Seuralegendoja ja unohdettuja tukipilareita − Itäisen konferenssin joukkueiden historian parhaat suomalaispelaajat

NHL / Artikkeli
Rask on saavuttanut Bruinsissa paljon.
Kuva © Getty Images
Itäisen konferenssin joukkueissa on Läntistä konferenssia enemmän joukkueita, joissa suomalaispelaajien osuus on jäänyt pieneksi. Siitä huolimatta myös nämä joukkueet tarjoavat oman osansa kaikkien aikojen parhaista suomalaiskiekkoilijoista NHL:ssä.

Boston Bruins: Tuukka Rask

Tuukka Rask oli aikanaan Toronto Maple Leafsin varaus, mutta vaahteranlehtipaidassa hän ei ammattilaisjäillä esiintynyt, sillä vuotta myöhemmin hänet kaupattiin Boston Bruinsiin vaihdossa Andrew Raycroftiin, joka muistetaan hienosta tulokaskaudestaan Bruinsissa 2003−04. Siitä eteenpäin hän ei onnistunut, mutta Raskista kuoriutui yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaismaalivahdeista.

Rask vietti NHL-uransa alkuvuodet Tim Thomasin takana kakkosvahtina ja nappasikin hetkeksi päävastuun kaudella 2009−10. Seuraavana vuonna Thomas johdatti Bruinsin Stanley Cupiin ennen jäämistään sapattivapaalle kaudella 2012−13. Tuosta lähtien Rask on ollut Bruinsin ykkösmaalivahti, joka on johdattanut joukkueen Stanley Cup -finaaleihin kahdesti, vuosina 2013 ja 2019. Saavutuksiin kuuluu myös NHL:n parhaan maalivahdin Vezina Trophy vuonna 2014. Stanley Cup ykkösmaalivahtina kruunaisi Raskin uran.

Buffalo Sabres: Toni Lydman

Toni Lydmanin NHL-ura alkoi Calgary Flamesissä, jossa hän pääsi maistamaan myös Stanley Cup -finaalien tunnelmaa. Koko kauden vieneen työsulun jälkeen sopimus oli katkolla, ja Lydman päätyi Buffalo Sabresiin, joka oli seuraavien kausien aikana NHL:n kärkijoukkueita.

Sabresilla oli loistavat mahdollisuudet voittaa Cup vuonna 2006, mutta ne kaatuivat lähinnä puolustuspään loukkaantumisiin. Lydman oli toinen Sabres-puolustajista, joka pystyi pelaamaan pudotuspeleissä täydet ottelut. Matka päättyi konferenssifinaaleihin, mutta suomalaispuolustaja oli silti pudotuspelien tehotilaston ykkönen.

Myös vuotta myöhemmin Sabres nähtiin konferenssifinaaleissa, mutta kolmen seuraavan kauden aikana menestys jäi vaatimattomammaksi. Lydman suuntasi Anaheim Ducksiin, jossa hän ehti pelata kolme vuotta ennen uran päättymistä aivotärähdyksen seurauksena.

Sabresin riveistä voi nostaa myös kaksi kovaa haastajaa. Christian Ruuttu pelasi kuuden kauden ajan 1980- ja 90-luvun vaihteessa joukkueen hyökkäyksessä. Nykypelaajista Rasmus Ristolainen on vahva haastaja, mutta parhaat ajanjaksot eivät ole vielä nousseet Lydmanin tasolle.

Carolina Hurricanes: Sami Kapanen

Nykyiset Hurricanes-tähdet Sebastian Aho ja Teuvo Teräväinen voinee jossain vaiheessa nostaa Sami Kapasen edelle, mutta vielä tässä vaiheessa Kapasen pitempi ura nousee edelle. Pohjois-Amerikan ura alkoi syksyllä 1995 dramaattisella loukkaantumisella, mutta siitä toivuttuaan Kapanen loisti Hartford Whalersin ja vuonna 1997 Carolinaan siirtyneen joukkueen kärkipelaajana vuosien ajan.

Stanley Cup -finaaleihin huipentuneella parhaalla kaudellaan 2001−02 Kapanen kirjautti 69 tehopistettä, ja ura organisaatiossa sisälsi myös kolme hattutemppua. Kausi 2002−03 oli vaisumpi niin Kapaselta kuin koko joukkueeltakin, ja matka jatkui siirtotakarajan tuntumassa Philadelphia Flyersin riveihin.

