Korona ei säästänyt Suomi-sarjaakaan mullistuksilta. Viime kevät katkesi kesken välierävaiheen. Neljälle välieräjoukkueelle tarjottiin mahdollisuutta anoa Mestis-lisenssiä. Tähän täkyyn tarttuivat odotetusti viime kausien Suomi-sarjamenestyjät K-Espoo ja FPS, jotka lähtivät pudotuspeleihin runkosarjan kärkipaikoilta.
Tulevan kauden Suomi-sarja pelataan 14 joukkueen voimin. Mielenkiintoa latistaa se, että nousukarsintoja Mestikseen ei tällä kaudella poikkeuksellisesti järjestetä. Sen sijaan finaalipelit palaavat ja Suomi-sarjan mestaruudesta päästään ottelemaan paras viidestä -järjestelmällä. Karsinnat alaspäin toimivat normaaliin tapaan.
Väriä sarjaan tuo useat mielenkiintoiset pelaaja- ja valmentajanimet. Kalajoella nähdään jääkaappipakastinyhdistelmän kokoinen brittipuolustaja, porilaisen Karhu HT:n takalinjoja värittää Iiro Vehmanen, oululaisjoukkue Laser HT:n maalilla torjuu japanilaismaalivahti Takayuki Ito. Ulkomaalaispelaajien kirjo on Suomi-sarjassa kokonaisuudessaan sangen laaja.
Karhu HT:n vaihtopenkin takana käskyjä jakelee puolestaan Liigan puolella nimeä hankkinut Mikael Kotkaniemi. Kansainvälisyyttä löytyy myös vaihtopenkin takaa. Laser HT:n peräsimessä nähdään amerikkalaisluotsi ja Muikin ohjaksissa ruotsalaisvalmentaja.
Tämän päivän ammattikiekkoilu alkaa muistuttaa talouslehden sivujen pläräämiseltä, jossa menestystä mitataan talouden ja oheispuitteiden mittareilla, uutiset koskevat yt-neuvotteluja, pelaajien palkkoja, suljettuja sarjoja ja poliittisia epäkohtia.
Siinä missä tulokset ja menestys kaukalossa tuntuvat jääneen isommissa ympyröissä paitsioon, on urheilullisuus ja kilpailullisuus Suomi-sarjassa kaiken keskiössä tehden juuri siksi sarjasta mielenkiintoisen vuodesta toiseen. Ehkä se on juuri se syy, mikä saa monet Mestis-tason pelaajat jäämään sarjaan, vaikka taidoille löytyisi kysyntää ylempääkin.
Näissä peleissä voittajia ei ratkota rahasäkkejä mittaamalla ja kabinettisaunoja lämmittämällä, ainakaan nyt kun nousumahdollisuuksia Mestikseen ei ole.
1.Raahe-Kiekko – Ratsumiehet karauttaa kärkeen
Suomi-sarjakartalle vahvan paluun tehnyt Raahe-Kiekko on kasannut melkoisen vahvan kokoonpanon. Jo viime kausi oli raahelaisilta vahva ja joukkue pystyi piinaamaan Forssan Palloseuraa puolivälierissä.
Nyt joukkue on entistä vahvempi. Ykkösmaalivahti Patrik Koiviston menetys on tuntuva takaisku, mutta se jääkin ainoaksi takaiskuksi. Hyökkäyspäähän joukkue sai mm. ryövättyä lähinaapuri JHT:n maalitykki Jarno Palolan ja YJK:n II-divarijoukkueesta JHT-ikoni Tomi Gronoffin. 35-vuotias hyökkääjä Joni Suominen on kentällä joukkueen henkinen johtaja.
Kaikkiaan hyökkäys ja puolustuskaliiberi on vahva ja tasainen. Hyökkäyspäähän löytyy kokemusta, tulivoimaa ja kovuutta. Puolustuspäässä rivistöt ovat niin ikään tasaisen vahvat. Ulkolaispelureita nähdään Raahessa tälläkin kaudella. Puolustuksesta löytyy ruotsalainen ja kroatialainen pelaaja sekä slovakialainen hyökkääjä.
