Ruotsissa ei ollut varsinaista naisten pääsarjaa ennen kautta 2007–08, jolloin maan parhaat joukkueet koottiin uuteen Riksserieniin. Tätä ennen joukkueet pelasivat aluesarjoja ja kansallinen mestaruus ratkottiin erillisessä kauden loppupuolelle ajoittuneessa turnauksessa, johon joukkueet valikoituivat vaihtelevin kriteerein.
– Emme pelanneet kovin montaa joukkuetta vastaan, koska sarjoja ei juuri pelattu. Muistan pelanneemme mm. suomalaisia joukkueita vastaan, muttemme pelanneet montakaan ottelua kaudessa, muistelee Ruotsin maajoukkueen vakiokasvoihin 1990-luvulla lukeutunut Åsa Elfving (Hockeysverige.se, 1.1.2023)
Käytännössä juuri kukaan ei tuolloin Ruotsissa tiennyt naisten pelaavan jääkiekkoa. Mestaruusottelusta saattoi olla maininta mediassa, mutta muuten toimintaa ei huomioitu.
– Ei sitä huomioitu. Myöhemmin mestaruusottelu laitettiin fiksusti pelattavaksi kansainvälisenä naistenpäivänä. Sillä tavoin saimme hieman lisähuomiota, tuumii Elfving (Hockeysverige.se, 1.1.2023).
– Joskus tuntui siltä, ettei media tiennyt mitään naisten jääkiekosta, lisää Elfving (Hockeysverige.se, 1.1.2023).
Rikserien selkeytti sarjajärjestelmää, mutta muutos ei johtanut merkittävään kehitykseen ruotsalaisessa naiskiekkoilussa. Pääsarja polki paikallaan.
– Muutama vuosi myöhemmin meidät integroitiin eri tavalla. Sitä ennen olimme seura seuran sisässä, kuvailee AIK:ta pitkään edustanut Emelie Bergren seuran toimintaa 1990-luvun lopulta aina 2010-luvun puoliväliin (Hockeysverige.se, 27.3.2022).
– Hän ei ymmärtänyt, että miten oli edes mahdollista, ettemme olleet osa seuran taloutta, vaan erillään siitä. Hän oli tärkeässä roolissa asian muuttamisessa seurassa, toteaa Bergren AIK:ssa vaikuttaneen Lars Ekholmerin roolista naiskiekon kehittämisessä 2010-luvun puolivälissä (Hockeysverige.se, 27.3.2022).
Räjähdysmäistä kehitystä
Maan pääsarja uusittiin jälleen vajaa kymmenen vuotta myöhemmin. Sarjan nimi vaihtui Riksserienistä Svenska damhockeyliganiksi (SDHL) kaudeksi 2016–17.
Muutosta voi pitää monella tapaa menestyksenä, sillä uudistus ei rajoittunut pelkästään sarjan nimeen ja logoon. SDHL:llä on nykyään merkittäviä sponsoreita ja joukkueet vilisevät kansainvälisiä huippuja. Taso on Euroopan huippua ja näkyvyys sen mukaista, ainakin jos sarjaa vertaa moniin muihin pääsarjoihin.
"Uskon, että tässä on ruotsalaisen jääkiekon tulevaisuus" – Johan Lindbom
SDHL:n kehitystä voi pitää jopa räjähdysmäisenä, sillä kymmenen joukkueen sarja meni muista Euroopan sarjoista ohi vain muutamassa vuodessa. Esim. Suomessa pääsarjaa (Naisten Liiga, ent. Naisten SM-sarja) on pelattu aina 1980-luvun alkupuolelta saakka, mutta sarja ei ole kehittynyt paljoakaan vuosikymmenten saatossa.
Ruotsi onkin hyvä esimerkki siitä, miten muutosta parempaan ei välttämättä tarvitse odotella vuosikymmeniä. Naiskiekkoilua voi siis kehittää uskottavaksi jopa varsin lyhyessä ajassa, mikäli kaikki palaset loksahtavat kohdalleen.
Ruotsin tapaus osoittaa, että muutokseen ei myöskään tarvita pitkiä perinteitä. Tietyllä tapaa niiden puute saattaa jopa selittää, miksi ruotsalainen naisten pääsarjakiekkoilu on mennyt muista sarjoista ohi.
Tuumasta toimeen
Ehkä merkittävin tekijä Ruotsin kehityksen kannalta on ollut se, että SDHL toimii autonomisesti. Sillä on kytkös Ruotsin jääkiekkoliittoon, mutta kuten miesten pääsarja Svenska hockeyliganilla eli SHL:llä, sillä on oma organisaatio, joka vastaa sarjasta ja sen kehityksestä.
SDHL-joukkueet (2022–23)
AIK (Solna/Tukholma)
Brynäs IF (Gävle)
Djurgårdens IF (Tukholma)
HV71 (Jönköping)
Leksands IF (Leksand)
Linköping HC (Linköping)
Luleå HF/MSSK (Luulaja)
MODO Hockey (Örnsköldsvik)
SDE HF (Enebyberg/Tukholma)
Sarjapaikasta luopunut (2022–23)
Göteborg HC (Göteborg)
– Oli jo aikakin, että saamme oman organisaation, joka tekee töitä sarjan eteen, kommentoi MODO:n ja Brynäsin kapteenina toiminut ja nykyisin jälkimmäisen organisaation managerina toimiva Erika Grahm ennen kautta 2016–17 (Sveriges Radio, 30.8.2016).
Tämä näkyy myös siinä, että sarjalla on omat verkkosivut, merkittäviä sponsoreita ja sarjaa voi seurata maksukanavien lisäksi Ruotsin yleisöradioyhtiön palvelujen kautta.
Sarjauudistus ei siis jäänyt nimi- ja logomuutoksen tasolle, vaan kyseessä oli myös organisaatiomuutos. Nykyisellään sarjalla on toimitusjohtaja, Angelica Lindeberg, urheilujohtaja, Oscar Alsenfelt, ja markkinointivastaava, Gustaf Walli Walterhom.
