SaiPan pelaaja-arviot 2018−2019: Joukkueen epätasainen kausi konkretisoitui yksilöiden loistoon ja pettymyksiin

Joukkueen itseoikeutettu ykkösmaalivahti Tuohimaa pelasi jälleen runsaasti, muttei yltänyt aivan samalla häikäisevälle tasolle kuin edeltävällä kaudella, mihin vaikutti osaltaan joukkueen ailahteleva puolustamisen laatu. Jatkaa seuraavalla kaudella Helsingissä kirkkaammissa valoissa kolmen SaiPassa pelatun kauden jälkeen.

Nashville Predatorsin sopimuspelaaja sai tällä kaudella aiempaa enemmän vastuuta. Nuori ja kookas maalivahti osoitti lupauksia potentiaalistaan, mutta lopullinen läpimurto jäi vielä odottamaan. Westerholm kaipaa otteisiinsa vielä tasaisuutta ja rauhallisuutta. Kauden huippuhetkiin lukeutui nollapelit sekä Kärppiä että Tapparaa vastaan ja tammikuun kolme ottelua, joissa koppi tarttui 93,59 prosentin tarkkuudella.

SaiPan nuorisopolusta ponnistava puolustaja sai pelata aiempaa enemmän edustusjoukkueen riveissä. Kasvaneen luottamuksen myötä nuori pelaaja osoitti merkkejä kehityksestä, mutta taso ei vielä riitä merkittävään kiekolliseen rooliin. Alati kehittyvä liike, pelirohkeus ja kiekolliset ratkaisut antavat odottaa peliotteiden parantuvan vielä tulevaisuudessakin. Torikka kaipaisi lisää fyysistä voimaa kompensoimaan kokoaan sekä entistä napakampaa laukausta, jotta puolustajaa voisi hyödyntää myös ylivoimalla viivapeloitteena.

Siirtotakarajalla Ässistä SaiPaan siirtynyt Seppälä tuli joukkueeseen tuomaan kiekollista osaamista. Puolustaja löysi nopeasti paikkansa kokoonpanosta, mutta otteista näkyi toisinaan, että sopeutumiseen tarvittaisiin lisäaikaa. Pelaaja teki toisinaan selkeitä virheitä kiekottomana, joten kokonaisuus ei noussut kiitettäväksi. SaiPan riveissä Seppälä teki kymmenessä ottelussa kelvolliset neljä pistettä, jotka tosin syntyivät kahdessa ottelussa. Päässee seuraavan kauden aikana paremmin joukkueen rytmiin kiinni.

Lappeenrannan oma poika Kalle Maalahti pelasi toisen mainion kauden Liigassa iskien tilastoihin tehot 4+22. Maalisarakkeeseen olisi voinut toivoa täydennystä erityisesti runsaan ylivoimavastuun takia. Maalahti oli jälleen joukkueensa johtavia puolustajia kiitos kiitettävän liikkeensä ja kiekollisten taitojensa ansiosta.

Tulokaskautensa Liiga-jäillä pelannut Autio saapui NCAA-sarjasta Liigaan aloittamaan ammattilaisuransa. Päävalmentaja Tero Lehterä luotti 23-vuotiaaseen puolustajaan kauden alusta lähtien vaikkakin pelikeskiarvo tippui kauden vanhetessa. Autio sopeutui nopeasti Liiga-rytmiin ja täytti paikkansa suuremmitta ongelmitta.

Ripauksen porilaista hulluutta Saimaan rannoille tuoneen Markus Kojon rooli keltamustassa joukkueessa oli tuoda kentälle kokoa, lihasta ja ilkeyttä muutoin kovin pienikokoiseen puolustukseen. Tämän ruudun Kojo täyttikin, mutta joukkue olisi kaivannut lihaksen lisäksi myös hieman enemmän kiekollisia avuja. Puolustaja teki toisaalta kauden aikana uransa ennätyspisteet lukemin.

Antti Tuomenoksa naarasi tällä kertaa kaavaillun kärkipuolustajan suoraan Pohjois-Amerikasta, eikä seura saati sen kannattajat joutuneet pettymään tälläkään kertaa. AHL-sarjassa useita pisteiden valossa mainioita kausia pelannut Brenden Kichton osoittautui Liigaan erinomaiseksi pelaajaksi, joka oli ottelusta toiseen joukkueensa parhaita pelaajia. Kichtonin arvoa kasvatti se, että SaiPassa ei ollut liiemmin pelaajia, jotka olisivat voineet kuljettaa kiekkoa hyökkäysalueelle. Tämän lisäksi oikealta laukova pelaaja oli suuressa roolissa ylivoimalla ja oli joukkueen peliaikatilaston kärkinimi. Kausi oli pelaajan kannalta erinomainen, ja tulevalla kaudella hänelle on varmasti luvassa palkankorotus ja paikka suuremmassa seurassa.