Maalivahti Koiviston jättämiä suuria kalosseja yrittää täyttää Jukureiden U20-joukkueesta saapunut 21-vuotias Valtteri Nousiainen.
Suurin kysymys on siinä, kuinka ennakkosuosikin raskas viitta pysyy valmentaja Joni Hannukselan luotsaaman ratsuryhmän harteilla.
2. Karhu HT – Kotkaniemellä käsissään hyökkäysvoimainen arsenaali
Porilainen Karhu on tullut tunnetuksi kaupassa myytävien ohrapirtelötötteröiden lisäksi ansiokkaasta menestyksestään Suomen Cupin peleissä. Suomi-sarjassa menestys on jäänyt laihanlaiseksi kärkipelaajien karattua muualle.
Nyt Porissa ollaan kasaamassa sarjaan kovatasoista revohkaa. Etenkin hyökkäys on tulivoimainen, josta löytyy mm. Tuomas Huhtasen, Jesse Huhtalan ja Henri Keskilohkon kaltaista taitoa.
Puolustuksessa temmeltävä Iiro Vehmanen on joukkueen ja kenties koko sarjan värikkäin persoona.
Joukkueen puikkoihin hyppäsi Mikael Kotkaniemi, joten menestystä on odotettavissa. Ainoaksi kysymysmerkiksi jää, saako joukkue täyden kokoonpanon kaikkiin vieraspeleihin jalkeille?
Reissupelit kun eivät ole olleet porilaisten keskuudessa mitenkään suuressa huudossa viime kausina. Kotkaniemen olettaisi olevan sen tason motivaattori, joka sitouttaa kaikki mukaan myös reissupeleihin.
3. D-Kiekko, Jyväskylä – Jatko-osa viime kauteen
Jyväskylän kakkosjoukkue on hilautunut Suomi-sarjan kärkiryhmiin. Viime kaudella joukkue oli voiton päässä Mestis-karsinnoista, kunnes korona vesitti aikeet. Mestikseen anomuksella noussut FPS oli jyväskyläläisten kanssa hätää kärsimässä D-Kiekon johtaessa ottelusarjaa 2–0.
Maalivahtikaksikko Manu Lähteenmäki ja Antti Makkonen on kenties yksi sarjan parhaita parivaljakoita. Puolustusta johtaa Juho Häyrinen ja Juho Nyman jatkaa hyökkäyksen kapellimestarina. Jari Tapperin valmentama ryhmä lähtee sarjaan leveällä miehityksellä. Kärkipelaajien kirjo on laaja ja tasainen.
Odotettavissa on jälleen pitkä kevät. Tällä kertaa kaikki mahdollisuudet edetä jopa finaaliin.
4. Junkkarit Hockey Team, Kalajoki – Nuori, reipas ja raikas
JHT on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa sarjan kärkipäässä, vaikka vaihtuvuutta on ollut melkoisestikin. Nyt joukkue lähtee kauteen Giantsia aiemmin valmentaneen Jesper Jalosen opein.
Jukka Jalosen pojalla on käsissään nuori, mutta kyvykäs joukkue. Jarno Palolan ja Eetu Tervalan menetykset, sekä seuraikoni Tomi Gronoffin houkuttelu naapurikaupunkiin kostettiin tekemällä yhteistyösopimus Raahen kakkosjoukkue TeKin kanssa.
Isojen menetysten tilalle löytyy isoja tulijoita, kuten lähes parimetrinen ja yli satakiloinen brittipuolustaja Joshua Tetlow, jolta löytyy saarivaltion EIHL-liigan lisäksi kokemusta myös CHL-peleistä. Hyökkäys vahvistui Kajaanista saapuneilla Klemetin veljeksillä, Heikillä ja Tommilla.
Jos nuorten maajoukkueessa esiintynyt Tšekki-hyökkääjä Milan Davidek alkaa takoa pisteitä, taistellaan Kalajoella vahvasti pääsystä neljän sakkiin.