Perussasiat kuntoon
Riksserienin aikana pelaajien olot olivat hyvin vaatimattomat. Kaikki piti tehdä itse.
– Ajattelimme, että tästähän tulee kivaa, kunnes tajusimme, että meidän pitää tehdä ruokaa, pyykätä ja hoitaa kouluasiat, toteaa pelaajauransa jo lopettanut ruotsalainen Anna Borgqvist tilanteesta Riksserienin alkuvaiheessa (Hockeysverige.se, 4.12.2022).
Tällä hetkellä tavoitteena on luoda SDHL:stä ammattilaissarja. Tästä tavoitteesta ollaan vielä kaukana, mutta perusasiat ovat jo huomattavasti paremmin kuin Riksserienin aikakaudella.
– Nykyään paikkakunnalta toiselle muuttaessa saa lounaan, pyykkäyksen, ihan kaiken, huomauttaa Borgqvist verratessaan pääsarjan alkuvaihetta nykyhetkeen (Hockeysverige.se, 4.12.2022).
Sarja on kehittyessään onnistunut luomaan itsestään kuvan puoliammattilaissarjana, mutta sarja edelleen pääasiassa amatöörisarja. Puoliammattilaisina voidaan pitää lähinnä sarjan ulkomaalaisia tähtiä.
– Ruotsalaispelaajia tarkastellessa olemme nollassa prosentissa, myöntää Lindeberg (SVT Sport, 11.11.2020)
Pohjois-Amerikan tilanne vaikuttaa myös Ruotsiin. Premier Hockey Federationin (PHF) kehitys ja Professional Women's Hockey Players Association (PWHPA) aikeet perustaa uusi sarja eivät voi olla heijastumatta eurooppalaisiin sarjoihin.
– Emme pysty kilpailemaan heidän kanssaan ja valitettavasti olemme hävinneet heille tältä osin, toteaa HV71:n organisaatiojohtaja Johan Lindbom (Hockeysverige.se, 11.11.2022)
Syteen tai saveen
Ruotsi tunnetaan diskuteeraamisesta, mutta SDHL:n kohdalla ei olla jumiuduttu vuotuisiin kehityskeskustelujen kalvosulkeisiin. Mihinkään vatulointiin ei ole siis sorruttu ja kehityksen tulos on nähtävissä kentällä.
Sarjan johto on kuitenkin tilanteen suhteen realistinen. Toimistolla ei haikailla miesten peleissä käyvän yleisön, eikä niiden sponsorien perään. Sen sijaan muutosta haetaan ensisijaisesti bisnesmaailmasta. Muutoshaluisilla sponsoreilla onkin merkittävä rooli sarjan kehittämisessä.
– Olemme havainneet, että tämä ryhmä ei ole SDHL:n kohderyhmä. Näkemystemme mukaan haluamamme kohderyhmä koostuu hieman nuoremmasta sukupolvesta ja perheistä, selventää Lindeberg (SVT Sport, 26.10.2022)
– Svenska Spelille on tärkeää edistää tasa-arvoa urheilussa ja sitä kautta olla luomassa parempaa yhteiskuntaa. Haluamme olla osallisina naisten jääkiekon kehittämisessä, jotta tytöillä ja pojilla olisi samat mahdollisuudet menestyä lajissa, kommentoi Ruotsin valtion omistaman rahapeliyhtiön toimitusjohtaja Patrik Hofbauer firman roolia sarjan nykyisenä pääsponsorina (Svenska Spel, 20.4.2022).
Miesten joukkueita sponsoroivien firmojen rahoja tuskin kannattaakaan odotella, sillä Ruotsin lainsäädäntö tarjoaa porkkanaa niille, jotka laittavat rahojaan markkina-arvoltaan merkittävään urheilutoimintaan. Markkina-arvoltaan heikompiin sarjoihin ei rahojaan kannata laittaa, sillä niissä ei ole verovähennyskelpoisuutta.
"Oli jo aikakin, että saamme oman organisaation" – Erika Grahm
– Kun summat nousevat, on varmempaa käyttää kymmenen miljoonaa kruunua [n. miljoona euroa] miesten joukkueen sponsorointiin, koska yhtiö voi vähentää verotuksessaan yli kaksi miljoonaa kruunua [n. 200 000 euroa] yhteisöveroistaan, huomauttavat Ahlgren Bloom ja Lindeberg (Dagens Nyheter, 7.2.2022).
Jos sarjan räjähdysmäisen kehityksen voisi tiivistää yhteen sanaan, olisi se varmaankin ennakkoluulottomuus. Perinteisiin ja vanhaan johtamistapaan takertuminen on koettu esteeksi, kuten sarjan kehityssuunnitelman markkinointijargonista voi päätellä.
Taustalla häärivien visionäärien tavoitteena on luoda sarjasta hyvinvoivin liiga. Slogan on siinä mielessä nokkela, että hyvinvoinnilla tarkoitetaan sekä pelaajien ja joukkueiden että yhteiskunnan hyvinvointia. Täten SDHL pyrkii eteenpäin olemalla vahvasti erilainen ja yhteiskunnallisesti kestävällä pohjalla.
Sarjaa ei myöskään johdeta perinteiseen tapaan ylhäältä alas, vaan ruohonjuurivaikuttamiselle on paikkansa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joka vuosi pääsponsoreja vastaava määrä pelaajia toimii yhdessä sarjan johdon ja sponsorien kanssa. Tarkoituksena on tuoda pelaajat lähemmäs sponsoreja ja sponsorit lähemmäs pelaajia, ilman välikäsiä.
Avointa kilpailua
Riksserien aikana noin 80–90 prosenttia pääsarjapelaajista oli ruotsalaisia. Sarjauudistuksen jälkeen ruotsalaispelaajien osuus putosi vajaasta 80 prosentista vajaaseen 70 prosenttiin. Osuus on pudonnut edelleen kausien mittaan ja nykyisellään se on vajaan 60 prosentin luokkaa.
