Suomalaiset uusissa joukkueissaan: Jani Hakanpää säväyttää, Joonas Donskoi alisuorittaa − Rasmus Ristolaisen taso ei ole noussut uudesta alusta huolimatta

NHL / Artikkeli
Rasmus Ristolaisen kausi Flyersissa on alkanut keskittymällä muuhun kuin tehoiluun.
Kuva © Getty Images
Joukko suomalaisia NHL-pelaajia vaihtoi joukkuetta ennen kuluvan kauden alkamista. Jatkoaika perkaa, miten muun muassa Joonas Donskoi, Jesperi Kotkaniemi ja Rasmus Ristolainen ovat aloittaneet kautensa.

Joonas Donskoi, Seattle Kraken

23 ottelua, 0+11

Tulokasjoukkue Krakenin yhdeksi johtohahmoksi kaavailtu Donskoi on ollut alkukaudella kiistatta pettymys. Vaikka suomalainen ei ole profiililtaan tulivoimainen maalinsylkijä ja maaliennätys on 17 osumaa, kuparisen olisi pitänyt jo rikkoutua. Aiemmilla NHL-kausilla maalit ovat kattaneet suomalaisen tehopisteistä suuren osan, ja maalisarakkeen nollalukema kalvaa Donskoita eittämättä.

Donskoi on ollut NHL:ssä epätasainen suorittaja. Tehopisteitä on kausi kaudelta kyllä syntynyt tasaisesti, mutta kausien sisällä niiden tuotanto on usein tapahtunut putkissa, joita on seurannut pidempi tehoton aikajakso.

Nyt ongelmat suoritustason johdonmukaisuudessa ja hyökkäyspelaamisen tuottavuudessa ovat sysänneet suomalaisen Kraken-hyökkäyksen taustakuoroon. Peliaikaansa suhteutettuna suomalainen tuottanut joukkueen hyökkääjistä vasta 10. eniten henkilökohtaista maaliodottamaa tasaviisikoin. Lisäksi yhdeksästä tasaviisikoin annetusta maalisyötöstä vain yksi on ykkössyöttö.

Peluutustakaan ei voi täysin syyttää. Donskoi on saanut Kraken-hyökkääjistä viidenneksi eniten peliaikaa tasaviisikoin ja pelaa säännöllisesti joukkueen ykkösylivoimassa. Viime aikoina hän ollut joukkueen ykkösketjussa. Toisaalta on selvää, että Kraken on hyökkäystehoiltaan muutenkin vaisu eikä joukkueessa ole laitahyökkääjiä tukevia tai kannattelevia keskushyökkääjiä.

Jesperi Kotkaniemi, Carolina Hurricanes

22 ottelua, 6+2

Suurennuslasin alla olevan porilaisen kauden alku on ollut tehojen osalta verkkainen. 15 ensimmäiseen otteluun suomalainen teki kaksi maalia. Sen jälkeen hän on seitsemässä ottelussa tehnyt neljä maalia. Kotkaniemeä on peluutettu kokonaisuudessaan verrattain vähän: keskimäärin peliaikaa on tullut alle 12 minuuttia ottelua kohden. 

Viime aikoina Kotkaniemi on pelannut joukkueen nelosketjussa, mikä kielii, ettei hänelle ole saatu pysyvää roolia ja ketjukoostumusta. Hiljattain hän on kuitenkin piristynyt, ja onnistumiset maalinteossa ruokkivat edelleen nuoren pelaajan itseluottamusta.

On kuitenkin selvää, että hänen on nostettava tasoaan ajan kuluessa.

Jatkoaika analysoi suomalaisen NHL-uran tulevaisuuden näkymiä laajassa artikkelissa lokakuussa. Toistaiseksi Kotkaniemi ei ole ollut Hurricanesin hyökkäyksen kärkikaartia vaan suomalainen on soittanut taustaviulua. Joukkueen valmennus näyttää muovaavan Kotkaniemeä maltilla ilman panikointia ajoittaisesta tehottomuudesta.

