New York Rangers on yksi NHL:n ikonisimmista joukkueista, ja sen historia ulottuukin aina vuoteen 1926 asti. Manhattanin sydämessä, legendaarisessa Madison Square Gardenissa, kotiottelunsa pelaava Rangers on aina houkutellut tähtipelaajia. Joskus New Yorkin kirkkaat valot himmentävät kirkkaimmatkin tähdet, ja paineet kasvavat ylitsepääsemättömiksi.
Joukkue onkin voittanut viimeisen 80 vuoden aikana mestaruuden vain kahdesti − vuosina 1940 ja 1994. Menestyksen puutteesta huolimatta Gardenin jäällä on nähty vuosien saatossa kovia pelimiehiä. Jatkoajan NHL-toimitus kokosi yhteen kaikkien aikojen NY Rangers -kokoonpanon.
1. kenttä
Vic Hadfield - Jean Ratelle - Rod Gilbert
Kaikkien aikojen Rangers-ketju tunnettiin lempinimellä GAG-ketju (Goal-A-Game), ja se oli täydellinen sekoitus taitoa, kovuutta ja nopeutta. Nimensä mukaisesti GAG-ketju kuritti vastustajiaan tasaiseen tahtiin 60- ja 70-luvuilla.
Rod Gilbert on Mr. Ranger.
Tänä päivänä 78-vuotias kanadalainen pelasi koko 18 kautta kestäneen NHL-uransa Rangersin paidassa, ja Gilbert pitääkin hallussaan useampaa eri seuraennätystä. Gilbert on tehnyt muun muassa eniten maaleja (406) ja pisteitä (1 021) koko Rangersin seurahistoriassa.
NHL:n Hall of Fameen vuonna 1982 nimetyn kanadalaishyökkääjän ura oli kuitenkin katketa jo ennen aikojaan, kun nuori mies joutui vakavaan selkäleikkaukseen kaudella 1965−66. Leikkaus onnistui kuitenkin hyvin, ja Gilbert palasi kaukaloihin jo seuraavalla kaudella.
Rangers eteni Gilbertin kanssa kymmenen kertaa pudotuspeleihin, mutta se kaikista kirkkain jäi saavuttamatta. Kanadalainen päätti uransa kauden 1977−78 jälkeen, ja hänen numeronsa, 7, nostettiin Gardenin kattoon vain vuotta myöhemmin.
− Tiesin aina, mitä häneltä voi odottaa. Hänen työmoraalinsa oli aina samalla tasolla, oli kyseessä sitten harjoitusottelu tai ratkaiseva pudotuspeliottelu. Hän oli aika varmasti tasaisin pelaaja, jota olen koskaan valmentanut.
Näillä sanoin Jean Ratellea kuvaili legendaarinen Rangers-valmentaja Emile "Cat" Francis. Ratelle pelasi yhteensä 15 kautta Rangers-paidassa, ja hänet palkittiin kahdesti uransa aikana Lady Byng -herrasmiespalkinnolla.
Myös Ratellen ura oli vaarassa päättyä ennen aikojaan, kun mies joutui selkäydinleikkaukseen jo 23-vuotiaana. Kanadalainen toipui kuitenkin hyvin ja oli yksi Rangersin kantavista voimista läpi 60−70-lukujen vaihteen. Ratelle pääsi NHL:n Hall of Fameen vuonna 1985, ja hänen numeronsa 19 jäädytettiin vuonna 2018.
Ketjun täydensi voimahyökkääjä Vic Hadfield, joka piti huolen siitä, että Ratellella ja Gilbertillä riitti tilaa kaukalossa. Hadfieldin ura lähti takerrellen käyntiin, mutta mies sai näytönpaikkansa, kun Rangers varasi hänet vuonna 1961. Kymmenen vuotta myöhemmin Hadfieldista tuli ensimmäinen Rangers-pelaaja, joka onnistui tekemään 50 maalia yhdellä kaudella. Kanadalaishyökkääjän numero 11 nostettiin Gardenin kattoon vuonna 2018.
Kaikkien aikojen Rangers-ketjun tarina tuli päätökseensä kaudella 1974−75, kun Hadfield kaupattiin Pittsburgh Penguinsiin.
Brian Leetch - Harry Howell
Brian Leetch on mitä todennäköisimmin kaikkien aikojen lahjakkain jääkiekkoilija, joka on pukenut ylleen Rangersin pelipaidan. Yhdysvaltalaispuolustajan tilastot hivelevät silmiä, ja hänen panoksensa joukkueen menestykseen 90-luvulla oli ehdoton. Kaudella 1993−94 Leetchistä tuli ensimmäinen amerikkalaispelaaja, joka palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana ja näin pääsi nostamaan Conn Smythe -palkintoa.