Osasyy muutokselle on sarjan laajeneminen kahdeksasta kymmeneen joukkueeseen. Laadukkaita ruotsalaisia ei yksinkertaisesti riitä niin moneen joukkueeseen, joten kärkipelaajia on haettu enemmän ja enemmän Ruotsin rajojen ulkopuolelta.
Aiemmin pääsarjan tähdet koostuivat pääasiassa ruotsalaisista pelaajista. Mukaan toki mahtui myös ulkomaalaisia, varsinkin norjalaisia ja tanskalaisia pelaajia, mutta ulkomaalaiset huiput vyöryivät sarjaan vasta SDHL:n aikana. Nykyään ruotsalaisilla huipuilla tekee tiukkaa mahtua sarjan pistepörssin kärkikymmenikköön.
"Meillä ei ole riittävää pelaajapohjaa tällä hetkellä, joten tarvitsemme ulkomaisia pelaajia" – Kim Martin Hasson
Ruotsissa on puhuttu ruotsalaisten pelaajien riittävästä määrästä ja tasosta. Osa lajitoimijoista on toivonut rajoitusta ulkomaisten pelaajien määrään, mutta rajoituksia tuskin tullaan näkemään, ainakaan eurooppalaisten pelaajien osalta.
– On laitonta rajoittaa EU-kansalaisten liikkuvuutta. Olisi absurdia, jos Linköpingissä teho-osastolla töitä tekevä sairaanhoitaja ei saisi iltaisin pelata jääkiekkoa, koska hän on syntynyt Itävallassa, muistuttaa entinen Ruotsin naisten maajoukkueen valmentaja Peter Elander (Hockeysverige.se, 26.3.2022).
Ulkomaalaisia kritisoidessa unohtuu usein myös se, että pelipaikkoja on tarjolla enemmän kuin pelaajia. Lisäksi Ruotsissa valmentajien voitonhimo on mennyt usein pelaajakehityksen edelle.
– Meillä ei ole riittävää pelaajapohjaa tällä hetkellä, joten tarvitsemme ulkomaisia pelaajia, jotta sarjamme on laadukas, kommentoi Ruotsin entinen maajoukkuemaalivahti ja Frölunda HC:n naisten joukkueen nykyinen manageri Kim Martin Hasson (Hockeysverige.se, 26.3.2022).
– Valmentajien tulee uskaltaa peluuttaa nelosketjua ja antaa heille enemmän jääaikaa. Jokaisella SDHL:n ottelukierroksella oli tosiasiassa 25–30 tyhjää paikkaa kokoonpanossa, huomauttaa Elander koetusta ulkomaalaispelaajien uhkasta ruotsalaiselle naiskiekkoilulle (Hockeysverige.se, 26.3.2022).
"Valmentajien tulee uskaltaa peluuttaa nelosketjua ja antaa heille enemmän jääaikaa" – Peter Elander
Samalla onkin oleellista pohtia, onko joukkueita liikaa, jos valmentajilla on varaa peluuttaa joukkueitaan vajailla kokoonpanoilla. Kova kilpailu on se, mikä kehittää taitoja, ei pääsarjapelaajan status.
– Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, etteivät perustat ole vaaditulla tasolla kymmenen joukkueen SDHL:lle, tuumii ruotsalaistoimittaja Ronnie Rönnkvist (Hockeysverige.se, 26.3.2022).
– On kyettävä käsittämään se, että toimitaan vapailla pelaajamarkkinoilla, sekä se, että kovaa kilpailua tarvitaan kotimaisten pelaajien kehittämiseksi. Olen pikemminkin sitä mieltä, että liian moni joukkue hankkii huonoja ulkomaalaispelaajia huonon pelaajatarkkailun takia, kommentoi Luulajan naisten joukkueen entinen päävalmentaja Fredik Glader tilannetta (Hockeysverige.se, 26.3.2022).
Sarjajärjestelmän kiemurat
Ruotsissa riittää sarjatasoja: pääsarja SDHL, ykkösdivisioona (DamEttan), kakkosdivisioona (DamTvåan) ja kolmosdivisioona (DamTrean). Divisioonien pelimuoto on ollut pääasiassa alueellinen.
SDHL:n kehitystä on seurannut vuonna 2020 perustettu Nationella Damhockeyligan (NDHL) pyrkii kehittämään kakkossarjatasoa eli ykkösdivisioonaa. Vaikka sen toiminta on varsin vaatimatonta SDHL:n verrattuna ja parantamisen varaa riittää rutkasti, sillä on omat verkkosivut, selkeät tavoitteet ja toiminta on läpinäkyvää (jopa budjettia voi tarkastella verkkosivuilla).
Kansallisia juniorisarjoja ei ole tytöille Ruotsissa. Divisioonien tapaan eri alueilla järjestetään tyttöjen juniorisarjoja ja -turnauksia vaihtelevasti. Suomen tavoin minkäänlaista tyttöjen junioriputkea ei ole tai se on ainakin vaikea hahmottaa ulkopuolisena.
Länsinaapurissa painitaan pitkälti samojen ongelmien kanssa kuin Suomessa. Ongelmiksi ovat muodostunut sarjojen sisäiset ja väliset kuilut.
– Pudotus ykkösdivisioonaan on valtava, toteaa Lindbom rehellisesti (Hockeysverige.se, 11.11.2022).
Pääsarjassa ja sen alapuolisessa ykkösdivisioonassa riittää joukkueita, mutta ottelut ovat epätasaisia sarjojen sisällä.
– Tarvitsemme kakkossarjatasolle seuroja, joilla uskaltavat investoida naisten jääkiekkoon ja nuoriin kiekkoilijoihin, jotta he voivat kehittyä, toteaa Rönnkvist (Hockeysverige.se, 26.3.2022).
– Kysymys kuuluu, onko ykkösdivisioonassa riittävästi joukkueita, joilla on riittävästi varallisuutta, pohtii MODO:n nykyinen päävalmentaja Jared Cipparone sarjajärjestelmän ongelmista (Hockeysverige.se, 26.3.2022).
