Stadin kirkkaat valot, lokakuu: HIFK tulee vielä, fanit voivat löysätä kravattia

LIIGA / Artikkeli
Frans Tuohimaan paluu HIFK:hon ei sujunut toiveiden mukaan.
Kuva © Emil Hansson
Kovin odotuksin kauteen lähteneen HIFK:n syyskuu ei ollut tuloksellisesti joukkueen toivoma. Stadin kirkkaat valot -juttusarja pureutuu tällä kertaa alkukauden ongelmiin sekä organisaation ja fanien vuorovaikutukseen.

Seitsemästä ottelusta yhdeksän pistettä ja sarjataulukon sija yhdeksän. Helsingin IFK:n alkukausi ei ole sujunut odotuksien mukaan. Syyskuuhun mahtui myös paljon muutakin kuin pelkkiä maaleja ja lopputuloksia. 

Kauden ensimmäinen ulosajo nähtiin jo ensimmäisessä kotiottelussa, kun puolustaja Ville Varakas ajoi puolustusalueella JYP-hyökkääjä Anton Stråkan yli. Samalla Liigan kurinpito pääsi vetämään linjauksia päähän kohdistuneisiin taklauksiin. Tuomiona oli Varakkaalle kuuden ottelun pelikielto. Varakkaan ulosajo ei ole HIFK:lle kauden ainoa, sillä Rony Ahosen sai Raumalla epäonnekkaasta törmäyksestä suihkukomennuksen

Myös HIFK:ssa jokavuotinen loukkaantumisrumba on alkanut, joskin pahimpia vuosia pienemmässä mittakaavassa. Merkittävin oli Atte Engrenin loukkaantuminen, joka pitää miehen sivussa vielä 2-3 viikkoa. Syntynyttä maalivahtivajetta HIFK paikkasi tarjoamalla pätkäpestin Liigassa pitkään pelanneelle Andreas Bernardille. 

Loukkaantumiset riivasivat myös Liigan teräsmiespelaajiin kuulunutta Otto Paajasta.

Jatkoajan toimituksen Sami Iilomo ja Petri Lajunen ottavat kantaa syyskuun polttaviin puheenaiheisiin.

HIFK hallitsee, mutta tulokset ovat vaisuja

Lajunen: Arvon Videojuomari, siis Iilomo, tällaisen hassuttelun myötä voimme siirtyä suoraan asiaan. Yhdysvalloissa on löydetty savuava ase, jota pitää kädessään Donald Trump. IFK:n ruuti sen sijaan ei ole ollut kuivaa kauden alkumetreillä, missä vika?

Iilomo: En näe HIFK:n kohdalla mitään suurempia yksittäisiä ongelmia. Takkuilevaan alkuun on useita pieniä tekijöitä, jotka kumuloituivat sekä viimeistelyn tehottomuuden että ajoittain haparoivan maalivahtipelaamisen vuoksi odotettua pienempään pistepottiin.

Esimerkiksi maaliodottama ja kiekonhallintatilastot ovat olleet HIFK:n puolella lähes jokaisessa ottelussa. Tietenkään pelkät laukaisutilastot eivät kerro kaikkea, mutta antavat vahvoja viitteitä siitä, että suuntaviivat ovat oikeat.

Lajunen: Liityt siiihen sangen vinhaa vauhtia kasvavaan joukkoon, joka siirtää vastuun HIFK:n suorittamisesta maalivahtien hartioille? Frans Tuohimaa ei ole välttämättä esittänyt vielä aivan parastaan, mutta kahta ensimmäistä peliä lukuunottamatta ei hän aivan katasrofikaan ole ollut. Minä kyselisin myös hyökkääjien vastuun perään.

Iilomo: Kuten sanoin, lopputulos on yhdistelmä heikkoa viimeistelyä ja ajoittain epävarmaa maalivahtipeliä. Kummastakaan osa-alueesta ei ole syytä olla huolissaan kauden jatkoa ajatellen.

"Toistaiseksi pelaaminen on ollut ajoittain jopa turhan pikkunättiä"

Tuohimaan ensimmäisten otteluiden haparointi oli loukkaantumisen jäljiltä ymmärrettävää. Atte Engrenin loukkaantumisen aikana Tuohimaa pääsee toteuttamaan vanhaa kliseetä - pelaamalla kuntoon. Sitten on Engrenin vuoro päästä pelituntumaan, jahka palaa sairauslomaltaan.