Jo neljännen Liiga-kautensa pelannut ja vasta 20-vuotias Robin Salo siirtyi SaiPaan hakemaan seuraavaa loikkaa eteenpäin urallaan, ja Lehterän alaisuudessaan pelaaja saikin paljon vastuuta. Kuten moni muukin joukkueesta, myös Salo kamppaili tasaisuuden saavuttamiseksi, mikä näkyi ajoittain epävarmuutena omassa päässä. Tämän seurauksena puolustaja sai ajoittain kohtuuttoman paljon rapaa niskaansa suhteutettuna peliotteisiinsa. Salo nosti profiiliaan keväällä tehden muun muassa maalin kahdessa pudotuspeliottelussa Ilvestä vastaan.

Kolmannen kauden SaiPassa pelannut Jere Sneck kausi eteni tutun sävelen tahtiin. Sneckillä oli toisinaan ongelmia puolustustehtävissä, mutta välillä pelaaminen lupaili parempaa. Peruspuolustaja ei yritä tehdä taikatemppuja jäällä ollessaan, mutta nousee toisinaan negatiivisessä valossa esille kiekonmenetysten ja merkkausvirheiden seurauksena. 25-vuotiaan pelaajan kehitys tuntuu polkevan paikallaan ja jonkinlainen muutos voisi olla paikallaan, jotta ura lähtisi vielä uuteen nousuun.

Alakerran isännäksi palkattu romuluinen ja kokenut valkovenäläinen edusti joukkueen lihakirvesosastoa. Puolustavan puolustajan kautta varjostivat loukkaantumiset, joiden vaikutus näkyi peliotteissakin välillä merkittävästi. Denisov ei esiintynyt aivan yhtä tylysti ja vakuuttavasti kuin debyyttikaudellaan Liigassa, mutta lunasti toki kokemuksellaan ja fyysisellä preesensillään paikkansa SaiPan puolustuksessa. Ottaen huomioon, että Denisov oli varmastikin yksi joukkueensa parhaiten palkatuista pelaajista, häneltä olisi voinut odottaa nähtyä kliinisempää puolustamista ja myöskin napsun verran laadukkaampaa kiekollista peliä avaussyöttöjen muodossa.

Joukkueen kapteeni, ruumis ja sielu pelasi kauden, jossa pelirooli oli soveltuva pelaajan taidoille ja luonteelle. Kapteeni huolehti tuttuun tapaan tarkkaan, ettei vastustaja päässyt rellestämään SaiPan puolustusalueella pelaamalla tilanteet mieluummin vähän liian tarkasti kuin henkilökohtaisia tilastoja ajatellen. Moitittavaa voisi löytää huippuvuosista aloitustilastosta, joka oli varsinkin pudotuspeleissä heikko puolustavalle keskushyökkääjälle.

Edeltävällä kaudella läpimurron Liigaan tehneen Tanuksen kausi oli haastava. Taitava laitahyökkääjä lähti kauteen suurin toivein, mutta lopputulos jäi alle odotusten pistemäärän jäätyä kahdentoista pisteen verran edeltävän kauden ennätyksestä. Pistemäärä heijasteli ontuvaa yhteispeliä tuskaisen kauden pelanneen Topi Nättisen kanssa. Arvosanaa nosti pudotuspeleissä syntyneet mainiot tehot, joilla voitettiin joukkueen sisäinen pistepörssi.

Loukkaantumisista urallaan paljon kärsinyt Joni Nikko pääsi valmistautumaan kauteen terveiden kirjoissa, ja tulos olikin sen mukaista. 20-vuotiaiden maailmanmestari vuodelta 2014 paransi toissa kauden piste-ennätystään yhdellätoista pisteellä tehden tehot 13+16. Nikko sai vastuuta niin ylivoimalla kuin tasakentällisinkin kiitos kokonsa ja maalintekopotentiaalinsa. 24-vuotiaana hänellä on vielä varaa parantaa otteitaan, mistä päättynyt kausi antoi osviittaa.