Yksi ratkaisu olisi suljettu SHL-seurojen pyörittämä pääsarja. Tämä estäisi asetelman, jossa ykkösdivisioonaan jumittuneiden suurseurojen nuoret lupaavat pelaajat siirtyvät kilpaileviin SHL-seurojen SDHL-joukkueisiin.
"Miksemme laajentaisi pääsarjaa?" – Johan Lindbom
– Yksi vaihtoehto on kahdentoista joukkueen suljettu liiga. Mukaan otettaisiin Färjestad, Frölunda, Malmö ja Skellefteå eli ne joukkueet, jotka pitävät huolta taloudestaan. Sitten joukkueet voivat ajatella pitkäjänteisesti ja kehittää nuoria pelaajia ilman pelkoa siitä, että he vaihtavat joukkuetta, ehdottaa Cipparone (Hockeysverige.se, 26.3.2022).
– Hävisimme kaikki pelit, mikä oli turhauttavaa. Kun lähdin peliin, tiesin, että tulemme häviämään. Esimerkiksi Luulajaa vastaan toivoin, ettemme häviäisi 10–0. Siinä mielessä se oli kamalaa, toteaa pikkuseura Göteborg HC:ta edustanut Hana Haasová sarjan sisäisiä tasoeroja (Hockeysverige.se, 2.11.2022).
Tällöin pääsarjan ulkopuolisista sarjoista muodostuisi selkeitä farmisarjoja, nimen varsinaisessa merkityksessä, sillä ykkösdivisioonaan jäisi näillä näkymin vain pienten paikkakuntien seuroja, joilla ei ole resursseja kilpailla isojen kaupunkien SHL-seurojen kanssa. Niiden tehtäväksi jäisi tuottaa ja kehittää pelaajista pääsarjakelpoisia.
Pääsarjan sulkeminen tuskin tulee kysymykseen, mutta laajentaminen ei välttämättä ole täysin poissuljettu asia. Lajin parissa toimivien ideat eivät välttämättä ole toteutuskelpoisia, mutta niistä ainakin uskalletaan puhua.
"Yksi vaihtoehto on kahdentoista joukkueen suljettu liiga" – Jared Cipparone
– Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, mutta mielestäni meidän tulisi saada hieman lisää leveyttä pääsarjaan, tuumii Lindbom (Hockeysverige.se, 11.11.2022).
– Miksemme laajentaisi pääsarjaa? Ehkä siitä voisi miesten J20 tyyppisen kahtia jaetun syyssarjan, joka yhdistyy parhaiden osalta keväällä, jotta useampi joukkue investoisi naiskiekkoiluun, pohtii Lindbom (Hockeysverige.se, 11.11.2022).
Junioriputken puute heijastuu kaikille aikuisten sarjatasoille. Tilanne on erityisen ongelmallinen divisioonajoukkueille, mutta sama ongelma on nähtävissä nyt myös pääsarjan sisällä.
SDHL:n kärjessä pyörivät isot SHL-seurat pystyvät kilpailemaan ulkomaisista huipuista ja kotimaisista tulevaisuuden toivoista. Pienemmille seuroille tilanne on hankala.
Pääsarjasta kesken kauden vetäytynyt Göteborg HC pyrki rakentamaan ruotsalaisten pelaajien varaan, mutta kilpailu heistä osoittautui liian kovaksi. Tämä johti siihen, että joukkue joutui rekrytoimaan ulkomaalaisia, joihin sillä ei kuitenkaan oikeastaan ollut varaa.
DamEttanin joukkueet (2022–23)
Norra (Pohjoislohko)
IF Björklöven (Uumaja)
Luleå HF/MSSK 2 (Luulaja)
MODO Hockey 2 (Örnsköldsvik)
Skellefteå AIK (Skellefteå)
Timrå IK / Sundsvall (Timrå/Sundsvall)
Södra (Etelälohko)
Frölunda HC (Göteborg)
Hovås HC (Hovås)
Hvidovre IK (Hvidovre, Tanska)
IF Troja-Ljungby (Ljungby)
Karlskrona HK (Karlskrona)
Linköping HC 2 (Linköping)
Malmö Redhawks (Malmö)
Vänersborgs HC (Vänersborg)
Västra (Länsilohko)
Färjestads BK (Karlstad)
Falu IF (Falun)
Mora IK (Mora)
Sandvikens IK (Sandviken)
SHK HC (Skärplinge)
Västerås IK (Västerås)
Östra (Itälohko)
AIK 2 (Solna/Tukholma)
Almtuna IS (Uppsala)
Hammarby IF (Tukholma)
Haninge Anchors HC (Haninge)
SDE HF 2 (Enebyberg/Tukholma)
Södertälje SK (Södertälje)
Tullinge TP (Tullinge)
– Joukkueessa oli lukuisia ulkomaalaisia ja vain vähän ruotsalaisia. Halusimme tähän muutoksen, mutta tajusimme jo varhain, että ruotsalaisten pelaajien rekrytointi on vaikeaa, kommentoi joukkueen viimeisenä päävalmentajana toiminut Snorri Sigurbergsson (Hockeysverige.se, 3.11.2022).
– En tiennyt, että seurassa oli niin iso taloudellinen kriisi, toteaa Sigurbergsson (Hockeysverige.se, 3.11.2022).
Vastaavia ongelmia on nähtävissä sarjan keskikastiin lukeutuvalla SDE HF:llä. Kun juniorit pelaavat aikuisten sarjoissa, kilpailu lupaavimmista pelaajista on kovaa.
– SDE:ssä asiat on hoidettu hyvin, varsinkin tyttöjen osalta. Tytöille on monta joukkuetta, joissa he voivat pelata, ja niissä on valmentajia, jotka todella haluavat kehittää heitä, selittää SDHL:n keskikastiin kuuluvan pikkuseura SDE HF:n juniori Stella Sjöberg edustamaansa seuraa (Hockeysverige.se, 21.12.2022).