On kuitenkin selvää, että hänen on nostettava tasoaan ajan kuluessa. Toistaiseksi Kotkaniemi on esiintynyt ehjällä tasolla molempiin suuntiin. Hyökkäyspään tuottavuuden olisi silti noustava. Suomalainen on aloittanut vaihtonsa painotetusti hyökkäys- ja keskialueelta, mikä ei ole täysin realisoitunut maaliodottaman luomisen tehokkuuteen. 

Kuuden miljoonan dollarin hyökkääjältä on odotettava enemmän, vaikka palkassa olisikin ilmaa.

Rasmus Ristolainen, Philadelphia Flyers

19 ottelua, 1+3

Flyers on alkukaudella peluuttanut Ristolaista päinvastaisella tavalla kuin Buffalo Sabres, jossa suomalaisen pelasi liian vaativassa roolissa kausi toisensa jälkeen. Sen perusteella näyttääkin väistämättä, ettei Ristolainen enää saa aiempien kausien pistenikkarin asemaa. Hän on pelannut pääasiassa kakkosparissa toisen puolustajakolossin, Travis Sanheimin, vierellä.

Vastuun väheneminen näkyy keskimääräisessä peliajassa: suomalainen on pelannut keskimäärin 20:04 minuuttia ottelua kohden − yli minuutin vähemmän kuin viimeisellä Sabres-kaudellaan. Peliaika on itse asiassa jopa vähentynyt marraskuun aikana puolisen minuutin verran. Ylivoima-aikaakin on karsittu: puolustajina ylivoimissa ovat toimineet pääosin Keith Yandle ja Ivan Provorov.

Flyersin alkukausi on ollut heikko, eikä kenenkään puolustajan suhteellisen maaliodottaman lukema ole yli 50:n. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa, että kunkin puolustajan ollessa jäällä vastustaja on järjestäen tuottanut parempia maalipaikkoja kuin Flyers. Ristolainen komeilee kuitenkin listan kärjessä.

Tehoja Ristolainen ei ole tuottanut, mutta hyökkäyspäässä otteet ovat olleet lupaavia. Näyttää, että Flyers optimoi Ristolaisen pelaamista paremmin kuin Sabres koskaan. Hänestä jalostunee aiempaa voimakkaammin puolustussuunnan pelaaja, jonka vahvuudet ovat hyökkäysten katkaisemisessa ja pelin yksinkertaisten toimintojen ylläpitämisessä, kuten tilan poisottaminessa, vastustajan iholla pysymisessä ja syöttö- ja laukaisulinjojen peittämisessä.

Seuranvaihto ei ole kuitenkaan tuonut lääkettä puolustuspään ongelmiin. Vastustaja tuottaa Ristolaisen pelatessa runsaasti maaliodottamaa ja kiekolliset virheet ovat maksaneet joukkueelle maaleja ja maalipaikkoja. Muutenkin suomalainen on vaikuttanut olevan ajoittain ongelmissa sijoittumisensa kanssa.

Erik Haula, Boston Bruins

19 ottelua, 1+3

Haulan kausi on alkanut vaatimattomasti, ja hän seurasikin marraskuun lopun ottelun Vancouver Canucksia vastaan katsomossa. Suomalainen on itse myöntänyt, ettei hän pelaa tällä hetkellä tasollaan. Haula on pelannut toistaiseksi Bruinsin alaketjuissa vaisusti. Haulan otteet kuvaavat muutenkin Bruinsin tuloskuntoa: tällä hetkellä se on divisioonassaan vasta viidentenä.

Suomalainen on laukonut 29 kertaa ja onnistunut maalinteossa kerran. Laukaisutehokkuus nousee todennäköisesti kauden edetessä, mutta Haulan pelaamisen on palattava muutenkin aiemmalle tasolleen. Haasteet ovat kuitenkin syvemmällä. Hyökkäyspäässä peli tökkii, eikä häntä peluutetakaan hyökkäyspäässä yhtä paljon kuin aiemmin. Suomalainen on aloittanut vaihtonsa enimmäkseen puolustuspäästä ja peliaikaa on kertynyt keskimäärin 14:32 minuuttia ottelua kohden.

