Anaheim Ducks teki ykkösmaalivahtinsa John Gibsonin kanssa massiivisen kahdeksan vuoden jatkosopimuksen, jonka myötä hän ansaitsee keskimäärin 6,4 miljoonaa dollaria kautta kohden. Jatkoajan NHL-toimittaja Lassi Alanen ottaa tuoreen sopimuksen tarkempaan käsittelyyn.
Millainen historia Gibsonilla on Ducksissa ja NHL:ssä?
Ducks varasi Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkueen kehitysohjelmassa kiekkoja torjuneen Gibsonin kesän 2011 varaustilaisuuden toisella kierroksella. Gibson osoitti olevansa korkean varauksen arvoinen viimeistään kaudella 2012−2013, kun yhdysvaltalaismaalivahti torjui erittäin vakuuttavasti niin alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa kuin aikuistenkin MM-kisoissa.
NHL-tulokaskaudellaan 2013−2014 Gibson sai runkosarjassa vastuuta vain kolmen ottelun verran, mutta tästä huolimatta Ducks luotti juuri häneen Frederik Andersenin loukkaannuttua pudotuspelien toisen kierroksen ottelusarjassa Los Angeles Kingsiä vastaan. Vaikka Ducks putosikin lopulta sarjan seitsemännessä ottelussa, Gibson osoitti, että hänellä oli potentiaalia joukkueen tulevaisuuden ykkösvahdiksi.
Viimeisen kahden kauden aikana Gibson on ollut runkosarjassa Columbus Blue Jacketsin Sergei Bobrovskin ohella potentiaalisesti yksi NHL:n parhaista maalivahdeista.
Kahden seuraavan kauden ajan Gibson taisteli Andersenin kanssa ykkösvahdin tontista. Lopulta kesällä 2016 Ducks lähetti Andersenin Toronto Maple Leafsiin kaupassa, joka sinetöi Gibsonin aseman anaheimilaisjoukkueen maalivahtihierarkiassa.
Viimeisen kahden kauden aikana Gibson on ollut runkosarjassa Columbus Blue Jacketsin Sergei Bobrovskin ohella potentiaalisesti yksi NHL:n parhaista maalivahdeista. Tuolta ajalta hänen torjuntaprosenttinsa on kaikki pelitilanteet huomioiden 92,51.
Liigan keskitason maalivahti ehkäisisi nolla maalia Gibsonin kahden viime kauden aikana kohdattujen laukausten määrällä. Yhdysvaltalaisvahti sen sijaan ehkäisi huikeat 54 maalia yli NHL:n keskitason, mikä on toiseksi eniten Bobrovskin jälkeen.
Miten tämä sopimus asettuu seuran sopimusrakenteeseen ja palkkakattoon? Mitä tärkeitä sopimuksia seuralla on solmittavana lähitulevaisuudessa?
Gibson kuittaa vielä ensi kaudella nykyisen sopimuksensa mukaiset 2,3 miljoonaa dollaria ennen kuin hänen keskimääräiset kausiansionsa nousevat 6,4 miljoonaan dollariin. Viime kaudella 28 ottelua pelanneen 38-vuotiaan kakkosvahti Ryan Millerin sopimus on katkolla kesällä 2019 ja on mahdollista, että ensi kausi on hänen koko uransa viimeinen.
Ducksin on solmittava lähitulevaisuudessa jatkosopimukset Ondrej Kasen ja Nick Ritchien kanssa. Kumpikin hyökkääjistä on 22-vuotias rajoitettu vapaa agentti, ja etenkin Kasen kohdalla puhutaan todennäköisesti merkittävästä palkankorotuksesta.
Iso kysymysmerkki ensi kauden osalta on Ryan Kesler, jonka pelikunnosta kellään ei ole vielä tarkkaa tietoa. Hän on kärsinyt jo pidemmän aikaa lonkkavaivoista ja on mahdollista, että hän joutuu jättämään koko ensi kauden väliin. Keslerin terveystilanne on Ducksin kannalta todella huolestuttava, sillä hänen kallis sopimuksensa yltää aina kesään 2022 asti.
Puolustus- ja maalivahtiosaston suhteen Ducksilla on pullat hyvin uunissa. Gibson ja puolustuksen erittäin laadukas kärkinelikko Cam Fowler, Hampus Lindholm, Josh Manson ja Brandon Montour vievät palkkakatosta ensi kaudella vain noin 21,5 miljoonaa dollaria ja 25,6 miljoonaa dollaria kaudella 2019−2020.