"tajusimme jo varhain, että ruotsalaisten pelaajien rekrytointi on vaikeaa" – Snorri Sigurbergsson
– Olen vieraillut useassa jääkiekkoon erikoistuvissa lukiossa, mutta järjestelyt Luulajassa varastivat huomioni. Siellä asiat ovat hyvin ja tyttöjen ja poikien tasa-arvon suhteen ollaan tosissaan, kommentoi Sjöberg tulevaa siirtoaan kestomenestyjä Luleå HF:ään kesken kautta 2022–23 (Hockeysverige.se, 21.12.2022).
Jos edes SDHL:n keskikastin joukkue ei onnistu pitämään junioreitaan, vaan he valuvat SHL-seurojen alaisiin SDHL:n kärkijoukkueisiin, ykkösdivisioonajoukkueille se on varmaankin lähes mahdotonta.
Divisioonajoukkueiden tilannetta ei myöskään helpota se, että pääsarjatasolla meritoituneet ruotsalaispelaajat kokevat siirron alemmalle sarjatasolle huonompana vaihtoehtona kuin miesten alasarjoissa pelaamisen.
– Tulen pelaamaan Österåkerissa, miesten kolmosdivisioonaa, toteaa SDHL-joukkue Leksands IF:n kanssa riitautunut ruotsalaismaalivahti Amanda Johansson tilannettaan (Hockeysverige.se, 10.12.2022)
Esimerkiksi Johanssonin olisi ollut mahdollista pelata ykkösdivisioonajoukkueissa, mutta hän koki sen huonoksi vaihtoehdoksi taloudellisten syitten takia. Ottelut sarjaporrasta alempana eivät kehitä häntä riittävästi kustannuksiin verrattuna.
Asetelma on ikävä divisioonajoukkueille myös siinä mielessä, että nykyisessä SDHL:ssä pärjää käytännössä ainoastaan rahalla. Ruotsalaiset suurseurat eivät kuitenkaan ole olleet rahoittamassa naisten jääkiekkoa juuri ollenkaan ennen 2010-lukua. Ainoastaan Brynäs IF:n, MODO:n ja ehkä AIK:n kohdalla voi sanoa, että joukkueilla on pitkät perinteet naiskiekkoilussa.
– Heillä olisi pitänyt olla naisjoukkue jo ajat sitten, tuumii pikkuseura Göteborg HC:ta kauden aikana edustanut Sara Åkerlund suurseura Frölunda HC:n yllättävästä investoinnista naisten jääkiekkoon (TT Nyhetsbyrån, 15.9.2022)
Kovaa peliä
Oman mausteensa ruotsalaisen naiskiekkoilun kehitykseen on tuonut taklausten salliminen kaudella 2022–23. Tilanne on poikkeuksellinen, sillä missään muussa maassa ei ole tehty poikkeusta kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) naisilta taklaukset kieltävään linjaukseen.
– Taklaaminen on naiskiekkoilijan yksi suurimmista unelmista. Tästä on aina puhuttu, miksemme saa taklata, tiivistää asian Djurgårdens IF:n Lova Blom (SVT Sport, 20.5.2022).
"Suuri enemmistö pelaajista on suhtautunut positiivisesti tähän asiaan" – Gizela Ahlgren Bloom
– Suuri enemmistö pelaajista on suhtautunut positiivisesti tähän asiaan, joten uskomme tämän onnistuvan ja sen ansiosta yhä useamman katsojan suuntaavaan kohti jäähallia nähdäkseen erittäin viihdyttävää kiekkoilua, hehkuttaa SDHL:n edellinen urheilujohtaja Gizela Ahlgren Bloom Ruotsin liiton tiedotteessa (19.5.2022).
Muutos ei koske pelkästään pääsarjaa, vaan myös sen alapuolista naisten sarjaa.
– Mielestäni taklata pitäisi saada jatkossakin. Se on hauskaa ja tekee miesten ja naisten jääkiekosta tasa-arvoisempaa, virkkoo Karlskrona HK:n Vera Olsson (SVT Nyheter, 9.11.2022)
– Niin kauan kuin se toimii, ei ole aihetta kieltää sitä. Mielestäni tämä on hauskempaa näin, koska se tuntuu enemmän jääkiekolta, toteaa Olssonin joukkuetoveri Thilde Johansson (SVT Nyheter, 9.11.2022).
Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki katsovat muutosta hyvällä, edes Ruotsissa. Osa näkee sen tarpeettomana.
– Miesten kiekkoilua on aina pidetty normina. On pitkään pohdittu sitä, miksi tytöt eivät saa tehdä, mitä pojat tekevät. Mielestäni katseet tulisi pikemminkin kohdistaa miesten kiekkoiluun ja haluaisinkin poistaa osan taklauksista, tuumii uransa jo lopettanut ruotsalaiskiekkoilija Maria Rooth (SVT Sport, 20.5.2022).
"Olen hieman huolissani taklausten sallimisesta tällä tavalla" – Maria Rooth
– Naisten jääkiekko on ollut kovaa Ruotsissa jo aiemmin. Miksi sen tulisi olla enemmän miesten pelin kaltaista, ihmettelee puolestaan kakkossarjatasolla pelaava Södertälje SK:n Pia Pren (Länstidningen, 9.7.2022).
Muutoksesta keskustellessa sen sisältöä ei toisaalta ole aivan ymmärretty.
– Olen hieman huolissani taklausten sallimisesta tällä tavalla, että nyt se on ihan täysin sallittua. Miten se vaikuttaa peliin?, lisää Rooth (SVT Sport, 20.5.2022).
SVT:n kommentaattorina toimivan Roothin kritiikki ei aivan osu maaliinsa, sillä hänen kritisoimia avojäällä tapahtuvia ns. vastapalloon taklauksia ei sallittu sääntömuutoksessa. Hän päätyikin pyörtämään sanansa jo alkukaudesta.