Yhtenä SaiPan kokeneemmista pelaajista Anssi Löfmanin odotettiin tuovan joukkueeseen ryhtiä ja tehoja, mutta valitettavasti lopputulema oli jälleen yksi loukkaantumisten värittämä kausi. Luotettavalle hyökkääjälle kirjattiin lopulta ainoastaan 23 ottelua, joissa suorittaminen heilahteli jonkin verran loukkaantumisten takia. Parhaimmillaan Löfman osoitti olevansa edelleen tärkeä palanen joukkuetta, mutta tulevaisuudessa miehen tulisi pysyä pelikunnossa, jotta hänestä saataisiin riemua myös kaukaloon.

Toista kauttaan Liigassa ja SaiPassa pelannut Ahti Oksanen jatkoi siitä, mihin edeltävä kausi päättyi. Monipuolinen hyökkääjä pelasi tasaisen kauden joukkueensa tulosyksikössä paukuttaen piste-ennätyksensä ja viisitoista maalia siinä sivussa. Hanakasti laukova laituri oli myös joukkueensa kärkeä edistyneissä tilastoissa. Kaksi onnistunutta kautta SaiPan riveissä palkittiin lopulta sopimuksella Jokereihin.

Joukkueen ykkössentteri Cody Kunyk pelasi jälleen hyvän kauden kohentaen piste-ennätystään lukuihin 14+23. Pisteiden ohella Kunyk oli luotettava valinta aloitusympyrään, kaiken kaikkiaan kanadalainen oli joukkueensa tärkeimpiä pelaajia. Moitteita voinee kuitenkin antaa siitä, että muutaman kerran liian usein Kunykin nähtiin tulevan omalle alueelleen myöhässä, minkä seurauksena vastustaja pääsi tekemään maalin.

Nuori lupaus Santeri Virtanen tuli mallikkaasti ammattilaiskentille saaden valmennukselta mahdollisuuden pelata niin yli- kuin alivoimaakin. Virtanen pelasi kauden silmäänpistävällä innolla ja tarmolla, mikä ei kuitenkaan realisoitunut merkittävinä tehoina. Vuodenvaihteessa 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden voittanut pelaaja vakuutti kypsyydellään ja työmoraalillaan, mutta hänellä on vielä paljon petrattavaa ollakseen kärkiketjujen pistenikkari.

Virtasen ohella toinen lupaava nuori, joka saapui SaiPaan peliajan ja roolin perässä. Emil Oksasen kausi katkesi loukkaantumiseen, mutta pelattujen 20 ottelun perusteella Oksasen onnistui löytää paikkansa joukkueen kokoonpanosta. Oikea käsi alhaalla laukova taitava hyökkääjä siirsi kiekollisen pelinsä suoraan aikuisten sarjaan, minkä ansiosta paikka kärkiketjuissa oli täysin ansaittu. Seuraavalla kaudella hänen harteillaan lepää aiempaa suuremmat tulospaineet.

Jyväskylästä SaiPaan siirtynyt Micke Saari haki ensimmäisissä peleissään vielä paikkaansa uudessa joukkueessaan, mutta alkukankeuden jälkeen taitava keskushyökkääjä löysi joukkuetoverinsa ja samalla myös tehonsa. SaiPassa uransa ennätyspisteet tehtaillut Saari väläytteli potentiaalia olla kelvollinen kiekollinen keskushyökkääjä Liigaan, mutta hänelläkin on vielä paljon todistettavaa ensi kaudella vastuun kasvaessa.

Kypsällä iällä Mestiksestä Liigaan siirtynyt Tomi Iso-Mustajärvi pelasi tulokaskautensa pääsarjatasolla tasaisesti vaikkakin hieman värittömästi. Raamikas hyökkääjä teki kosolti töitä, eikä selvästikään pitänyt paikkaansa Liiga-joukkueessa itsestäänselvyytenä. Se, mitä Iso-Mustajärvi voitti pyyteettömällä työnteolla, hän hävisi kiekollisessa pelissä. Aika näyttää löytäisikö hän vielä itsestään uuden tehovaihteen kuten vaikkapa toinen tarmokas SaiPan hyökkääjä, Elmeri Kaksonen.

Edeltävällä kaudella erinomaisessa liidossa ollut Topi Nättinen lähti kauteen suurin toivein, mutta kausi tuotti myös suuren pettymyksen eläintarhan asukkien löydettyä lokoisan majapaikan Nättisen harteilta. Kausi alkoi perin lupaavasti Nättisen tehtyä maalin kahdessa ensimmäisessä ottelussa, mutta tämän jälkeen seuraavaa maalia saatiin odottaa kierrokselle 59 vaikka yrityksen puutteesta väkkärämäistä hyökkääjää ei voinutkaan syyttää. Kokonaiskuvaa kiillotti se, että Nättinen teki kolmessa pudotuspeliottelussa kaksi maalia ja syötti yhden ollen joukkueen parhaita pisteentekijöitä kauden ratkaisupeleissä.