5. Hunters, Porvoo – Hieman heikentynyt, mutta edelleen vahva
Runebergin kotikonnuilla taistellaan tulevanakin keväänä kirkkaimmista mitaleista. Vaihtuvuus joukkueessa on pysynyt viime vuosina varsin vähäisenä. Nyt Mikko Juutilaisen ohjastama joukkue joutui kuitenkin kokemaan joitakin isompia menetyksiä, kuten Teemu Mielonen, Patrik Mallenius ja Reno Goodwin.
Tilalle on saatu tuttuun tapaan nuoria ja nälkäisiä pelureita, jotka istuvat hyvin joukkueeseen sisään. Puolustukseen viime kevään välierävastustaja K-Espoosta värvätylle Jami Jokelalle on pedattu iso ruutu. Puolustus on kokonaisuudessaan vahva.
Joukkueen kulmakiviä on luottohyökkääjä Miika Runsala. Tasaisen hyökkäyksen osalta tehoja odotellaan etenkin Joakim Kukkoselta ja Teemu Väisäseltä.
Maalivahtikaksikko Niko Tammen ja Lari Kukkohovin onnistuessa voidaan Porvoossa taistella finaalipaikasta.
6. Pyry, Nokia – Suosikista haastajaksi
Takavuosien vakionimi voittajasuosikkien joukossa, mutta vajunut viime kausien aikana haastajan asemaan. Nokialla tehdään laadukasta työtä kaudesta toiseen. Vielä se ei ole kevään sarjataulukossa näkynyt.
Runko on säilynyt jokseenkin hyvin. Maalilla Santeri Metsänen on nyt yhtä kautta kokeneempi. Hyökkäyksestä löytyy tutut ratkaisijat. Waltteri Selimgerei on pystynyt parantamaan kausi kaudelta ja tulee olemaan saman kehityskäyrän jatkuessa sarjan pistepörssissä korkealla. Joukkueessa on sopiva mikstuura nuoruutta ja kokemusta.
Puolustaja Juha Korkeamäelle alkava kausi on kymmenes peräkkäinen Pyryn riveissä.
Niko Raiskion valmentamalla tasaisen vahvalla joukkueella on eväät haastaa sarjan kärki, mutta riittääkö paukut tälläkään kertaa finaaleihin asti?
7. S-Kiekko, Seinäjoki – Kehitystä on tapahtunut
Pasi Määttänen pääsee jatkamaan tutun rungon työstämistä. Nuori joukkue on taas vuoden kokeneempi. Viime kausi oli harppaus eteenpäin ja nyt on odotettavissa parannusta edelliseen. Luottovahti Juho Niku on joukkueen tuki ja turva. Kaikkiaan materiaali on sangen tasainen ja laaja.
Joukkue on edelleen melko nuori ikänestorin tittelin langetessa 27-vuotiaille hyökkääjille Petri Viitamäelle ja Tomi Poikoselle.
Hyvät mahdollisuudet yltää runkosarjassa kahdeksan parhaan sakkiin ja hakea sitä kautta pohjaa menestykselle tulevina kausina.
8. Riemu, Jyväskylä – Iso arvoitus
Sarjan ilopilleri solmi yhteistyösopimuksen Mestis-joukkue KeuPan kanssa, joka voi tuoda pientä kilpailuetua sarjaan. Joukkueesta löytyy tukku kokeneita pelimiehiä, jotka nousevat Suomi-sarjassa arvoonsa.
Hyökkäyspään ykköspyssy lienee tälläkin kaudella Ari Närhi. Mielenkiintoinen vahvistus on puolestaan Viron maajoukkuehyökkääjä Riho Embrich.
Tuttuun tapaan Riemun todellinen iskukyky on arvoitus. Suurin riemu repeää kuitenkin taas, jos paikallisvastus D-Kiekko kaatuu Jyväskylän hegemoniaotteluissa.
