiivisimmillaan meitä vastaan, pääsisimme hengestämme kaukalossa, kuvaili Waterloon yliopiston kinesiologian ja sosiologian professori Nancy Thebergen haastattelema pelaaja vuonna 2000 julkaistussa kirjassa.

Vaaransa kaikella

Lajien vertailu on toki hankalaa, sillä yleisimmät loukkaantumiset ja vammojen vakavuus poikkeavat toisistaan, mutta tutkimustiedon perusteella taklauksista ei aiheudu naisille sen enempää vaaraa kuin miehille, eikä jääkiekko ole poikkeuksellisen vaarallinen joukkuelaji. Kontaktilajeissa sattuu ja tapahtuu.

Loukkaantumiskeskustelussa ei ehkä olekaan mielekästä määrittää yhtä lajia turvalliseksi tai turvattomaksi, vaaralliseksi tai vaarattomaksi miehille tai naisille. Mikäli taklaukset haluaa kieltää tai pitää kiellettyinä, ei ole johdonmukaista määrittää asiaa sukupuolen perusteella.

Syy taklauskiellolle löytyy aivan muualta, miehuutta ja naiseutta koskevista käsityksistä, sekä urheilujärjestöjen intresseistä.

» Lähetä palautetta toimitukselle