Leetchin uran kohokohdat eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Uransa aikana jenkkipuolustaja voitti kahdesti parhaan puolustajan palkinnon, esiintyi yhdeksän kertaa liigan tähdistöottelussa ja voitti World Cupin Yhdysvaltojen joukkueessa vuonna 1996.
Puolustaja kaupattiin − vasten omaa tahtoaan − uran loppupuolella Boston Bruinsiin, mutta hänet muistetaan parhaista vuosistaan Rangers-paidassa. Leetch pelasi Rangersissa yhteensä 1 129 ottelua ja keräsi yhteensä 981 pistettä. Mestaruusjoukkueen kapteenin, Mark Messierin, mielestä Leetchiä voidaan pitää koko seurahistorian parhaana pelaajana.
− Hän [Leetch] ei koskaan halunnut itse olla huomion keskipisteenä, se oli hänen tyylinsä. Joukkueen etu oli aina hänelle tärkeämpi. Hänet tullaan muistamaan yhtenä historian parhaista, jollei parhaana Rangers-pelaajana, tunnelmoi Messier.
Harry Howell on Leetchin ohella ainoa Rangers-puolustaja, joka on pelannut seurassa yli 1 000 runkosarjaottelua. Kovasta työmoraalistaan tunnettu Howell teki läpimurtonsa NHL:ään 50-luvun alkupuolella ja päätti uransa WHL:ssä 70-luvun puolivälissä. Kanadalaispuolustaja voitti kaudella 1966−67 parhaan puolustajan palkinnon, ennen Boston Bruinsin Bobby Orria. Supertähdeksi noussut Orr voitti Norris-palkinnon seuraavat kahdeksan kautta putkeen.
Howell toimi myös Rangersin kapteenina, ja hänen pelinumeronsa 3 nostettiin pitkän odotuksen jälkeen Gardenin kattoon vuonna 2018. Stanley Cup -sormuksen Howell sai sormeensa Edmonton Oilersin pelaajatarkkailijana kaudella 1989−90.
Howell kuoli keväällä 2019 86-vuotiaana.
2. kenttä
Adam Graves - Mark Messier - Jaromir Jágr
Mark Messier on vastuussa yhdestä NY Rangers -historian ikonisimmista valokuvista. Kanadalaishyökkääjän leveä hymy ja välkehtivä Stanley Cup -pokaali ovat pinttyneet jokaisen Rangers-kannattajan muistiin ikuisiksi ajoiksi. Messier oli voittanut mestaruuden jo useamman kerran ennen Rangers-vuosiaan, mutta tämä ei näkynyt voimahyökkääjän asenteessa tippaakaan.
Messierin johtajuus tuli parhaiten esiin juuri mestaruuskaudella 1993−94. Ennen kuudetta konferenssifinaaliottelua paikallisvastustaja New Jersey Devilsiä vastaan − ottelua, joka Rangersin oli pakko voittaa, − Messier lupasi lehdistölle, että Rangers voittaisi ja toisi ottelusarjan vielä kerran New Yorkiin. Mies piti lupauksensa ja teki ottelussa hattutempun. Pienen hetken ajan jopa Messier itse katui sanomisiaan:
− Muistan miettineeni, mitä oikein meninkään sanomaan. Unohdin, että New Jerseyssä asuu 14 miljoonaa ihmistä, jotka lukevat päivän lehden. Lisää vielä noiden ihmisten joukkoon Scott Stevens! Messier muisteli New York Postin haastattelussa.
Messier piti lupauksensa ja toi Stanley Cupin New Yorkiin 54 vuoden odotuksen jälkeen.
Adam Graves voi hyvinkin olla kaikkien aikojen pidetyin Rangers-pelaaja. Kanadalaishyökkääjän saavutukset kaukalossa ovat hienoa luettavaa. Mestaruuskaudella 1993−94 Graves palkittiin King Clancyn muistopokaalilla, joka annetaan vuosittain pelaajalle, joka osoittaa johtajuutta kaukalossa ja sen ulkopuolella. Tämän lisäksi Graves palkittiin peräti viidesti Steven McDonald -palkinnolla, joka jaetaan vuosittain Rangers-pelaajalle, joka osoittaa "omistautumista joukkueelleen".
