Tässä on totuus naisten MM-kisojen järjestelyistä – puitteet olivat kunnossa, ohjeistukset epäonnistuivat räikeästi

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Naisleijonien kisat päättyivät fiaskoon.
Kuva © Tiina Puputti/Suomen Jääkiekkoliitto
Naisten jääkiekon MM-kisat tarjoilivat muutamia ihmettelyn aiheita.

Elokuu ja jääkiekon arvokisat ovat varsin epätavallinen yhdistelmä. Elokuu on osa jääkiekkoilijoiden harjoituskautta, eikä kilpailuja varten. Tämän vuoden elokuu tarjosi peräti kahdet arvokisat melkein peräkanaa, koska nuorten MM-kisat jouduttiin koronan vuoksi siirtämään.

Naiset pääsivät MM-jäille jo toista kertaa kesällä viimevuotisten MM-kisojen jatkoksi. Elokuussa jääkiekkohuuma ei ole vielä noussut sille tasolle, että hallille viitsisi raahautua, mutta IIHF oli toista mieltä. IIHF tosin totesi kisojen aikana, ettei elokuussa tulla enää järjestämään arvokisoja. Jos näin on, niin hyvä.

Ajankohta saattoi ajoittain näkyä pelaajien otteissa, vaikka leirejä pidettiin kesän mittaan tiuhaan tahtiin. Monet pelaajat harmittelivat, kun aikaa ei ehtinyt viettää läheisten kanssa, ja muutenkin kauden jälkeinen palautuminen jäi niukaksi.

Oliko kisojen ajankohta Suomea vastaan? Tuskin, kaikille ajankohta oli sama. Sanoipa yksi joukkueen jäsen ennen kisoja, että ajankohta voi olla Suomen etu – kuinkas sitten kävikään?

Voittajaa, tai edes finalisteja ajankohta ei onnistunut muuttamaan, niin ylivoimaisia olivat pohjoisamerikkalaiset jätit.

Olosuhteet kunnossa, opasteet hukassa

Saavuttuamme kisapaikalle huomasimme kisamainosten vähyyden. Keskustan kaduilla oli kyllä laitettu banderolleja kisoista, mutta muuten niistä ei hiiskuttu paljoakaan. Hallille ei ollut minkäänlaisia opasteita mahdollisia kisaturisteja varten, hallillakaan ei ollut opasteita liiaksi.

MM-kisojen näyttämö Herningissä löytyi opasteiden avulla, tai jos niitä ylipäätään olikaan. Saavuimme paikalle juuri kun Yhdysvaltojen kansallishymni kaikui hallissa sen voitettua Japanin vaatimattomasti 10–0.

Pressikortit löytyivät sivuhuoneesta parin kyselyn jälkeen. Opasteet olisivat olleet arvostettavia kaikille hallille saapuvien kannalta.

Puitteet olivat kunnossa, olihan Herningin areena uudistettu miesten 2018 MM-kisoja varten. Areena oli tyylikäs, ei mikään tylsä betonimöhkö niin kuin monet suomalaisille tutut jo vanhentuneet kiekkopyhätöt.

Halli oli tosin suomailaiseenkin makuun kylmä – ilman takkia olisi varmaan paleltunut. Toivottavasti kaukalon puolella pelaajia ei palellut yhtä paljon, tosin Juuso Toivolalle meinasi jossain vaiheessa tulla vilu. Frederikshavnin halli oli sentään lähempänä suomalaista tasoa lämpötilaltaan.

Areenan kapasiteetiksi on verkossa ilmoitettu yli 3 500, mutta ensisilmäyksen perusteella oli haasteellista hahmottaa tuollaisen ihmismassan sovittautuvan areenan lehtereille.

Kisojen avausottelussa USA–Japani katsomossa oli hädin tuskin 50 henkilöä. Yleisömääriin vaikutti toki se, että emäntämaa Tanska pelasi alkusarjaottelunsa Frederikshavnissa. Oliko yleisö ylipäätään tietoinen käynnissä olevista kisoista, vai johtuiko yleisökato kiinnostuksen puutteesta?

Kanada juhli lopulta kultaa.
Kuva © IIHF

Yllätysnaamiaiset

Se oli jo ennen matkaan lähtöä tiedossa ettei koronan pitäisi olla pääosassa ja näyttikin siltä, että se on ikään kuin unohdettu. Yllättäen tuli tieto, että haastatteluissa on käytettävä maskia. Kaikkien koronasotkujen jälkeen ei voi pitää järisyttävänä yllätyksenä tuota tietoa, joka oli siis IIHF:n linjaus.

