Ron Francis, Chris Pronger, Ilja Kovaltšuk ja seuraavaksi Sebastian Aho? – historian valossa Hurricanesin tähtipelaajalla on riski tulla kaupatuksi

NHL / Artikkeli
Sebastian Ahon jatkosopimus Carolina Hurricanesiin vaati ylimääräisiä mutkia.
Kuva © Getty Images
Sebastian Ahon kaltaisia organisaation kulmakiviä on ennenkin kaupattu Carolina Hurricanesin edeltäjästä Hartford Whalersista ja Atlanta Thrashersista, jossa nykyinen GM Don Waddell aiemmin työskenteli.

Sebastian Aho on Carolina Hurricanesin tärkein pelaaja. Jo ensimmäisellä NHL-kaudellaan suomalaishyökkääjä oli Hurricanesin toiseksi paras pistemies ja maalintekijä. Toisella kaudellaan hän oli joukkueensa maali- ja pistekärki ja viime kaudella Aho pelasi jo yli piste per peli -tahtia ylittäen sekä 30 maalin että 80 tehopisteen rajapyykit.

Kolmivuotisen tulokassopimuksen päätyttyä jatkosopimusneuvottelut eivät kuitenkaan edistyneet toivotusti. Athletic-toimittaja Pierre LeBrunin mukaan Hurricanes tarjosi kahdeksan vuoden sopimusta 7,5 miljoonan dollarin keskimääräisellä vuosiansiolla. Ahon ja agenttinsa Gerry Johannsonin vastaus oli viiden vuoden sopimus 9,5 miljoonan dollarin keskimääräisellä vuosipalkalla.

Sopimuksen pituus oli keskeinen kiistan aihe Hurricanesin ja Ahon välillä. Lopulta tilanne laukesi Montreal Canadiensin tehtyä offer sheetin, joka tarjosi tähtihyökkääjälle viiden vuoden sopimuksen 8,45 miljoonan dollarin keskimääräisellä vuosiansiolla. Lisäksi sopimukseen sisältyi hyvin etupainotteiset allekirjoitusbonukset.

Aho allekirjoitti Canadiensin tarjoaman sopimuksen, mutta Hurricanes vastasi identtisellä sopimuksella, joten voimassa olevan CBA:n (NHL Collective Bargaining Agreement) mukaisesti Aho jatkaa Hurricanesissa.

Suomalainen on vakuuttanut tyytyväisyyttään jatkosopimukseensa, mutta neuvotteluvaikeudet ja Canadiensin offer sheetin allekirjoittaminen jättivät väistämättä oman varjonsa yhteistyölle. Ahon sopimuksessa ei ole kauppaamista estäviä pykäliä, mutta CBA:n mukaisesti offer sheetin jälkeen pelaajan voi kaupata vasta vuoden kuluttua sopimuksen syntymisestä.

Lisäksi Hurricanesilla ja erityisesti edeltäjällään Hartford Whalersilla on ollut taipumus luopua organisaation kulmakiviksi tarkoitetuista pelaajistaan.

Ron Francis toimi sekä Hartford Whalersin että Carolina Hurricanesin kapteenina.
Kuva © Getty Images

Ron Francisin kauppaaminen koitui koko Whalers-organisaation kohtaloksi

Kauden 1990–91 siirtorajalla Whalers kauppasi Ron Francisin yhdessä Ulf Samuelssonin ja Grant Jenningsin kanssa Pittsburgh Penguinsiin ja sai vaihdossa John Cullenin, Zarley Zalapskin sekä Jeff Parkerin. Francis oli tulokaskaudestaan lähtien paria poikkeusta lukuun ottamatta Whalersin paras pistemies ja viisi viimeistä kauttaan joukkueen kapteeni.

Penguinsissa Francis sen sijaan voitti kahdesti Stanley Cupin ja herrasmiespelaajalle annettavan Lady Byng Trophyn sekä kertaalleen parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon Frank J. Selke Trophyn. Lisäksi työsulkukaudella 1994–95 hän voitti syöttöpörssin 48 maaliin johtaneella syötöllään.

Myös Samuelsson oli tärkeä osa Penguinsin mestaruusjoukkueita, vaikka ruotsalaispuolustaja muistetaankin usein sääntöjen vastaisista otteistaan.

Whalersin saama vastine sen sijaan jäi vaisuksi, vaikka Zalapski pelasikin vielä pari tehokasta kautta. Samoin Cullen oli ainoalla kokonaisella Whalers-kaudellaan joukkueensa paras pistemies, mutta ei kuitenkaan enää urallaan yltänyt kahden viimeisen Penguins-kautensa tasolle. Parker puolestaan pelasi vain neljä peliä Whalers-paidassa ennen kuin joutui lopettamaan uransa loukkaantumisten vuoksi.

