Dallas Stars on koko syksyn pelannut erittäin ailahtelevasti, mutta joukkue on kaikesta huolimatta kynsin ja hampain kiinni pudotuspelipaikassa. Vaikka Aleksandr Radulov palasi kentälle, Ben Bishopin ja erityisesti John Klingbergin poissaolot ovat kovia kolauksia keskinkertaisuuden keskellä taistelevalle Starsille.
Oli se reilua tai ei, katseet ovatkin kääntyneet joukkueen kolmeen suomalaispuolustajaan: Miro Heiskaseen, Esa Lindelliin ja Julius Honkaan. Kolmikko on nyt paljon vartijana, ja erityisesti Heiskanen seisoo poikkeuksellisen kovassa paikassa.
Tulokas, jolla ei ole aikaa olla tulokas
Suurin syy, miksi Starsin fanit eivät Klingbergin loukkaantuessa heittäneet välittömästi pyyhettä kehään, on Miro Heiskanen. Tulokas on aloittanut kauden ilmiömäisesti. Heiskanen pelaa illasta toiseen vastustajan ykköspelaajia vastaan ja mikä tärkeintä, pysyy heidän kyydissään erinomaisesti.
Heiskanen on myös pisteiden valossa ollut hyvin epäonninen. Onnen − ja ketjukaverien onnen − kääntyessä Heiskasen pisteet tulevat lisääntymään roimasti. Tästä kaikesta huolimatta olisi äärimmäisen tärkeää muistaa, että Heiskanen on vasta tulokas.
Kyse ei ole siitä, etteikö Heiskanen selviytyisi nykytilanteesta vaan siitä, ettei hänen oikeastaan tarvitsisi.
Stars kellottaa Heiskaselle jo nyt todella kovia minuutteja ja nuori puolustaja onkin kiittänyt vastaamalla huutoon pelaamalla kuin veteraani. Samalla on muistettava, että tulokkaalle on myös annettava mahdollisuus olla tulokas.
Nyt pahimmassa tapauksessa fanit tottuvat hyvään liian nopeasti. Heiskanen voi väsyä jossain vaiheessa pitkää kautta, ja ylisuuri vastuu ei muutenkaan tee hyvää kehitykselle.
Kyse ei ole siitä, etteikö Heiskanen selviytyisi nykytilanteesta vaan siitä, ettei hänen oikeastaan tarvitsisi. Espoolaispuolustaja onkin jo tehnyt välillä peleissä selviä virheitä, mutta Heiskasen erinomainen peliäly on antanut hänelle mahdollisuuden usein korjata itse omat virheensä.
Ei puolustajista näkyvin, mutta selvästi luotetuin − ja aliarvostetuin
Esa Lindell on kaikessa hiljaisuudessa noussut Starsin luotettavimmaksi puolustajaksi. Lindell on kehittynyt kausi kaudelta ja uutena asiana tällä kaudella hän on selvästi kehittynyt laitakahinoissa.
Lindell saattaa hyvinkin pelata NHL:ssä samanlaisen uran kuin Toni Lydman aiemmin. Vaikka Lindell ei tulisi herättämään suurta huomiota laajemmassa piirissä, omat joukkuekaverit tulevat arvostamaan häntä valtavasti.
Lindellin suurin vahvuus on edelleen perusvarma peli. Hän harvemmin yrittää mitään kovin monimutkaista koskien esimerkiksi syöttöjä. Kun tähän lisätään Lindellin erinomainen laukaus, on Starsilla käsissään äärimmäisen luotettava peruspuolustaja, joka pystyy tarpeen tullen ottamaan suurempaakin roolia.
Lahjakkuus, joka ei ole vielä kantanut hedelmää
Julius Honka on kolmikosta monin tavoin mielenkiintoisin. Erittäin luova ja nopea Honka ei ole löytänyt paikkaansa vielä Starsista. Ennen sairastumistaan Honka pelasi edelleen usein puolustajista vähiten.
Kyseessä voi olla myös erittäin älykäs veto päävalmentaja Jim Montgomerylta, sillä hän on pitänyt monesti kaikkien puolustajien minuutit yksittäisissä peleissä pieninä. Ottaen huomioon sen, kuinka tuntemattomilla nimillä Starsin puolustus tällä hetkellä pelaa, tämä kuulostaa järkevältä.