Mitä hyökkääjiin tulee, taitokapasiteetti on ollut jo nähtävissä. Toistaiseksi pelaaminen on ollut ajoittain jopa turhan pikkunättiä, suoraviivaisemmalla tyylillä maalisarake näyttäisi suurempia lukuja. Hyökkääjät ovat hakeneet liian paljon poikkikentän syöttöjä läpi puolustavan viisikon, kun samaan aikaan likaisen työn tekeminen on unohtunut.

Lajunen: Niin. Mielestäni ongelma tuo sana, jota tänä päivänä ei saisi sanoa ääneen, on ollut nimenomaan koko joukkueen peli. Tai oikeastaan eihän pelissäkään ole ollut vikaa, itseasiassa päinvastoin, se on näyttänyt todella hyvältä. Ainoa vika on ollut se, että tulosta ei ole tullut.

Lukko- ja Tappara-pelien ensimmäiset erät ovat olleet puhdasta dominointia. Mutta tuntuu, että joukkue kantaa tällä hetkellä kollektiivisesti vuorigorilla-armeijaa selässään ja puristaminen maalipaikoissa on selvää. Tämä ajaa taas joko väkisin puskemiseen tai varman maalin hakemiseen, joka johtaa juuri mainitsemiisi syöttöihin poikki kentän.

Rony Ahoselle tuomittiin Lukkoa vastaan kyseenalainen ulosajo.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Ennen kauden alkua mahdolliseksi kriisipesäkkeeksi arvioitu keskusta on toiminut

Iilomo: Ennen kauden alkua keskustelua herätti keskikaistan riittävyys. Näetkö sentteristöllä olevan vaikutusta alkukauden haasteisiin?

Lajunen: Niin kuin jo aiemmin totesimme ei pelissä itsessään ole ollut mitään vikaa ja pelihän on rullannut vähintäänkin mallikkaasti. Jos tämä keskikaistan herra X olisi ollut maalintekijä Jumalan armosta niin ehkä hän olisi voinut vastata huutoon, mutta ei tämä ole ollut keskikaistasta kiinni.

Iilomo: Minä lukeuduin kesällä siihen skeptiseen siipeen, mutta jo nyt voin tunnustaa olleeni väärässä. HIFK on näyttänyt eroa vanhan ja modernin viisikkopelaamisen välillä. Pärjäämiseen ei tarvita klassisia senttereitä.

Sentterin ei tarvitse olla enää se, joka vastaa koko kentällisen kiekollisesta pelistä. HIFK:lla on laittaa jokaiseen kentälliseen hyökkääjä, joka pystyy rytmittämään peliä. Esimerkiksi Jesse Saarinen taitaa olla koko joukkueen klassisin sentterityyppi, vaikkei ole urallaan juuri keskellä viihtynyt. Saarinen pystyy tekemään koko viisikkoa koskevia päätöksiä, joilla muille pelaajille vapautuu aikaa ja pelin painopiste siirtyy kohti hyökkäyspäätyä.

Kysymysmerkeistä Juha Jääskä ja Jere Sallinen ovat hoitaneet leiviskänsä vähintäänkin hyvin, vaikka Sallinen siirtyikin viime otteluissa laidalle.

"Asennepuolen juttuja myös, mutta tilausta löytyy omassa päässä niin kiloille kuin senteillekin"

Lajunen: Tartun vielä Saariseen. Aivan loistava haku ja on näyttänyt, että peliä voi tehdä laidastakin. Tulee tekemään vielä kovaa jälkeä Sebastian Dykin kanssa.

Iilomo: Ehkä juuri viisikkopelin onnistumisen vuoksi hyökkäyksen sijaan lisäkiekollisuus olisi tarpeen ennemmin puolustukseen.

Nykypuolustajista vain Kousa pystyy rytmittämään peliä riittävällä tasolla. Lyytinen pystyy ajoittain tekemään loistavia ratkaisuja, mutta Kousan ratkaisut ovat huomattavasti varmempia.

Vieläkö näet suurimpana puutteena puolustuksen vääntövoiman?

Lajunen: Ehdottomasti kyllä!

Jos otetaan yksittäiseksi esimerkiksi Kerho-peli kotona niin väitän, että ilkeys maalien edustoilla käänsi pelin, ja puhun molempien maalien edustoilla. Asennepuolen juttuja myös, mutta tilausta löytyy omassa päässä niin kiloille kuin senteillekin. Mutta pellisiä avuja pitäisi löytyä myös. Nyt Kerho oli ilkeämpi kuin IFK viimeksi mainitun kotona, aikamoista.