Hyökkäyksen suhteen tilanne ei ole aivan yhtä optimaalinen. Corey Perry rasittaa organisaation palkkakattoa 8,625 miljoonan dollarin verran vielä kolmen seuraavan kauden ajan. Ducksin onneksi Rickard Rakell on kiinnitetty erittäin edullisella sopimuksella kesään 2022 asti. Aiemmin tänä kesänä joukkue solmi Adam Henriquen kanssa viiden vuoden ja noin 29 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen, jonka myötä ainoastaan Jakob Silfverbergia ja Brian Gibbonsia ei ole kiinnitetty kesää 2019 pidemmälle.
Miten vertaisit sopimusta vastaavien pelaajien sopimuksiin?
CapFriendlyn mukaan Gibsonin sopimuksen lähin vastine on Winnipeg Jetsin ja Connor Hellebuyckin aiemmin tänä kesänä solmima kuuden vuoden ja 37 miljoonan dollarin arvoinen jatkosopimus. Gibsonin sopimus on kaksi vuotta pidempi ja hän myös ansaitsee kaudessa keskimäärin 233 334 dollaria Hellebuyckia enemmän.
Vaikka Hellebuyckin sopimusta voi pitää parempana sen lyhyemmän keston vuoksi, on olemassa selkeät perusteet sille, miksi Gibsonin sopimus on pidempi ja myös kausiansioiden tasolla arvokkaampi. Hän on numeroiden valossa kaksikosta parempi maalivahti, ja kun Hellebuyckilla on takanaan vasta yksi erinomainen kausi joukkueensa ykkösvahtina, Gibson on taannut Ducksille mahdollisuuden voittaa jokaisessa pelaamassaan ottelussa kahden kauden ajan.
Gibsonin ja Hellebuyckin sopimuksia tullaan jatkossa käyttämään sopimusneuvotteluissa ympäri NHL:ää vertailukohteina nuorten ykkösmaalivahtien sopimusten suhteen. Ensimmäinen esimerkki tästä saadaan todennäköisesti kesällä 2019, kun Tampa Bay Lightning voi neuvotella jatkosopimuksesta Andrei Vasilevskin kanssa.
Mitä mieltä olet tämän sopimuksen onnistumisesta pelaajan ja seuran kannalta?
Gibsonin kannalta sopimus on selkeä onnistuminen. Se tekee hänestä NHL:n kuudenneksi parhaiten palkatun maalivahdin Carey Pricen, Henrik Lundqvistin, Bobrovskin, Pekka Rinteen ja Tuukka Raskin jälkeen. Kahdeksan vuotta on maksimipituus NHL:n nykyisen työehtosopimuksen mukaan. Tämän lisäksi vuosina 2021−2027 Gibson antaa Ducksille listan kymmenestä joukkueesta, johon häntä ei saa kaupata.
Yli viiden vuoden mittaisen sopimuksen tekeminen maalivahdin kanssa on aina iso riski.
Ducksin kannalta sopimus on kaksijakoinen. Se voi näyttää loppuvuosina mahdollisesti jopa edulliselta, jos Gibson jatkaa seuraavat yhdeksän vuotta viimeisen kahden kauden tasolla.
Huipulla pysyminen on erityisesti maalivahdeille todella vaikeaa. Viimeisen 15 vuoden aikana vain Lundqvist, Roberto Luongo ja mahdollisesti tulevaisuudessa Bobrovski ovat onnistuneet säilyttämään asemansa maailman parhaina omalla pelipaikallaan edes viiden vuoden ajan.
Yli viiden vuoden mittaisen sopimuksen tekeminen kenen tahansa maalivahdin kanssa on aina iso riski. Tämän takia Ducksin olisi kannattanut yrittää kaikin voimin neuvotella sopimuksesta toteutunutta lyhyempi ja tarjota Gibsonille enemmän rahaa onnistuakseen siinä.
Ducksin onneksi 6,4 miljoonaa dollaria ei ole katastrofaalisen suuri luku etenkin, kun palkkakaton odotetaan nousevan tasaista tahtia. Kahdeksaksi vuodeksi sitoutuminen yksittäiseen maalivahtiin ei ole järkevä ratkaisu, mutta tämän hetken nuorista huippuvahdeista Gibson on se, jonka kanssa tämän riskin ottaminen voi olla edes jotenkin perusteltavissa.