Suomalainen kirja Wayne Gretzkyn ja Mario Lemieux’n paremmuuden selvittämiseksi on uskalias idea, mutta toteutus jää haaleaksi

NHL / Artikkeli
Gretzky ja Lemieux pelasivat Kanadan maajoukkueessa myös yhdessä. Kuva vuoden 1987 Kanada-cupista.
Kuva © Getty Images
Debyyttikirjailija Juho Perttilä kertaa kausi kaudelta kahden supertähden urat, taustoittaa keskinäistä kisaa aikalaiskommenteilla ja hyödyntää myös aikakausitasoitettua tilastovertailua. Gretzkyn ja Lemieux’n paremmuus jää silti julistamatta.

”Ennen tätä kirjaa on ollut mahdotonta vertailla NHL:n eri aikakausien tehokkaimpia pelaajia keskenään” – näin lupailee vuonna 2020 julkaistu suomalaiskirja ”Gretzky vs. Lemieux –Taistelu NHL:n kaikkien aikojen tehokkaimpien pelaajien välillä” takakansitekstissään. Väite on paitsi pöyhkeä myös valheellinen, mikä käy ilmi jo teoksen lähdeluettelosta.

Kanadalaismediat ovat vuosikymmenten varrella kalunneet loppuun vertailun kahden kaikkien aikojen suurimman pelaajan – Wayne Gretzkyn ja Mario Lemieux’n – paremmuudesta, mutta yksiselitteistä vastausta ei ole saatu. Eikä sitä tarjoa myöskään suomalaisteos, kuten arvata saattaa.

Debyyttikirjailija Juho Perttilälle on kuitenkin jo silkasta aihevalinnasta syytä nostaa hattua, sillä suomalainen urheilukirjallisuus on harmillisen henkilökeskeistä. Gretzkyä ja Lemieux’tä vertaileva teos on parhaimmillaan oikein mainio kiekkokirja, mutta turhat rönsyt ja amatöörimäiset virheet heikentävät kokonaisuutta.

Kertaus on vertailunkin äiti

Kirjassa käydään kronologisesti kausi kaudelta läpi Gretzkyn ja Lemieux’n uraa, mutta ensin taustoitetaan aiempien sukupolvien supertähtien Gordie Howen ja Bobby Orrin saavutukset sekä merkitys NHL:lle. Asetelma on luonteva ja perusteltu, sillä kaikkien aikojen paras puolustaja Orr lopetti uransa kauteen 1978–79, ja kausi 1979–80 oli Gretzkyn ensimmäinen ja Howen viimeinen NHL-kausi.

Henkilökuvakirjallisuuden umpihankeen on vihdoin lyöty pieni sivupolku, jota olisi suotavaa muidenkin uskaltautua kokeilemaan.

Kausikertomuksissa on nähty vaivaa, ja perusteellista kertausta on sinänsä antoisa lukea, koska Gretzkyn ja Lemieux’n huippuvuosina NHL:n seuraaminen oli Suomessa varsin hankalaa. Pelaajien ja valmentajien aikalaissitaatit lisäksi elävöittävät mukavasti tekstiä, joka alkaa varsinkin kausien edetessä toistaa itseään.

Kaksikon urien eroavaisuudet toisaalta nousevat hyvin esiin, mitä useamman kauden kirjoittaja kertaa: Edmonton Oilers voitti Stanley Cupin ilman Gretzkyä, mutta Pittsburgh Penguins oli suurissa vaikeuksissa aina, kun erilaisten vammojen kanssa kipuillut Lemieux oli pois kokoonpanosta.

Lemieux myös palasi 35-vuotiaana huipputehokkaana kaukaloon uransa jo kerran lopetettuaan, kun taas Gretzkyn tehokkuus hiipui 90-luvun edetessä tavallisten kuolevaisten tasolle.

Absoluuttisia lukuja vertailemalla Gretzkyllä ei ole voittajaa, joskin Washington Capitalsin Aleksandr Ovetškin jahtaa vielä kaikkien aikojen maalipörssin ykköspaikkaa. Inhimilliset muuttujat, kuten Lemieux’n terveysongelmat, ovat puolestaan vaikeasti huomioitavissa osana vertailua.