Mestaruuskaudella kanadalainen teki runkosarjassa 52 maalia, joka oli tuolloin Rangersin seuraennätys. Graves oli tärkeä osa joukkuetta, ja hänen numeronsa 9 roikkuukin ansaitusti MSG:n katossa − yhdessä joukkuetovereiden Messierin, Leetchin ja Mike Richterin kanssa.
Peliuransa jälkeen Graves on ollut vahvasti mukana Rangersin Garden of Dreams -hankkeessa, joka auttaa ja tukee New Yorkin alueen vähävaraisia ja -osaisia lapsiperheitä.
Jaromir Jágr pelasi Rangersissa yhteensä vain neljän kauden ajan, mutta hänen merkitystään joukkueen 2000-luvun kasvutarinalle on vaikea kiistää. Ennen kautta 2005-06, Rangers ei ollut selvinnyt pudotuspeleihin seitsemään vuoteen, ja Jágrin harteille kasattiinkin kovat menestyspaineet. Joukkue oli nuorentunut huomattavasti, eivätkä asiantuntijat povanneet Rangersille sen suurempaa menestystä.
Jágr vähät välitti asiantuntijoiden lausunnoista ja rikkoi Rangersin yhden kauden piste-ennätyksen räjähdysmäisellä 123 pisteen kaudella. Tšekkihyökkääjä johdatti Rangersin kolmesti pudotuspeleihin, mutta tie katkesi aina viimeistään toisella kierroksella.
Brad Park - Ron Greschner
Brad Parkin numero ei roiku Gardenin katossa, mutta sen luultavasti pitäisi. Park oli yksi oman ikäpolvensa parhaista puolustajista, Bobby Orrin ohella. Kaksikosta luotiinkin mediassa kova taistelupari, joka taisteli liigan parhaan puolustajan tittelistä. Park pelasi yhteensä yli 1 000 NHL-ottelua ja kahdeksan kautta Rangersin paidassa.
Kaudella 1971−72 Park johdatti Rangersin aina Stanley Cup -finaaleihin asti, joissa joukkue taipui lopulta juuri Orrin Boston Bruinsille. Park sai henkilökohtaista lievitystä tappiolle, kun hänet palkittiin samana vuonna Kanadan ja Neuvostoliiton välisen Summit Seriesin parhaana pelaajana.
Park kaupattiin Bruinsiin kaudella 1974−75 yhdessä Jean Ratellen ja Joe Zanussin kanssa. Toiseen suuntaan kaupassa liikkuivat Phil Esposito ja Carol Vadnais. Park valittiin NHL:n kunniagalleriaan heti ensimmäisen tilaisuuden tullen vuonna 1988.
3. kenttä
Andy Bathgate - Jan Erixon - Mats Zuccarello
Andrew "Andy" Bathgate pelasi NHL:ssä 17 kauden ajan ja edusti New York Rangersia 12 kauden ajan. Bathgate on yksi harvoista Rangers-pelaajista, joka on voittanut Hart-palkinnon liigan arvokkaimpana pelaajana. Ontariosta kotoisin ollut Bathgate voitti Stanley Cup -mestaruuden kaudella 1963−64, kun hänet kaupattiin kesken kauden lopulta mestaruuden voittaneeseen Toronto Maple Leafsiin.
Bathgate oli erittäin pidetty Rangers-pelaaja, mutta joukkueen heikko menestys ei tarjonnut miehelle parasta mahdollista asetelmaa New Yorkissa. Bathgate valittiin NHL:n kunniagalleriaan vuonna 1978, ja hänen pelinumeronsa (9) löytyy ansaitusti Gardenin katosta, vanhan pelitoverin Harry Howellin vierestä.
Rangersin hyökkääjien kaikkien aikojen pistepörssi on kärjestä varsin kanadalaispainotteinen. Seurahistorian 12 parasta hyökkääjää pisteiden valossa ovat tällä hetkellä kanadalaisia. Ensimmäinen ei-kanadalainen hyökkääjä on ruotsalainen Jan Erixon. Ruotsalaishyökkääjä pelasi urallaan yli 500 NHL-ottelua ja edusti koko uransa ajan Rangersia.
Erixon tunnettiin lempinimellä "varjo", joka kuvasi hänen vahvuuttansa pitää vastustajan tähtipelaajat kurissa. Puolustaja palkittiin myös kahdesti arvostetulla Steven McDonald -palkinnolla. Erixonin poika Tim edusti myös lyhyen ajan Rangersia kaudella 2011−2012.