Columbus Blue Jackets: Markus Nutivaara

Blue Jackets varasi kolme vuotta yli-ikäisen Markus Nutivaaran seitsemännellä kierroksella kesällä 2015, ja vaikka hän ei ole tähtipelaajan asemaan taalajäillä noussutkaan, on ura jo nyt varauskierrokseen nähden hieno.

Nutivaara suuntasi Pohjois-Amerikkaan kesällä 2016 ja vakiinnutti heti paikan Blue Jacketsin miehistössä. Varmaotteinen puolustaja pelasi heti 66 ottelua kirjauttaen seitsemän tehopistettä. Vuotta myöhemmin hän saavutti tähän mennessä uran suurimmat tehot 23 pisteellään, vaikka neljäsosa otteluista menikin sivu suun.

Loukkaantumiset ovat vaivanneet paljon myös Nutivaaraa. Blue Jackets selvisi ensimmäistä kertaa historiassaan pudotuspelien toiselle kierrokselle viime keväänä, mutta sitä riemua Nutivaara ei saanut kentältä todistaa, sillä hän loukkaantui Nikita Kutšerovin törkeän taklauksen seurauksena.

Detroit Red Wings: Valtteri Filppula

Valtteri Filppulan NHL-uran alkaessa NHL:ssä oli 30 joukkuetta, ja varsin uskomattomalta tuntuu se, että perinteinen Red Wings sai niistä viimeisenä suomalaispelaajan riveihinsä. Tuo pelaaja oli nimenomaan Filppula, jonka debyytti tapahtui kaudella 2005−06. Huippuvuosien Red Wings ajoi lupauksensa sisään yleensä farmiliigan kautta, ja varsinainen läpilyönti Filppulalle koittikin seuraavana vuonna.

Toinen täysi kausi toi Filppulalle Stanley Cupin, ja seuraavanakin vuonna hänet nähtiin finaaleissa. Ura Red Wingsissä oli nousujohteinen aina kauteen 2011−12 asti, jolloin hän teki uransa ennätyspisteet 66. Työsulku haittasi seuraavaa kautta, ja kesällä 2013 Filppula suuntasi vapaana agenttina Tampa Bay Lightiningin riveihin.

Kesällä 2019 Red Wingsin GM Steve Yzerman haki kokemusta riveihinsä ja näin hänelle Lightningin vuosilta tuttu Filppula palasi NHL-uransa alkulähteille. Kausi on ollut kuitenkin koko joukkueelle rankka kokemus, ja viimeinen sija varmistui jo ennen kauden keskeyttämistä.

Barkov on jo nyt Panthers-historian maineikkaimpia pelaajia.
Kuva © Getty Images

Florida Panthers: Aleksander Barkov

Vuoden 2013 varaustilaisuus sisälsi etukäteen neljä kovaa nimeä, ja niiden joukossa oli Aleksander Barkov. Florida Panthers oli vuorossa toisena ja valitsi Barkovin. Vaikka loukkaantumiset ovat ajoittain vaivanneet, heti rapakon taakse siirtynyt hyökkääjä nosti tasoaan kausi kaudelta.

Juuri ennen kautta 2018−19 Barkov nimettiin joukkueen kapteeniksi, mitä voi pitää selvänä merkkinä siitä, että häneltä odotetaan pitempiaikaista johtajuutta. Barkov vastasi parantamalla piste-ennätystään 96 pisteeseen, ja siinä sivussa mukaan tarttui myös herrasmiespelaajan Lady Byng Memorial Trophy.

Barkov on 30 pisteen päässä seurahistorian parhaasta pistemiehestä, mutta tavoittaminen ei ole helppoa, sillä ennätyksen haltija Jonathan Huberdeau on edelleen hänen joukkuetoverinaan.

Montreal Canadiens: Saku Koivu

Saku Koivu päätyi vuoden 1993 varaustilaisuudessa tuoreen mestarin, Montreal Canadiensin, riveihin. Seuraavat kaksi kautta Koivu oli dominoiva pelaaja niin SM-liigassa kuin maajoukkuepeleissäkin, ja vuoden 1995 tuplamestarina olikin hyvä lähteä Pohjois-Amerikan valloitukseen.

Koivun tulokaskausi ei sisältänyt erityisiä tähtihetkiä, mutta toisella kaudellaan hän nousi taistelemaan koko NHL:n pistepörssin kärkisijoista ennen pitkän kuntoutuksen vaatinutta polvivammaa. Lukuisat loukkaantumiset aiheuttivatkin seuraavilla kausilla lukuisia poissaoloja, mutta pahempaa oli vielä edessä, kun kapteeniksi nostettu Koivu sairastui syksyllä 2001 syöpään.