– Olen yllättynyt. Kuvittelin, että useampi pelaaja alkaisi hyödyntää tätä enemmän ja systemaattisemmin otteluissa. Olin hieman huolissani, että peli muuttuisi kokonaan ja niissä nähtäisiin enemmän voimaa taidon sijaan, muttemme ole oikeastaan nähnyt sellaista, myöntää Rooth (SVT Sport, 21.10.2022).
– Uskoin suurempaan muutokseen, sillä monet pitivät tästä puolesta taklaamisesta, taustoittaa Rooth yllätystään (SVT Sport, 21.10.2022).
Muiden naisten sarjojen tavoin fyysiset kontaktit olivat aiemmin vahvasti tulkinnanvaraisia. Tuomarilla oli tilanteessa päätösvalta, mutteivat he osanneet selittää sallitun ja kielletyn kontaktin rajaa.
"Tämä tekee naisten pelien tuomaroinnista helpompaa" – David Bergman
– Jos taklaat pelaajan laitaa vasten, se kuulostaa pahalta. Mutta miten voin voittaa kamppailun kiekosta, jos en saa käyttää kehoani? Siihen kysymykseen eivät tuomarit osanneet vastata, tuumii poikien koviin otteisiin tottunut Borgqvist (Hockeysverige.se, 4.12.2022).
– Pidän tästä erittäin paljon. Olisin rakastanut pelata tällä tavoin, virkkoo Borgqvist sääntömuutoksesta (Hockeysverige.se, 4.12.2022).
Vaikka muutos ei ole poistanut tulkinnanvaraisuutta aivan täysin, on se kuitenkin selventänyt sallitun ja kielletyn rajaa ja samalla nostanut pelin vaatimustasoa.
– Tämä tekee naisten pelien tuomaroinnista helpompaa, sillä tilanteet tuomitaan samoin kuin muissa peleissä. Näen muutoksen positiivisena, tuumii liiton tuomarivastaava David Bergman tiedotteessa.
Muutoksen pääsyy
Asiaan on yritetty saada muutosta kansainvälisellä tasolla jo aiemmin. Kun Ruotsin liittoa ei kuunneltu asiassa, päätti se ruveta edelläkävijäksi naiskiekkoilussa.
– Olemme lisänneet fyysistä peliä viime kausina, sillä tavoitteenamme on ollut sallia taklaukset SDHL:ssä. Olemme aiemmin pyrkineet keskustelemaan taklausten sallimisesta IIHF:ssä, mutta näkemyksiämme ei ole otettu huomioon, taustoittaa Ahgren Bloom tilannetta liiton tiedotteessa.
"Olemme aiemmin pyrkineet keskustelemaan taklausten sallimisesta IIHF:ssä, mutta näkemyksiämme ei ole otettu huomioon" – Gizela Ahlgren Bloom
– Tuntuu inspiroivalta tehdä päätös liigamme osalta ja samalla viedä eteenpäin ei pelkästään ruotsalaista naiskiekkoilua, vaan koko naiskiekkoilua, lisää Ahlgren Bloom.
Pääsyy muutokseen saattaa hämmästyttää monet, sillä kokeilu on osa kaudella 2018–19 aloitettua Ruotsin jääkiekkoliiton, merkittävien sarjojen ja pelaajiston yhteistä projektia vähentää päähän kohdistuneita taklauksia. Tavoitteena, ettei päävammoja tule.
– Tässä haetaan muutosta käytökseen. Voitkin tulla taklatuksi. Tätä käytösmallia ei oikeastaan ole tällä hetkellä. Aloitamme tästä. Kaikkien on oltava hereillä ja alettava harjoittelemaan tätä. Se on tehtävä nyt, eikä kuudessa kuukaudessa, linjaa liiton projektista vastaava entinen SHL-tuomari Morgan Johansson (SVT Sport, 20.5.2022).
– En ole törmännyt kehenkään, joka suhtautuisi tähän kielteisesti, summaa Johansson muiden suhtautumisen projektiin (SVT Sport, 20.5.2022).
Taustalla oleva ajattelumalli saattaa myös hämmentää. Sallimalla kovemmat otteet, kaukalossa tulee vähemmän päävammoja.
– Olemme sallineet kovempia otteita SDHL:ssä viimeisen neljän kauden ajan ja saaneet hyviä tuloksia. On vaikea väittää ilman faktoja, että fyysisempi peli vähentää aivotärähdysten määrää, mutta nyt meillä on riittävästi pohjatietoa, selventää Johansson liiton tiedotteessa.
– Nyt jokaisella pelaajalla on kentällä vastuu, kommentoi Petra Nieminen muutosta pelaajan näkökulmasta.
"On vaikea väittää ilman faktoja, että fyysisempi peli vähentää aivotärähdysten määrää, mutta nyt meillä on riittävästi pohjatietoa" – Morgan Johansson
Alkukauden perusteella muutos on ollut onnistunut. Odotettua ja osin pelättyä loukkaantumismäärän kasvua ei ole nähty.
– Tämä on alkanut hyvin. On hienoa, että olemme edelläkävijöitä tässä asiassa, raportoi liiton tuomarivastaava Bergman (Sveriges Radio, 26.10.2022).
Vaikka vaikutusta on vaikea todistaa, tuomarit voivat ottaa onnistumisesta kunniaa. SDHL:ssä siirryttiin yhdestä päätuomarista kahteen päätuomariin ja nykyään pelejä viheltävät osin SHL:n ja HockeyAllsvenskanin kokeneet tuomarit.
Muutoksen pelilliset syyt ja seuraukset
Muutaman katsotun ottelun otannalla voi ainakin alustavasti todeta, että sääntömuutos on tehnyt otteluista mielenkiintoisempia, jopa ykkösdivisioonassa. Peli on hektisempää ja kiekko liikkuu pelaajalta toiselle nopeammin.
Taklauksia tulee varsin harvakseltaan, kuten miestenkin puolella, mutta kiekosta pitää luopua ajoissa.
– Luulin, että taklauksia tulisi enemmän, kommentoi Brynäs IF:n Maja Nylén Persson (Sveriges Radio, 26.10.2022).