9. HC Indians Kaarina – Inkkarit sotajalalla?
Kaarinan tiipiissä on kesä pohdittu, mikä viime kaudella meni mönkään. Alempaan loppusarjaan jääminen oli iso pettymys. Joukkue ei ole itsestään liikoja toreilla huudellut. Muutamia mielenkiintoisia uusia hankintoja riveistä löytyy.
Mestikseen nousseesta Forssasta Kaarinaan siirtyi tehohyökkääjä Kristian Tikka ja laatupuolustaja Eetu Salmela. Eetu Vento on myös kova vahvistus takalinjoille, joka kelpaisi mille tahansa muullekin Suomi-sarjajoukkueelle. Ruotsalaishyökkääjä Mathias Kerwien siirtyi Indiansin leiriin IFK Marienhamnista.
Heikon viime kauden vuoksi odotusarvot joukkueen kohdalla ovat matalahkot, mutta jos uudet vahvistukset saadaan sopimaan pelisapluunaan, on mahdollisuudet nousta sarjassa korkeallekin.
10. Titaanit, Kotka – Säästöliekillä
Kotkassa ei olla tyytyväisiä kahteen viime kauteen. Viime kaudella villi kortti -kierros oli jo muutaman pisteen päässä, mikä oli merkki paremmasta. Tämän kauden Titaanien iskukyky on vielä pieni arvoitus.
Resurssit eivät tulevaan kauteen ole kummoisat ja joukkueen urheilumanageri Juho Hannukainen onkin saanut käyttää verbaalisia lahjojaan houkutellessaan pelaajia Kotkaan.
Titaanit menetti joitakin kärkipelaajiaan, joita on paikkailtu nuorilla tulokkailla. Kokonaisuudessaan Titaaneilla on varsin nuori joukkue kasassa. Valmentaja Mika Iltola pystyy repimään pelaajista kaiken irti ja pitämään huolen, että työmoraali etenkin kotiotteluissa pysyy korkealla.
Maalivahti Niilo Pussinen on joukkueelle kultaakin kalliimpi. Hyökkäyksessä johtajuutta henkii Panu Laitinen, jolta Santeri Salmisen tavoin odotetaan tehopisteitä.
Harjoituspeleissä Titaanit pelasi hyvin, mutta kuinka puhti tulee sarjapeleissä riittämään?
11. Haukat, Järvenpää – Räpyttelyä vai nousuliitoa?
Jarmo Räihän kaitsema Haukat on harjoituspeleissä väläytellyt hyökkäyspään osaamisellaan. Merkit ovat olleet suht lupaavahkoja, mutta todellinen iskukyky nähdään vasta sarjapeleissä. Puolustuspään osaaminen lienee joukkueen heikoin lenkki.
Suurin muutos on ollut päävalmentaja Sami Heleniuksen väistyminen Räihän tieltä. Muutos voi toimia joukkueelle jonkinlaisena piristysruiskeena. Joukkueessa pelaa peräti neljä virolaista, joista kaksi on hyökkääjiä ja kaksi puolustajaa. Japanin ja USA:n passit omaava Shuma Kinebuchi jatkaa siipiveikkojen puolustuksessa.
Haukoilla ei ole edelleenkään mitään asiaa kärkipään kahinoihin. Menestyksen avain on voittaa samoilla sijoilla olevia joukkueita keskinäisissä peleissä. Kymmenen parhaan joukkoon kampeaminen olisi hyvä saavutus.
12. HC Giants, Hollola – Aika Jalosen jälkeen
Jätit pääsivät viime kaudella yllättämään monet. Hyvähenkinen ja tiivis ryhmä pystyi venymään kahdeksan parhaan joukkoon. Villi kortti -kierroksella vastaan asettui rivejään kevättä kohden vahvistanut Karhu HT, joka pudotti hollolalaiset ulos puolivälieristä.