Toipuminen sujui kuitenkin nopeasti, ja paluuottelu on yksi ikonisista hetkistä NHL:n legendaarisimman seuran historiassa. Menestys jäi kaikesta huolimatta Koivun pelivuosina vähäiseksi. Aikakausi Canadiensissa päättyi kesällä 2009, jolloin Koivu suuntasi vapaana agenttina Anaheim Ducksiin, jossa hän pelasi vielä viisi kautta.

Saku Koivu on tämän vuosituhannen suurimpia Canadiens-nimiä.
Kuva © Getty Images

New Jersey Devils: Sami Vatanen

Devils hankki Sami Vatasen kaudella 2017−18. Vaikka hän ehti viettää Devilsissä vain hieman reilut kaksi vuotta, Vatanen ehti nousta eniten otteluita organisaatiossa pelanneeksi suomalaiseksi, mikä kertoo paljon siitä, että Devils ei ole historiassaan suuresti suomalaispelaajiin luottanut.

Vatanen jätti varjoonsa muun muassa kovapalkkaisen P.K. Subbanin ennen kuin Devils kauppasi suomalaisen Carolina Hurricanesiin. Siirtoon vaikutti pitkälti päättymässä ollut sopimus, ja suomalaispuolustajasta haluttiin saada jonkinlainen korvaus ennen vapaita markkinoita.

New York Islanders: Mikko Mäkelä

Mikko Mäkelä siirtyi New York Islandersiin voitettuaan Ilveksessä vuoden 1985 Suomen mestaruuden. Islandersissa oli edelleen iso joukko dynastiavuosien pelaajia, vaikka joukkueen trendi olikin jo alaspäin. Mäkelä kuitenkin murtautui miehistöön jo ensimmäisellä kaudellaan Pohjois-Amerikassa.

Kaudella 1987−88 Mäkelä kirjautti komeat 76 pistettä Islandersin riveissä, ja kaikkiaan pisteitä kertyi Islanders-vuosien aikana 230. Kukaan muu suomalainen ei ole rikkonut Islandersissa edes sadan pisteen rajaa. Vaikean alkukauden 1989−90 jälkeen Mäkelä myytiin länsirannikolle Los Angeles Kingsiin.

New York Rangers: Reijo Ruotsalainen

Reijo Ruotsalainen pelasi New York Rangersissa viiden kauden ajan. Taitavan luistelijan pistesaldot pyörivät 60 pisteen molemmin puolin, ja olipa hän kertaalleen myös joukkueensa paras pistemies, mikä on aina puolustajalle harvinainen saavutus.

Reijo Ruotsalainen pelasi viisi hienoa vuotta Rangersissä.
Kuva © Getty Images

Ruotsalainen kuitenkin jätti NHL-kaukalot kesällä 1986 ja siirtyi Sveitsiin SC Bernin riveihin. Sieltä hän palasi seuraavaksi kevääksi taalajäille voittamaan Edmonton Oilersin riveissä Stanley Cupin.

Ottawa Senators: Sami Salo

Vaikeiden ensimmäisten kausien jälkeen Senators oli nostanut profiiliaan ja vuosituhannen taitteessa joukkue nousi nopeasti parhaiden runkosarjajoukkueiden joukkoon, vaikka pudotuspeleissä menestys jäikin pitkään heikoksi.

Sami Salo oli varattu kolmanneksi viimeisenä pelaajana vuonna 1996 Senatorsiin, ja hän lähti tavoittelemaan NHL-paikkaa kaksi vuotta myöhemmin. Farmipelit jäivät vähiin, ja Salo vakiinnutti paikkansa nopeasti. Tulokaskausi sisälsi jopa NHL-uran ainoaksi jääneen hattutempun.

Salo teki varmaa työtä Senatorsissa ja oli joka kausi tehotilastossa plussalla, vaikka loukkaantumisten takia otteluita jäi väliin runsaasti. Salo ehti pelata Senatorsissa neljä kautta ennen kauppaa Vancouver Canucksiin harjoitusleirin aikoihin syksyllä 2002.

Philadelphia Flyers: Kimmo Timonen

Kimmo Timonen oli useiden vuosien ajan Nashville Predatorsin tärkeimpiä puolustajia, mutta taloudelliset syyt ajoivat kapteeniksikin nostetun Timosen kauppaamiseen kesällä 2007. Suunnaksi muodostui Philadelphia, missä Timonen ehti pelata lopulta seitsemällä kaudella.