Mats Zuccarellon tarina hakee vertaistaan. Oslossa kasvanut ja Örnsköldsvikissä kiekko-oppinsa saanut Zuccarello sai kaikkien aikojen näyttöpaikan Vancouverin olympialaisissa talvella 2010. Pienikokoinen norjalaishyökkääjä herätti kiinnostusta, ja Rangers tarjosi miehelle sopimusta kesällä 2010. Zuccarellosta kasvoi laadukas NHL-pelaaja ja Rangers-fanien suuri suosikki. "Zucc" ehti edustaa Rangersia yhdeksän kauden ajan ennen siirtoa Dallas Starsiin vuoden 2019 siirtotakarajalla.
Zuccarellon tavaramerkiksi muodostui vuosien saatossa kova onnistumisprosentti voittolaukauskilpailuissa. Miehen rooli kasvoi vuosi vuodelta, ja hän oli tärkeä palanen Rangersin menestystä 2010-luvulla. Zuccarellon NHL-ura oli kuitenkin vaarassa päättyä jo ennen aikojaan, kun norjalainen sai kiekon päähänsä kevään 2014 pudotuspeleissä. Zuccarello menetti hetkellisesti jopa kykynsä puhua, ja toipuminen pääkallon halkeamasta otti oman aikansa.
Reijo Ruotsalainen - Marc Staal
Rangers varasi Reijo Ruotsalaisen kesällä 1980, ja suomalaispuolustaja jätti kotimaan kaukalot taakseen seuraavana syksynä. Pienikokoinen Ruotsalainen hurmasi NHL:ssä luistelutaidollaan ja nappasi paikan Rangersin kokoonpanosta. Jo ensimmäisellä NHL-kaudellaan Ruotsalainen keräsi 56 tehopistettä. Muutamaa kautta myöhemmin Ruotsalainen oli koko joukkueen paras pistemies 73 pisteellään ja pääsi myös pelaamaan liigan tähdistöotteluun.
Yksi Ruotsalaisen NHL-uran kohokohdista tapahtui maaliskuun 17. päivänä vuonna 1982. Suomalainen osui kolmesti Philadelphia Flyersin verkkoon, ja hänestä tuli tuohon aikaan vasta toinen Rangers-puolustaja, joka oli onnistunut runkosarjassa hattutempun teossa. Aiemmin samaan oli pystynyt vain Brad Park.. Viime kaudella, 37 vuoden tauon jälkeen, listaan saatiin uusi nimi Anthony DeAngelon hatullisen myötä.
Marc Staal on yksi nyky-Rangersin pitkäaikaisimmista sotureista. 33-vuotias Staal teki Rangers-debyyttinsä jo kaudella 2007−08, ja nyt takana on jo 840 runkosarjaottelua. Staal ei ole koskaan ollut kaukalon nopein pelaaja, mutta hän on pelastanut oman nahkansa useamman kerran hyvän pelisilmänsä avulla. Fyysisesti kanadalaispuolustajan silmät ovat kokeneet kovia. Kaudella 2011−12 Staal sai kiekon suoraan silmäänsä ja oli sivussa lähes koko loppukauden ajan.
Rangers on uudistanut kokoonpanoaan 2010-luvulla useamman kerran, mutta Staal on säilyttänyt paikkansa kokoonpanossa kerta kerran jälkeen.
4. kenttä
Wayne Gretzky - Derek Stepan - Chris Kreider
Wayne Gretzkyn Rangers-ura kesti vain kolme kautta, mutta Rangers-kannattajat ottivat kaiken ilon irti kaikkien aikojen jääkiekkoilijasta. Mark Messier houkutteli Gretzkyn New Yorkiin, ja kaksikko pääsi taistelemaan yhdessä vielä kerran.
Gretzkyn parhaimmat päivät olivat jo takanapäin, mutta varsinkin kevään 1997 pudotuspeliesitykset ovat jääneet Rangers-fanien muistikuviin. Great One iski pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kolme maalia Florida Panthers -maalivahti John Vanbiesbrouckin taakse − ja kaikki maalit syntyivät painavilla lyöntilaukauksilla. Rangers kaatoi Panthersin ja New Jersey Devilsin viidessä ottelussa, mutta Philadelphia Flyers oli lopulta parempi konferenssifinaaleissa.
Gretzky päätti uransa Rangersissa, ja hänen viimeistä NHL-otteluaan juhlittiin huhtikuun 18. vuonna 1999. Liigan komissaari Gary Bettman ilmoitti tuolloin, että Gretzkyn numero 99 jäädytettäisiin koko liigan osalta.