Jälkikäteen kauppaa arvioidaan yhdeksi epäonnistuneimmista kaupoista siirtotakarajalla ja sen arvioidaan jopa vaikuttaneen organisaation muuttoon Hartfordista Pohjois-Carolinaan.

Lisäksi Francis erotettiin tylysti seuran GM:n paikalta, vaikka hän hankki joukkueeseen Ahon lisäksi muitakin nykyisiä runkopelaajia, kuten Teuvo Teräväisen ja Jaccob Slavinin. Nykyinen GM Don Waddell toki hankki Andrei Svetšnikovin, Nino Niederreiterin ja Petr Mrazekin, mutta näistä vain tšekkimaalivahti Mrazekia voi pitää todellisena onnistumisena.

Svetšnikovin olisi osannut lähes kuka tahansa valita varaustilaisuuden toisella vuorolla ja Niederreiterin vaihtaminen Victor Raskiin oli Minnesota Wildin GM Paul Fentonilta yksi vuosikymmenen huonoimpia pelaajasiirtoja.

Chris Prongerin ura Whalersissa jäi lyhyeksi.
Kuva © Getty Images

Pronger nousi eliittipuolustajaksi jätettyään Whalersin

Whalers varasi puolustaja Chris Prongerin vuonna 1993 varaustilaisuuden toisena pelaajana Alexandre Daiglen jälkeen. Huippulupaava puolustaja keräsi ensimmäisellä NHL-kaudellaan 30 tehopistettä ja valittiin myös tulokkaiden tähdistöön. Toisen kauden jälkeen Pronger kuitenkin kaupattiin St. Louis Bluesiin, vaihdossa Whalers sai kokeneen hyökkääjän Brendan Shanahanin.

Myöhemmällä urallaan Pronger oli kolmen eri joukkueen – Bluesin, Anaheim Ducksin ja Philadelphia Flyersin – kapteeni ja ylsi Stanley Cupin finaaleihin kolmen eri joukkueen – Edmonton Oilersin, Ducksin ja Flyersin – riveissä. Stanley Cupin hän voitti Ducksissa kaudella 2006–07.

Kaudella 1999–2000 Pronger voitti sekä parhaan puolustajan Norris Trophyn että arvokkaimman pelaajan Hart Trophyn, eikä pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinto Conn Smythe Trophy olisi vuonna 2006 ollut virhearvio finaalitappiosta huolimatta. Vuonna 2016 Pronger valittiin Hockey Hall of Fameen, vaikka hän lopetti virallisesti uransa vasta kauden 2016–17 päätyttyä.

Whalersin vaihdossa saama Shanahan pelasi joukkueessa vain yhden – tosin tehokkaan – kauden, kunnes hänet kaupattiin Detroit Red Wingsiin vaihdossa puolustaja Paul Coffeyyn ja keskushyökkääjä Keith Primeauhun sekä ensimmäisen kierroksen varausvuoroon, jolla Hurricanesiksi muuttunut organisaatio varasi surkeasti flopanneen puolustaja Nikos Tselioksen.

Coffey ei pelannut Whalersissa yhtään kokonaista kautta, ja hänet kaupattiin Flyersiin vaihdossa muun muassa ensimmäisen kierroksen varausoikeuteen, jonka Whalers kauppasi edelleen San Jose Sharksiin, joka varasi vuorollaan yli 1 000 ottelua pelanneen puolustaja Scott Hannanin. Hurricanes tosin varasi Sharksista saamallaan vuorolla Erik Colen, ja Coffeykin palasi myöhemmin Hurricanesiin pariksi kaudeksi.

Primeau pelasi Whalersissa ja Hurricanesissa yhteensä kolme kautta, kunnes hänet kaupattiin Flyersiin, josta vaihdossa tuli muun muassa organisaation ainoan Stanley Cupin selkäranka ja nykyinen päävalmentaja Rod BrindAmour, joka vielä odottaa pääsyään Hockey Hall of Fameen.

Monen mutkan kautta Hurricanes lopulta hyötyi Prongerin kauppaamisesta, mutta lähes kaksi vuosikymmentä joukkueen puolustus kaipasi vahvistuksia, kunnes Slavin ja Brett Pesce vastasivat huutoon.