Haula ei ole Minnesota Wild -vuosien jälkeen vakiinnuttanut joukkuettaan NHL:ssä, joskin kahden vuoden sopimus Bruinsin kanssa tuonee työrauhaa. Haulan pelipaikka ei ole kuitenkaan varma. Hän tienaa keskimäärin 2,375 miljoonaa dollaria kaudessa, ja nelosketjussa viime aikoina pelanneelta hyökkääjältä se on liikaa.

Erik Haulan alkutaival uudessa seurassa on tuottanut toistaiseksi vain yhden osuman.
Kuva © Getty Images

Henrik Borgström, Chicago Blackhawks

13 ottelua, 1+1

Borgström varattiin NHL:ään viisi vuotta sitten peräti ykköskierroksella, mutta odotukset hänen uraansa kohtaan olivat liian suuria kyseinen varaus mukaan lukien. Hänet varanneessa Florida Panthersissa helsinkiläisen NHL-ura ei missään vaiheessa päässyt vauhtiin, ja viime kaudella hänet kaupattiin Chicago Blackhawksiin.

Ennen uutta NHL-yritystään Borgström haki peliään HIFK:ssa, jossa hän ei NHL-statuksestaan huolimatta pystynyt olemaan supertähtitason pelaaja. Heikoista kausista huolimatta Blackhawks uskoi Borgströmiin ja kiinnitti hänet kahden vuoden sopimuksella ilman siirtolistan välttävää pykälää.

Blackhawksissa Borgström on saanut kohtuullisesti peliaikaa, mutta pelillisesti hän ei ole osoittanut olevansa juurikaan sen parempi pelaaja kuin hän oli Panthersissa. Vain kaksi tehopistettä on kehno suoritus, vaikka tosin ylivoimaa hän ei ole juuri päässyt pelaamaan.

Käyttökelvoton pelaaja Borgström ei toki NHL-tasolla ole, mutta hänen kohdallaan pitää muistaa edellä mainittu Blackhawksin antama luottamus häntä kohtaan. Borgström on siinä asemassa, että hänellä on vakiorooli NHL-miehistössä eli toisin sanoen tulosta odotetaan.

Sami Niku, Montréal Canadiens

9 ottelua, 0+3

Kauden 2017–18 AHL:n parhaaksi puolustajaksi valitun Nikun NHL-ura oli käytännössä koko ajan käymistilassa Winnipeg Jetsissä, jossa hän lopulta ajautui tukevasti päävalmentaja Paul Mauricen koirankoppiin. Niku päättikin purkaa tämän kauden alla sopimuksensa Jetsin kanssa, koska Mauricen alaisuudessa vastuun ansaitseminen näytti hyvin epätodennäköiseltä.

Vahvasti hyökkäysorientoituneena puolustajana Niku sopeutui huonosti Jetsin kurinalaiseen pelitapaan, minkä lisäksi hänen analyyttiset numeronsa olivat surkeita läpi Jets-ajan. NHL-uransa elvyttämisen ja vahvuuksiensa paremman hyödyntämisen toivossa Niku solmi kauden alla sopimuksen Montréal Canadiensin kanssa.

Uusi alku on sinällään tehnyt hyvää Nikulle, että analytiikan perusteella hän on pelannut uransa parasta NHL-kiekkoa. Varsinkin maaliodottamaa ja vaarallisia maalipaikkoja mittaavissa tilastoissa Niku on ollut Canadiensin parhaimmistoa, vaikkakin paremmuus on suhteellinen käsite Canadiensin umpisurkeasta alkukaudesta johtuen.

Lupaavista otteista huolimatta Niku joutuu edelleen kamppailemaan pelipaikasta, sillä peliajassa mitattuna hänen edellään on hierarkissa kuusi puolustajaa ja Joel Edmundson tekee vasta tuloaan sairastuvan puolelta. 