Derek Stepanin NHL-ura sai räjähtävän startin, kun nuorukainen iski hattutempun heti ensimmäisessä ottelussaan Buffalo Sabresia vastaan. Minnesotasta kotoisin oleva Stepan nousi nopeasti joukkueen luottopelaajiin ja ehti edustaa Rangersia seitsemän kauden ajan ennen siirtoa Arizona Coyotesiin.
Stepanin tärkein Rangers-maali syntyi keväällä 2015, kun jenkkihyökkääjä osui Washington Capitalsia vastaan pudotuspelisarjan seitsemännessä ottelussa - vielä jatkoerässä. Rangers eteni konferenssifinaaleihin, mutta taipui lopulta seitsemännessä ottelussa Tampa Bay Lightningille.
Chris Kreider on yksi niistä harvoista pelaajista, joka ei ollut pelannut yhtään runkosarjaottelua ennen ensimmäistä NHL-maaliaan. Kreider teki NHL-debyyttinsä kevään 2012 pudotuspeleissä, joiden mittaan hän iski viisi maalia.
Solmittuaan seitsemän vuoden jatkosopimuksen tänä keväänä näyttää siltä, että jenkkihyökkääjä voi hyvinkin pelata koko uransa Manhattanilla.
Kreider tunnetaan räjähtävästä luistelunopeudestaan, joka on aiheuttanut ongelmia NHL-puolustajille jo yhdeksän kauden ajan. 28-vuotias Kreider on kehittynyt runsaasti vuosien saatossa, ja hänestä on kasvanut laadukas, monipuolinen NHL-hyökkääjä.
Maalivahdit
Henrik Lundqvist
Rangers varasi Henrik Lundqvistin yhdeksännellä kierroksella kesän 2000 varaustilaisuudessa. Harva olisi tuolloin uskonut, että ruotsalaisesta kasvaisi kaikkien aikojen Rangers-maalivahti. Lundqvist on pelannut koko uransa New Yorkissa, ja hän on kavunnut kaikkien aikojen voittotilastossa jo sijalle kuusi.
Lundqvistin merkitystä Rangersin organisaatiolle ei voi ylikorostaa. Ilman ruotsalaista Rangersin pudotuspelimenestys olisi jäänyt vuosien saatossa nähtyä heikommaksi, ja Lundqvist on antanut Rangersille mahdollisuuden voittaa otteluita jo vuosikymmenen ajan. Stanley Cup -sormusta Lundqvistilta ei vielä löydy, mutta palkintokaapista löytyy Vezina-palkinnon ohella maailmanmestaruus ja olympiakulta.
Eddie Giacomin
Eddie Giacominin uran tunteikkain NHL-ottelu pelattiin MSG:ssä, mutta mies vartioi tuossa ottelussa vierasjoukkueen maalia. Detroit Red Wingsiin uransa loppupuolella siirtynyt Giacomin sai kotijoukkueen kannattajilta niin kovat suosionosoitukset, että kansallislaulun sanoista ei saanut kunnolla selvää.
Giacomin pelasi 11 kautta Rangersin paidassa, ja hänestä tuli yksi joukkueen suosituimmista pelaajista. Kanadalaismaalivahti voitti Vezina-palkinnon kaudella 1969−70, ja hän pelasi liigan tähdistöottelussa yhteensä kuusi kertaa. Giacominin pelinumero (1) nostettiin Gardenin kattoon vuonna 1989.
Mike Richter
Yksi Rangersin seurahistorian tärkeimmistä hetkistä tapahtui kesäkuun 7. päivä vuonna 1994. Mike Richterin NHL-tilastot eivät kestä vertailua muiden tuon ajan huippumaalivahtien kanssa, mutta jenkkimaalivahti kirjoitti nimensä pysyvästi historiankirjoihin keväällä 1994.
Richter pysäytti Pavel Buren rangaistuslaukauksen finaalisarjan neljännessä ottelussa ja takasi Rangersille elintärkeän voiton. Ottelusarja eteni aina seitsemänteen otteluun saakka, jonka Rangers voitti lopulta yhdellä maalilla. Richterista tuli yksi seurahistorian tärkeimmistä maalivahdeista, ja hänen pelinumeronsa (35) roikkuu ansaitusti Gardenin katossa.
Jutussa on käytetty apuna kirjaa "100 Things All The Rangers Fans Should Know" (Adam Raider & Russ Cohen)