Sheldon Kennedyn kaunistelematon seksuaalisen väkivallan kuvaus on kestänyt hyvin aikaa ja muistuttaa lajin rakenteellisista ongelmista

NHL / Artikkeli
Detroit Red Wings oli Kennedyn uran pitkäaikaisin NHL-seura.
Kuva © Getty Images
Kymmenen vuotta sitten julkaistu “Why I didn’t say anything” kertoo brutaalin yksityiskohtaisesti, kuinka juniorivalmentaja Graham James käytti vuosia seksuaalisesti hyväkseen lahjakasta Sheldon Kennedyä.

310 NHL-ottelua kausilla 1989–97 pelanneen Sheldon Kennedyn tarina juniorivuosien valmentajan Graham Jamesin suorittamasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä on Chicago Blackhawksin ja Kyle Beachin myötä kenties ajankohtaisempi kuin koskaan.

Kennedy tuli asian kanssa julkisuuteen jo vuonna 1996, ja hänen kirjansa “Why I didn’t say anything” on julkaistu vuonna 2011. Muistan jopa pidelleeni kirjaa käsissäni vuosia sitten ja harkinneeni ostamista, mutta päädyin ostamaan muistettavamman NHL-uran pelanneen pelaajan kirjan.

Lisäksi ajattelin tietäväni Theo Fleuryn tarinasta riittävästi, mutta olin järkyttävän väärässä.

Poikkeuksellista sisältöä

Olin vuosia sitten ammattikäsikirjoittajan pitämällä luennolla, jolla hän kertoi nähneensä Teksasin moottorisahamurhat -elokuvan teini-ikäisenä – ja järkyttyneensä sisällöstä, johon hän koki olleensa täysin valmistautumaton.

"Why I didn't say anything" on tarina lahjakkaan nuoren jääkiekkoilijan hajoamisesta päihderiippuvaiseksi ja inhoamaan lajia, jolle hän oli antanut kaikkensa.

En tiedä, mikä on sopiva ikä lukea yksityiskohtaista kerrontaa seksuaalisesta väkivallasta, mutta huomasin olleeni niin ikään valmistautumaton kohtaamaan toistuvia kuvauksia lapseen kohdistetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä − vaikka asia oli tiedossa jo ennen kirjan avaamista.

Eikä kirja todellakaan päästä lukijaansa helpolla, vaan vyöryttää kokemusten lisäksi myös Kennedyn koko ajan synkkeneviä ajatuksia.

Kirjan näkökulma onkin turhan kärsimyskeskeinen: ensimmäinen kuvaus seksuaalisesta väkivallasta tulee jo reilun 30 sivun jälkeen, mutta vasta aivan viimeisillä sivuilla tarjotaan mahdollisuus toivon pilkahduksesta.

Ei onnellista loppua, ei selviytymistarinaa pohjalta huipulle – sen sijaan “Why I didn’t say anything” on tarina lahjakkaan nuoren jääkiekkoilijan hajoamisesta päihderiippuvaiseksi ja inhoamaan lajia, jolle hän oli antanut kaikkensa.

Syyllisen suojelua

Graham James oli erotettu valmentajan tehtävistä sopimattomasta käytöksestä pelaajia kohtaan vuosia ennen kuin hänen ja Kennedyn tiet kohtasivat. Silti James sai aina uusia mahdollisuuksia juniorivalmentajana – ja aina uusia poikia hyväksikäytettäväksi.

Oikeusjutussa Jamesia vastaan oli mukana kymmeniä pelaajia, ja voimme vain arvailla, kuinka moni ei uskaltanut osallistua. Kennedy on erityisen pahoillaan siitä, että James myönsi syyllisyytensä eikä joutunut selvittämään tekojaan oikeuden edessä.

Toisaalta Kennedyn ja Fleuryn kirjat ovat tuoneet Jamesin kammottavat teot järkyttävine seurauksineen päivänvaloon.

Juuri tämä syyllisen suojelu ja rikollisen käytöksen mahdollistaminen on iljettävin piirre niin Kennedyn kuin Beachin tapauksissa. Kennedyn tarinasta tekee erityisen traagisen se tosiasia, että hyväksikäyttäjänsä saattaminen vastuuseen rikoksista ei muuttanut hänen elämäänsä yhtään paremmaksi vielä vuosiin.

"Why I didn't say anything" on raju kuvaus traagisesta aiheesta.
Kuva © Juha Oinonen

Hatunnosto rohkeudesta

On erittäin tärkeää ja arvokasta, että seksuaalisen hyväksikäytön uhrit uskaltavat puhua ja saattaa seksuaalirikolliset oikeuden eteen. Näin traumaattisten kokemusten tuominen miljoonien ihmisten luettavaksi vaatii poikkeuksellista rohkeutta.

Silti on myös aiheellista miettiä, kuinka lukija jaksaa sitoutua 200 sivun kärsimykseen.

Tarkoitan pelkästään sisältöä, sillä tekstin ja rakenteen osalta kirja on erinomainen. Itse kahlasin kirjan läpi hiljaisessa yövuorossa ja sillä agendalla, että pääsen osaltani edistämään tietoisuutta näin tärkeästä asiasta.

Viihdykkeenä “Why I didn’t say anything” toimii huonosti ja voi aiheuttaa lukijalleen myös ahdistusta. Totta kai ymmärrän perspektiivieron muutaman tunnin lukukokemuksen ja vuosia kestäneen piinan välillä, mutta silti vaatii erityistä motivaatiota tarttua näin rankkaan kirjaan, kun vapaa-aikaansa voi käyttää myös asioihin, joista saa hyvän mielen helpommalla.

Kennedyn tarina kertoo enemmän inhimillisistä selviytymiskeinoista ja ihmisenä olemisesta kuin jääkiekosta – eli lukijan ei tarvitse epäröidä kirjaan tarttumista siksi, etteikö ymmärtäisi aiheesta riittävästi.

Kirja on tilattavissa esimerkiksi Amazonin ja Adlibriksen verkkokaupoista.

“Why I didn’t say anything” (2011). Sheldon Kennedy & James Grainger. Insomniac Press. 234s.

» Lähetä palautetta toimitukselle