GM Waddell on ennenkin kaupannut tähtipelaajiaan

Nykyinen Hurricanes-GM Waddell toimi yli vuosikymmenen ajan Atlanta Thrashersin GM:nä vuosituhannen alussa. Noina vuosina joukkue pääsi vain kerran pudotuspeleihin ja putosi tuolloinkin ensimmäisellä kierroksella suoraan neljässä pelissä.

Thrashersin GM:nä toimiessaan Waddell kauppasi tähtipelaajistaan muun muassa Dany Heatleyn, Ilja Kovaltšukin ja Marian Hossan. Kaksi jälkimmäistä Waddell kauppasi, koska ei onnistunut neuvottelemaan jatkosopimusta eikä halunnut menettää tähtiään ilmaiseksi.

Waddell varasi Kovaltšukin varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana vuonna 2001, ja Thrashers-vuosinaan venäläishyökkääjä voitti kertaalleen runkosarjan parhaalle maalintekijälle annettavan Maurice Richard Trophyn. Kahdesti Kovaltšuk ylitti 50 maalin rajapyykin.

Selkä seinää vasten kaupitellessaan Waddell ei kuitenkaan saanut supertähdestään kuin kolme marginaalipelaajaa ja kaksi varausvuoroa, jotka joukkue kauppasi eteenpäin. Hossan kanssa kävi kutakuinkin samoin, vaikka slovakki pelasi Thrashersissa uransa parhaat kaudet.

Vastaavan skenaarion Waddell haluaa varmasti välttää Ahon kanssa.

Kovaltšuk palkittiin kauden 2003–04 jälkeen parhaan maalintekijän palkinnolla.
Kuva © Getty Images

Hurricanesin epävarma tulevaisuus

Hurricanes ylsi viime kaudella sensaatiomaisesti Itäisen konferenssin finaaliin asti, ja kesän aikana on tehty hyviä siirtoja ensi kautta ja yleisesti tulevaisuutta ajatellen. Divisioonavastustajista New York Rangers ja New Jersey Devils ovat myös vahvistaneet rivejään. Pittsburgh Penguins ja Washington Capitals ovat aina haastajina mukana Stanley Cup -keskustelussa.

Hurricanesilla on hyvä pelaajarunko, osaamisensa näyttänyt pelaajien keskuudessa arvostettu valmentaja ja viime kaudesta vahva noste. Takana on kuitenkin vuosikymmen, jonka viimeisenä keväänä joukkue vasta selviytyi pudotuspeleihin. Aika näyttää, jäikö viime kevät tähdenlennoksi vai alkaako Hurricanes todella lunastaa odotuksia ja nousta kohti NHL:n kärkeä.

Aho on jo nuorena noussut tähdeksi ja ottanut paikkansa joukkueen kiistattomana kulmakivenä. Vastaava asetelma oli kuitenkin myös Francisin ja Kovaltšukin kohdalla. Hurricanesilta on lupa odottaa enemmän kuin 1980-luvun Whalersilta tai 2000-luvun Thrashersilta, mutta joukkue on kuitenkin vielä kaukana takuuvarmasta menestyjästä.

Oman leimansa Hurricanesin toimintaan lyö poikkeuksellisen aktiivinen omistaja Tom Dundon. GM Waddellin mukaan Dundon hyväksyi erikseen kaikki siirrot. Dundon myös linjasi heti aloitettuaan, että Hurricanesissa pelaavien pelaajien täytyy sitoutua tosissaan joukkueeseen. Niinpä Hurricanes lähtikin viime kauteen rajusti muuttuneena, ja muutoksia on odotettavissa jatkossakin, elleivät tulokset ole toivottuja.

Ennen Ahon offer sheet -uutisointia Athletic-toimittaja LeBrun kertoi Twitterissä Hurricanesin kuuntelevan kauppaehdotuksia Ahosta.

Viiden vuoden sopimuksensa päätyttyä Aho on rajoittamaton vapaa agentti ja 27-vuotiaana epäilemättä äärimmäisen tavoiteltu pelaaja. Samaan aikaan myös toinen suomalaishyökkääjä Teräväinen jää rajoittamattomaksi vapaaksi agentiksi – samoin kärkipuolustaja Pesce.

Waddellilla on siis viisi vuotta aikaa vakuuttaa tähtensä siitä, että Hurricanes on organisaatio, johon kannattaa jäädä. Aho on sinänsä vakuuttanut jopa omistaja Dundonin, mutta Francisin ja Kovaltšukin esimerkit osoittavat, että tärkeimmätkään pelaajat eivät ole koskemattomia.

Artikkelia korjattu kello 12.06: Pronger voitti Hart ja Norris Trophyn kaudella 1999-2000, eikä kaudella 2009-10.

» Lähetä palautetta toimitukselle