Toisen kauden SaiPassa pelannut hyvällä työmoraalilla siunattu David Goodwin pelasi pisteiden valossa lähes identtisen kauden kuin debytoidessaan SaiPassa. Tehoja tuli tällä kertaa mainiot 13+15, mutta peliotteissa näkyi toisinaan ailahtelu ja tehottomuus kuten toisaalta koko joukkueella. Kokonaisuudessaan aktiivinen peliote kuitenkin toi jälleen plussaa hyökkääjän arvioon, minkä lisäksi kaudesta voidaan sanoa jääneen hyvä maku tammi- ja helmikuun kahdessatoista pelissä syntyneiden kymmenen pisteen ansiosta. Goodwin oli myös joukkueen parhaita pelaajia edistyneiden tilastojen perusteella.

Ikitaistelija Elmeri Kaksonen joutui loukkaantumisten runtelemaksi kauden ottelumäärän jäätyä 23:een. Pelaamissaan otteluissa Kaksonen jatkoi tuttua, omaleimaista peliään, jossa jalka liikkui ja puolustusvelvoitteet sekä kiekoton peli suoritettiin tavalla, joka lämmittää varmasti valmennusjohtoa. Tehoajakin syntyi noin 0,5 pistettä ottelua kohden, joten joukkueen valmennus olisi varmastikin halunnut nähdä Kaksosta useammassa ottelussa.

SaiPaan Ilveksen, Allsvenskanin ja Tshekin kakkostason kautta takaisin tullut Mikael Kuronen vaikutti päättyneellä kaudella hieman eri pelaajalta kuin edeltävällä visiitillään Lappeenrannassa. Aiemmilta kausilta tuttu työteliäs pörräys niin kiekollisena kuin kiekottomanakin oli nyt vaimeampaa, eikä pistesarakekaan pullistellut aivan toivottuun tapaan. Vasta 27-vuotias hyökkääjä ei varmastikaan vielä ole valmis uransa alamäkeen, mutta tulevina kausina Kurosen tulisi näyttää jälleen kentällä, miksi hän oli aikoinaan mainio kolmosketjun laitahyökkääjä menestyvään joukkueeseen.

Kesken kauden Ketterästä takaisin SaiPaan tullut työmyyrä Ville Vainikainen pelasi jäällä tehtaan takuulla: työmäärä oli kova ja tilanteita ei jätetty puolitiehen. Kovan urakoinnin palkinnoksi Vainikainen teki myös viisi pistettä neljääntoista otteluun, mikä on pistekeskiarvon kannalta hyökkääjän uran paras lukema. Vainikainen täytti mallikkaasti paikkansa kokoonpanosta ja tekee sitä varmasti myös ensi kaudella.

Hämeenlinnasta Lappeenrantaan jo lokakuussa siirtynyt Oskari Lehtinen aloitti uransa SaiPassa tehokkaasti tehden viisi pistettä lokakuun kymmenessä pelissään. Tämän jälkeen tulostahti rauhoittui selvästi, eikä Lehtinen päässyt hyödyntämään parasta osaamistaan, painavaa laukaustaan, kovinkaan usein puutteellisen liikkeensä takia. Myös peliaika väheni selvästi lokakuun tehoilun jälkeen. Lehtinen hakee seuraavaksi läpimurtoa Liigassa TPS:n riveissä.

EBEL-sarjasta löydetty kanadalainen Tyler Morley saapui SaiPaan tekemään tulosta, ja sitä myös saatiin. Pienikokoinen hyökkääjä pelasi läpi kauden kamppaillen aggressiivisesti ja tasaväkisesti selkeästi kookkaampien puolustajien puristuksessa, minkä lisäksi tilastoihin kirjattiin tehot 17+24, jotka oikeuttivat joukkueen sisäisen pistepörssin voittoon. Pohjoisamerikkalaisille pelaajille tyypillisesti Morley oli myös erittäin vahva aloitusympyrässä kiekon jäätyä 54,4 prosenttisesti keltapaitaiselle joukkueelle. SaiPan pelin sakatessa pahimmillaan Morley kantoi likipitäen yksinään joukkuettaan eteenpäin raapien pisteitä yksilösuorituksillaan.

Lisäksi SaiPan riveissä pelasi päättyneellä kaudella Bastien Maïa, Santeri Airola, Veeti Vainio, Mikko Haaparanta, Roy Radke, Matias Mäntykivi ja Aatu Luusuanniemi. Heidän otteitaan ei arvioitu riittämättömän ottelumäärän takia.