Jesse Saarinen on ollut yksi alkukauden onnistujista.

Fanien kärsivällisyys on jälleen koetuksella

Iilomo: Murheet ovat kuitenkin verrattain pieniä, kun katsoo suurta kuvaa. Alkaako Jarno Pikkaraisen palli jo heiluaa siitä huolimatta?

Lajunen: Hah, tuolla pelillä? Todella toivon, että ei.

Nähdyn kaltaisilla esityksillä pistetili sekä sijoitus tulevat kohentumaan varmasti. Nyt tarvitaan vain malttia seurajohdolta sekä kannattajilta. Onneksi ensin mainittu on vaihtunut. Kannattajat kaipaavat varmasti tuloksia sen jälkeen, kun monta vuotta ellei vuosikymmentä on ollut totaalista sekoilua. Nyt on kuitenkin turhaa etsiä vikaa yksittäisistä pelaajista. Tunnelin päässä on valoa eikä tunneli ole välttämättä kovin pitkä.

Iilomo: Kärsivällisyys ei tunnetusti ole ollut HIFK-fanien hyve. Toistaiseksi esitykset ovat hyvittäneet tulosta, mutta vaikea uskoa nykyisellä pistetahdilla harmonian jatkuvan pitkään.

"Kärsivällisyys ei tunnetusti ole ollut HIFK-fanien hyve"

Lajunen: Ei ole ei. Kuuntelin tuossa viikonloppuna Henrik Dettmannin luennon ja tuli vahvasti mieleen juuri HIFK:n tilanne. Susijengi ei ole Susijengi sattumalta, kannattaa tutustua tarinaan, mutta Dettmann sanoi, että Susijengi arvostaa kannattajiaan.

Tämä on vastavuoroista, kannattajat saavat elämyksiä, kun joukkue onnistuu ja kannattajat tukevat joukkuetta vaikeilla hetkillä. Tätä myös HIFK tarvitsisi ja vasta silloin voidaan puhua HIFK-perheestä. Tällä hetkellä perheestä saattaa saada monoa nopeammin kuin hulttiovävy appiukolta.

Iilomo: HIFK:ssa seurajohdolla ja faneilla on lähes poikkeukselliset perinteet. Varsinkin vielä muutama vuosi sitten karavaani kulki ja koirat haukkuivat, mutta Tobias Salmelaisen aikana viestintä on ollut tullut nykyaikaisempaan suuntaan. Olisiko myös fanien aika höllätä kravattia ja antaa osaltaan joukkueelle työrauhaa?

Lajunen: Tämä kysymyshän on kaksiteräinen miekka. Toisaalta IFK:n vahvuus on valtakunnan intohimoisimmat fanit, jotka parhaimmillaan tarjoavat upean tuen joukkueelleen, toisaalta he eivät ole kovin pitkäjänteisiä.

Ehkä he ovat kokeneet liian monta alhoa nostaakseen joukkueen juuri alhoista ylös. Toisaalta onhan se niinkin, että joukkueen on voitettava fanien tuki puolelleen. Vaikea kysymys. mitä itse olet mieltä?

Iilomo: Tottakai saa - ja pitää - vaatia. Välillä vain tuntuu, että kriisiytyminen on itse tarkoitus ja voitoista saatavat fiilikset ovat laimeampia kuin tappion aiheuttama otsasuonen pullistuminen. Ikään kuin odotuksissa olisi vain se seuraava laaksovaihe, jolloin vaatia vadille päitä.

Ongelman on toki aiheuttanut HIFK itse, mutta isossa kuvassa suunta on ollut muutaman kauden nousujohteinen.

Lajunen: Kyllä ja kuten sanoit johto on uudistunut. Arvot valuvat hitaasti ylhäältä alas.

Alkukauden onnistujat? 

Lajunen: Hei Iilomo, nimeä HIFK:n alkukauden onnistuja?

Iilomo: Nyt pistit pahan. Selvästi muista erottuvia huippuonnistujia ei ole ollut, vaan joukkue on ollut nimensä mukaisesti joukkue. Tekisi mieli sanoa Jesse Saarinen, jonka pistetili voisi olla vieläkin suurempi, mikäli ketjukaverien viimeistely olisi ollut tehokkaampaa. Vastaan kuitenkin Atte Engrenin, joka oli loukkaantumiseensa asti lähellä HIFK-aikansa parasta tasoaan. 

Lajunen: Minä sanon, että Kari Kalto, hemmetin kivannäköistä ylivoimapeliä!

» Lähetä palautetta toimitukselle