– Kuten puhuimme tästä joukkueen kanssa, tässä ei ole kyse taklaamisesta taklaamisen vuoksi. Tässä on kyse kiekkoon pääsemisestä ja edun saamisesta, kertaa Djurgårdens IF:n naiskiekkoilun urheilutoimenjohtaja Johan Schillgard joukkueensa linjaa seuran verkkosivuilla.
Omien pelaajien liikkeiden hahmottaminen on aiempaa tärkeämpää. Kaiken tämän tulee tapahtua liikkeessä, jolloin peli säilyy intensiivisenä.
– Tämä on huomattavasti luonnollisempaa kuin aiemmin. Mielestäni peli kehittyy luovemmaksi, koska pelistä tulee vaativampaa. Pelaajista tulee kovempia kamppailupelissä ja samalla oppii ponnistamaan pois tilanteista oikea-aikaisesti, toteaa Ruotsin naisten maajoukkueen päävalmentaja Ulf Lundberg muutoksesta (SVT Sport, 20.5.2022).
– Me valmentajat olemme vaalineet "mailalla mailaa" ja "vartalolla vartaloa" ajattelua ja uskon, että tämä tulee kehittämään pelistä luovempaa, sillä vaatimustaso kasvaa pelin nopeutuessa, tuumii Lundberg liiton tiedotteessa.
"Luulin, että taklauksia tulisi enemmän" – Maja Nylén Persson
Muutokseen on varmasti vaikuttanut myös Ruotsin naisten maajoukkueen heikot otteet kaukalossa. Edellinen mitali on vuoden 2007 maailmanmestaruuskisoista eikä joukkuetta ole nähty pronssipelissä sitten vuoden 2014 olympialaisten.
Lisäksi joukkue putosi mm-tasolla porrasta alemmaksi vuoden 2019 MM-kisojen päätteeksi. Se nousi takaisin päätasolle vuoden 2022 kisoihin täyttämään Venäjän jättämää aukkoa. Vastaavanlaista MM-kisojen ulkopuolelle jäämistä tuskin halutaan nähdä Ruotsissa enää toista kertaa.
– Ottelut muita maita vastaan ovat kovia ja jotta voimme olla heidän tasollaan, meidän täytyy saada peleihimme lisää kovuutta, selittää pelaajista Blom (SVT Sport, 20.5.2022).
Osa suhtautuu tähän kuitenkin kriittisesti. Muutoksesta voi olla myös haittaa kansainvälisissä peleissä.
– Tarkastelen naiskiekkoa laajemmin ja kansainvälisesti tämä muutos ei ikinä tule menemään läpi, puolustaa Rooth aiempaa linjaa (Aftonbladet, 20.5.2022)
– On mielenkiintoista nähdä, miten ruotsalaispelaajat pärjäävät, kun kansainvälisissä peleissä ei saakaan taklata, huomauttaa Rooth (SVT Sport, 20.5.2022).
Kauden mittaisen kokeilun tulokset punnitaan kauden päätteeksi ja jatkosta päätetään sen mukaisesti. Mikäli muutoksesta tulee pysyvä, sen pelilliset vaikutukset on helpompi hahmottaa vasta useamman kauden jälkeen.
– Muutos tulee olemaan vaiheittaista. Kestää varmaankin yhden, kaksi, kolme, neljä kautta ennen kuin tämä alkaa vaikuttaa ja taklatuksi tulemisesta tulee luonnollinen osa naisten pääsarjakiekkoilua, tuumii Rooth (SVT Sport, 21.10.2022).
Imago-ongelmat
Lisäksi muutoksella pyritään puuttumaan lajin imago-ongelmaan, kuten liiton diaesityksessä todetaan. Taklausten kieltämisen ongelmana pidetään sitä, että lajia seuraavat katsojat ja sponsorit eivät miellä naisten jääkiekkoa jääkiekoksi.
Sääntömuutoksen jälkeen otteluita seuratessa voisi kuvitella, sukupuolta tietämättä, että kyseessä on mikä tahansa häkkipäiden välinen ottelu. Tältä osin muutosta voi pitää onnistuneena, sillä meno näyttää samalta kuin muissa jääkiekko-otteluissa.
"Tämä on erittäin ongelmallista" – Niclas Björkman
Sarja- ja sääntöuudistus eivät kuitenkaan ole ratkaissut isointa ongelmaa eli vaatimattomia yleisömääriä. Katsojamäärissä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta Riksserienin ajoista.
– Uskottavuus on selvästi suurin ongelma. Saatamme ajatella, että olemme erittäin hyvä liiga, yksi parhaista maailmassa, ainakin Euroopan paras, mutta yleisömäärässä mitattuna väitettä on vaikea perustella, huomauttaa SDHL:n toimitusjohtaja Lindeberg (SVT Sport, 26.10.2022).
SDHL:n johto on kuitenkin avoin asian suhteen ja haluaa tehdä asialla jotain nyt, eikä vasta ensi kaudella. Lindebergin mukaan merkittävin haaste on sarjaotteluiden markkinoinnissa. Hän suhtautuukin varauksella yksittäisiin tempauksiin.
– Ilmaisilla yleisöennätyksiin tähtäävillä otteluilla on paikkansa, mutta ajan mittaan niistä ei ole merkittävää hyötyä, tuumii Lindeberg (SVT Sport, 26.10.2022).
Yksittäisiin otteluihin on onnistuttu haalimaan tuhansittain ihmisiä, mutta yleisökeskiarvo on pyörinyt useamman kauden ajan alle 200 katsojassa. Ehkä hieman yllättäen tilanne on huonointa pääkaupunkiseudulla.
Otteluiden alkamisajat ovat Suomen tavoin huonoon aikaan, keskellä päivää, mutta tämä ei täysin selitä huonoja lukemia. Osa peleistä alkaa parhaan aikaan viikonloppuna eikä se näytä vaikuttavan oleellisesti yleisömääriin.