Tälle kaudelle ehdottomasti suurin menetys oli päävalmentaja Jesper Jalosen siirtyminen Kalajoen hiekkasärkille, jonne lähti myös maalivahti Ville Viskari. Päävalmentajaksi siirtyvä Arto Remes on kuitenkin mies paikallaan.
Kansallisuuksien kirjo on Hollolassakin sangen runsas. Riveistä löytyy kanadalainen maalivahti, italian passit omistavat Ulessin veljekset, ukrainalainen, tanskalainen ja unkarilainen hyökkääjä.
Tehoista vastaavat kuitenkin Juho Veneskarin lisäksi pääosin heinolalaisen kiekkokoulun kasvatit Tomi Stylman ja Jesse Peltonen. Parivaljakko on iso osa koko joukkueen sielua.
Hyökkäys Giantsilla on kunnossa, mutta mikä on puolustuksen ja maalivahtipelin taso? Näiden osa-alueiden toimiessa on kaikki edellytykset nousta keskikastin tuntumaan.
13. Laser HT, Oulu – Jenkkiluotsin opeilla
Suurin tavoittein kauteen lähtenyt Laser HT joutui viime keväänä pettymään raskaasti. Kausi meni täysin penkin alle, vaikka potentiaalia olisi nimilistan perusteella ollut paljonkin korkeammalle.
Tuuletusikkuna on ollut reilusti raollaan ja sitä kautta joukkue on nuorentunut rajusti. Pelaajalistan sijaan mielenkiinto kohdistuu sarjan ensimmäiseen amerikkalaiseen päävalmentajaan John Biercheniin.
Belgiassa seurajoukkuetta ja Luxemburgin maajoukkuetta aiemmin valmentanut Bierchen saa käsiinsä varsin kansainvälisen ryhmän, johon kuuluu suomalaispelaajien lisäksi japanilainen maalivahti, virolainen ja latvialainen puolustaja sekä kaksi Tšekki-hyökkääjää.
Tällä kertaa Oulussa tuskin rämmitään ainakaan asenteen puolesta viime kauden tavoin, ellei sitten ulkomainen valmentajavalinta mene täysin vihkoon. Löytyykö nuoremmasta kaartista riittävästi kokeneiden lähtijöiden paikkaajia. Olisiko Eepi Ihmeestä, Konsta Härkösestä tai Eetu Määtästä johtaviksi vastuunkantajiksi?
14. Muik, Uusikaarlepyy – Paikka varattu kannen alta
Jos Suomi-sarja olisi laiva, olisi munsalalaisten hytti halvimmalla paikalla autokannen alla. Jälleen kerran joukkue selvisi pälkähästä ja vältti putoamisen II-divisioonaan. Vaikka materiaali jälleen muille joukkueille kalpeneekin, on sympaattiselle pikkuseuralle paikkansa Suomi-sarjassa.
Innostus kotipeleissä on suurta ja joukkueen runko koostuu pitkälti paikallisista pelaajista. Joukkue on yritteliäs ja antaa jäällä aina kaikkensa. Ilmaiseksi Muik ei ole tullut pisteitä jakamaan, sen sai huomata Raahe-Kiekkokin, joka harjoituspelissä jäi kotikentällään Muikin jalkoihin 3–6.
Joukkueen ulkolaiskaartiin kohdistuu kovat odotukset. Viron juonikas maajoukkuehyökkääjä Artom Gornostajev aiheuttaa harmaita hiuksia kärkijoukkueidenkin puolustajille. USPH Elite-sarjaa pelannut 18-vuotias latvialaishyökkääjä Aleksis Burkits ja Slovakian nuorten maajoukkuerinkiin kuulunut Jakub Nespala ovat lähtökohtaisesti kelpo vahvistuksia.
Joukkuetta valmentaa ruotsalainen Niklas Svensson.
Maalilla Mathias Biskop tekee kaiken voitavansa, mutta mikään ei näytä nostavan joukkuetta edelleenkään pois pohjilta. Voittoja ja pisteitä on eväät napsia aiempia kausi enemmän. Päätähtäin on sarjapaikan säilyttämisessä.