Kaksintaistelua käydään monin argumentein, mutta voittaja jää selvittämättä.
Kuva © Readme.fi

Pitäisikö verrata mieluummin Gretzkyä ja McDavidia?

Autenttisten kommenttien ohella kirjan ansiokkain osa on aikakausitasoitettu tilastovertailu, joka tuo Lemieux’n jo lähemmäs Gretzkyä ja osin ohikin. On tosin myönnettävä, että keskinkertaisesti suoritetulla lyhyellä matematiikallani en osaa arvioida tilastovertailun luotettavuutta, mutta kiehtovaa luettavaa se oli.

Lemieux pelasi paitsi lyhyemmän ja rikkonaisemman uran myös Gretzkyä enemmän joukkueensa yksinäisenä tähtenä. Jaromír Jágr liittyi Penguinsiin vasta Lemieux’n seitsemännellä kaudella, ja tähtipuolustaja Paul Coffeykin vasta ”Super-Marion” neljännellä kaudella.

Kirjassa on paljon hyvää ja innovatiivistakin, mutta niissä paikoissa, kun olisi pitänyt painaa kaasua ja ottaa luulot pois, onkin lähdetty pelaamaan varman päälle.

Gretzky sai Jari Kurrin avukseen jo toisella kaudellaan, ja 80-luvun Oilers-dynastia pursusi supertähtiä aivan toisella lailla kuin Lemieux’n alku-uran Penguins. Tilastovertailussa huomioitiin myös kummankin ikonisen pelaajan osuus joukkueensa tehoista.

Aikakausitasoitetulla tilastovertailulla otettiin mukaan myös nuorempien sukupolvien supertähdet Sidney Crosby ja Connor McDavid. Absoluuttisia pistemääriä ei kannata vertailla, mutta erityisesti nykyinen Oilers-tähti kantaa valtavaa tulosvastuuta verrattuna 80-luvun sankariin.

Mainio idea sortuu kehnoon toteutukseen

Teoksella on muitakin puutteita kuin ilmeinen haluttomuus nimetä kumpaakaan ilmiömäistä tähteä toista paremmaksi. Teksti oli varsinkin kausi kaudelta -kertauksissa ajoittain itseään toistavaa – lisäksi muutamat kappaleet toistuivat ilmiselvästi niin, että oikolukuvaiheessa ei ollut huomattu virhettä. Häiritsevin ja amatöörimäisin virhe oli Colorado Avalanchesta säännönmukaisesti käytetty kirjoitusasu ”Avalance”.

Häiritsevätkin virheet voisi antaa anteeksi, jos sisältö olisi muilta osin silkkaa timanttia. Näin ei kuitenkaan Gretzkyä ja Lemieux’tä vertailevan kirjan kohdalla ole. Kirjassa on paljon hyvää ja innovatiivistakin, mutta niissä paikoissa, kun olisi pitänyt painaa kaasua ja ottaa luulot pois, onkin lähdetty pelaamaan varman päälle.

Kirjan nimi ja takakansiteksti lupailevat paljon, mutta sivut kansien välissä eivät lunasta lupauksia. Kausikertomukset, pelaajien ja valmentajien kommentit sekä kirjoittajan oma tilastometodi pudottelevat argumentteja kummankin laariin, mutta lopputulos unohtuu tarkistaa – eli vastuu jätetään lukijalle.

Suomalaisen tekijän ja kustantajan rohkeus tarttua näin umpikanadalaiseen aiheeseen oli erittäin virkistävää. Henkilökuvakirjallisuuden umpihankeen on vihdoin lyöty pieni sivupolku, jota olisi suotavaa muidenkin uskaltautua kokeilemaan.

Juho Perttilä (2020): ”Gretzky vs. Lemieux - Taistelu NHL:n kaikkien aikojen tehokkaimpien pelaajien välillä”. Readme.fi. 256s.

» Lähetä palautetta toimitukselle