Jani Hakanpää, Dallas Stars

20 ottelua, 0+4

Hakanpää teki kesällä vapaana agenttina kolmen vuoden sopimuksen Starsin kanssa, ja ainakin ensimmäiset ottelut ovat kertoneet erinomaisesta hankinnasta. Tehopisteitä Hakanpää ei juuri tee kuten ei tehnyt viime kaudellakaan, mutta sen sijaan hänen arvonsa joukkueelle tulee hyvin painokkaasti puolustusvarmuuden kautta.

Hakanpään puolustuspelilliset lukemat ovat olleet vakuuttavia, sillä esimerkiksi hänen päästettyjen maalien odottamansa tasakentällisin 60 minuuttia kohden on Starsin puolustajista kolmanneksi pienin. Myös alivoimalla Hakanpää on saanut paljon vastuuta.

Puolustuspelin nimeen vannova päävalmentaja Rick Bowness on varmasti pitänyt Hakanpään esityksistä, jonka merkitys Starsin puolustuksessa ei näillä otteilla ole ainakaan pienenemässä. Voitaneen siis sanoa, että tällä hetkellä Hakanpää vaikuttaa olevan paras pestaus viime kesänä liikkuneista suomalaisista.

Jani Hakanpää on ollut Starsin puolustuksessa luotettava ratsu.
Kuva © Getty Images

Juho Lammikko, Vancouver Canucks

20 ottelua, 0+1

Lammikko kaupattiin juuri ennen kauden alkua Florida Panthersista Vancouver Canucksiin vaihdossa suomalaispuolustaja Olli Juoleviin, joka ei terveysmurheista johtuen ole vielä päässyt pelaamaan tällä kaudella NHL:ssä. Lammikko sen sijaan on löytänyt Canucksista melko samanlaisen roolin kuin Panthersissakin.

Lammikon lyhyt visiitti Euroopassa ennen viime kautta antoi hyviä signaaleja, että porilaisella voisi olla NHL:ssä hyökkäyssuuntaankin annettavaa, mutta tätä ei ole juurikaan nähty tällä toisella yrityksellä. Canucksissa roolina on ollut vahvasti jarruketjun raastajan ruutu.

Lammikon kannalta huolestuttavaa on se, että viimeisimmissä otteluissa hän on pudonnut katsomon puolelle. Mahdollisesti edessä on siirtolistalle joutuminen Canucksin saadessa vahvistusta sairastuvan puolelta. Joka tapauksessa Lammikon NHL-ura näyttää olevan loppusuoralla.

Antti Raanta, Carolina Hurricanes

6 ottelua, 89,4 %

Raannalle ei ole siunaantunut peliaikaa tanskalaisvahti Frederik Andersenin takana paljoa, ja loukkaantuminen marraskuun alkupuolella muutti peluutuksen voimasuhteita entisestään. Pelikuntoon toivuttuaan Raanta on torjunut vain neljässä ottelussa.

Ykkösvahdin roolia ei suomalaiselle ole lähtökohtaisesti pedattukaan, mutta alkukauden perusteella Raanta on valunut kauemmaksi Arizona Coyotesissa vietettyjen kausien tasostaan − osin juuri loukkaantumisten takia. Tosin kahden vuoden sopimus tuo Raannalle turvaa ja edullinen kausipalkka (2 miljoonaa dollaria) on seuraltakin hyvää taloudenpitoa.

Torjuntaprosentti on heikko, mutta Raanta on otteillaan pysynyt juuri pinnan yläpuolella. Pelaamissaan otteluissa suomalainen on päästänyt korkeintaan kolme maalia ja koska tasaviisikoin hän on torjunut 1,38 maalia yli odottaman, hän ei ole ainakaan heikentänyt joukkueensa tuloksia.

Tämän hetken peluutus nojaa kuitenkin voimakkaasti Andersenin onnistumiseen. Taustalla Raannan on pelattava vähintään kohtuullisella tasolla. Siinä auttavat myös Hurricanesin nykyvire ja ehjä viisikkotason pelaaminen.

Tilastot: Evolving-Hockey, Hockey-Reference

» Lähetä palautetta toimitukselle