Samalla monikaan asia ei ole muuttunut Hongan suhteen. Yliyrittäminen tuo mukanaan välillä maagisia syöttöjä, ja heti seuraavassa vaihdossa tulee paha kiekonmenetys. Tämä ei silti täysin selitä sitä, miksi organisaatio ei luota Honkaan.
Esimerkiksi Starsin otteluita vuosikaudet selostanut Daryl Reaugh antaa jatkuvasti Hongalle kritiikkiä. Vaikka Honka korjaisi itse oman virheensä saman vaihdon aikana, sillä ei tunnu olevan väliä. Samalla Hongan parina usein pelaava Roman Polák saa samoista virheistä paljon enemmän siimaa.
Honka elää mahdollisesti viimeistä tilaisuuttaan Starsissa.
Suomalaiskolmikko on hyvissä käsissä
Starsin ehdottomasti raikkain asia kauden aikana on ollut uusi valmennusryhmä. Montgomery uskoo paljon edeltäjiään enemmän avoimeen kommunikaatioon. Niin pelaajien kuin valmennusryhmänsä kanssa. Apuvalmentajat ovatkin ryhmänä kiehtova yhdistelmä lahjakkuutta ja hyviä ideoita.
Rick Bowness valmentaa puolustajia ja alivoimapeliä. Todd Nelson vuorostaan hyökkääjiä ja ylivoimaa. Stu Barnes tutkii etukäteen vastustajan pelisuunnitelmaa tasakentällisin ja auttaa Montgomerya valmistelemaan Starsin vastaavaa otteluihin.
Jeff Reese valmentaa maalivahteja, Kelly Forbes ja Sean Andrake keskittyvät videoanalyysiin. Starsin eräs järkevimmistä ratkaisuista olikin kesällä tuplata videoihin keskittyvien valmentajien määrä.
Siinä missä Bowness esimerkiksi keskittyy Heiskasen kanssa enemmän peliin suoraan vaihtoaitiosta käsin pelien aikana, Hongan kanssa hän on katsonut paljon videokuvaa.
Montgomery on myös kuunnellut usein valmennusryhmäänsä, kun kyseessä ei ole heidän vastuualueensa. Esimerkiksi Bowness on saattanut auttaa ylivoimaa alivoiman kannalta. Nelson on vuorostaan tehnyt samaa toiseen suuntaan. Tämä on tärkeää, sillä Klingbergin loukkaantumisen myötä ylivoima on melkein kuollut pystyyn ja uusia ideoita kaivataan.
Suurin ongelma on, että aika ylivoimalla on ansaittava. Vaikka Honka on selvästi luovempi syöttäjä kuin Lindell, vastuuta ei yleensä anneta ilman parempia onnistumisia tasakentällisin. Honka varmasti onnistuessaan piristäisi ylivoimaa, mutta minuutit on ansaittava.
On juuri nyt vaikeaa veikata Starsin tulevaisuutta kauden kannalta, mutta toivoa on. Heiskanen on jo hämmästyttävän kokonaisvaltainen ja tulee vielä kehittymään monen vuoden ajan. Kunhan organisaatio ja fanit vain muistavat, että hän on vasta tulokas ja että tulokkaalle on annettava lupa myös tarpeen tullen epäonnistua.
Lindell tekee hyvin pitkälti kaiken, mitä Stars toivoo, mutta toisin kuin Klingberg, hän ei voi auttaa joukkueen alavireistä hyökkäystä. Lisäksi joukkueen syöttöpeli keskialueella on välillä niin sekavaa, ettei joukkue juurikaan luo laukauksia, ja tällaisiin ongelmiin Lindell ei ole lääke.
Honka elää mahdollisesti viimeistä tilaisuuttaan Starsissa. Oli se reilua tai ei, aika onnistua on nyt. Muuten Honka tarvitsee uuden kodin, jolloin Starsin GM Jim Nill olisi jälleen hukannut yhden nuoren puolustajan.
Onnistumisten myötä Honka olisi hyvin arvokas, sillä Stars ei Montgomeryn pelikirjasta huolimatta pelaa juuri nyt kovinkaan hyvää kiekonhallintaa, vaan roiskii usein kiekkoa minne sattuu. Vaikka puolustus on selviytynyt hyvin ilman Klingbergiä, luova se ei ole.
Kevät on kaikesta huolimatta pitkä ja suomalaiskolmikon onnistuessa kovassa paikassa kaikki on mahdollista. Kolmikossa jokaiselta vaaditaan tällä hetkellä enemmän kuin olisi syytä, mutta jokainen heistä on vastannut huutoon parhaansa mukaan.