Koronapelon vuoksi haastattelualue oli järjestetty hallin ulkopuolelle telttaan. Paikassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta maskinkäyttövaatimus oli hämmentävä. Haastatteluissa oli maskin lisäksi pidettävä metrin mittainen turvaväli – siitä piti huolen pelaajien ja toimittajien välille pystytetty nauhoitus.

IIHF:n päätös oli kieltämättä hieman outo, kun ottaa huomioon Tanskan hallinnon linjauksen, joka oli selvä: unohtakaa rajoitukset ja maskit. Lisää ihmettelyn aihetta antaa se tosiasia, ettei pelaajien tarvinnut käyttää naamarättiä, vain median oli puettava naamio.

Alkusarjan aikana ainoastaan pohjoisamerikkalaiset käyttivät maskia, jatkopeleissä oli se heiltäkin tippunut naamalta pois.

Naamari ei paljoa tahtia haitannut, mutta kummalliset teatterinaamiaiset oli saatu aikaan. Herningin kaduilla kun kuljeskeli, oli erittäin harvinaista onnistua bongaamaan maski jonkun naamalla. Miksi siis maskeja piti ylipäätään käyttää haastatteluissa?

Missä se puolivälierä pelataan?

Suuri ihmettelyn aihe oli myös Suomen puolivälierä. Miksi? Koska se pelattiin yllättäen Freredikshavnissa, josta ei oltu tiedotettu ennakkoon missään. Tuosta mahdollisuudesta saimme vihiä Suomen ja Sveitsin välisen pelin jälkeen ja lopullisen varmistuksen päivää myöhemmin. Yleisradiokin tiesi tästä vasta kuultuaan sen ensin meiltä.

Jos Herningistä haluaa Frederikshavniin, niin paras tapa on omistaa tai vuokrata auto. Julkisilla siirtyminen on huomattavan hankalaa, ja jos ei ole aikaa odotella niin vaikeaksi menee. Kaikki tämä johtui ilmeisesti Discoveryn toiveista saada Suomen peli hyvään katseluaikaan.

Miksi asiasta ei voitu tiedottaa etukäteen? Jos näin oli suunniteltu, että Suomi pelaa puolivälieräottelunsa Frederikshavnissa, niin oliko tämä niin suuri salaisuus, ettei sitä voinut paljastaa ajoissa?

Lohdutuksesi niille, jotka tästä yllätyksestä mielensä pahoittivat, ensi vuonna kun kisat pelataan Kanadassa. Siellä Discovery ei pääse kovin helposti valitsemaan Suomen pelipaikkoja mieleisekseen. Kisojen pitopaikka on vielä arvoitus, joten pelien alkamisajankohdatkin ovat hämärän peitossa.

Tšekki kaatoi Suomen Fredrikshavnissa pelatussa puolivälierässä, ja eteni pronsille asti
Tšekki kaatoi Suomen Fredrikshavnissa pelatussa puolivälierässä, ja eteni pronsille asti
Kuva © TIINA PUPUTTI/SUOMEN JÄÄKIEKKOLIITTO

Jotain hyvää ja huonoa

Yleisesti kisat olivat hyvin järjestetty. Herningissä on totuttu isojen kisojen järjestämiseen esimerkiksi jo edellä mainitussa miesten MM-kisoissa vuonna 2018. Lisäksi Herningissä on järjestetty muun muassa käsipallon arvokisoja ja suuria esteratsastuskilpailuja.

Puitteista ei minkään olisi pitänyt jäädä kiinni, yleisön puute toki oli iso miinus. Missä väki sitten piileksi? Kesälomalla varmaan tai sitten naiskiekko ei vain kiinnosta tanskalaisia kovin paljoa.

Tanska tosin pelasi alkusarjan pelinsä Frederikshavnissa, joten tanskalaiset kiekkofanit taisivat olla siellä. Hallille ei myöskään oltu järjestetty mitään erillisiä kuljetuksia, kuten bussikyytejä. Jokainen sai siis itse järjestää kuljetuksensa tai kävellä hallille. Auttoivatko kisajärjestäjät yleisöä tulemaan hallille? Epäilen vahvasti, etteivät niin tehneet.

Pienistä puutteista ja kummallisuuksista huolimatta voi todeta kisajärjestelyiden onnistuneen. Myös Tšekin yltäminen mitaleille on positiivinen asia naiskiekon kannalta värittömien lasien läpi katsottuna.

» Lähetä palautetta toimitukselle