Timonen oli neljä kertaa joukkueen puolustajien paras pistemies, ja hän keräsi pienen määrän ääniä myös Norris-äänestyksessä kolmella kaudella. Keskimääräinen peliaika oli monena vuonna päälle 22 minuutin, mikä kertoo suuresta vastuusta.

Joukkueena Flyers eteni kertaalleen Stanley Cup -finaaleihin, mutta vuoden 2010 finaalisarja päättyi pettymykseen. Timonen kärsi veritulpista kesällä 2014 ja uran jatkuminen oli epäselvää. Flyersissa hän ei enää pelannut, kun hänet kaupattiin siirtotakarajalla Chicago Blackhawksiin, jossa unelma Stanley Cupista täyttyi.

Pittsburgh Penguins: Jussi Jokinen

Jussi Jokinen nähtiin Penguins-nutussa runkosarja ja pudotuspelit yhteenlaskettuna 112 kertaa, mikä on suomalaisista viidenneksi eniten. Voi kuitenkin sanoa, että yhdeksää NHL-seuraa edustanut Jokinen pelasi parhaat pelinsä juuri teräskaupungissa.

Jokinen kaupattiin Penguinsiin loppukaudesta 2013, ja kymmeneen runkosarjapeliin hän ehti tehtailla 11 tehopistettä. Seuraava, täysi kausi toi pisteitä 57. Saman vuoden pudotuspeleissä hän oli joukkueensa toiseksi paras pistemies − jopa Sidney Crosbyn edellä. Jatkosopimusta ei kuitenkaan irronnut GM:ää vaihtaneelta Penguinsilta, ja näin Jokinen suuntasi vapaana agenttina Florida Panthersiin.

Suomalaispelaajista Olli Määttä on pelannut selvästi eniten otteluita Penguins-paidassa, ja vaikka vuodet toivatkin kaksi Stanley Cupia, ei hän noussut yhtä suureen rooliin kuin Jokinen pelivuosinaan.

Tampa Bay Lightning: Valtteri Filppula

Valtteri Filppula on toinen pelaaja, joka saa parhaan suomalaispelaajan kunnian kahdessa organisaatiossa. Vain kaksi suomalaista on rikkonut sadan ottelun rajan Lightningissa, Filppulan lisäksi Sami Salo.

Detroit Red Wingsissä vietettyjen vuosien jälkeen hänet tuotiin Lightningin riveihin tuomaan pudotuspelikokemusta, ja sitä hän olikin ehtinyt kerätä. Tuosta oli varmasti apua Lightningille, joka eteni finaaleihin keväällä 2015, mutta sillä kertaa tuloksena oli tappio.

Kaikkiaan lähes neljä kautta Lightningia edustanut Filppula pelasi parhaimmillaan Lightningissa 58 pisteen kauden. Hänet kaupattiin Philadelphia Flyersiin keväällä 2017.

Toronto Maple Leafs: Leo Komarov

Leo Komarov pelasi itsensä NHL:ään KHL-jäiden kautta ehtien voittaa myös Gagarin Cupin. Maple Leafsin kanssa sopimus syntyi kaudeksi 2012−13, mutta yhden kauden yrityksen jälkeen hän palasi vielä vuodeksi KHL:ään.

Jälkimmäinen jakso Leafsissa kesti neljä vuotta, ja vaikka pisteitä kertyi parhaimmillaan vain 36, Komarov pelasi itsensä Pohjois-Amerikassa tunnetuksi kaikkensa antavana pelaajana. Vuonna 2016 hänet valittiin Leafsin edustajana NHL:n tähdistöotteluun.

Komarov pääsi kolmena kautena nauttimaan pudotuspelitunnelmasta, mutta ensimmäistä kierrosta pidemmälle tie ei Leafsissä vienyt. Kesällä 2018 Komarov suuntasi vapaana agenttina New York Islandersin riveihin.

Washington Capitals: Timo Blomqvist

Capitalsissa on esiintynyt vain seitsemän suomalaiskiekkoilijaa, ja heistä vain Timo Blomqvistilla on enemmän kuin yhden kauden verran otteluita.

Neljä kautta Capitalsissa pelannut Blomqvist oli ennen kaikkea peruspuolustaja, mistä kertovat myös maalimäärät − jokaisella kaudella hän onnistui maalinteossa kertaalleen.

» Lähetä palautetta toimitukselle