Tilanne on siis parempi kuin esimerkiksi Suomessa. Ammattilaisuuteen tähtäävälle sarjalle se ei kuitenkaan riitä. Parempaan pitää pystyä.
"Uskottavuus on selvästi suurin ongelma" – Angelica Lindeberg
– Tämä on erittäin ongelmallista, toteaa Linköping HC:n organisaatiojohtaja Niclas Björkman katsojaluvuista (SVT Sport, 26.10.2022).
Tilastoja tuijottaessa pitää kuitenkin ottaa huomioon, että kyseessä koko sarjan yleisökeskiarvo ottelua kohden. Sarjan sisällä on isoja eroja katsojamäärissä.
Monilla SDHL:n joukkueista on selviä vaikeuksia houkutella yleisöä, mutta tilannetta ei voi sanoa mahdottomaksi. Luleå HF on hyvä esimerkki naiskiekkoilun potentiaalista.
Tilanne Luulajassa tuskin on ruusuinen, mutta yleisömäärissä mitattuna SDHL:n kestomenestyjä Luleå HF haastaa mm. suomalaiset Mestis-joukkueet. Tällä kaudella yleisöä on ollut muutama sata, mutta parhaimmillaan katsomossa on ollut yli tuhat tai kaksi tuhatta silmäparia.
SDHL:n pudotuspelit ovat myös osoitus naiskiekkoilun potentiaalista. Luleå HF:n ja Brynäs IF:n pudotuspeliotteluiden yleisömäärät olivat tuhansissa viime kaudella.
Ongelman juuret
Jos pääsarjan uskottavuusongelmat ohitetaan, tai ne saadaan ratkaistua, ongelmia riittää myös ykkösdivisioonan ulkopuolella. Naiskiekon parissa toimivat pitävät Ruotsin jääkiekkoliittoa vanhanaikaisena. Miesvaltaisessa liitossa tyttöjen ja naisten asioista päättävät edelleen lähinnä miehet, eikä näihin tehtäviin ole ollut tapana valita naisia.
– Aikuiset miehet päättävät kaikesta, summaa Borgqvist liiton linjan (Hockeysverige.se, 4.12.2022).
"Ei se voi olla niin, että vain miehet päättävät tämän lajin asioista" – Anna Borgqvist
– Olen hankala tyyppi, koska mielestäni asiat voisivat olla paremmin. Ei se voi olla niin, että vain miehet päättävät tämän lajin asioista. Tämän takia meidän on tapeltava, tässä ja nyt, puhkuu Borgqvist (Hockeysverige.se, 4.12.2022).
Tilanne ärsyttää nykyisiä ja entisiä pelaajia, sillä hankaluuksista huolimatta naisten asema ruotsalaisessa kiekkojärjestelmässä on parantunut vuosi vuodelta. Toisin sanoen heitä ärsyttää se, ettei räjähdysmäistä kehitystä oteta tosissaan liitossa.
– Jääkiekko on varsin nuori naisten lajina. Tulee vielä menemään aikaa, mutta tilastojen mukaan pelaavien tyttöjen määrä on kasvanut 20–25 prosenttia maan laajuisesti, mikä on erityisen ilahduttavaa, muistuttaa Lindbom (Hockeysverige.se, 11.11.2022).
Lindbomin mukaan tyttöjuniorien määrä on kasvanut 7000:sta 9000:een. Vaikka tilanne on parempi kuin Suomessa, ei määrää voi pitää hyvänä Ruotsin kokoisessa maassa. Positiivista on, että juuri tässä on merkittävää kasvupotentiaalia.
– Uskon, että tässä on ruotsalaisen jääkiekon tulevaisuus. Jos haluamme houkutella enemmän ihmisiä otteluihin ja jos haluamme jääkiekosta yhä vahvemman lajin, meidän tulee houkutella myös tyttöjä lajin pariin, lisää Lindbom (Hockeysverige.se, 11.11.2022).
Tämän kehityksen jarruna on puutteet junioritoiminnassa. Tällä hetkellä pääsarjajoukkueet kilpailevat kourallisesta ikäluokkien parhaita pelaajia toimimalla yhteistyössä paikallisen urheilulukion kanssa.
"Tällä hetkellä ei ole tyttöjen juniorisarjaa" – David Lindbom
– Tällä hetkellä ei ole tyttöjen juniorisarjaa, huomauttaa Lindbom seurojen vaikeuksista houkutella tyttöjä lajin pariin ja pitää heidät sen parissa (Hockeysverige.se, 11.11.2022).
Paikkoja on tarjolla hyvin rajoitetusti urheilulukioissa, eikä niitäkään tasaisesti ympäri maata. Tämä johtaa siihen, että pelaajat voivat antaa kesken kauden kertoa tulevan suunnitelmistaan toisella paikkakunnalla.
– Esimerkiksi Frölunda teki ison investoinnin, mutta toisaalta se ei saanut jääkiekkopainotteista urheilulukiota, mainitsee Lindbom (Hockeysverige.se, 11.11.2022).
Lindbom tietää, mistä puhuu, sillä johtamansa HV71 kärsii samasta ongelmasta. Seuran parhaat tytöt kilpailevat poikien kanssa kourallisesta urheilulukiopaikoista. Jönköpingiläisseura onkin tällä kaudella valahtanut sarjan häntäpäähän rekrytointiongelmien vuoksi.
Tilannetta ei myöskään auta se, ettei edes pääsarjajoukkueiden valmennukseen vaikuta olevan minkäänlaista tunkua. Hyvänä esimerkkinä tästä käy Linköping HC:n tilanne.
Joukkueen päävalmentajaksi kaudelle 2022–23 valikoitui lähinnä junioreita ja miesten kakkosdivisioonaa (neljäs sarjataso) valmentanut Simon Hedefalk ja hänen apuvalmentajakseen ranskalainen Marion Allemoz. Uransa viime kauteen lopettanut Allemoz nousi nollakokemuksella joukkueen päävalmentajaksi Hedefalkin lopetettua tehtävissään seitsemän pelatun ottelun jälkeen.